Johanna 134 Jyväskylästä esittäytyy

Okei. Laitan kalenteriin ylös. Kiitos infosta.

Toukokuussa kävin Lahdessa ja nyt minut on leikattu ja olen kotona Samalla lähti sappi! Nyt uuden opettelua....uusi elämä alkaa!

eräpena: tämä on todella uuden opettelua ja maha/haavat ovat hellät. Päivä kerrallaan pitää nyt mennä. Maha oo kuin puukkotappelun jäljeltä, reikiä aikalailla ja yksi isompi....mutta eteenpäin iloisin mielin.

Minulle ilmoitettiin, että reikiä olisi 5 kpl tulossa. Johtuuko suurempi reikien määrä tuosta sapen poistosta? Ilmeisesti vähän tuo painoindeksi sijoittelee sinne leikkausjono paikan? Minulle kun oli alun perin leikkausaikaa lupailtu jo tammi-maalikuulle tänä vuonna...

Joo, sappi aiheutti lisä reijät ja yksi "väärä"reikä....jota ei tarvittu tai siitä ei ollut apua.
Mä kun kävin Lahdessa, anelin kirurgirta että haluan ennen kesää, koska koko kesä on typerää odotusta ja kun soitin ja kysyin tarkempaa aikaa, jononhoitaja sanoi että syksyllä....sitten sanoi että odota hetki...ja sitten lupasi ajan kuukauden päähän....ja muutaman päivän päästä soitti, että leikkaus on viikkoa aikaisemmin. Luulen että kirurgi oli asialla

Ahaa, no se selitttää asian. Minulle kirurgi sanoi heti tapaamisella, että aikoja ei ole ja menee syksyyn. Tähän tyydyin. Minulla tuo lähtöpaino on viime vuonna (kun tätä rumbaa aloittelin) ollut jo niin suuri, että ajattelin sen olevan vain hyvä asia, kun saan hiukan "lisäaikaa" laihduttaa. Itselläni ei ole muita vaivoja, joten kesä menee ihan mukavasti odotelleessa. Sappi vaivat ovat kyllä niin ikäviä (mitä siis olen kavereita niin kohtausten kourissa nähnyt), että ihan hyvä kun löysivät sinulle ajan nopeasti.
Saako vielä udella miten on mennyt? Mistä aloitit syömisen ja mikä on se määrä mitä nykyään syöt? Oletko itse huomannut mitään ongelmia esim. kesän kuumuus, pysytykö juomaan tarpeeksi nestettä? Jne...

Miia: Kaikki on mnnyt hyvin, ihan sairaalan eka lusikallisesta lähtien. Eli eka annos oli 2 teelusikallista Kotona olen tehnut kaikkea soseutettua ruokaa ja leipäsosetta ja puuroa. Proteiinia yritän pitää ykkösenä! Ja juominen menee myös hyvin, kipuja ei ole ollut ruokailun suhtein, mutta olen aloittanut pienillä annoksilla, tosi pienilä ja usein. Toivon että jatkossakin menee hyvin.

Possuna, kiitos pikaisesta vastauksesta. Hienoa kuulla, että kaikki mennyt noin hyvin ja kivuttomasti. Itseä vähän hirvittää etukäteen, kun en ole koskaan ollut leikkauksessa aikaisemmin. Juuri tuota juomista aprikoin eniten, että kuinka pystyy juomaan tarpeeksi, esim. jos harrastaa liikuntaa tms. Itse olen intohimoinen uimari ja uimahalli keikkojen jälkeen menee aina se 0,5l vettä ihan yhdellä istumalla. Leikkauksen jälkeenhän tuon määrän juonti ns. kerralla ei ole enää mahdollista. Oletko tulossa käymään XL-kahveilla torstaina 13. päivä? Olisi kiva turista lisää...

Siis, juominen ja syöminen on mennyt hyvin, mutta ruoan määrän kerralla olen pitänyt pienenä. Juomiessa ei ole ollut mitään vaikeutta...yli litran olen päivässä juonut. toki sitäkin pienissä erissä. En taida tulla.....olen kai arka
Minuakin mietitytti leikkaus, kun minuakaan ei oollu aikaisemmin leikattu...kysy vaan jos jokin mietityttää, kerron kyllä omasta kokemuksesta!!

Ok, kiitos jo näistä. Ehkä kysymyksiä tulee lisää mieleen vielä, kunhan saan ensin sen leikkauspäivän tietooni.

Onkohan Johanna jo laihtunut olemattomaksi, vai muuten vaan täältä kadonnut??

Hei!
Viime hetken aikataulu muutosten takia en päässytkään sinne XL-kahveille osallistumaan. Onko teillä jo suunnitteilla uutta tapaamista? Olisi ollut todella mukava tavata samassa tilanteessa olevia ja jo leikkauksen käyneitä.

Hei vaan hei! En ole laihtunut olemattomiin
Muuten vaan unohtanut täällä käydä. Tänään tuli aika Lahteen kirurgin tapaamiseen joka on 31.7.
Millonhan mahtaa olla leikkaus... Kesäloma alkaa vasta 19.8 joten toivottavasti ei ennen sitä.
Toisaalta olen tullut jo katumapäälle lukiessani toisten ongelmista... Oonko kuitenkaan valmis tähän. Voi olla että perun koko jutun!

Meistä varmaan jokainen on jossakin vaiheessa puntaroinut tuotakin vaihtoehtoa.Minäkin. Entäs, jos nyt laihtuisin ja pysyisin laihana, niin ei tarvitsisi leikata. Sitten katson laihdutushistoriaani ja aina ylemmäs kohoavaa painoani ja pidän päätökseni mennä leikkaukseen. Mutta jokainen meistä joutuu puntaroimaan ne plussat ja miinukset ja tekemään ratkaisut sen pohjalta. Minä tiedän, että minun kohdaltani muu kaikki on jo useasti kokeiltu. Mutta tsemppiä Johanna ratkaisuusi, mikä se sitten onkaan. Pääasia, että se on sinun ratkaisusi.

Niin se on, että jossakin on melkein vikaakin, jos ei tule puntaroineeksi kaikkia mahdollisuuksia ennen leikkausta. Se kertoo, että ottaa asian vakavasti ja ottaa aikuismaisesti vastuuta omista päätöksistään.

Tsemppiä minultakin sinulle Johanna, oli päätös mikä tahansa

Kiva kuulla Johanna että olet vielä mukana. Mulle ei ole ainakaan vielä tullut pienintäkään epäilystä tästä hommasta, saa nähdä sitten kun saa aikoja sinne lahteen. Odotan tosi innolla sinne pääsyä, harmi kun tuli nää kesätauot tähän väliin. Mutta eiköhän se syksykin sieltä tule. Harvinaista, että keskellä kesää odottaa syksyä näin innolla:D 
Mutta mieti rauhassa, ja toivottavasti tulet sellaiseen ratkaisuun jota ei tarvitse jälkikäteen katua ja harmitella.

Mulla on aika kirurgille elokuun puolivälissä, leikkaus Joensuussa joskus loppuvuodesta varmaan. Ihan samoja ajatuksia on mulla ollut kuin Johanna 134:llä - onko tämä sittenkään hyvä ratkaisu. Olen laihtunut lähes 20 kiloa helmikuusta ja erittäin helposti. Mieleen on livahtanut ajatus, että voisinko elää näin loppuelämäni   Mahdollisuushan on, että leikkauksen jälkeen oppuelämän ruokailut ei suju kovin hyvin - esimerkkejä kovista vaikeuksista olen itsekin lukenut.

Tulevaisuutta ei voi ennustaa, ja voi olla että hankalauuksia on leikkauksen jälkeen edessä. MUTTA, silti olen päättänyt leikkaukseen mennä. Olen jutellut asiasta tutun leikatun kanssa ja kysellyt miten elämä sujuu. Hän osasi antaa hyvin realistisen kuvan asiasta ja mieleni rauhoittui. Ruokailujen kanssa hänelläkin on tasapainoilua, mutta omilla valinnoilla voi elämäänsä helpottaa huomattavasti ja vastaavasti vaikeuttaa jos niikseen tulee.

Joistain ruokalajeista/isoista annoksista/osasta herkuista voin luopua ja olenkin jo nyt luopunut. Toivon, että ns. sallittujen/terveellisten/maukkaitten ruokien ja juomien nauttiminen on leikkauksen jälkeen suht helppoa, ilman isompia ongelmia. Niin olisin valmis loppuelämääni elämään. Painon ja syömisen kanssa tasapainoilua mun elämä on ollut tähänkin asti ja varmasti loppuun saakka.

Mulla on mielessä 9 viikon ene-jakso jokunen vuosi sitten, jolloin laihduin noin 23 kiloa. Sen jälkeen en IKINÄ, IKINÄ enää aikoinut lihoa entisiin mittoihin. Jep, tiedätte varmaan kuinka siinä kävi.

Minusta on myös hyvä, että asioita pohditaan, vaikka epävarmuudessa onkin kurja elää. Tällä hetkellä oloni on rauhallinen, saa nähdä miltä tuntuu kun leikkaus lähestyy. Ainakin sen olen huomannut, että tätä odotusaikaa leikkaukseen saa olla. Alun hypetys ja innostus on nyt väistynyt ja saa ihan rauhassa miettiä nämä mieltä askarruttavat asiat loppuun. Ja ennättää laihtua mahdollisimman paljon ennen leikkausta, tavoitteena on saada 30 kiloa yhteensä pois ennen lekuria - riippuu tietysti milloin leikkaus on. Mutta siinä on taas pientä puuhaa syksylle  

Eniten odotan sitä leikkaukselta, että voisin liikkua puuskuttamatta, ei tulisi ahmimisreaktioita ja sitäkin, että makeanhimo vähenisi. Itselläni on ongelmana liian pitkät ruokailuvälit ja sen jälkeen seuraa isot ruoka-annokset ja hiilarihiiri olen aina ollut. Eikä mitkään dieetit ole vaikuttaneet näihin asioihin myönteisesti. Nyt leikkauksen jälkeen ja nyt jo ennen leikkausta, olen pyrkinyt syömään useasti ja kevyemmin. Mutta enää en uskalla jättää leikkausta käyttämättä, sillä pelkään, että vuoden päästä olisi +20kg tiputettavana.

Vaikka halu ja usko itseensä on välillä korkealla, kun saa hetkellisen painonpudotuksen. Mutta silti ajattelen, että miksi nyt perinteiden laihtutus toisi sen, missä ennen en ole onnistunut? Mässäilyä olen saanut harrastaa koko ikäni ja se on tuonut ylikilot. Nyt kun toisessa vaakakupissa on lähes normaalipaino/lievä ylipaino (ihannetapauksessa) ja omien ruokailutapojen muuttaminen sekä myös jotkut vastoinkäymisetkin, niin silti leikkaus kaikkine lieveilmiöineneen on parempi kuin tämä ylipainoisen elämä. Leikkaus on 19.8 ja ajatustyö on koko ajan käynnissä ja myös pelot. Ja niinkuin joku sanoikin, se kuuluu tähän prosessiin. Uskon, että me kaikki ylipainoiset jaamme nämä samat ongelmat ja pähkäilyt. Ja yhteisiä asioita on jatkossakin, leikkauksen jälkeenkin. Ja niihin kaikkiin toivoo tukea täältä. Ei tämä koskaan ole helppo ratkaisu. Mutta olen mielestäni ansainnut tämän vaihtoehdon kokeilemisen. Vaikka joskus mietityttää. Tsemppiä kaikille ja jaksamista oman vaiheen kanssa =)

Hei, minulla on leikkauksesta kolmisen viikkoa, minun makean himoon se ei ole vielä vaikuttanut, suklaata, jäätelöä, karkkia ja leivonnaisia tekee mieli edelleen ja vielä enemmänkin leikkausta edeltävästä Eneilystä johtuen, olen myös maistanut suklaata ja jätskiä himon käydessä ylivoimaseksi, eikä tullut edes huono olo, joten minulla ainakin vielä ei ole siihen vaikuttanut, joten itsekuria täytyy löytyä jottei ala lipsua.

Huomenna olisi minulla sitten viimeiset kokeet, heloko, ultra jne...Painoa on tippunut 15kg, mutta nyt vaan meinaa väkisin karata mopo käsistä( +2kg).....Lääkäri tiukasti sanoi viimeksi , että painoa ei saa tulla yhtään takaisin...nyt kyllä surettaa. Miten ihminen voikin olla näin "heikko"....arg...
Mitenkähän mun nyt käy kun en ole pystynyt pitämään painoa alhaalla saatika laihtumaan lisää..

Tsemppiä pullanen! Loppu rutistus on käsillä minullakin, eneilen nyt ja leikkaus 12.8. Nyt vaan tiukka komento ja kuri itselle. Kyllä sinä pystyt siihen! Voimia.

Hei Miia! Leikataanko sinut Lahdessa? Kuinka pitkään meni kirurgin tapaamisesta leikkausaikaan?
Tsemppiä kaikille!

Löysinkin Miia vastauksen aikaisemmista viesteistäsi

Juu! Hiukan vaikuttaa mihin aikaan käy kirurgilla. Itse kun menin keväällä ja tosiaan oli sulkuaika alkamassa niin tiesin jo silloin, että syksyyn menee. Syksyllä taas jo menee, niin saattaa saada leikkauspäivän mukaansa.
Hiukan on ruvennut uniin tulemaan tuo leikkaus, selvästi mahassa perhosia enemmän kuin ennen. Jotenkin hassulta tuntuu, että pelkään nukutusta vielä enemmän kuin itse leikkausta. Minua kun ei ole koskaan nukutettu aikaisemmin. Tietty myös leikkauksen jälkeiset kivut mietityttävät, kuinka kauan sattuu ja pystyykö istumaan autossa kunnolla kotimatkan ajan yms. En kuitenkaan ole päätöstäni ruvennut katumaan. Leikkaukseen menään ja sillä hyvä.