Hansu...Vanha sotaratsu

Voi Hansu, kyllä Sinua nyt koetellaan. Onneksi olet vahva, vaikka itsestäni tiedän että joskus vahvakin alkaa parkua (viime syksynä minä tuon käden jänteiden katkettua ja silloin eivät tienneet onko kaikki jänteet menny oikeasta kädestä) silloin aloin parkua.
Tämä elämä joskus koettelee, ole nyt hyvin varovainen ja anna perheen hoitaa Sinua - siinä huomaa kuinka rakastettu on.
Voimia kovasti sinulle, toivotaan nyt parasta. Mukana eläen kanssasi, annukka1955.

Ja kyllä minäkin olen parkunut. Kun tarpeeksi harmittaa, niin itken ja joskus pidemmän kaavan kautta. Sitten paha sisu alkaa nostaa päätään, hiljalleen rauhoitun. Kokoan ajatukset ja asetan uuden päämäärän. Mun elo on kuin sotasuunnitelmaa... Strategia uusiksi ja ei muuta kuin eteenpäin.

Ikuisena tiedostavana pessimistinä varaudun aina pahimpaan. Pitää aina olla varasuunnitelma takataskussa, jollei asiat sujukaan niin kuin pitäisi. Pitää olla sekä taloudellista että henkistä pahanpäivän varaa, mistä ammentaa. Niin on nytkin ja hyvä niin. Tuon Kelan kun vielä selätän, niin voittohan se on sekin  

Palvelu pelaa sohvalle, kiitos ihanan mieheni. En olisi arvannut, että noin hyvään päädyin, kun 2002 vihille mentiin. Ei ole valittamista ei!!! Isäntä lähtee kohta varmistelemaan suihkureissua, kunhan nuo särkylääkkeet vaikuttais. Sitten haavan suihkuttelu ja käyntireissu paikallisella sairaanhoitajan vastaanotolla. Mennään näin päivä kerrallaan.

Moi Hansu!

Luin tarinasi. Kiitos paljon siitä! Todella kiva kun olet jaksanut kirjoittaa niin paljon, ihan kuin mielenkiintoista romaania olisin lukenut. Ei malttanut lopettaa ennen kuin loppuun pääsi! Ja voi mitä käänteitä matkan aikana on ollut! Ja tämä viimeinen onkin sitten ollut kylmää kyytiä! Ihan alkoi hirvittää!

Minä eneilyn alkuvaiheessa ja leikkuriin menossa marraskuun 12. Kauhunsekaisin ajatuksin tässä päivää kohti mennään.....

Kaikkea hyvää sinun elämääsi! Jaksamisia ja kaikesta huolimatta iloa ja aurinkoa päiviisi! Onneksi sinulla on siellä rakas miehesi hoitajana.

Kiitokset tsemppauksesta Tainuska. Älä nyt minun takiani ainakaan panikoi. Oma GBP-leikkaukseni alunperin sujui näet ilman isompia ongelmia. Tämä roikkoleikkaus se vain on koetellut sitäkin enemmin. Kyllä se haava siitä hoituu, vaikka hermoja koetteleekin.

Sinulla sitten viimeinen eneily edessä, voimia siihen. Muistaakseni ne pussiruuat ei mitään herkkua olleet... Mutta kyllä sen kestää, kun leikkaukseen pääsee sitten turvallisemmin.

Ja isäntä sitten... Korvaan kyllä huolenpidon aikanaan  

Oijoi Hansu!
Yläkertaan on lahetetty rukous, että paranet pian!!!!!   

kiitos tsempistä Hansu! Kyllä näitä soppia pistelee, kun tosiaan tietää että on pakko ja ihanaa kun kaikki mitä tässä alaspäin painossa mennään niin on kotiinpäin.

Sinun tarinasi on ollut todella kannustava, että yritän olla panikoimasta:D Ravintoterapeutti silloin aikojen alussa sanoikin, että korjausleikkaukset on paljon riskialttiimpia leikkauksia kun itse ohitus. No se on sitten vastassa vasta muutaman vuoden päästä. Asia kerrallaan.

Yritä nauttia isännän passauksista, vaikka tiedän että varmasti miljoona kertaa mieluummin olisit kuosissa ja tämä kaikki kaukana takanapäin, mutta asioilla on taipumus järjestyä ennemmin tai myöhemmin. Kaikki aikanaan, isäntäkin;) 

Eilen piipahdin kirurgian polilla uudessa arviossa. Aiemmin leikannut lääkäri otti vastaan ja ihmetteli, miksi sitä noin vaikeasti liikutaan. Ei muuuta kun masu paljaaksi ja lopputarkastus...

No eihän se sitten ollut lukenut edes papereita. Kömmin selälleni pritsille ja esittelin levähtäneen haavani. Siinähän sitä ihmeteltiin ja ainoa kommentti oli, että sattuuhan näitä... Paranee kuulema hienosti... No päätyi kuitenkin uuteen sulkuyritykseen päiväkirurgian kautta tämän kuun viimeisenä päivänä. Ei itse leikkaa, vaan apulaislääkäri saa kunnian. Minulle se passaa, menenkin mielummin tämän kyseisen tulevan plastiikkakirurgin hoidettavaksi  .

Lopettihan tuo kaikki antibiootit ja hopeahoidon haavalta. Nyt pitäisi pitää pöpöt poissa haavalta, muutoin uudelleen sulkeminen ei onnistu. Haavalla pituutta noin 8cm ja leveyttä 4cm.  Syvyyttä vaihdellen 1-2cm. Muutama kraateri menee syvemmällekin. Kaipahan tuo tietänee mitä teki, kun hoidot pyöräytti täysin ympäri. Nyt vain odotellaan uutta toimenpidettä sitten...

Täytynee myöntää, että kirurgin asennoituminen korpee aika kovin nyt. Kun olen asiaa miettinyt, niin koko ruljanssihan on lähtenyt liikkeelle hänen leikkausvirheestään. Virheeksihän se ilmeisesti katsotaan, kun valtimo jää avonaisena vuotamaan leikkausalueelle. Olisi edes tajunnut pahoitella sattunutta virhettä, mutta ei... En yleensä valittele asioista, mutta nyt taidan tehdä sen potilasasiamiehen kautta ja ihan virallisesti.

No voi helkkari mikä kirurgi! Tee ihmeessä valitys, kyllä sille pitää näpäytys antaa!

Tsiisus!
Voimia, Hansu.
Onneksi osaat pitää puolesi. Se on tarpeen myös tulevien potilaiden hoitoa ajatellen.

Noita kun tuntuu löytyvän pikkasen jokapuolelta Suomea. Pan tehden valitus, on ainakis aihetta. Tsemppiä Hansu ja toivotaan ettei haava tulehdu pahemmin odotellessa uuteen toimenpiteeseen.  

No hoidellaan haavaa ja putsailen sitä tarpeen mukaisesti. Vaihdoin hopeasidokset haavalle takaisin, kun haavan ulkonäkö huononi heti haavatuotteen vaihdon jälkeen.

Ja bonuksena totesin, että kirranneiden sisätikkien poiston jälkeen haavasta on leikkausontelo syvemmälle "jonnekin". Kun navan seudusta painaa, niin haavan pohjalta nousee kielimäinen palkeenkieli ylös ja kielekkeen alapuolellla onkalo jatkuu johonkin masun syvyyksiin. Reunukst on katteiset ja kuolleet. YÄK.... ja se perhana erittää jo reilusti. Kipeempikin on, että hyvin menee.

Ja sen valituksen laitan vireille, kunhan vointi tästä kohenee. En usko itse siitä hyötyväni, mutta toivon, että ne jotka perässä menevät saisivat parempaa hoitoa ja asianmukaisen kohtelun. Pieni ravistelu norsunluutornin juurella toivottavasti herättää tervettäkin keskustelua hoitavalla taholla.

Voi sinua, ei se helpolla päästä. Tee ihmeessä valitus, jos hoitovirhe todetaan on siitä sullekin ainakin se hyöty ettei tarvitse maksaa hoitomaksuja niistä käynneistä mitkä virheestä aiheutuu.

Hansu, olen samaa mieltä tee valitus. Olen huolissani tuosta sinun haavastasi, musta tuntuu ettei se ole kunnossa. Mene hyvissä ajoin laajoihin verikokeisiin, ne otti mulla sellaiset ton käden takia en tiedä mitä kaikkia lienee ollukkaan.
Mulla on ollut sen tulehduksen jälkeen kipuilua, kun sitä tulehdusta hoidettiin sen kolmannen leikkauksen jälkeen olin
tosi herkkä palelemaan. Jos menin jonnekkin ja ikkunan oli auki.
kyllä mun käsi heti ties, jossain on ikkuna auki, siinä alko jumalaton kipu heti. Nytkin on polvissa ja nilkoissa ja tuossa tulehtuneessa ranteessa kipuilua. Luulen sen johtuvat nyt ilmojen muutoksista, sitä oiretta mulla ei ennen ollut vaikka oli niin paljon leikkauksia. Toki olin kuullut sellaisesta, mutten itse kokenut. Nyt siis on vielä sekin.
olen tullut alakuloiseksi ton neurologin tapaamisen jälkeen, vasta nyt taidan tajuta mitä se tarkoittaa. Minä olen niin hurjan positiivinen ihminen, mutta täytyy nyt tätä alakuloakin potea. Kait se tästä helpottaa. Hansu - voi hyvin, ei ole helppoa sulla ei. Jotenkin tuon viime syksyn jälkeen ymmärrän sua kaksinverroin.

Kiitokset Annukka ja muut. Tiukasti mennään vain eteenpäin, ei muu auta. Aion selvitä tästäkin taistosta/ suosta kuiville. Eihän tässä nyt muuta oikein voi, kuin aikaa kulutella. Laskin tuossa, että syksystä oon neulonut lähes 30 paria villasukkia, yhden koiran villapaidan ja nut teen ponchoja pikkulikalleni ja kummitytölle. Ihastuttavia pörröisiä vaaleanpunaisia, prinsessamallilla... Lisäksi olen lukenut kassillisen "aivot narikkaan" kirjallisuutta. Pitkäksi käy aika...

Hitsi Annukka kun haluaisin sulle jotain positiivista kirjoitella. Jos tapaat niitä lääkäreitäsi, niin kysy siitä sleeven mahdollisuudesta. Siinähän anatomia pysyy normaalimpana ja imeytyminen myös. Olisiko se edes mahdollisuuksien rajoissa? Asiaa voi kysyä, mutta loppupeleissä oma terveys tulee etusijalla. Voin vain toivoa sinulle voimia eteenpäin.

Kiitokset kaikille,
vaikka minulla onkin sopeutumisvaikeuksia ollut nyt, toki tiedän pitkäaikaissairautta 30 vuotta sairastaneena että se menee kaiken edelle, en halua sentään ihan henkeäni menettää laihtumisen takia. Mutta onhan se hyvä kun saa selvitykset ja vaihtoehdot. Olisi edes noita rintoja jos sais vähän pienemmäksi ettei olis niin herkkä tulemaan tulehduksia rintojen alle. Katsokoot nyt monelta kantilta asiaa. Neurologi tietää minun vaikean matkani pelkän epilepsian, jalkojen ja muiden niihin kohdistuvien leikkausten kanssa.

Hansu:
Jos se haava ei ala parantua, olen nähnyt myös vatsan alueelle sellaista hoitoa (sama kuin mulla tohon käteen) eli haava on auki ja sitä huuhdellaan ja sellaisia valkoisia sanon rättejä kun en muista mitä ne oli, mutta niitä työnnetään haavaan. Sillai haavaa hoidetaan ja se alkaa kasvaa umpeen sieltä sisältä päin. Silloin se paraneminen on hyvä, yht´aikaa on antibiootti mulla se oli joku sairaala-antibiotti tosi vahva joka laitettiin kyynärtaipeeseen monta kertaa päivässä kanyylin kautta. Toivon kovasti että se paranee. annukka

Eli haavan avohoito, suihkutukset ja keittosuolataitoksia haavaan. Hoito jo käytössä, mutta mulla taitosten tilalla Aquacel Ag hoito. Periaate sama, haavan pitäisi parantua pohjalta päin. Mulla haavan leveys sen 4cm ja reunat tuntuvan vain vetäytyvän kauemmas toisistaan. Jos paranis näin, niin arvesta tulisi melkoinen...

No onneksi nuo haavahoidot ovat tuttuja. Olen ollut 4 vuotta työssäni osaston haavahoitojen vastaavana. Ehkä siitä syystä katselen haavaani kriittisesti ja puhdistan sitä mekaanisesti aina suihkuttelun jälkeen. En halua mitään "koteloituneita" yllätyksiä leikkauspäivänä. Parempi pitää mahdollisimman puhtaana nyt.

Verikokeita otettu pitkin matkaa, niissä ei sanottavaa tulehduksellisesti. Hemoglobiini on yhä turhan alhaalla. Korjaillaan sitä yhä rautakuurilla. Yleisvointi ja jaksaminen hiljalleen parantunut. Nyt voi istua jo useamman tunnin ajan, eikä tule halkeamisen tunnetta vatsalle. Nytkin suunnittelen seuraavan sukkaparin aloittamista. Tyttöjen ponchot tuli jo aamusta tehtyä valmiiksi.

Hansu, tuosta kutomisen innostuksesta voisin haukata palan. Ei tänä syksynä ole innostanut ei. Monet jalkaparit kuitenkin odottavat mamman kutomia sukkia.
Haavahoidossa onneksi olet ammattilainen niin selviät kunnialla tuonne sairaalaan.

mä olen kanssa ihan himokutoja, mulla on neuloosi:D . Omalla väellä taitaa jo kaapit pursuilla neuloksia, olen jo muutaman vuoden tehnyt myyntiin paikalliseen osuuskuntaan, nykyään suurin osa on tilauksia. saapa ainakin lankarahat hankittua ja vähän enemmänkin. Olen jo miettinyt minkä käsityön sairaalaan ottaa mukaan, sukat taitaa olla sopivan pienet sängyssä tehtäviksi.

Jep. Kyllä noita sukkia neuloo selällään maaten. Alkuun oli hankalan oloista, nyt neuloo jo samaan malliin kuin istuessa. Onneksi äiti menossa vierailulle pääkaupunkiseudulle, joten laitan syystervehdykset sinnekin päin sukkien muodossa. Tuo sairaanomainen tarve neuloa=>Neuloosi... melkein kuin neuroosia ja siksi yhtä hyvä  .Ihana määritelmä hyvälle harrastukselle !!

Hitsi tollanen osuuskuntajuttu ois siisti. Meillä päin ei ole tuollaista toimintaa. Veli jo naureskeli, että tee sukkablogi ja paa myyntiin. En minä tuollaiseen kyllä lähde. Tarjoilen halukkaille kun kasvotusten nähdään.

Heh, niin on kiva lukea teidän neuloosista! Minulla kun ei ole minkäänlaista kuvaa taudista! Ei ole tullut perintönä taitoa käsitöihin, ei sitten hitustakaan. Pakon edesssä irronneen napin saan takaisin, mutta sekin hampaat irvessä. Ja puikoilla ei onnistu mikään. Ei ole meidän lapset saaneet itse neulottuja sukkia ja nuttuja. Onneksi on ollut myyjäisiä, mistä olen lapaset sun muut hankkinut. Ihailen ja kadehdinkin taitojanne! Neuloosi, kuulostaa kivalta taudilta  

Neuloosi on tosi koukuttava asia, nimim. täällä myös siitä kärsitään ja pahasti  

Ja hätä keinot keksii, mä olin kainaloleikkauksessa ja en meinannut pystyä kutomaan, kun kättä olisi pitänyt pitää mielellään sellaisessa asennossa, ettei haava haudu siellä. Mä kudoin tai virkkasin aina pienen pätkän ja sitten tuulettelin kainoloo tovin... jne.jne. ja valmista tuli  

No ompahan jotain harrastetta edes edessä loppuvuodeksi...

Kävin päiväkirurgian puolella tyrkyllä ja palasin kotisohvalle. Tarjoilivat esilääkkeet ja haastattelivat samalla. Kerroin, että mielestäni haava erittää ja että se ei ole leikkauskunnossa plastiikan paremmasta arviosta huolimatta. Plastiikan mukaan haava siisti, kuiva ja eritystä ei ole..Minun mielestäni haavan pohja katteinen ja eritystä kohtalaisesti... Hoitaja kuunteli kertomustani ja päätyi kutsumaan kirurgin paikalle ennen enempiä esivalmisteluja.

Kirurgrja tulikin sitten kaksin kappalein. Haavasidokset avattiin ja ensimmäiseltä kirugiltä pääsi Per***e. Sanoi heti, ettei haava ole sulkukuntoinen missään tapauksessa. Antibiootin lopetuksen jälkeen haava ärtynyt ja eritys lisääntynyt. Kerroin haavalla olevista kraaterista, jota kirurgi innostuikin sitten katsomaan. Pitkävartinen pumpulipuikko (20cm) meni oikealle suuntautuvaan kraateriin kokonaan. Aina lonkkaluuhun asti. Tästä onkalosta en itse edes tiennyt. Kerroin kraaterin suuntautuvan kohti napaa ja sieltä löytyikin toinen samanlainen... No nyt ne on ilmastoitu sorbact-nauhalla, jotta ylimääräiset kudosnesteet valuisivat ulos.

Seuraa suihkuttelua ja piiiiitkä sairasloma. Haavan arvioitu paranemisaika noin 2 kuukautta. Kyllä tässä kerkeää neuloa oikein urakalla. Vähänkös sylettää... No ennemmin haavan avohoito kuin märkäpesäkkeet pitkin mahaa liian aikaisen sulkemisen ja hätäilyn vuoksi.

No teetätämpähän isomman tatuoinnin, kun tuota rumaa haavapintaa jää enemmän. Kunhan tästä paranen ja koristelen masuni, niin laitan siitä hienon kuvan teille nähtäväksi. Muut kuin perhe ei sitä sitten paljoa näekään... Ja napakoru kaupan päälle  

Voi itku. Toivottavasti nyt hoitavat huolella, ei kuullosta oikein hyvältä jos luuhun asti on onkalo. Sorbact onneksi on aika tehokasta imemään sitä märkää. Ennenvanhaan ei ollut kuin keittosuolaa ja yhtä lääkeainetta mihin sitten taitokset kasteltiin ja tungettiin sinne haavan pohjalle. Ja peroxidilla kuohuteltiin, se on nyt kyllä palaamassa takaisin muotin.
Mutta jaksamisia, haavahoidot voi olla todella puuduttavia kun paraneminen on niin hidasta. Mutta parempi tosiaan niin kuin uudelleen tulehtuva liian aikaisin sulkeutuva haava.

Pääsethän tässä metsästysopiskelun lisäksi vaikka jouluvalmisteluja tekemään.
Toipumisia.

Voihan kökkö   Kaikki sympatiat sinne päin, toivottavasti haava alkaa paranemaan... Oman kokemuksen kautta voin kertoo, että haavan parantumisen odottelu voi olla todella pitkää, joten jaksamista sinne  

Voimia hansu <3
Onneksi sä osaat ottaa asiat noin hienolla asenteella vastaan, nostan sulle kuvitteellista hattuani. <3