Hansu...Vanha sotaratsu

Niin se kesä vierähti ja tais jäädä kokoontumisajot pitämättä. Suunnitellaanko sitten ens kesälle, jos vaikka meikäkin mahtuisi paremmin noihin ajovarusteisiin:D 
Eikö tunnu hyvältä kun voi heittäytyä "vapaaksi taiteilijaksi" ja luottaa siihen, että töitä varmasti löytyy. Mulla alkoi eilen työt kesätauon jälkeen, nyt ainakin syyskuu ja luulis talvellekin riittävän kun kaikilla vakituisilla on siellä jo pitkät lomat.

Minä en oikein tiedä, mitä ajatella. Olen niin tottunut siihen, että palkkapäivä tulee... Ja menee tasaiseen. Nyt pitäisi sitten muutama kuukausi ihmetellä asioita. Olen siihen varautunut kyllä, mutta oudolta tuntuu. Olen aina paahtanut töitä menemään.

Minun loppukesä katosi käsistä tyystin tuon pojan silmäleikkauksen vuoksi. Kahdella viimeisellä viikolla työaika yli 90 tuntia, jotn loputkin mehut tuli meikäläisestä puristettua. Nyt oon huilinut ja kasaillut voimia alkuviikon sairaalarumban jälkeen. Eilen katselin pyörää ja mietin, milloin viimeeksi olen sen kerennyt käynnistämäänkään. En muistanut.

No jos sitä saataisiin ne kokoontumisajot aikaiseksi ensi kesälle sitten. Pitää alkaa suunnitella jo heti kesän alusta, niin saadaan aikataulut kohdalleen.

Huomenna starttaan pienempien lasten kanssa Espooseen. Vietetään hotellissa yksi yö ja käydään morjestamassa sukulaisia. Lapset odottavat innoissaan luvattua reissua. Eiköhän tuolla saa ajan kulumaan meikäläinenkin  

Jep... Plastiikan känti käyty. Yhtä mukavaa nahkan viruttamista kuin edelliselläkin kerralla. Lääkärin suomenkieli oli tosin nyt parempi ja napakin löytyi nyt helpommin...

Leikkaus edessä 19.9.2013. Torstaina leikkaus, kotiutus korkeintaan maanantaina. Minä olisin niin toivonut viikonlopuksi kotiin pääsyä, mutta ei ilmeisesti onnistune. Leikkauslinjat tiukentuneet kirurgin vaihduttua, joten Mikkelissä korjataan enää vain maha-alueen roikot. Muut sitten huollettava yksityisesti, jos niitä hoitaa haluaa. Tietysti jos muista roikoista tulee terveydellinen suuri haitta, niin sitten tilannetta harkitaan tapauskohtaisesti.

Tämä kirurgi ei hirveästi suositellut reisien nahkojen leikkuuttamista. Sanoi komplikaatioiden olevan kovin yleisiä ja haavojen parantuvan huonosti. Vatsan roikkojen leikkuuttamiseen sensijaan kylläkin kannusti, joten menossa ollaan. Tuleva leikkauskertomus ei tosin ollut herkullista kuultavaa, mutta ei nuo haavaumat ja hiertymätkään mukavia ole.

Kävin tänään ostamassa anopin juhlille kotelomekon kokoa 38 ja se oli melkeimpä jo iso. Pienempää en kuitenkaan osannut ostaa. Tiesin kyllä, että pienempikin olisi käynyt, mutta korvien väli ei antanut sitä ostaa... No juhlitaan nyt tällä vaatteella, eipähän näytä berliininmakkaralta kuvissa ja tuo mekko menee nätisti laskeutuen kurvien mukaan:) 

Terve Hansu!
Luin vasta eilen sinun vanhan viestisi! Kääk! Kirurgi lähtenyt Mikkelistä! Suurin piirtein joulukuussa voisi olla minun leikkuu, jos se menisi niin kuin sinun ajoituksesi. Eihän sitä niin voi laskeskella, mutta on vähän suuntaa antavaa itselleni. Jonohoitsullehan näyttää olevan soittoaikoja, yritän ensi viikolla saada hänet kiinni. Saattaa olla, että työn touhussa en ehdi/muista puhelinta räpläämään niinä aikoina. OIkein mallikasta leikkuuta sinulle, pidetään kaikki peukut pystyssä!!   

Kovasti tsemppiä huomiseen Hansu!!!!! Pikaista paranemista!!!  

Ja täältäkin tsemppiä Hansulle, kyllä kaikki hyvin menee. Ja hoitoalan ihmisenä tiedät paljon itsekkin. Annukka

No eihän se mennyt se leikkaus suunnitellusti. Ongelmia tuli reilumman kautta.

Leikkaus suunnitellusti 19.9.2013. Siinä sitten plastiikkakirurgi aloitteli urakkaansa mustan tussin kera ja piirteli koko löllön masun täyteen "suuntaviivoja". Kommentti oli, että olin vatsan seudulta vain luuta ja nahkaa. Yleisanestesiassa leikkaus, heräämössä ei ongelmia. Poistettiin vain ylimääräinen nahka, vatsan lihaksiin ei kajottu. Osastolle siirryin illasta ja vointi siellä hiljalleen kipeytyi iltaa myötä. Kipulääkkeitä meni runsaasti kaikissa muodoissaan.

Illasta yhdeksän aikoihin iski hirveä paniikkikohtaus.Tuli pakonomainen tarve päästä ylös, hiki valui ja korvissa vain vihelti. Onneksi illan sairaanhoitaja oli tilanteen tasalla ja tempaisi sängyn päädyn alas. Muutamassa sekunnissa vointi korjaantui. Verenpaineet olivat romahtaneet. Mitattaessa paineet 70/30, pulssikin matala. Siitä alkoikin armoton nesteyttäminen ja verikokeiden rumba. Hemoglobiiniarvot olivat tippuneet lähemmäs 80:ntä.Tiputettiin illasta kirkkaita nesteitä 3 litraa ja verta 2 pussillista. No eipä auttanut ei... Yö nukuttiin 15 minuutin pätkissä pää allaspäin. Verenpainetta yritettiin korjata lääketiputuksin, mutta turhaan..,

Aamusta leikannut lääkäri tarkasti tilaneen ja päätyi aukaisemaan vatsan uudelleen, vaikka pintapuolisesti ongelmaa ei näyttänyt olevan. Ainoana oireena oli nyt pömppövatsa. jota ei edellisenä päivänä ollut. Uusintaleikkauksessa paljastui, että kirurgi oli nirhaissut leikatessa valtimoa navan oikealla puolella. Hyytynyttä verta poistettiin litran verran, valtimo vuoti yhä pulputen uusintaleikkauksen aikana. Aiemmassa leikkauksessa asetetut dreenit eivät jostain syystä olleet toimineet. Lisää punasoluja 2 pussia.

Seurasi viikon sairaalajakso, I.V-antibiootit ja kolmas erä punasolutankkauksia. Uusien dreenien eritys alkuun verta, joten tiputettiin sitten vielä caprilonia kolme kertaa vuorokaudessa vuotojen lopettamiseksi. Ja hiljalleen vuodot tyrehtyivät, onneksi. Kolmatta leikkausta en kyllä enää olisi toivonut. Kotiuduin jo viime viikolla, mutta vointi on ollut niin huono, että palstalle en ole jaksanut aiemmin kirjoittaa.

No nyt on maha leikattu kahteen kertaan. Haavat suljettu hakasin, joten jälki ei ole kaunista katsottavaa. Toisealta olen hengissä, mikä tärkeintä nyt. Hetken aikaa uskoin jo itsekin noutajan tulevan ja eihän tuo kovin kaukana käynyt. Päätin jo sairaalalla, että tatuoitan ison vetskarin leikkaushaavan päälle, sisko kylläkin suositteli jotain koristeköynnöstä...

Vatsa on yhä kipeä, pystyssä jaksan olla maksimissaan muutaman tunnin. Verenpaineet yhä matalia, hemppari sadan pinnassa. Dreeniaukot vuotavat yhä, samoin hakasten välistä tursuaa yhä verensekaista kudosnestettä. Vatsa on kipeä kylkiluita myöten, eikä vatsa tahdo oikein ottaa ruokaa vastaan. Polttaa ja kirveltää syödessä, ruokailun jälkeen suolessa tuntuu inhottavaa kivuliastakin muljahtelua. Painokin pomppasi ylöspäin neljä kiloa, ilmeisesti nesteitä jatkuvien tiputusten vuoksi. Poistettua nahkaa lähti 500 grammaa.

Pakko huilia ja ottaa nyt rauhallisesti. Tosin makoilu jo tympii ja lonkkaluiden päälliset kipeytyneet. Oikealla jo ihorikkoakin, jota olen yrittänyt suojata haavasidoksin. Kaipahan tämä tästä parempaan suuntaan menee. Hakasten ja tikkien poisto 4.10.2013, Verikoekontrollit 2 viikon sisään ja leikkaavan lääkärin kontrolli 21.10.2013. Tukiliivit vielä 2 viikon ajan 24h/vrk.
Ilman niitä ei kyllä sietäisi liikkuakaan.

Pää on yhä kuin haminan kaupunki. Ajatukset kiertää rinkiä ja toiminnat katkeilevat. Vai oliskohn tuo jo vuoden 1975 valmistusvirhe?  

Voi miten ikävää, onneksi kuitenkin selvisit, ei muuta, kun toivon hartaasti, että jatkossa sujuisi paremmin, alat toipumaan ja ettei takapakkia enää tule.
Pieniä on nämä minun murheet sinuun verrattuna, ensimmäiset 3kk olen kärsinyt kovista vatsakivuista ummetuksen takia, nyt kun kaikki mahdoliset ummetuslääkkeet ja pellavansiemen rouheet kokeiltu vatsa meni aivan sekaisin ja viikkoon ei ole pysynyt mikään sisällä vaikka en ole enää moneen päivään ottanut mitään vatsaa löysentävää.
No kivut muutti vain muotoaan, nyt eilen alkoi hirveät kivut oikealla puolella vatsaa ja mahalaukussa, ruoka ei tunnu menevän ales ensinkään, no ilmeisesti on sappi joka nyt riivaa, kävin aamulla sairaalassa päivystyksessä, mutta ei osannut sanoa mistä kivut johtuu antoi 3 pv. sairauslomaa ja Tramal reseptin.
Nyt sitten kärvistelen sohvalla ja toivon, että selviän säikähdyksellä ja että kivut loppuvat, Tramal kyllä auttoi hieman kipuun vatsassa, mutta saan siitä kovan päänsäryn. En tiiä vaikuttiko torstaina annettu B12 vitamiini piikki vai mistä kaikki ärtyi. Mutta kuten sanoin tämä on pientä sinun kokeman rinnalla, mutta kyllä tämäkin pelottaa, että loppuuko kivut vai seuraako tästä vielä jotain muuta ikävämpää. Ja pikkasen pelottaa seuraava pistoskin torstaina taas, mitä siitä seuraa.
Ps. lauantaina ja sunnuntaina söin yhden graham sämpylän ekaa kertaa, mitä luulette olisiko kivut voineet alkaa siitä, että siitä olisi tullut joku tukos tai vast.

Hyvä että olet hengissä, hansu. Ei muutakuin toipumista sulle. Sen arven voi kyllä sitten vuoden päästä siistiä hyvinkin pienellä korjausleikkauksella jos haluaa. Aika usein tulee ruma arpi ekalla kerralla ja sitten tokalla kerralla tulee siisti. Näin oli mulla ja kirurgin mukaan hyvin tyypillistä plastiikkaleikkauksissa. Tsemppiä!

Hansu,
Kyllä on ollut vielä siunaus mukana leikkauksessa. Luin tekstiäsi kauhulla, onneksi selvisit. Siinä on ollut jo lähtökin lähellä. Ajattele nyt paranemista, jos jaksat syödä proteiinipitoista vaikka rahkaa yms. (mulle suositeltiin viime syksynä kun jouduttiin tekee ne kaksi leikkausta peräkkäin, sen tulehduksen takia). Vitamiineja ja C-vitamiinia ja rauta-arvot tulisi saada nousemaan. Tiedäthän sinä nämä itsekin, mutta kirjoitan silti kun sairaana ei oikein jaksa edes miettiä.
Minä olen nyt eneilyn jälkeen potenut vitamiini/raudan puutosta ei ilmeisesti rauta imeydy. Onhan meillä riskejä, on ehkä muistettava välillä se tärkein, että olemme hengissä ja läheistemme lähellä ja niiden jotka meitä paljon tarvitsevat.
Parhainta paranemista toivon sinulle ja paljon voimia.
Lämpimin terveisin,

Toipumisia Hansu. Hurjaa luettavaa, mutta ainahan se taitaa niin olla että pahimmat jutut sattuu ammattilaisille.
Mulla huomenna ratkaiseva päivä, eli kirurgin tapaaminen. Jännittää mutta ei pelota.

Kiitokset kaikille tsemppauksesta  

Hiljakseltaan vointi kohenemassa, haavat jo alkaneet rauhoittua. Navan alapuolella kämmenen kokoinen tunnoton alue, samoin oikean reiden yläosa on pinnasta tunnoton. Ilmeisesti hermotuskin kärsinyt leikkauksen myötä.

Näinhän se on, että hoitohenkilökunta usein ottaa sen "bonuskierroksen" hoidoissa. Sanotaanko, että vähempikin olisi nyt riittänyt. Tällä hetkellä tilannettani miettiessä masunahka saa jäädä sen näköiseksi kuin jää... Seuraavaa leikkausta miettii kokemusten valossa kyllä kahdesti. Käsivarsien iholle on jossain vaiheessa kyllä tehtävä jotain, mutta ei lähiaikoina. Nyt on vain keskityttävä voinnin kohentamisen.

Tunnottomus on kyllä jokaisen leikkauksen haittapuoli kun viilto/reikä tehdään. Mun polvi on operoitu 9 kertaa ja sen iho on aika lailla tunnoton isolta alueelta. Samoin tää roikkosauma on kyllä tunnoton koko matkalta. Jonkun verran hermoradat osaa kytkeytyä uusiksi ajan myötä.

Ymmärrän hyvin että nyt tuntuu siltä että laikkeukset saa riittää. Vuoden päästä mieli voi olla toinen ja kuten sanoin niin pelkkä arpikorjaus on aika triviaali leikkaus roikkoleikkauskeen verrattuna. Toki jokaisella leikkauskella on riskinsä, mutta aika paljon pienempi kuitenkin.

Hansu, voihan kääk!
Olet sinä sitten sitkeä sissi! Kovasti tsmppiä sinulle ja toipumisia!!!   

Voimahalaus ja tsemppiä. Rupes ihan hirvittää, kun pääsin tänään maharoikkoleikkaus-jonoon.
Parantele rauhassa itseäsi ja voimia

Ajattelinkin, että kirjoitanko tapahtuneesta yhtään mitään... mutta päätin kuitenkin kirjoittaa huonoista uutisista huolimatta. Eihän tämä elokaan ole aina ruusuilla tanssimista.

Tänään sitten työkaveri poikkesi käymässä ja poisti ompeleet ja 83 hakasta. Navan ompeleet olivat kasvaneet lihaan sisään ja niitä sitten ongittiin poies oikein kahden hoitajan voimin. Navan alapinta haavalta auki. Onneksi napa on tunnoton. Sitten hakaset. Ylhäältä kyljistä haavat siistit. Vajaan 10cm päädyssä molemmille puolille niitattu reilun 7cm lihakielelleet, joissa avopinta. Iho on tikkautunut umpeen, muutta kielekkeen alapinnat auki ja reilusti. Sitten taas muutama sentti ehjää molemmin puolin ja "räppänän" päällä 10 sentin mittainen märkivä haava, leveyttä reilut 2cm.

Eipä voi sanoa olevan plastiikkakirurgian helmiä tän leikkauksen. Maha näyttäi siltä kun ois operoitu tikkisahalla tällä hetkellä. Yhäkin muutamia paikallisia kohtia, joihin ei siedä pahemmin kättä päälle laittaa. Tunnottomuus oli kylläkin plussaa tikkejä ja hakasia poistettaessa.

Ajattelin kokeeksi jättää päivän särkylääkkeet sitten ottamatta... Ei olisi kannattanut. Torkahdin ja kun siitä havahduin, niin järkyttävät kivut vatsalla. Nyt onkin sitten tankattu reilummin lääkettä, että ylipäätänsä sietäisi olla missään. Kaipahan tämä tästä hiljalleen alkaa helpottamaan.

Edessä pidemmän linjan haavahoidot, onneksi pystyn ne tekemään itse. Katselen tilannetta muutaman päivän ja lähden sitten hakemaan antibioottikuuria, jos tilanne ei yhtään ala rauhoittua.

Hyvä kun kirjoitit  . Muistaa myös kaikki riskit ja ymmärtää miksi lääkäri on joskus nihkeä leikkaamaan. Onneksi ammattilainen ja osaat arvioida tilannetta.

Voi ei hansu!
...hiljaiseksi vetää isommankin äijän
- kävin pitkästä aikaa lukemassa mitä sinne Etelä-Savoon "surinasussulle" kuuluu
- ei voi kuin todeta että VOIHAN JÄRKYTYS!
muistanet kuitenkin mummosi toteamuksen:
"suvun naiset käy polvillaan, mutta AINA nousevat..."
Kun lukee vaiherikkaat kokemuksesi viime vuosilta, niin tulee eittämättä mieleen, että nyt on enemmän kuin kohtuullinen määrä vastoinkäymisiä sälytetty yhdelle ihmiselle!
Kiitos kun olet kertonut täällä asioistasi avoimesti.
tsemppiä ja isohalipusit täältä tampereen kupeesta
...vielä sitä moottoripyörääkin pääset ulkoiluttamaan!

Kiitokset Blocco, Kiitokset tsemppauksesta ja halipuseista... Tulivat ihan tarpeeseen.

En minä nyt osaa sanoa, että tämä elämä nyt niin hirveästi olisi koitellut kuitenkaan. Ainahan se ajoittain ruopaisee pohjamudista, mutta suuntana on vain ylöspäin. Hiljaleen nuo asiat vain korjaantuvat ja huonommat muistot häipyvät unholaan. Enkä todellakaan aio jäädä makoilemaan ja itsesäälissä rypemään. Nytkin jo tiukoille suunnittelen vatsalle tulevaa tatuointia. taitaa olla turvallisempi vaihtoehto kuin uusintaleikkaus... Pikkusisko aloittanut harjoittelijana tatskaliikkeessä ja minulla kyllä löytyy nahkaa, mihin harjoitella   Sisko on tosi taiteellinen persoona ja silla on kyllä homma hanskassa ja siitä tulee vielä hyvä ammattilainen jonain kauniina päivänä.

Motska on laitettu talviteloille. Eilen kyllä ois kutkuttanut istahtaa satulaan ja tuulettaa päätä. Sää täällä oli mahtava ja sen kyllä huomasi liikenteessä olevista moottoripyöräilrvistä ihmisistä. mutta ei anna periksi maha, eikä kunto muutoinkaan. Ensi kesänä sitten ja senkin edestä!!

Mahan haava rauhoittunut jo yläosista, eikä juurikaan sieltä eritä. Ongelmana nyt keskimmäiset 15 cm alavatsalla. Siinä nyt 3cm pituudelta syvemmältä auennut haava ihan keskellä ja runsaasti tumma katetta/kuollutta kudosta useamman sentin leveydellä haavan ympärillä. Taitaa paukahtaa haava auki koko matkalta. Lääkäri reissu edessä alkuviikosta. En kyllä viitsi lähteä viikonlopun päivystykseen tässä kunnossa tunti tolkulla istuskelemaan. Ei se siitä mihinkään karkaa huomiseen mennessä.

Isätä eilen yritti olla pyörtymättä, kun haavaa suihkuttelun jälkeen kaivelin itse olkkarin sohvalla maaten. Napsin kuollutta kudosta pois ja painelin haavaa tarkistaakseni tuleeko mätää syvemmältä jo. Isäntä kyseli, miten pystyn tekemään itselleni tuollaisia hoitotoimenpiteitä. No mahahan on tunnoton, joten mitäs siinä kaivellessa... Mielummin teen itse, kuin annan toisen kaivella. Nyt tosin alavatsan avohaavan kohta kipeytynyt, sitä ei niin mielellään kyllä kaivele. Mutta hoidettava sekin on.

Lääkärissä tänään sitten käyty ja Kefeksin kuuri viikoksi alkanut. Tulehdus onneksi pinnallinen (sen jo tiesin itsekin) ja haavahoidot tehtävä suihkutuksineen päivittäin. Kaiken kruunaa alkava flunssa,yskin ja aivastelen ja nenä vuotaa. Ja masu tykkää kovin tuosta yskimisestä... Hitto, että voikin tehdä kipeetä!! Keskiviikkona haavan näyttö uudelleen tilanteen arvioimiseksi.

Lääkäri katseli päätään kievotellen leikkausjälkeä ja mutisi painokelvottomia ajatuksia. Totesi haavan repsottavan vähän sieltä sun täältä tulehtuneen kohdan lisäksi. Hymyillen kuitenkin taputteli lopuksi masuani ja totesi, että kaikesta huolimatta söpö masu ja kyllä me tämä tästä vielä kuntoon saadaan...  Yritti kait tsempata meikäläistäkin eteenpäin.

No ei se haava sitten ollutkaan pinnallinen... Hiljakseltaan syveni ja syveni. Katetta poistettiin, suihkuteltiin ja taas hoidettiin. Sunnuntaina sitten suihkuttelin haavan ja sohvalla selinmakuulla katsoin 10cm auki olevaa alamahaani. Kaikki ihon kerrokset paukahtaneet auki, haavalla syvyyttä toista senttiä reilusti ja haavan leveys lähenteli jo 4 senttiä... Ja oikeaa nivusta kohden näytti olevan kraaterin alkuakin.

Yritin sitten parantaa näkyvyyttä ja painoin häpykummun päältä oikealta. Rapsis ja haavalta alkoi pulputa virtsan näköistä nestettä. Ensin meni talouspaperirulla, jonka isäntä hätäpäissään juoksutti, huusin sitten tuomaan terveyssiteitä kun muuta imukykyistä en keksinyt. Terveyssiteitä meni 5klp läpimäräksi, ennen kuin ambulanssi saapui hakemaan reilussa vartissa.

Sitten sitä lähdettiinkin pillit päällä Mikkelin keskussairaalaan, jossa oli kirurgista lähtien kaikki valmiudessä. Ensimmäinen arvio oli, että virtsarakkoon olisi muotoutunut reikä, mutta ei onneksi. Neste oli ilmeisesti leikkauksista vatsan tyhjiksi jääneisiin onteloihin vuotanutta jo soittain "hajonnutta" verta ja kudosnestettä. Ja sitä oli ollut ilmeisen paljon. Vatsaa vielä ultrattiin, mutta onneksi uusia nestetaskuja/märkäpesäkkeitä ei enää löytynyt.

Ensin suunniteltiin haavan reviisiota ja uudelleen ompelua, mutta kirurgit päättyivät nyt rauhoittamaan tilannetta ensin. Annetaan vatsan rauhoittua ensi viikolle ja sitten availlaan uudeleen tarpeen mukaisesti. Pyritään siihen, että haava-alue saataisiin täysin puhdistettua ja ommeltua uudelleen kiinni. Antibiootit jatkuvat ilmeisesti operaatioon asti.

No tänään taas kerran kotiuduin odottelemaan leikkausta. Olisin saanut jäädä sairaalaankin odottamaan, mutta lasten kannalta parempi näin. Tässä sitä nyt taas torkutaan sohvalla, justiinsa parin tunnin tirsat vetäisin automatkan jälkeen. Vointi on surkeen väsynyt, onneksi isäntä on ihana  

Voi Hansu, kyllä sua nyt koitellaan   Nyt sitten ihan vaan rauhallisesti ja tarvittaessa hetimiten takaisin sairaalaan
 

Hansu sä oot se vahva ja selviytyjä ja me muut täällä lukiessamme tarvitsemme tukea =) Olet sä aika mimmi! Melkoinen tarina. Nyt sitten suunta ylöspäin! Pakko! Tsemppiä ja uskoa parempaan!

sotaratsu senkun porskuttaa, hyvä siitä lopulta tulee. Onni onnettomuudessa, ettei ollut virtsarakko hajalla, vaikka kyllähän tossakin on ihan tarpeeksi. Koitahan jaksaa

Kyllä se tästä etipäin menee. Välillä tosin tuntuu, että vähemmätkin vastoinkäymiset tän viimeisemmän leikkauksen kanssa ois riittänyt. Turhahan tässä on panikoida, ei se hyödytä ketään. Mistähän nämä lehmän hermot ovat kotoisin?

No nyt huilaillaan ja odotellaan rauhassa. Hirmuisasti en uskalla touhuilla, ettei tuo haava enaa pahemmaksi repeäisi. Muutoin hommat olisi ok, mutta Kela ei saa päätöksiä sairaspäivärahasta aikaiseksi. Viimeinen selvityspyyntö tuli, koska "sairaslomalapusta (A-todistus) ei kyllin selvästi käy ilmi tykykyisyyteni/työkyvyttömyyteni". Laitoin lisäselvitystä ja jos ei kohta ala riittää, niin varmaan mun on lähdettävä Kelaan näyttämään haavaa   

Sitten kun iIltasanoman lööpeissä on juttu, jossa naisasiakas on riisuuntunut Kelan toimistossa ja esitellyt yleisesti "Räppänän päällystään", niin se olen sitten minä... Kaikkinen riippuvine nahkoineni ja avohaavoineni. Eiköhän se työkykyisyys tai siis sen puute tule samalla todistettua...