Uuden minän metsästys leikkauksen jälkeen

Kyllä nyt ihan oikeesti alkaa näyttään siltä, että jossakin kohtaa tässä on vakituistet pelkät yövuorot vaan purettava... niin paljonkun niistä pidänkin...  En oo tosin pomon kanssa siitä vielä puhunu pätkääkään... Ensin aattelin, että sinnittelen sinne joulukuulle asti, mutta suattaapi olla, että tarvitsee tehdä muutoksia jo ennen sitä. Mutta tätäpä tarttee tässä pyöritellä ja miettiä.

Mutta muuten näyttää ihan valoisalta, ravitsemussuunnitelijan ja kirurgin ajat sain sovittua samalle käynnille, uimahallissa olen jaksanu rämpiä 3 kertaa viikossa (kaikkien koulu ja yötyösessioiden välissä), ja muutenkin jaksaa kohtuullisesti kaikkee. Ystäväni, jonka pikkumasu täytti tässä kuussa kolme vuotta, on tsempannu mua kovaa ja hänen kanssaan ollaan potkittu toisiamme eteenpäin..  

Joten täytyy sanoo, että edelleen vertaistuki on mahtava asia

Jotenkin elämässäni näkyy kaikki nykyään kulminoituvan joulukuun kirurgin aikaan ja tulevaan leikkaukseen... Kävin tänään omalla lääkärillä vuosikontrollissa ja nokkelana varasin ajan samalla gynen tarkastukseen ja vuosittaiseen astmakontrolliin. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että vaikka kuinka ihana tuo mun omalääkäri on, niin joskus on vaan se kohta ettei jaksa hänen kanssaan alvariinsa jaaritella. Mulla on ollut onnea siinä, että lääkäri on pysynyt samana niin kauan kun hän täällä on ollut, joten voisi jopa sanoa, että hän jopa joten kuten tietää meikäläisen terveyteen liittyvät asiat kohtalaisen hyvin.  
No nykyään usein tulee kysymystä siitä, että onko päksistä kuulunut mitään, onneksi nyt on kuulunut, joten se virsi on ny veisattu loppuun.  

Mutta jo muutaman vuoden ajan ollaan mietitty astmalääkityksen tehostamista tablettihoidolla(yleensä astma hallinnassa, mutta nykyisessä painolukemassa välillä tuppaa ahdistamaan  )--> Ei vieläkään tehosteta, odotetaan leikkausta.
Viimesimmissä labroissa sokerit jälleen koholla(ollut kolmesti aikaisemmin)--> Ei hoideta mitenkään, odotetaan leikkausta.
Vanha ystäväni kainalo, on jälleen aloittanut keräämään mätäpaiseita(leikattu kahdesti anestesiassa aikaisemmin)--> Ei tehdä mitään, odotetaan leikkausta.
JA koska mä yleensä latelen suoraan mitä aattelen, niin tänään meinasin jättää sanomatta, jotta laitetaankos koko meikäläisen elämä telakalle sinne leikkaukseen asti vai mitäs tehdään --> Kyyneleethän siitä meinas tulla, kun alko ottamaan aivoon.   

Lopulta kuitenkin lähdin sieltä vastaanotolta hyvällä tuulella, tulihan päästettyä höyryt sielläkin(Omalääkäri kehoitti miettimään mistä moinen hepuli johtuu, minä joka yleensä olen itse rauhallisuus). Ja sen tiedän, että jos tarviin tukea siitä puulaakista matkalla leikkaukseen, on sitä varmasti saatavissa.  
Tosin epäilen, että mun papereissa on nyt maininta, että hullu mikä hullu

Kuules... Ihan fiksua ootella loppupeleissä sitä leikkausta. Ajatteles vaikka sitä kainaloasiaa. Laihtuessa yleensä tulee ne roikkuvat allit, joita ei yleisellä puolella kirurgisesti korjata. Sulla luultavammin jo terveydellinen peruste niiden korjaamiseen kun aika koittaa... Saatat loppupeleissä hyötyä odottamisesta.

Ja laihtumisen myötä lääkitystarve menee uusiksi useimmilla. Niin moni asia pyörähtää uusiksi... Malttia ja pura toki paineita. Mut ehkä kantsii tuulettaa vaikka täällä palstalla. Kyllä me ymmärretään ja tuetaan matkalla.

Täällä muutama aika hiljaiseloa päättyy tähän...  Oikeestaan ei ole paljoa tapahtunut muutosta. Työ maistuu edelleen puulle, tosin vähän vähemmän kuin aikaisemmin, mutta riittävästi, jotta parhaan mukaan vänkää loppuja koulujuttuja pois alta.  Mutta onhan noita vielä kuitenkin jonkun verran jäljellä.
Paino on muutaman kilon laskussa, joka on positiivista. Tosin luulen, että vesijuoksussa ja vesijumpassa ramppaaminen on tehnyt mun ropalle jotain muodon muutosta, sellaista, joka ei näy painon määrässä. Mistäkö tuollaista voisi aatella...  Vaatteet on alkanu hieman löpöttää ja housut jotka ostin kuukausi sitten, on kohta menossa kierrätykseen... tosin siis paino ei ole juurikaan tippunut. Mutta jatkamme harjoituksia tuon painon osalta.
Lisäksi jatkuva vedenjuonnin kyttääminen on myös alkanut näkyä jossain, nimittäin siinä, että automaattisesti tankkaan vesipullon joka käänteessä ja lasken montako olen juonut, ja sitten killitellään ihan urakalla, jos on vajetta tavoitteessa.
Lisäksi olen alkanut tekemään yövuoroon eväät, jotka syön tiettynä aikana, oli nälkä tai ei... ja parin päivän päästä piti pienentää annoksia, kun en voinut normaali määriä vedellä. Tämä ei tosiaan haittaa yhtään.  
Kirurgin aikaan aikaa vajaa kuukausi, pitkä odotus alkaa olla loppusuoralla... jei

Niin se aika vaan kulkee ja pitkä odotus alkaa olemaan loppusuoralla elikäs... kauan odotettu aika kirurgille on tulevana keskiviikkona. Alkaa jo vähän jännittämään.   Kaivoin tuossa paperit, jotka piti täyttää käynnille ja aattelin, että kait nekin vois täyttää vielä tuossa kuleksimasta(lähinnä epäilen, että loppujen lopuksi voin vaikka unohtaa ne)  
Onneksi sain samalle päivälle myös ravitsemussuunnitelijan ajankin, ettei tartte siellä rampata koko aikaa. Väkisinkin alkaa miettimään, että suurinpiirtein pari kuukautta on kirurgin tapaamisesta menny leikkuriin, niin ajankohta vois olla helmikuussa   Ja siitä aloin sitten miettimään, että miten pidän talvilomaa keväällä, mihin kohtaan uskaltaa reissuja varata ja jne.jne. JA sitten taas mietin,että ennen keskiviikkoa ei kannata miettiä yhtään mitään mistään  

Onnea matkaan, niin se aika kuluu. Asiallista porukkaa on siellä kir.pkl:lla.

Onnea matkaan keskiviikolle, Pellukka!

Lyhyelle ulkomaanmatkalle (-työ) uskalsin lähteä kuukauden kuluttua leikkauksesta, ja se meni ongelmitta. Mutta matkaa varatessa hoidettiin homma niin, että voin jättää lähtemättäkin, jos en ole toipunut tarpeeksi. Proteiinijuomat oli eväänä. Maistoin tarjottuja ruokia, mutta toooosi varovasti.

Huomenna se sitte tapahtuu, ekat rehvit kirurgin kanssa ja jo hieman alkaa jännittä...

Niinhän siinä sitten kävi, että tämä täti odottelee seuraavaksi leikkausta.    
Kävin ensin ravitsemussuunnittelijan pakeilla ja ohjeet eneä varten tuli, sekä nivaskan verran tuotteita maisteltavaksi... lisäksi kertoi, että käytännössä on niin, että jos obetiimi katsoo, että olen leikkauskelpoinen, niin kirurgin käynti on käytännössä vaan leikkausvalmisteluihin liittyvä käynti. Lääkärisetä oli ihan mukava, kysyli muutaman täydentävän kysymyksen ja kertoi, miten leikkaus tehdään ja näytti muutamia kuvia. Sen jälkeen sano, että mäpäs täyttelen tässä kohtaa tän hoidon varauskaavakkeen ja laitan sut jonoon ja sä saat miettiä edes yhden kysymyksen, johon hän vois vastata.    Kysyin, että mikä on suurin muutos, mitä leikkaus voi tuoda tulevaisuudessa painonpudotuksen lisäksi ja vastaus kuulu, että usein voi mennä parisuhde uusiksi   (olikin tuttu lääkäri, olen ollu tolla osastolla harjottelemassa joskus, samanlainen vitsiniekka se on näköjään vieläkin)   Ja sitten ne kerto, että 8 % painosta pitäis saada pois ennen leikkuuta, lääkäri tuumas, että yleensä se ottaa sen kolme viikkoa tiukkaa eneä... tosin rav.suunnittelija sano, että 4-5 viikkoa oletettavasti.

Mutta sitten taas kerran mun hyvää tuuria on se, että n.2 kk menee yleensä leikkuriin, paitsi mulla, koska parasta aikaa on joulutauko, jolloin ei leikata... eli oletettavasti menee maaliskuulle leikkuu  

Hienoa ja onnea, nyt ei enää sitä tarvitse jännittää. Ja maaliskuu tulee ihan pian, usko vaan.

Dodii, tänään alkoi viimeinen tiukka rypistys yötuuria ennen joulua   Ja sitten vielä pari yötä joulupäivästä eteenpäin ja sitten onkin tämän vuoden työt tehty. JESH! Vuosi on ollut pitkä kuin mahdoton, mutta näköjään sitä selviää hengissä vaikka mistä. Ja ensi vuosi alkaa sitten vanhassa kuosissa ja toivottavasti sitten päättyy jo hieman eri kuosissa.   
Yövuoron eväänä mulla on pussi, jossa nököttää ne näyte pussit, tarkoitus on niistä ainakin joku heittää naamariin tässä yön aikana.   Katotaan miten siinä käy...

Täällä sitä törötetään vuoden viimosessa työvuorossa ja tuntuu jotenkin,että aika ei nyt kulje mihinkään(mummeli, joka yleisesti työllistää öisin kaikkein eniten, on mennynä joululomille). Mutta tosiaan tämän yön jälkeen seuraavan kerran töihin paluu on ensi vuonna   

Varasin tuossa loppiaisen kantille pikkuretken kylpylään isännän kanssa ja sitten tammikuun puoleen väliin hotelliretken Tallinnaan. Kummipojalle olen tuon reissun Tallinnaan luvannu ja aattelin, että ennen diettejä olis siellä kiva käydä. Se onkin eka reissu silleen, että kummituspoika on täysikänen.   Joten saapa nähä miten se sujuu.

Kylpylästä nautin varmaan minä kaikkein eniten, haaveilen, että joskus vois olla siellä vaikka viikon lojumassa, mutta se on sen verran tyyris juttu, että melkein ne viikot on tullu vietettyä Viron kylpylöissä.

Joulu meni hyvin, ei tullut vedettyä minkäänlaisia ruokaövereitä, joka on aika ihmeellistä. Suklaata tuli muutama loota, mutta hyvin ne näkyy tänne töihin uppoavan, joten ei tarvitse itse niitä syödä kotona( Olen myös täällä töissä ollut niitä syömättä, vain kaksi pientä after kasia viime yönä söin ja tänä yönä olen malttanut olla ilman).
Mutta tosi mukavaa on jäädä vapaalle...tänä vuonna ei ole mitään poltetta edes vaatekaupoille alennusmyynteihin, koska olen päättänyt olla ostamatta yhtään ylimäärästä vaatetta, mitä en tarvitse tässä kohtaa....

Mutta nyt töitä jatkamaan, jotta vapaus koittaa kanssa.    

Niin se vuosi sitten vaihtui täälläkin ja paluu arkeen tuli ajankohtaiseksi eli töihinkin piti taas palata. Olin tuossa pitkillä vapailla ja se näkyi siten, että unirytmi oli ihan hukassa.   Menin nukkumaan aikaisin, heräsin puolilta öin ja sitten valvoin tunteja ja sitten nukuin pitkään. Eiköhän se taas tästä ala suttaantumaan.   
Uusi vuosi tuo mukanaan kaikenlaista uutta, joka on jo hieman alkanut jänskättämään. Meinaan se leikkausta edeltävä dietti!!!   Sain tosiaan niitä näytekappaleita joita olen nyt sitten maistellut, ja voihan sentään... suolaset keitot... yöks   ainakin nuo maut joita olen maistanut, niin voihan yöks... alkuun menee ihan jees, mutta loppua kohti alkaa takkuamaan ja sitten rupee tökkimään ja pahasti. Makeita joitakin voin ehkä hyvinkin lipitellä, mutta tuskin niitäkään kovin montaa viikkoa voi vetää... mutta kahtellaan sitä asiaa sitten.  
Tästä johtuen aloin sitten opiskelemaan sitä diettiä ruokaversiona ja miettinyt nyt kovasti, jotta mahtaisiko sitä pystyä sen dietin noin tekemään...

Tosiaan tämä on eka työyö tänä vuonna ja joku ihme flunssa alkaa tunkemaan tänne. Ei olis nyt niin väliä, ei sen takia, ettenkö mielellään töistä vois pois olla, mutta sunnuntaina lähetään isännän kanssa kylpemään eli lutimaan. Laatuaikaa ennen kaikkea kiirusta ja muutoksia sun muita. Ihmeellisesti tuo isäntä on matkassa pysyny, jaksanu kuunnella mun mussutukset ja muistuttanut tulevasta dietistä ja mikä tärkeintä, ollut vaan siinä niinku aina ennekin.  

Täällä on ollut hieman hiljaiseloa, syystä jota en itsekään oikein osaa sanoa. Siis suomeksi, mulle iski ihan kauhee väsymys ja laiskuus. Kaverini mun, suositteli raudan aloittamista, mutta jotenkin itse aattelin, että kyse ei ole siitä.    Asiaa saattoi hieman auttaa, että jostain kummasta syystä unirytmi meni aivan sekaisin. Valvoskelin ja ihmettelin. Eikä yövuorossa olo sitä auttanut.   
Nyt sitten unirytmi on saatu taas kuosiin, niin uimahallikin vetää taas puoleensa. Mä tuossa juuri puhuin vesijuoksukaverilleni, että ollaan oltu laiskoja ja nyt tarvii saada kiirusti laiskansuoni poikki. Ja heti piti käydä tunti juoksemassa.   

Sitten sitä leikkausasíaa. Soitin tosiaan sille jonohoitajalle kerran tuossa ja hän kertoi, että maaliskuun puolessa välissä on meikäläisen leikkaus. Ja mä sitten laskin siitä, että helmikuun alussa pitäisi sitten alkaa sille dietille. Nyt ei sitten tehdä muuta kuin odotetaan puhelua ravitsemussuunnittelijalta ja kirjettä kirralta   

Tänne kanssa pitää heti tulla kertomaan, että viimeinkin.... mun leikkausaika on tullut    
Elikäs 11.3. on mun vuoro. Ja dietti pitäis aloittaa jo tossa reippaan viikon päästä, 4 vkoa ja tavoite pudotus 10-11 kiloa   

Tämä pistää miettimään... hyvällä tavalla   

Mahtavaa, loppusuora alkaa! Onnea Pellukka!

Onnea ajasta, hyvissä käsissä olet lahdessa.

Tässä on nyt muutaman päivän ajan totuteltu siihen, että tosiaankin se leikkausaika on tullut. Ja ajatukset pyörii tiukasti tulevassa dietissä. Toisaalta hieman jo odottelee,toisaalta hieman hirvittää,että miten tässä tulee käymäänkään sen dietin kanssa.   Mutta suunnitelma on tehty ja tavoite myös, joten aion suorittaa dietin pusseilla ja vihanneksilla ja sitten pieni protskulisä rav.suunnittelijan ohjeen mukaan. JA tuolla on tarkoitus tosiaan se neljä viikkoa mennä.  

Nyt on sitten edessä se piste meikäläisen elämässä, että yövuoroon lähtiessäni evääksi kassiin tuli erimakuisia Nutrilett-keittoja. Eli tämähän tarkoittaa sitä, että parin tunnin päästä alkaa viimoset neljä viikkoa ennen leikkausta dietin merkeissä   Ja täytyy myöntää, että hieman jännittää...   
Oikee alotuspäivä olis tiistai, mutta pakko alottaa jo nyt, kun sopii jotenkin paremmin toi maanantaina aloittaminen.  

Dieetti sujuu varmasti hyvin! Hienoa seurata teitä, jolle kaikki on jo konkreettista tulevaisuutta. Tsemppiä!

Toinen päivä eneilyä menossa   
Eilen aamulla lopetin yövuoron ja siitä johtuen meinasi olla jopa haastavaa ehtiä juoda kaikki litkut alas, enkä sitten väkisin alkanut niitä edes kiskomaan. Iltapalaksi söin Real-leivän, jonka päällä pienenpieni sipaisu Beceliä ja sitten paprikaa. Ja kalorit on jääny reippaasti alle 800, niinku ohje oli.
Tähän päivään on mahtunut vasta kaksi pussia nutreja, joten tulee varmaan kiire, tänäänkin. Lounaan aikaan söin salaattia ja höyrytettyä kaalia. Yritän kuitenkin sen 5 pussia syödä niitä, yritän   

Tänään muutenkin oli jännä päivä, postilaatikkoon kolahti vihdoin se oikea kutsu sinne leikkaukseen ja siihen esikäyntiin. Eli parin viikon päästä tapaan ravitsemusterapeutin ja siitä viikon päästä on leikokäynti.

Mutta nyt majotun sohvalle, olen vähän väsyny, mutta se johtuu nyt kyllä tälläKIN kertaa juuri päättyneistä yövuoroista   

Täällä kans toinen päivä eneilyä Tein just ison kattilallisen keittoa, yhteiskaloreita tuli yli 1000 (300g lohisuikaleiden takia, tuo kala on pirskutin hankala), mutta valurautapata on ihan täynnä joten siitähän syö useamman päivän Pitäisi kyllä olla tarkempi noiden kaloreiden laskemisessa, eneilen itse ruualla (600 kcal + 20g proteiinia) kun pusseista en löydä makua mikä ei tulisi ylös.

Me sitten mennään aika tasatahtiin, tosin vielä ei ole näkynyt postia noiden esikäyntien yms suhteen.

Palleroinen, just huomasin,että sun leikkaus on vaan viikon mun perään   
Tsemppiä eneilyyn, sitä tullaan tarviimaan tässä vielä, luulen mä   

Jeh, mä täällä perässä kirittelen sua    Kovasti tsemppiä sinnekin, kyllä me tästä enestä selviydytään ku tiietään mikä maaliviivalla odottaa!