Johanna 134 Jyväskylästä esittäytyy

Siitä Kela korvauksesta vielä. Mulle sairaalassa sanottiin, että Lahteen päin korvataan matka julkisilla ja takaisin tulomatka taksilla. Itsellä oli isäntä kuskina mennen tullen. Tosiaan, tuo matkustus on yksilöllistä. Ehkä mulla oli vaan huono asento autonpenkillä? Itse vaan kärsin niistä "kaasuvaivoista" jo sairaalassa, joten ehkä oli ongelmia jo odoteltavissakin? Siinä leikkauksessahan pumpataan vatsalaukku täyteen ilmaa ja mulla oli aika iso vatsa. Ilma tulee sitten leikkauksen jälkeen ulos itsestään, jommasta kummasta päästä. Suosittelen siis kävelyä sairaalassa, heti kun vaan luvan saa. Lähtee se ilma liikkeelle.
Syöminen on mullekkin hiukan ongelma vielä, en pysty todellakaan syömään niin isoja määriä kun pitäisi. Painokin on nyt tällä 1. viikolla pudonnut jo ihan liikaa. En kuitenkaan vielä ole lääkärille/ravitsemusterapeutille soittamassa vaan katson ensi viikkoon, kuinka tilanne kehittyy. Juttelin yhden hoitajan kanssa sairaalassa, jonka mies oli leikattu. Sanoi minusta lohdullisesti:"Jokainen on erilainen, kuuntele omaa kroppaasi ja syö mitä voit. Kyllä se siitä helpottaa, anna itsellesi aikaa parantua, olethan juuri toipumassa isosta leikkauksesta!". En siis aio ottaa nyt stressiä syömisestä. Kunhan pystyn syömään säännöllisesti ja juomaan tarpeeksi. Päivitän sitten, mitä ravitsemusterapeutti sanoi, jos hänelle soittelen ensi viikolla.

Mulle tuli peruutusaika leikkaukseen! 17.9 jo. Hirvee paniikki! Kesäloma alkaa maanantaina eli sekin menee sitten eneillessä, mutta en osannut kieltäytyäkään ajasta. Iik!

Hieno homma, onnittelut Johanna!   

Onnea Johanna, olen tosi iloinen puolestasi.

Noista matkakorvauksista vielä, mulle korvaa kela koska julkista liikennettä ei ole, lähimmälle pysäkille 10km matkaa eikä kuulemma tarvitse vaihdella kulkuneuvoa välillä.

Onnea Johanna!

Jes! Perässä tullaan... Voi kun mullekin tippuis joku peruutusaika.... Ei vaan, leikkuu tulee sit kun tulee. Kuhan olisi lokakuussa niinkuin on varovasti kaavailtu.

Onnea Johanna

Johanna ja Matamiina; Minäkin haaveilen leikkauksesta syystalvella, koska silloin olisi talvi aikaa hoitaa itseäni kuntoon.
Nämä nivelluxatiot kun ei ole mikään leikkijuttu. Ehtisin valmistaa itseäni ensi kevääseen ja kesään. En olisi niin kipeä enää ja painokin olisi jo tippunut jonkin verran. Se riippuu nyt kirurgien (ortopedit) ja koko tilanteen huomioon ottamisesta kuinka käy. Minulla ei kuitenkaan ole vatsaleikkauksia, eikä kiinnikkeitä siellä. Kaikki nilkat, polvet ja ranteet on leikattu senkin edestä. Tuntuu kuinka odotus alkaa nousta....

Kiitos kaikille! Saas nähdä millon ravintoterppa soittaa ja pistää enelle. Eihän tässä ole enää kuin kuukausi aikaa... En meinaa vielä tajuta koko juttua. Lokakuusta tähän valmistautunut ja nyt se kuitenkin tuli ykskaks... Hui

Niinpä Johanna , silloin kun urakka alkoi (sulla siis loka- mulla marraskuussa) ajatteli että vuosi on kamalan pitkä aika odottaa. Mutta siinähän se on mennyt. Välillä tietty tökkinyt, sitten taas tuntuu että ihan äkkiäkin mennyt. Mulla tosin taitaa vähän yli mennä vuodesta, kun käynti lahdessa on vasta 2.10, tuskin siitä ihan kk kuluessa pääsee pöydälle, mut joukainen päivä on lähempänä.
Tosi iloinen oon sun puolesta, aika samoihin aikoihin täällä alettiin kirjoitella ja samaa polkua oon sun perässä rämpinyt. Toivottavasti jaksat jatkaa kokemuksien jakamista vielä tässä loppusuoralla ja myös maalin jälkeen.

Mulla on prosessi mennyt nopeasti tuolla yksityisellä (kesäkuussa lääkäri-elokuussa leikkaus), mutta ajatustyö on tietysti ollut kauemmin. Mutta vasta leikkausajan saaminen teki tilanteesta vasta todellisen, mielestäni. Melkoista ajatusten vuoristorataa on ollut ja olen lukenut tiiviisti kaikkien kertomuksia ja pähkäillyt kaikkea mahdollista ja mahdotonta leikkaukseen ja sen jälkeiseen elämänmuutokseen liittyen. Siksi tää palsta on ehdoton. Leikkaus on nyt 19.8! Ja nyt jännittää jo melkoisesti, mutta kun on näitä kertomuksia lukenut, tietää kyllä, mitä on odotettavissa. Tsemppiä vaan kaikille siihen vaiheeseen, joka itse kullakin on!

Hei Apila,
Kovasti tsemppiä Sinulle maanantaiksi erityisesti ja yleensä koko jatkoprosessiin. Kyllä kaikki hyvin menee, ja me täällä olemme ajatuksissa kanssasi. Sitten kun jaksat kirjoittelet miten jakselet. Minulla on ne verikokeet, sairaanhoitaja (se tukihenkilö) ihmetteli, kuinka voi olla niin paljon verikokeita?
No, sehän kuuluu tähän leikkaukseen, ei ihmetellyt enää kun kuuli minne olen menossa. Sitten itse odottelen 2.9. Joensuun keskussairaalaan menoa ja kuulen uusia juttuja. Siihen saakka olen kuulolla ja kirjoittelen teille! Hyviä viikonloppuja kaikille!
Annukka.

Mahtavaa Miia, nyt on leikkaus takanapäin. Olin ajatuksin mukana   Käyhän kertoilemassa kuulumisia tuon tuosta, aina kun ehdit ja viitsit ja jaksat  

Johanna, voi jestas, nyt alkoi tapahtumaan! Kuukausi leikkaukseen, mahtavaa :DIhan kouraisee ajatus vatsan pohjasta, ei mennytkään kolmea kuukautta

Oi että, sieltä se Johannan leikkaus jo lähenee, tosi hienoa! Mua jännittäisi tuossa tilanteessa kamalasti varmaan Toivon kovasti, että ei munkaan tarvitsisi kolmea kuukautta odotella sitten ensimmäisen Lahden reissun jälkeen.

Moi Tainuska ja kiitos.
Hienosti on mennyt. Tein sen virheen aluksi, etten antanut itseni olla kipeä/sairas leikkauksen jälkeen. Kun kerran kaikki muutkin hyppäsivät sängystä seuraavana päivänä ja jatkoivat kuin ei mitään niin pitihän minunkin... Ei kannata! Kuuntele kroppaasi ja kaikki menee helpommin.
Ekat 3-4 päivää oli MINULLE ihan mahdotonta aikaa yrittää syödä. Ei maistunut mikään ja koko ajan oli tunne, että maha vaan on täynnä. Sain vain teelusikallisia ruokaa ja vettä menemään alas kerrallaan. Paino tippui eka viikolla 6 kg!! Nyt, viikko ja 2 päivää leikkauksesta, kaikki on jo helpompaa, vesi ja ruoka maistuu jälleen. Soseena, mutta kuitenkin. Määrät ovat nousseet, maustamatonta jogurttia menee jopa 1 dl alas, eikä tule mitään oireilua!
Muistakaa siis jokainen leikkaukseen menevä, olette yksilöitä! Kuunnelkaa omaa kroppaanne ja tehkää juuri sen verran kun jaksatte. Sairasloma ajalla on LUVALLISTA ottaa päikkäreitä jos siltä tuntuu. Hiljaa hyvä tulee. Tsemppiä kaikille leikkaukseen menijöille.
Miia ja pieni maha.

Voi Miia mä oon sit onnellinen sun puolesta!
Mulla alkoi tänään eneily enää ei ole kauaa leikkaukseen. Nyt tää rupee tuntuun todelliselta! Ihanaa että olette olemassa!

Nyt viides päivä leikkauksesta ja yöllä en syönyt ollenkaan särkylääkkeitä eikä nyt päivälläkään ole tarvinnut. Vähän siivoilin, mutta yritin rauhallisin liikkein tehdä kaikki. Eikä tullut mitään kipuja imuroinnistakaan eikä lattianluuttuamisesta. Pieniä kävelylenkkejä teen, mutta kävelyn tärinä estää pidemmät kävelylenkit. Ihan hyvä olo kaikenkaikkiaan. Ja ruokailut sujuu pienin annoksin ja ihan hyvin. Ei ole tarvinnut yökkäillä.
Täytyy kuitenkin ottaa rauhallisesti ja tehdä ohjeiden mukaan, etttei itse pilaa leikkauksen hyötyä =) Tsemppiä Johannalle eneilyyn. Mun eneily ei mennyt kauheen hyvin, kun pussikeitot tökki. San sentään muutaman kilon pois ennen leikkausta. Ajattelitko Johanna eneillä ruokavaliolla vai keitoilla?

Tsemppiä Johanna! Hyvin on sulla mennyt joten jatka samaan tahtiin. Hengessä mukana.

Kaksi eneilypäivää takana. Painoa on tippunut 4 kiloa! Ei ihme että huippaa, palelee ja päätä särkee. Syön päivässä 5 pussia nutriletteja, 500 g kasviksia ja 100g jotain protskun lähdettä. Hullun hommaa...

Tsemppiä Johanna!!! Meitä "hulluja" onkin monta, mäkin oikein odotan että pääsen pusseille...Maanantaina aloitan!

Ensimmäinen eneilypäivä takana ja 1.1 kiloa lähti, ja tuntuuhan tuo jo olotilassa sellaisena että a)kusettaa koko ajan ja b)hieman vielä rattaat kiertää hitaammanpuoleisesti. Vanhastaan onneksi tietää että rattaat rasvaantuu parin päivän sisään taas.

Onneksi meikälle uppoaa nuo makiat juomat ainakin, eli ei tästäkään kerrasta ongelmallista tule, tsemppiä kaikille samassa veneessä olijoille

Ano

Onnea eneilyyn. Mulla kulki parhaiten Nutriletin nordid berries-maku. Keitot kaikkinensa vaati melkoista "en maistele, enkä odota makuelämystä"-asennetta  Mutta mulla oli vaan lyhyt enejakso, eikä kovin häävisti mennyt. Ei ollut mitään painotavoittta eneilylle. Tosin olen lukenut, että vaikka enejakso ei häävisti onnistu, niin ei sillä ole negatiivista vaikutusta leikkauksenjälkeiseen painonpudotukseen. Mutta se näyttää varmaan motivaation tasoa ja jos on pakko pudottaa, että pääsee leikkaukseen, niin silloin eneily hyvä keino. Tsemppiä! 

Onnea kaikille eneilyyn! Minä aloitin normaalin ravinnon pienillä annoksilla ja heti alkoi seuraavana päivänä nukuttaa paljon enemmän, tänään menin päivää liian aikaisin fysioterapiaan se onkin vasta hu. ke. no kävin sitten kuntosalilla, vehkeet kun oli mukana. Tein ohjelman mukaiset laitteet yhden kerran sarjana ja huomisen ajan jälkeen teen taas, koska se on samassa talossa helppo siinä mielessä käydä. Jäsenet vetristyvät todella, mutta kun otan varovaisesti en tutise niinkuin ensimmäisellä kerralla ohjelman jälkeen. Kunhan voimia vähän tulee sitten jatkan 2 x viikossa kahtena sarjana. En siis ennee hättäile, kukahan se sanoi minulle yksi peruna kerrallaan. Jes.

No niin... Minulla on nyt sitten pikkumasu!
Leikattiin tiistaina ja eilen pääsin jo kotiin. Seitsemän parin sentin reikää koristaa ylävatsaa. Sappikin lähti samalla.
On tämä aikamoista opettelua ja särkylääkkeitäkin menee ihan "mukavasti", mutta päivä päivältä parempaan ja joku päivä on vielä voittajafiilis!

Hienoa Johanna! Siitä se lähtee. Nyt mulla jo neljä viikkoa leikkauksesta ja ihan normi olo. Ensimmäinen viikko oli kipua ja sitten meni ohi, mitä nyt silloin tällöin tuikki kylkeen. Ja sitten alkoi ruokailun opettelu ja tärkeä vedenjuonti. Ja ihanaa, kun kahvikin alkoi maistua ekan viikon jälkeen kahville =) Nyt on mullakin voittajaolo. Kymmenen kiloa on lähtenyt leikkauksen jälkeen! Ja sen huomaakin. Tsemppiä vaan Johanna! Hyvä tulee !