Uuden minän metsästys leikkauksen jälkeen

Kai se on aika ilmottautua mukaan myös minun...

Kerronpa hieman taustaa...
Kyseessä olen siis minä, 36-vuotias naisimmeinen Päijät-Hämeestä, koko ikänsä isokokoinen ollut ja viimeiset vuodet lihava, joka lihoo herkästi aina lisää...   Olen siis koko iän enemmän ja vähemmän taistellut painoni kanssa, olen kokeillut painonvartijat ja keventäjät... paino menee alas, mutta jostain syystä kipuaa aina vähintään lähtölukemaan takaisin.  
Kipinä tähän leikkaukseen on hiipinyt mieleeni vähitellen, kukaanhan ei ole koskaan sanonnut että laihduttaa tarvisi... päinvastoin, painosta ei ole kukaan edes minulle puhunut, joten vähin äänin olen tottunut tähän laiskan pulskeeseen minään...  
Iän myötä on tullut kaikenlaisia remppoja vähän sinne ja tänne... vähitellen on alkanut sen verran hermostuttaa tämä pullukan elämä, jotta aloin tekemään pieniä korjausliikkeitä, askel askeleelta  
askel 1, lopetin tupakanpolton 01/12(tämähän tietenkin tarkoitti 10 kiloa lisää painoa puolessa vuodessa)
askel 2, tunnustin tosiasian omalle lääkärille... tästä painosta ei enää omin avuin eroon päästä, ei vaikka söisi pelkkää salaattia...
askel 3, pitkällisen pohdinnan ja selvittelyn jälkeen pyysin lähetettä laihdutusleikkaukseen ja tämän myös sain  

Joten matka alkakoon...

Muuten onko tietoon Lahden (PHKS) jonoista? Kaveri kävi vuosi sitten leikkauksessa ja sanoi silloin puolessa vuodessa päässeensä leikkaukseen... mä en näköjään pääse puolessa vuodessa edes sisätautilääkärille...
Ja toinen kysymys, torvelo kun olen... oletteko aloittaneet laihduttamaan jo ennen ensimmäistäkään käyntiä sisätautilääkärillä?

Mä aloitin enen ennen ravitsemusterapeuttia, kannattaa, vaikka viime syksy menikin eneillen

Hei,

minut on leikattu viimeviikolla (12.9) lahdessa. Mulla koko projektiin meni aikaa n. puolitoista vuotta, eli siitä kun sain lähetteen terveyskeskuksen lääkäriltä itse leikkaukseen. Sisätautilääkärille sain lähetteen vasta kun olin käynyt useita kertoja ravitsemusterapeutilla ja kokeillut eneilyä hetkenaikaa. Mulla tosin pitkitti muutamalla kuukaudella se, et ravitsemusterapeutti vaihtui välillä. Mut sisätautilääkärille pääsin helmikuun alussa tänä vuonna ja se määräs liudan tutkimuksia ja kokeita ja kun niistä oli selvitty, niin sit sain lähetteen lahteen maaliskuun lopussa tänä vuonna. Leikkaavan kirurgin tapasin jo toukokuussa ja siitä meni noin neljä kuukautta leikkaukseen. (tosin se siirtyi kuukaudella kirurgin sairastuttua). Mut kyl kannatti odottaa! Pistähän privaa jos haluat kysellä tarkemmin.

Voihan ahdistuksen ahdistus.... Vaatekaupat
Olin eilen ostoksilla ja yritin löytää itelleni ulkoilupukua(olisi huomattavasti mukavampaa yrittää ulkona liikkua, jos olisi takki joka pitäisi edes vähän tuulta)... sulloutuessani makkarankuoriin, totesin taas ties monennenko kerran,että kyllä on mukavaa olla pullukka
Ja tämä vain vahvisti olettamusta, että leikkauksen suhteen päätös on enemmän kuin loistava... jäi takki vielä ostamatta, ei löytynyt sellaista, jonka päälle puettuaan ei ole tunnetta... älä hengitä tai ratkee liitoksistaan

No ei muutaku etteenpäin...
Jotain helpotusta ahdistukseen on onneksi tänään edessä... menen terapiaistuntoon parhaimpiin ystäviin kuuluvan immeisen luo, hänet on myös leikattu, joten siellä voi taas pitää märinän painosta(housut ei mahdu kiinni, sukkia ei tahdo saada jalkaan, kun ei taivu ) ja sen jälkeen tehdä inventaarion hänen vaatekaappiin... (saattaa kuulemma löytyä vielä joitain isoja takkeja)
Kyllä vertaistuki on sitten ihana asia

voi kun pääsis itekki reippaalla aikataululla kun johan tässä on vuosi jo odotettu...

Kyllä on ollu vastuksia täynnä tämä syksy...
Motivaatio on nollassa ja muutenkin järjetön ressi kaikesta ja kaikkeen... ja oma kunto niin huono, että alkaa olla huumori kaukana... mutta sen verran täytyy hehkuttaa, että tupakkalakko on nyt pitänyt jo 10 kuukautta, vaikka välillä tekis mieli niin maan perkuleesti...
Mun huonon olon aiheuttaa vatsa, meille on muuttanu "pienen pieni" possu , joka röhkii kokoajan, eikä millään mitä kärsään tunkee ole väliä... Joten nyt ootellaan pääsyä GASTROSKOPIAAN... Epäiltiin helikopakteeria, ei ollut, epäiltiin sappiteiden hiekkaa(sappirakko poistettu), ei ollut, kaikki labrat ja kokeet ok... nyt ootellaan vielä keliakiakokeiden tulokset ja sitten jos ei syytä löydy noista, pääsen nielemään letkua... jipii..
Mutta ei auta muutaku mennä etteenpäin

Hyvää Joulunodotusta kaikille...

Älä luovuta.
Olet jo yhden asian ylittänyt ja voittanut, lopettanut tupakanpolton, se on hieno saavutus
Seuraava vaihe on selvittää vatsakivut. Tämän jälkeen alat keskittymään tosissaan tulevaa leikkuutta varten.
Eli yksi asia kerrallaan.
Ja muista olla ylpeä itsestäsi omista saavutuksista!
Tsemppiä!

Kyllä kannatti marista täällä... TÄNÄÄN KOLAHTI POSTILAATIKKOON KUTSU SISÄTAUTIEN POLIKLINIKALLE TAMMIKUULLE

Tästä se lähtee, nyt alkaa tulla jo todelliseksi tää homma, jepjep

Kiitos tsempistä

Onnea poli-ajasta, siitä se lähtee

Aika samassa tilanteessa ollaan, itselle tuli tänään aika rav.terapeutille helmikuun alkuun.

Joulu tulee kohisten

Mun joulukuu on mennyt enemmän ja vähemmän lääkärissä rampatessa ja varsinkin erilaisissa kokeissa... mutta viimeinkin oli tk lääkärin todettava, että oma tietotaito ei ole riittävä ja konsultaation perusteella laittoi lähetteen gastrolle... joten mä saan parin päivän sisällä käydä pariin kertaan sairaalalla... ensin skopiassa ja sitten on se varsinainen aloitus...
Odotukset ovat kuitenkin korkeella... kun ensin vaan selvii joulusta hengissä.. vatsaa vääntää jo pelkkä ajatus huonosti sulavista joulumurkinoista... röhkiminen on onneks vähän vähentynyt, mutta tilalle on tullut ylävatsakivut... kipujen takia oikeestaan skopia tulee näin nopeesti, miettivät siellä, ettei ole mitään mikä vaikuttaisi mahdolliseen tulevaan leikkaukseen...
Musta on kuitenkin ollut ihanaa asioida terkkarissa, lääkärit ja vastaanoton hoitajat kohtelee ajatuksella, että tulossa on leikkaus... vaikkei mitään missään ole päätettykään... mutta nyt rauhoitutaan jouluun ja ensi vuosi aloitetaan räväkästi... ensin labraa+helikokoetta, sitten skopia ja sitten sydänfilmin kautta lääkärin vastaanotolle.... ja sitten toivottavasti ainakin joku syy röhkimiseen löytyy...
Hyvää Ja Rauhallista Joulua Kaikille

Kuluvaa vuotta on jäljellä 2 ja puol tuntii... odotellessani rakettien ampumista, on aika hieman lyödä läjään omaa mennyttä vuotta ja miettiä tulevia... tai no,tuleviahan tässä on mietitty jo tosi paljon...
Menneen vuoden suurin asia on ollut tupakanpolton lopetus... tätä en olis voinu uskoo vuosi sitten, mutta totta se on ( jos onnistuu), niin 14.1. tulee vuosi savutonta elämää täyteen.... muuten vuosi on olllut kovastikin hankala, mutta onneksi kohta lopussa jo.
Tuleva vuosi tuo(toivottavasti) kovasti muutoksia... mitä lähemmäs sisätautipolin aika tulee, sitä enemmän alkaa jännittämään ja mietityttämään... Ennen tuota aikaa on kuitenkin käytävä nielemässä se letku kameran kera(eipähän sitten tarvi enää myöhemmin... )
Olen lueskellut tätä foorumia kiivaasti, aika paljon asioita on selvinnytkin ja ystäväni on vastaillut kysymyksiin tarvittaessa, joten nyt sitten enää ootetaan mitä viisaammat päättää...

Oikein hyvää ja rauhallista uutta vuotta kaikille

Uusi vuosi ja uudet kujeet...

Kävin tänään luovuttamassa sisätautipolia varten 6 putkea verta... jei
Tästä se lähtee, toivottavasti.
Ensi viikolla on ohjelmassa plastiikkakirurgin tapaaminen vanhojen asioiden takia ja GASTROSKOPIA... ai että odotan tota jälkimmäistä suurella ilolla (NOOOOT)


mutta kuitenkin... näillä mennään ku ei muutakaan ole saatavilla

Jännitys tiivistyy...
Perjantaina kävin gastroskopiassa, toisaalta harmittaa, kun mitään ei löytyny joka selittäisi tän hetkisen vatsan tilan, mutta se nuori kloppi, joka sitä letkua mun vattaan tunki oli sellanen ilo silmälle, että tutkimuksen epämiellyttävyys unohtu täysin

No tiistaina on viimonen käynti tästä rupeamasta ja tämä käynti on tärkein...

Tänään se sitten oli, sisätautilääkärin vastaanotto.... ja DADAAA.... vihreetä valoa näytti hän ja näin ollen seuraavana on ravitsemussuunnittelijan luona vierailu...

Tää lääkäri oli aivan mahtava tyyppi, asiat tuli selväks ja loppulause oli,että vie terveisiä omalle lääkärillesi, kun olet seuraavan kerran puheissa
Kertoi myös, että tästä kohtaa itse leikkaukseen menee aikaa n. puoli vuotta, joten jos hyvä tuuri käy ja obetiimi antaa alustavan leikkausluvan, mahdollisesti ennen kesälomia on meikäläisen vuoro...

Tähän käyntiin nyt sitten onneksi suurin jännitys laukes, oli vielä sinne mennessäni omassa päässä sitä mieltä, että sieltä tulee passitus takaisin... mut nyt on paljon helpompi olla Ai nii... ja mikä positiivista, paino ei ollu noussu kun vajaa 5 kiloo lähetteen laitosta, joten ilmeisesti kaikki toivo ei ole meikäläisellä mennyt vielä

Onnea Voi kumpa olisin joskus samassa tilanteessa, että vois siis oikeesti ajatella, että puolen vuoden kuluttua.
Mulla eka aika lähetteen saamisen jälkeen on rav.terapeutilla. Vähän siis eri järjestyksessä hommat etenee, vaikka itse leikkaus tehdäänkin ilmeisesti samassa sairaalassa. Meidät keskisuomalaiset kun leikataan lahdessa ostopalveluna.
Nyt onneksi tohon eka käyntiin enää pari viikkoa. Ja ylävatsan uä tehdään jo ens viikolla täällä omassa tk:ssa kohoavien maksa-arvojen takia. On sitten sekin valmiina...

Nää menee tosiaan eri järjestyksessä eri sairaaloissa. Sain lähetteen työterveydestä sisätautilääkärille pari viikkoa sitten. Lääkäriaika tuli nopeasti ja on jo 30.1. Ja sitä ennen käyn labrat, ravitsemisterapeutilla, spirometriassa, ylävatsaultrassa, röntgenissä ja sydänfilmissä. Olen siis iloinen nopeasta rytmistä, mutta jotenkin pelottaa kun ei ole vielä tietoakaan siitä pääsenkö koko leikkaukseen...

Onneksi pääsen lekurin juttusille jo ensi viikolla ja siihen mennessä on jo paljon tuloksiakin tiedossa.

Eilen sitten kolahti postilootaan kutsu ravitsemussuunnittelijan vastaan otolle parin kuukauden päähän...

Tää alkaa oleen jo todellista, siis sillä lailla todellista, että jotakin tapahtuu... mutta nyt sitten odotellaan taas

Onnea ajasta! Siitä se lähtee, pitkä odotus on vielä edessä mutta kyllä sä selviit! (: tsemppiä!

Niin aina sanotaan, että pitää ottaa aikaa, eikä kiirehtiä. :bounce:

Pilvipouta: minulla ei ainakaan ole ollut sisätautilääkärin aikaa, mutta mehän mennäänkin saman lääkärikeskuksen kautta

Pari kuukautta on taas kohta ooteltu... ravitsemussuunnitelijan vastaanottoon aikaa enää kolme viikkoa ja jännitys alkaa tiivistymään... Olen aloittanut tässä tehostetun veden juonnin, koska tiedän,että se on mun kompastuskivi... kaverin kehotuksesta ostin(kaverin kanssa shoppailemassa ja hän pakotti ), juomapullon, jonka avulla olen nyt päässyt vähitellen pariin litraan päivässaä vettä plus kaikki muut... ennen en juurikaan vettä ole juonut.
Tässä on nyt kiivastahtinen loppukevät edessä... amk:n opinnäytetyö tarttis valmistaa tässä loppuun... Mutta nyt nautitaan vielä tämä viikko opintovapaasta ja ensi viikolla olis muutama lomapäivä, perjantaina olis edessä leikkaus ja sitten se ravitsemussuunnitelija... ja sitten onkin jo maaliskuu mennyt ja pääsiäinen....
Menen siis leikkaukseen, uusintaleikkaukseen, kun edellinen epäonnistu omalääkäri laitto kons.pyynnön asiasta, perusteella tuleva mahdollinen laihdutusleikkaus.... haluavat kokeilla korjata vaiva uudelleen... Mulla ei ole muuta toivetta, kuin että mätää kerryttävä kainalo tulisi kuntoon
No nyt keskitytään opparin tekemiseen ja sitten leikkauksesta toipumiseen ja sitten siihen ravitsemussuunnittelijan käyntiin....

Todii... täällä alkaa olla jännitystä jo ilmassa... huomenna pitäisi ilmottautua päksin päikiin klo seittemän aamulla kainalo leikkausta varten... toimenpiteenä simppeli, mutta aina tuo yleisanestesia vaan meinaa ottaa jännittäen...
Ja viikon päästä tähän aikaan on käynti ravitsemussuunnittelijalla jo takana.... jos ei muutoksia tapahdu

Täällä eletään jännittävää aikaa, huomenna olis sitten vihdoinkin se ravitsemussuunnittelijan vastaanotto Valmistautuminen siihen on täydessä käynnissä, vaikkakin en meinaa saada tota syömistapakyselyä millään täytettyä... joutuu liikaa pohtimaan asioita, joita ei ole koskaan aikasemmin joutunut pohtimaan Toisaalta kuitenkin todella terapeuttista hommaa, muttaa toisaalta hirvittää, että huomenna mulle kerrotaan,että mulla on joku sellanen syömishäiriö, joka estää leikkauksen...
Mutta ei auta kun taivaltaa eteenpäin...