Kokemuksia? Hyviä? Huonoja?

Heippa!
Olen täällä uutena typykkänä ja ajattelin vähän kysyä teidän toisten kokemuksia? Onko ollut hyviä tai huonoja? Itseäni pelottaa aivan sairaan paljon,pelkään että leikkaus menee päin persettä! Minut leikataan Vaasassa joskus tämän vuoden aikana! Kuulemma jonoaika on noin 6kk ja olen nyt ollut jonossa kohta 2.... Ensviikolla on käynti ravitsemusneuvojalla....

Eikö täältä löydy ketään joka osais minulle antaa paria vastausta?
Ompas kurjaa ollaa uusi typykkä tällä =(
No jospas kömmin takas kiven alle!

Moi!
Kokemuksista...............mulla taitaa olla niin ällön positiivisia, mutta vaikka seuraavana päivänä tulikin vuoto mikä jouduttiin korjaamaan tähystämällä niin silti tykkään että mulla meni kaikki hyvin ja olo on ollut mitä parhain...........mä oon kertonut tuolla jossain en muista nyt mimmosen otsakkeen alla se on mut kyl se löytyy kun viitti selata nää otsikot läpi.............täällä on niin paljon luettavaa, että tahtoo aika loppuu kesken.

Mulla tuli 3kk täyteen 15.3. leikkuusta ja painoo on pudonnut 15,3kg yhteensä on pudonnut viime huhtikuusta 39kg.
Nälkää en tunne ja mieliteot on poissa....toivottavasti pysyvätkin poissa!
Siispä pelkkää kehua täältä!
Mulle tehtiin GBP ja sappirakko poistettiin samalla!

TSEMPPII SULLE!
ps. älä kömmi kiven alle..............vaan lue rauhassa näitä juttuja saat paljon tietoo täältä!

Mulle tehtiin sleeve elokuun lopussa Peijaksessa Vantaalla 2009 ja siitä on lähtenyt 40kg ja kaikkiaan 56kg. Olo on keventynyt aika lailla mutta ihan ongelmitta mulla ei ole mennyt. Leikkauksessa mulla meni makuaisti ja hajuaistista haistan enää vahvat hajut, vieläkään vaikka leikkauksesta on kulunut jo puoli vuotta. Palautuuko tämä, en tiedä eikä tiedä lääkärit. l

Itse sairaalassa olo meni mukavasti, fysioterapeutti ja lääkärit kävivät katsomassa mukavasti, ehkä ravitsemusterapeuttia piti erikseen pyytää juttusille sillä tulotarkastus oli aikaisemmin ja leikkaus siirtynyt eri syiden takia. Sairaanhoitajana olisin itse kaivannut enemmän tietoa leikkauksen kulusta eikä mulle riittänyt tokaisu ei saa syödä jatkossa liikaa.

Joitakin viikkoja leikkauksen jälkeen mmulla todettiin toisessa lonkassa artoosi, mikä oli odotettavissakin mutta olin odottanut sen ennen leikkausta. Nopea painonpudotus yläkropasta muutti painopistettä vartalossa mikä varmasti vaikutti kipujen esilletuloon sillä alavatsa ei katoa samalla tavalla kuin ylävartalosta. Tosin iho roikkuu jo kauttaaltaan, eniten käsivarsissa ja osittain reisien sisäpuolet alkaa mahan kanssa roikkumaan eri tavalla.

Tsemppiä sulle=))

Moi Muuminmamman
Noista kokemuksista minut leikattiin Marraskuussa 2009 mahalaukunohitus, kaikki meni hyvin ja pääsin kotiin hyvin toipuvana (niin lukee loppuraportissa) kipuja ei ollut ainut että vähän ontto olo vatsassa että tiesin että jotain oli tehty, kerkesin olla kotona viikonlopun ja kokoajan vatsa ja selkäkivut voimistui ja hakeuduin päivystykseen, olin paikkakuntani aluesairaalassa kaksipäivää josta kotiuduin tosi kipeänä saatteena kun on tehyt iso leikkaus niin olethan kipeä, samana iltana hakeuduin leikanneeseen sairaalaan jossa todettiin todelliset ongelmat ja suoritettiin yöllä hätäleikkaus hengen pelastamiseksi (Avona) sekä seuraavana päivänä uusi leikkaus jossa asetettiin putki minun tynkämahalaukkuun (sekin Avona), olin sairaalassa kaksiviikkoa aluksi tosi peloissani että onkos tämä minun elämäni päätepiste mutta siitäkin selvisin ja lähdin kotiin taas hyvin toipuvana, nyt neljäkuukautta leikkauksen jälkeen olen täysin tyytyväinen elämäntilanteeseen ja ohitukseen, paino laskee ja kaikki ruuat uppoaa samoin juomat. Valitsisin saman tien uudelleenkin vaikka matkani oli mutkikkaampi kuin monella muulla sillä on tämä niin paljon antanutkin vaikka henkenikin oli uhattuna mutta täytyy luottaa sairaaloiden ammattitaitoon ja siihen että he kyllä parantavat sinut.
Ei sinun kannata pelätä sillä varmasti olet hyvissä käsissä, mutta näistäkin vaikeista tapauksista täytyy kirjoittaa että ei tämä leikkaus ole täysin riskitön vaan voi todella jokin mennä pahasti vikaan niinkuin kaikissa muissakin leikkauksissa ja kun meillä on tämä yhteinen riskitekiä eli PAINO
Tulipas tästä romaani.

Pelottavaa tekstiä Ritulta ja Sirutarleenalta. Myös Tepalla oli ongelmansa alussa. Minä taas edustan sitä ohitusleikattua tyyppiä, jolle ei tullut mitään kamalaa, vaan kaikki meni alusta asti loistavasti. Pari ekaa päivää oli pahoinvointia, joka hävis kun rupesin syömään ja liikkumaan. Nyt on 6. viikko leikkaukseta ja n. 1 kg/viikko tippuu. Kaikki ruoka maistuu hyvälle ja edelleen salmiakkia tekee mieli ja saan herkuissa toppuutella itseäni. Annokset ovat pienentyneet kovasti, mutta syödä pitää muutaman tunnin välein jotain pientä. Syön säännöllisesti 2 lämmintä ruokaa päivässä, aamu ja iltapalan sekä 2 välipalaa/päviä. Joskus tuntuu, että leikkasikohan ne minua lainkaan, nukuttivat vain ja tekivät 5 reikää mahaan. Siitä sen huomaa, että yrittää syödä ison annoksen. Tietyssä vaiheessa tulee vain täyteen, eikä yksinkertaisesti halua syödä enää palaakaan. Ihannetila: saa syödä hyvää ruokaa vattansa täyteen, herkutella hiukan ja silti paino tippuu.

Kiitos teille kun viitsitte vastata mulle =) Anteeks mun tylyä viestiä aikasemmin! Olen vaan niin hermona koko leikkauksesta, ja ei ole oikein mulla minkäänlaista tukea omasta perheestä! Olen vaan saanut kuulla että leikkaus on helppo tie päästä eroon läskeistä ja että olen laiska! Joo olen myös saanut kuulla siitä että kuinka itsekäs minä olen kun menen tähän leikkaukseen, kuulemma kuolen pöydälle ja jätän minun 4 pientä lasta isänsä kanssa yksin! Kyllähän minun mies kovasti yrittää minua tukea mutta kaipais omalta suvultakin hieman ymmärrystä! Olen kerran 8 vuotta sitten laihtunut liikunnalla 40kg mutta silloin olinkin yksin, oli aika helppoa kun ei tarvinnut toisia ajatella! Nyt se ei ole niin helppoa kun on 4 lasta ja ikää lapsilla on 6v,5v ja 3v kaksoset! Olen vielä kaiken lisäks erittäin suuri BM on 57... Onneks verenpaine ja kolestrooli ovat hyvät mutta ikävä kylläolen nyt saanut diabeteksen ja astma mulla on ollut 18 vuotta.... Olen aika desperaatti ja haluan niin saada uuden ja terveen elämän! Olen niin kyllästynyt hengenahdistukseen (ilman että tekee oikein mitään) ja kaiken maailman kipuhin ja vaivoihin! Tarkoitus on että minut leikataan Vaasassa, onko kenelläkään kokemuksia sieltä?

Tsemppiiiiiiiiiiiiii!

On sulla kädet täynnä LAPSIIIII!
Kyllä se muitten on helppo sanoa laiskaksi läskin suhteen...............kyllä sinä ja minä tiedetään miten sen saa pois, MUTTA se miten se saadaan pysymään pois niin se onkin sitten toinen juttu!
Jojoilu on niin tuttua.............. nyt kun mulla on tää leikkaus takanapäin niin voin sanoa 3kk kokemuksella, että olen lottovoiton saanut! Kiitos lääkärille joka tätä ymmärsi mulle ehdottaa....(en älynnyt pyytää, enhän edes tietänyt viime helmikuussa, että tämmösiä tehdään Suomessa)

Onneee matkallesi!

Mulla aika sama juttu kuin sinulla muuminmamman4
Omaisilta saaan myöskin kuulla kuinka itsekäs olen ja juuri tuota samaa..minnes lapset sitten kun kuolen sinne leikkauspöydälle meillä on myöskin kuusi lasta joista vielä neljä asuu kotona(2 poikaa asuu jo omineen vaimoineen ja lapsineen omissa pesissään).
Ja itse myöskin suurperheellisenä ymmärrän paremmin kuin hyvin tuon että ei ole niin helppoa tämä painon kanssa kamppailu...jotenkin tuntuu vaan että se olisihelpompaa kun olisi yksin eikä tarttis ajatella muita...en tiiä mikä siin sitten on,mutta näin se vaan on.

Ihmettelen noitten omaisten mielipiteitä että kuolee leikkauspöydälle koska kuitenkin on aika pieni riski kuolla sinne leikkaukseen vaan varmasti kuolee ennen aikojaan jos ei mitään tehdä ylipainon suhteen, ainakin minä koen että nyt minulla on mahdollisuus elää niinsanotusti vanhaksi, mitä missään tapauksessa entisellä painolla ei olisi ollut mahdollista todennäkoisesti en olisi nähnyt omia 50v synttäreitä ellen olisi tehnyt elämäntapa muutosta 1.1.08 ja tämä Marraskuussa tehty leikkaus vaan vahvistaa ja auttaa tätä muutosta.
Olkaa hyvät ihmiset itsekkäitä ja menkää leikkaukseen jos siihen mahdollisuus ja se on terveyden takia tarpeen, mutta en minäkään kannata leikkausta jos se tehdään niinsanotuista kosmeettisista syistä.

Moikka! Teilläkin on aika äkkiä tullut nuo leikkausajat ensikäynnin jälkeen =) Vaasaan on kuulemma vain 6kk jono joten jos oikein laskin leikkauksen pitäis tapahtua heinäkuussa! En nyt sitten kuitenkaan tiedä sitä aivan 100% varmana! Minä en itseasiassa tiedä tsätä leikkauskesta muuta kun vaan olen nähnyt telkkusta =/ ! Kuulin toki tosta dietistä mutta mikä se oikein käytännössä on? Onko se joku pulveri juoma? Olen joskus 13 vuotta sitten kokeillut modifastia joka oli aivan järkyttävän pahaa =( ! En siis ole mikään fani noihin juomiin, mutta jos on sitten pakko niin varmaan on! Ne nutrilett patukat menee jotenkuten! Tuo tähystys mistä kirjotatte niin onko se se missä niellään se letku? Hyii, olen niellyt sen jo kolme kertaa aikasemmin ja on ällöttävän ikävä kokemus =( No jaa, nyt alkaa päässä taas pyöriä kysymyksiä liikaa joten poistun ja menen lapsien kanssa touhuumaan jotain kivaa =) Hauskaa lauantaita teille kaikille :)

Hei muuminmamman4. Vastailen vähän omasta tilanteesta ja olen Vaasasta. TK-lääkäri pisti lähetteen toukokuussa -09 ja 12.10 kävin ravitsemusterapeutilla ja samana päivänä oli sisätautilääkäri, molemmat puolsivat leikkausta. Marraskuun 20 päivä tuli kirje kirurgianpolilta että minut oli laitettu jonoon gastroskopiaan. Helmikuun alussa kysyin gastro-hoitajalta jonotilannetta niin kerto että viimeksi kun katsoi niin oli puolen vuoden jono. No meni pari viikkoo niin sain kirjeen ja gastroskopia-ajan joka oli 1.3. ja siinä lääkäri sit kysyi että pannaanko leikkausjonoon, johon sanoin että laita vaan(olin ollut hiemen epäröivä tosta menenkö vai en sisätautilääkärillä joka sen oli kirjoittanut sit papereihin).No siinä sit se hoitaja sano että meillä ei kovin pitkät leikkausjonot ole, että se leikkaus tulisi jossain vaiheessa toukokuussa. Oletko jo käynyt nuo vaiheet läpi, siis rav.terapeutin ja sisätautilääkärin?

Moikka!
Joo olen käynyt ensinmäisen käynnin ravitsemusteraupin luona ja sisätautilääkärilläkin.. Olen jo leikkausjonossakin.. Olen muistaakseni ollut jo jonossa about 6-8 viikkoa, en muista ihan varmana tuota! Nyt mulla on joku käynti rav.terapeutin luona, en oikein tiedä mitä käynti tarkoittaa mutta lapussa vaan luki että laihdutusleikkaukseen liittyvä käynti!? SInä olet siis menossa leikkaukseen toukokuussa?

No niin ne sano gastroskopia-käynnin yhteydessä. Minun ei tarvi enään käydä rav.terapeutin luona kun olen jo aiemmin käyttänyt Nutrilet-tuotteita, rav.terapeutti on sit yhteydessä minuun s.postin kautta. Miten olet jo leikkausjonossa jos et ole käynyt gastroskopiassa, sisätautilääkärihän vaan puoltaa leikkausta ja kirurgi sit päättää leikkaako?

Kävin gastroskopiassa joulukuussa 2009 (ihan toisesta asiasta) niin se sisätautilääkäri ei ollut ihan varma että tarvitseekos sitä nyt enää tehdä kun niin vatsa on se tehty! Ja olen itseasiassa käynyt jo kerran ihan kirurgilla asti tästä leikkauksesta mutta silloin en haluunut mennä leikkaukseen! Syy on sama minkä takia nytkin olen kahden vailla että uskallanko mennä vai ei! Pelkään sitä nukutusta ja koko leikkausta niin paljon! Mutta haluan niin paljon kunnon elämän minulle ja minun lapsille! Mutta minä en vaan voi uskoa että juuri minä saisin kerrankin laihtua.... Niin siitä jonosta, se lääkäri sano mulle että ei muuta kun suoraan jonoon ja noin 6kk päästä tulee sitten leikkausaika! Minä itse en tiedä vielä mistään mitään! Odotan vaan kovasti maanantaita ja tota käyntiä mikä justiin liittyy tähän leikkaukseen! Nutrilet-tuotteet ovat myös minulle tuttuja mutta ikävällä tavalla! en saanut niitä menemään ilman että oksensin! Ne oli mun mielestä aivan järkyttävän pahanmakusia! Pelkään melkein että koko leikkaus peruntuu justiin ton neste dietin takia =(

Ok. Pelkään minäkin sitä leikkausta mutta mitä täältä oon lukenut näitä juttuja niin on kyllä positiivisia kokemuksia muilla ollut ja se on valanut uskoa myös minuun. Koska kävit siellä sisätautilääkärillä? Ja voihan tota painoa tiputtaa muullakin tavalla kun tolla Enellä.

Voi että muuminmamman4 miten sulla on ajatukset ihan niinkuin minun päästäni...esim tämäkin.."Syy on sama minkä takia nytkin olen kahden vailla että uskallanko mennä vai ei! Pelkään sitä nukutusta ja koko leikkausta niin paljon! Mutta haluan niin paljon kunnon elämän minulle ja minun lapsille! Mutta minä en vaan voi uskoa että juuri minä saisin kerrankin laihtua.."

Ihan samoja ajatuksia mullakin liikkuu päässäni...ja juuri tämä tunne että en usko että mulla vois olla edes oikeesti mahdollisuus parempaan elämään laihtumisen myötä saa mut ajattelemaan ja pelkäämään että jään sinne leikkauspöydälle :(

Toi maku- ja hajuaistin menetys on pieni siihen verrattuna mitä olen saanut painonpudotuksen myötä. Vaikka menetys jonkin verran haittaakin elämää, elän sen kanssa ja elän parempaa elämää hoikempana.

Mulla kesti pdempään päästä leikkaukseen mutta syyn oli myös että halusin eka kokeilla lääkkeet ja alussa Meilahdessa leikattiin ja se sairaala ei vetänyt samalla tavalla. Sairastuin ja sen hoitaminen kuntoon sekä laihtumisyritykset olivat ennen Peijaksen leikkausta. Kuitenkin itse koen leikkauksen positiivisena kun olen saanut 40kg reilussa puolessa vuodessa pois.

Huomenta! Kiitos kun te jaksatte kirjotella minulle ja kertoa teidän omista kokemuksista! Olen nyt alkanut odottamaan sitä leikkausta oikein innolla vaikka olen lukenut huonojakin ásioita siitä! Tottahan toki minua vieläkin pelottaa aivan sikana mutta kun lukee teistä joilla paino on pudonnut jopa 40kg puolessa vuodessa, niin se nostaa minun intoa lähteä tähän leikkaukseen! Minulla itsellähän on melkein 80 kg ylipainoa joten suurta pudostusta olis tiedossa :/ ! Minun BM on nyt 56 ja kun olen tämmönen tatti (157cm) niin uskokaa että tuo paino tuntuu :( ... Onko se muuten niin että mitä suurempi paino sen nopeempi painon pudotus alussa? Vai onko kaikki ihan yksilöllistä? Voih,en millään malttais odottaa että pääsisin tyttäreni kanssa uimaan ja poikien kanssa juoksemaan ! Voikohan tämä edes olla mahdollista minun kohdalla? Minä kun koko ajan pelkään että leikkauspöydällä tapahtuu jotakin kauheeta! Olenhan minä toki käynyt läpi monta leikkausta tässä vuosien varrella mutta olen ollut hereillä kaikissa leikkauksissa (3 keisarinleikkausta ja yksi napatyräleikkaus) Voi hitsi kun vois olla hereillä tämänkin leikkauksen aikana olis edes vähän turvallisempi olo! Mutta sehän ei ole mahdollista kun se alue on niin korkeella! No,nyt jännitän sitä huomista sairaalakäyntiä ja katsotaan sitten taas!'
Hyvää sunnuntaipäivää teille kaikille =)

Minua auttoi hirveästi ajatus, että voin muuttaa mieleni missä vaiheessa tahansa. Otat askeleen kerrallaan. Älä mieti vielä niin kauhean kauas.

Joo niin se lääkäri minullekkin sanoi, sano että mielen voi muuttaa leikkauspöydälläkin jos siltä tuntuu! Yritän ottaa päivän kerrallaan =)

Kyllä leikkaukseen meno minuakin todella pelotti, mutta sitten lopetin kokonaan leikkauksen ajattelemisen. Minä olen sellainen, että yleensä huolehdin asioista liikaakin. Onneksi osaan työntää pelon pois mielestäni ja ajatella selkeästi. Pelkäänhän minä lentämistäkin, mutta rohkeasti vain lentelen. Pelkään laivassakin, mutta siitä huolimatta risteilen. Jos en voittaisi pelkojani, elämässäni ei tapahtuisi mitään hauskaa. Ja meillä on vain tämä yksi elämä.

Ja niinpä siellä rav.terap tuli käytyä! Olen minä kuulemma jo jonossa leikkaukseen ja nyt odotan sitä gastroskopiaa , sain myös tietää että saan sitten odotella ekkukäyntiä vaasaan ja sen semmosta!

Olin äitini luona lomailemassa ja hän jaksoi ihmetellä isoa mahaani... Äitini on ollut ylipainoinen, mutta sairastuttuaan laihtunut miltei normaaliin painoon. Äitini kannusti minua kovasti leikkaukseen. Kävin vaateostoksilla hänen kanssaan ja oli ihanaa ostaa normaalin kokoisia vaatteita hänelle. Aiemmin sai etsiä 10 numeroa suurempia:)

Minulla on myös kolme pientä lasta ja leikkauksia takana ainoastaan sektio. Olen hoitoalalla ja tiedän liian paljon mahdollisista komplikaatioista jne. Pelkään välillä ihan tosissani leikkausta ja mietin kannattaako... Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että olen ruokaholisti. Siis sama kuin alkoholisti, mutta vain ruuan suhteen:) En saa laihdutettua, ellen saa jotain radikaalia apua asiaan. Ja laihtua haluan. Haluan joskus kokea olevani hyväkuntoinen ja normaalin näköinen. Olen vielä suht nuori, mutta kolotuksia ja vaivoja on jo jaettavaksi asti. Inhottaa olla keski-ikäisen näköinen, rapakuntoinen... Siis huonosti itseään hoitavan keski-ikäisen:)

Tseppiä muille äideille. Uskon, että leikkauksesta koituva hyöty on varsinkin meille tarpeen, että osaamme näyttää esimerkkiä syömisten jne suhteen lapsillemme. En halua lapsilleni ylipainon taakkaa perintönä.

Samanlaiset mietteet minullakin on ollut kuin Muuminmamman4 ja Dunbarilla. Minulla on kaksi pientä tytärtä ja olen saanut heidät aika vanhana. Suurin huolen aiheeni aikaisemmin oli, etten näe heidän kasvavan aikuisiksi.
Ennen leikkausta olin aivan pakokauhun partaalla kun pelkäsin jääväni leikkauspöydälle ja pienet tyttäreni ilman aitiä.
Nyt laihtuminen on jo hyvällä mallilla, ja ensimmäiset vaatteet olen pakannut muovipussiin UFF laatikkoon vietäväksi. Ette usko miten ihana tunne. Kaapista olen kaivanut vanhoja vaatteita, joita olen säästellyt mahdollista laihtumista varten ja nyt se on tosiasia.
Tsemppiä kaikille leikkaukseen jonottaville ja mukavaa keveämpää kevättä leikkauksessa käyneille.
Terveisin Pioni