Johanna 134 Jyväskylästä esittäytyy

Tsemppiä matkaan Miia! Olet menossa siis jo leikkaukseen viiden päivän päästä?! Minä vasta kirurgia tapaamaan. Mutta toivottavasti leikkauskin tapahtuu syksyn aikana, eikä ensi vuonna!

Ajattelin, että pitää varmaan kirjoittaa itselle muistilappu. Että muistaa kysyä kaikki mieltä askarruttavat jutut kirurgilta.  

Mä olin päättänyt, että vingun lääkäriltä, että poistavat sapen samalla. No sitten en jostain syystä vinkunutkaan. Lääkäri vielä kysyi, että vaivaako... No menin sit nukkumatin (oli kyllä nukkumaija) tapaamiseen, niin hän sitten sanoi, että sinulta siis leikataan sappi samalla. Olin ihan että täh!? Näin oli lääkäri kirjoittanut papereihin, muttei maininnut mitään

Kiitti Tainuska, kyllä on leikkaus edessä. Menen sunnuntaina 11. päivä Lahteen jo osastolle ja heti maanantaina on leikkaus. Toivottavasti kirurgilla on ollut rentouttava viikonloppu.

Johanna, tuohan on oikeastaan ihan hyvä juttu. Pääset sapesta eroon samalla vaivalla eikä tarvitse enää sen kanssa tuskailla. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla niin sanotusti.

Pidän peukkuja, että te molemmat saatte vielä tänä vuonna leikkausajan ja kaikki menee hyvin.

Hieno juttu Johanna, että lääkäri oli jo päättänyt sapenkin leikata. Sehän se on, että siinä sitten kasvotusten kirurgin kanssa voi jäädä sanat kurkkuun ja ajatuksen juoksu tehdä tepposen. Työnnän sitten muistilapun lekurin kouraan, ellei sanoja muodostu  

Apua, miten lähellä on Miia sinun leikkauksesi! Ihan kouristaa minunkin masusta ajatus! Joo, olkoon kirurgilla rentouttava (muttei liian  ) viikonloppu edessä.

Ja minun paperit lähti vasta lahteen tänään....lääkäri soitti.Toivoa olisi ensivuoden puolelle leikkausta....puuh....kyllä odottavan aika on todella pitkä. Pahinta on tämä painon kanssa taistelu...joka tietysti jatkuu leikkauksen jälkeenkin mutta toivottavasti tulee vähän helpotusta...

Hienoa, että meillä kaikilla keskisuomalaisilla (ja muillakin tietysti) asiat etenee! Mä ootan kirurgin tapaamista jännityksellä, paino ei meinaa laskea enää ollenkaan, tuntuu vain nousevan jokaisella suupalalla, vaikka miten vahtisi syömisiä :/ Onneksi aika on vasta kuukauden päästä, ehdin vielä(kin) yrittää vaikka mitä tuon massani kanssa...

Tsemppiä meille kaikille ja paljon!

Kyllähän ne etenee, mutta itsestä tuntuu taas että tosi hitaasti. Melkein 2kk kir aikaan ja siitä sitten ??kk leikkuuseen, jos nyt eivät jotain syytä keksi pysäyttää koko hommaa. Enellä viikossa sain sen pari kiloa mitä kesällä on tullut, pitää ottaa sitten uusi spurtti ennen sitä lääkäriä jos ei muutan tässä saa painoa laskusuunnalle.
Kiva että teillä muilla on jo lyhyempi matka edessä, saman odottelun kanssa kai jokainen vuorollaan on tuskaillut. Siis onnea matkaan kaikille meille:D 

Onks teidän muiden pitänyt pudottaa painoo ennen kirurgin tapaamista? Mun kun ei tarvinnut... Lähtöpaino kuitenkin muistaakseni 134,2 tai jotain. Lääkäri vaan tuumas, et mun tehtävä on pitää se samana, ettei saa nousta. Nyt kuitenkin 115,5 kg.

Hienostihan olet Johanna jo saanut painoa pudotettua!
Ei tarvinnut ainakaan minun pudottaa painoa ennen kirurgin tapaamista. Ravitsemusterapeutti kyllä sanoi, minkä alle tuo BMI ei saa laskea. Jos BMI on liian alhainen niin ei leikata. Pitää siis olla myös tarpeeksi lihava leikattavaksi. Hassua. Lahdessa kirurgi ilmoitti kyllä, paljonko pitää pudottaa ennen leikkausta.

Mulle kanssa sanottiin, ettei paino saa nousta. Eikä kyllä myöskään varoteltu liiasta laihtumisesta, sille ei tosin ole vaaraa vaikka BMI ollut koko ajan alle 40...vaikeelta tuntuu nyt saada se pysymään keväisessä, pari kiloa on vielä liikaa.

 Minullekin sanottiin, että pidä huolta ettei paino nouse. No niinhän minullekin kävi, että kesän aikana on muutama "ilokilo" tullut. Mutta ne sain onneksi nopeasti pois ja nyt jatketaan alaspäin siitä mitä olin keväällä sisätautilääkärin vastaanoton aikaan. Haluan muutaman kilon pois ennen kirurgin tapaamista, ja mielellään vaikka vähän usemmankin  Eneilemään alan vasta sitten kun siihen käsketään. Pussit yökkyyttää jo pelkkä ajatuskin! Olin kymmenen viikkoa muutama vuosi sitten pelkillä pusseilla ja siinä tuli jollain tavalla mitta täyteen  

Tosi kiva kun tällä johannan palstalla kirjoittelee meitä Jyvässeutulaisia niin usea. Jotenkin asiat tuntuu vielä läheisimmiltä kun samoja henkilöitä tavataan ja saman sairaalan käytäviä tallotaan. Tsemppiä meille kaikille!

Tainuska, kannattaa kysyä siltä ravitsemusterapeutilta ohjeita kuinka voi eneillä ruokavaliolla tai ns. sekakäytöllä eli pusseja ja ruokavalio. Itse en voi noita pusseja käyttää kun sisältävät laktoosia. Olen siis eneillyt ihan ruokavaliolla. Olen toki aina silloin tällöin korvannut jonkun aterian pussilla, mutta täytyy sanoa, että jos pelkillä pusseilla olisi pitänyt tämä 5 viikoa eneillä niin olisi varmaan jäänyt kesken. Liian imeliä minun makuuni. Minulla nyt pudonnut painoa tämän ene jakson aikana yht. 12 kg (jos tuohon omaan puntariin on luottaminen).

Niin ja tulkaahan kaikki joille vaan mahdollista niin tuonne XL-kahveille! Siellä tapaa leikkauksen jo käyneitä ja leikkaukseen meneviä. Saa hyviä vinkkejä ja voi kysellä mieltä askarruttavia kysymyksiä. Seuraava tapaaminen on 22.8. klo: 17.00=>, Forumissa 2. kerroksessa sijaitsevassa Kahvila Prayassa. Istuttiin ainakin viimeksi siellä oikealla puolella sijaitsevalla takaseinällä.

Miia, olet kyllä hienosti pudottanut enen aikana ruokavaliolla! Minä kun asiasta puhuin silloin viime marraskuussa ravitsemusterapeutille, niin sanoi napakasti, että ei aleta ollenkaan puljailemaan asian kanssa. Ellet ole pusseilla, repsahdat ja homma menee mönkään...jotain tähän malliin... Ajattelin, että samperi näytän ja olen sitten pusseilla vaikka väkisin En moiti ravintoterapeuttia, mukava hän oli (miespuolinen). No pitänee vielä kysyä, jos ei sopat todellakaan mene alas. Tosiaan vaikka niin, että puoliksi keittoja ja muuta ruokaa...

Tainuska, taitaa meillä olla sama rav.terapeutti, sellainen nuori mies. Minua ainakin koskee tuo, että helposti alkaa määrät lisääntyä ja vähän sitä sun tätä syömisiin tulla lisää. Siis kun on pusseilla niin sitten kanssa pelkillä pusseilla. KAsviksiakaan en aio lisänä seuraavalla kerralla ottaa, jos nyt ei vaikka tomaatti päivässä. Tunnen sen verran hyvin jo itseni.
Tuo äskeinen eneily loppui viikkoon oikeastaan sen takia, ettei täältä meidän kylältä löytynyt muita kuin keittonutreja. Tänään sitten oli oikein tarjouksessa, ostin pari pakettia suklaata, muutama pussi vaniljaa onkin valmiiksi. Jos vielä tarjous jatkuu alkuviikolla saatan yhden paketin vielä hakea. Sitten olis parin viikon ainekset valmiina. Syyskuun puolella sitten alan uudelleen, kunhan elämä tästä rauhoittuu. Nyt on viikon päästä vkonloppuna vauvan nimiäiset ja seuraavana sitten veljen hautajaiset. JA sen jälkeen viikon reissu. Reissusta palattua aloitan työt ainakin syyskuuksi, silloin olisi hyvä väli pussitteluun.

Eilen tuli saksalaiselta ruokakaupalta mainospostia. Nutriletit saa nyt tarjoushintaan. Pitänee käydä hamstraamassa muutama pakkaus. Ehkä Meevin bongasit myös nämä samat tarjoukset?

Jep, Tuplanainen, sieltä hain:D 

Meevin, näinhän se kyllä on, että paras kun vaan ainakin yrittää olla ihan pelkillä keitoilla. Eipä ole vaaraa, että tilanne karkaa käsistä. Olen nurteja syönyt tosi vähän. Niitä smooteja ja patukoita vaan. Ne kaikki kyllä uponneet hyvin. Mutta suolaiset keitot ja van.keitot jne on kokeilematta. Onko teillä jotain suosikkimakuja, joita pystyy helposti heittämään helttaansa? Citymarketissakin on nutrit tarjouksessa. Ainakin ne smoothiet ja patukat....

Sinulla Meevin menee ilosta suruun, mutta sitten taas töiden myötä iloon tämä elämä lähiviikkoina. Voimia sinulle niihin vaikeimpiin asioihin!

Heips kaikille.
Taitaa tosiaan olla meillä kaikilla Keski-Suomen alueella asuvilla tuo sama ravitsemusterapeutti? Tiukka setä, mitä näihin kuureihin tulee. No itse sain sillä ruokavaliolla rutistettua siinä 5 viikossa vaadittavan ja vähän ylikin eli 14kg. Olisko pusseilla saanut enenmmän, siihen en osaa vastata. Minulla tuota elopainoa oli jo alkulähtöisestikkin enenmmän kuin monella muulla täällä.
No, nyt on leikkaus takana ja kotiuduin eilen. Matka kotiin ei oikein sujunut ongelmitta ja päädyinin lyhyelle visitillä sairaalaan täällä Jkl:ssä. Ilmeisesti ei kannata istua koko matkaa Lahti-Jkl autossa, vaan kannattaa oikeasti pysähtyä ja kävellä välillä. Ilmaahan siellä minunkin suolissani vaan oli joka sitten kipuili. Ja tänään lähti suolikin vasta toimimaan niin tuntuu, että sen myötä aina vaan helpottaa. Itse leikkattu osasto ei kamalasti ole edes kipuillut enää näin 3. päivän jälkeen. Nyt yritän opetella täällä kotona syömään uudestaan. Hiljaa hyvä tulee, kroppaa kuunnelle.
Tsemppiä koitokseen teille!

Hieno juttu, Miia!  Mukava kuulla noita kotiinmatkustusvinkkejäkin, helpottaa ainakin mulla jänskätystä vähäsen

Onnea uuteen elämään Miia. Täytyy sitten tosiaan miettiä kulkemisia, mulla kun on vielä jyväskylästä kotiin 100km, eli aika pitkä matka leikkuun jälkeen kuljettavaksi. Kävin jo kelasta kyselemässä ja sanoivat korvaukset maksettavan koska kerran ei lähempänä tätä toimenpidettä tehdä. Lääkärikäynnille meinaan omalla autolla mennä, tuleehan samalla käytyä lahdessa. Mutta jos ja kun sinne leikkuuseen asti pääsen niin varmaan taksilla sitten. Meiltä kun ei noita julkisia täältä korvesta kulje:D 

Sisko oli miehineen muutaman päivän. Kiva oli nähdä, saatiin vähän isoveljestä jutella, kiva oli nähdä jo ennen hautajaisia. Juteltiin myös tästä leikkuuhommasta. Kyselivät eikö pelota, sanoin että pelottaa ainoastaan se, etten siihen jostain syystä pääse. Ja näin se on, itse leikkaus ei pelota ollenkaan. Olen sen verran monta kertaa ollut leikkuupöydällä etten sitä osaa pelätä.

Mulla on sama juttu kuin sulla, meevin. Itse leikkaus ei ainakaan toistaiseksi jännitä. Paljon enemmän jännittää, ettei leikatakaan ja sen lisäksi kaikki ne leikkauksen ympärillä olevat pikkujutut, kuten tuo matkustus leikkauksen jälkeen. Voisinkohan palata kotiin junalla, siinähän voi vähän käveleskellä käytävillä?  

Hei kaikki...
Mun leikkaus meni hyvin, kotimatka hyvin (taksilla) ja matkaa oli myös pitkästi yli Jyväskylän. Kotona kaikki meni hyvin, mutta nyt syöminen on "vaikeaa". Ihan pieni määräkin tekee huonon olon, eli syöminen on typerää. Esim. 2juustosiivua on jo maksimimäärä....olo kyllä menee jonkun ajan päästä ohi. Leikkuuksesta on jo aikaa yli 2kk ja nyt vasta on tullut tämä "ongelma". Seuraan hetken ja käyn sitten lääkärin juttusilla....en todellakaan pysty syömään sitä määrää mitä pitäisi. Onko muilla samoja kokemuksia?
Mutta, silti olen tosi tyytyväinen leikkaukseen