Hansu...Vanha sotaratsu

Hienoa Hansu, ootpa todella pienentynyt ja todella siro oot.

Kovasti onnea Sinulle saavutuksestasi!!!!

MAhtava muutos, Hansu. Varmasti kaiken sen vaivan arvoinen, loppujen lopuksi.

En mä koe itseäni mitenkään pienenä. Tai kait mä sitä oon, mut ei vaan tunnu siltä. Takamus ja reidet on ne kohdat missä sitä extraa yhä on ja tulee olemaankin... Nyt vain ois tasapainoteltava näissä mitoissa. Ja se ei kylläkään oo helppoa.

Nykyään sitä hyvinkin helposti vois syödä yli tarpeensa. Energiamäärät on kasvaneet, tosin töissä kulutuskin on isompi. Pitää vain katsoa tilannetta pidemmällä linjalla, ei paniikkia vielä. Pitäis taas vain kertaalleen karsia noita hiilareita pois ja lisätä proteiineja. Miksi ton leivän pitääkin olla niin hyvää?

Tänään kävin ostamaas haulikon ja pienoiskiväärin syksyn metsästysreissuja varten. Saa luvan tuo poika lähteä äipän kanssa erätulille istumaan. Tuskin tulee saalista, mutta jos vaikka liikuntaa ja raitista ilmaa...

Kyllä sä hansu aika pieni vaan olet   

Hansu, olethan todellakin pieni. Mahtavaa ja metsälläkin on mukavampi kulkea ilman ylimääräistä taakkaa. Itellä tarvis 20kg saada viel pois, niin olisin niissä lukemissä missä pitäisikin. Mut tyytväinen tähänkin. Hiljaa hyvää tulee Miten Tötterön matka etenee. Nykyjään tulee niin harvoin käytyä täällä. Mutta tsemppiä kaikille ja mukavaa kesää. Nautitaan elämästä     

Hiljakseltaanhan tuo minultakin lähti. Ei auttanut hoppuilu ja hätäily. Metsällä käynti olis nyt tälläinen uusi harrastus. Tai siis onhan mulla ollut kortit ja luvat joskus 90-luvun alussa. Silloin metsästys jäi, kun metästysseuran miehet eväsivät aktiivisemman osallistumisen. Siis kosks olin nainen... Nyt on ajat muuttuneet ja metsämiehetkin osittain porukoista vaihtuneet. Kokeillaan nyt uudelleen.

Eija-Stiina, mulla on leikkaus jossain kohtaa syksyllä.... Soittelen jonohoitajalle elokuussa, jos silloin alkais vähän saada tarkennettua ajankohtaa selville   

Hienoa, piän peukkuja. Hyvin on edennyt vaik alus pikkasen takkuilikin. Nyt nautit kesästä ja elokuussa soittelet jonohoitajalle. Se on kans sellast mielenkiintoista kun maanantaisin vain on soittopäivä. Ja muutama immeinen soittelee.

Heips!
Kiinnosti tän ketjun alku enkä jaksanu lukee niitä juttuja tosta väliltä kun näky heti lähtevän sivuraiteille...Siis Hansu: onko jo löytyny syytä / ratkaisuanoihin verensokrun heittoihin?
Itselläni nimittäin taitaa olla sama ongelma. Olen siis leikattu vuonna 2011 ja muuten kaikki on meny aika hyvin paitsi ettei painoni ole ikinä laskenut siihen ihannepainoon vaan jäi keikkumaan pikkusen yläpuolelle. Olen pannut merkille, että nopeutuvassa tahdissa on alkanu tuleen noita samoja oireita kuin sulle : yhtäkkiä menen aivan voimattomaksi, alkaa mahoton vapina, huimaa ja pyörryttää sekä oksettaa, kylmä hiki alkaa valua...Ikävintä on, kun en itse ole keksinyt syy-yhteyttä mihinkään, joten en osaa varautua ennalta . Varsinkin autoillessa ja asiakastilanteessa on aika pelottava olo silloin. Tuskainen olo kestää arviolta 15 min. Lääkäri ei keksi syytä, kun en tieteskään koskaan pääse näytille just silloin kun on tilanne päällä...
Oisko vinkkejä avuksi?

Tervehdys Ranskis. Mulla alkoi samaan tapaan noi sokeriongelmat. Itse liitin oireet sokerin/nopean hiilihydraatin syöntiin ja juontiin. Tästä sitten lähdettiin työterveyslääkärin kautta keskussairaalaan tilannetta selvimään. Tehtiin laajennettu sokerirasitustesti (normaali sokerirasitus + insuliinin määrän määritys). Testin tulos varmisti, että haima tuottaa liikaa insuliinia ravintoon nähden. Tehtiin vietä TT-kuvaus ja varmistettiin, että mitään kasvaimia/toimintaan vaikuttavaa syytä ei ole haimassa.

Tähän ongelmaan ei lääkäri minulle tarjonnut muuta konkreettista hoitovaihtoehtoa kuin purkuleikkauksen. Ei ollut yllättynyt, kun kieltäydyin tarjouksesta. Sovittiin, että karsin ruokavaliosta pois nopeat hiilihydraatit/sokerin. Jos näitä "nauttii", niin päälle pitää syödä runsaasti rasvaa ja/tai kuitua sisältävää ruokaa. Nämä sitovat kuulema liikaa erittynyttä insuliinia itseensä.

Olen mielenkiinnosta seurannut tilannetta, kun olen havainnut verensokerin lähtevän laskuun vaikka sokeria en olisi nauttinutkaan. Joskus tilanne lähtee itsestään korjaantumaan siinä 15 minuutissa, eli elimistö itse pyrkii korjaamaan tilannetta. Tämä silloin kun olen ruokaillut oikein. Toisinaan saan verensokerin liian alas sokerin kera,jolloin arvot romahtavat 2 pintaan. Tällöin ei tahdo itseltä leivän teko enää onnistua...

Vinkkejä en oikein voi antaa, ehkä yrittäisin päästä tuohon laajennettuun sokerirasitukseen. Ja jokaisen "pahanolon" jälkeen kannattaa miettiä, mitä söi ja joi tätä ennen. Itselä oireita oli alkuun harvoin ja yhdistin ne alkuun dumping-oireisiin. Ongelma alkoi kuitenkin toistua tiheämpään ja vaikeampana, joten oli itsekin jo pakko miettiä missä ja mikä meni vikaan. Jos ongelma johtuu samasta kuin minulla, niin ainoa apu on säännöllinen ruokailu ja sokerin välttäminen.

Tuohon Hansun vinkkiin, että miettii mitä söi juuri ennen, niin kannattaisi pitää muutaman viikon tarkkaa ruokapäiväkirjaa. Helppo tarkistaa mitä ja paljonko on syönyt jos/kun olo heittelee

HMM... Kaikki menee päin persusta.

Hajotin sitten selkäni tuossa elokuun puolella. Jo aiemmin vaivanneet selän leposäryt siirtyivät kipuiluksi 24/7. Välillä jalka (oikea) häviää alta ja yöt ovat hirveitä. Nukkuminen on vaikeaa ja sitä tulee sitten syötyä valvoessa. 70:n kilon "varotuspylväs" oli ja meni... Yöllinen pupeltaminen on kostautunut pahasti.

Töissä ole sitkeästi käynyt, särkylääkkeet pitkin päivää ja norflexit yötä vasten. Masu alkaa jo hiljalleen boikotoida jatkuvaa särkylääkkeiden syöntiä. Yrittelen nyt saada syömisiäni kuriin, vaikeeta on. Selän magneettikuvaus edessä 12.9.2014. Saas nähdä, mikä on tuomio asian suhteen. Leikkuuseenhan se menee, ei voi mitään...

Motskari on saanut levätä katoksessa. Ei uskalla ajaa, kun oikealle jalalle ei voi varata omaa ja pyörän painoa. Jos sitä ensi kesänä sitten paremmalla onnella...

Voi hansu.. Kyllä sua nyt vastustaa. Jaksamisia <3

Mulla tuntuu olevan tälläinen huono karma asioiden suhteen. Välillä risoo kyllä kun kaikki mahdollinen menee aina päin peetä, mut ei se auta valitus ei... Tänään taas töihin illaksi puurtamaan. Sitkeesti vain eteenpäin. Taidan kyllä palkita itseäni jollain vapaapäivän hemmottelulla. Jos ottaisi vaikka ton isännänkin mukaan ja harrastas jotain terapeuttista pariskuntana...

No voi taas, toivotaan että parannus löytyy, vaikka sitten leikkuupöydältä.
Vähiin jäi mopoilut tälläkin. saa nähdä koska koittaa se kesä, että todella vois sanoa ajelleensa. Aikaa tuntuu vaan olevan liian vähän...

ANNUKKA, Mä en saa laitettua sulle YV-vastausta. Ylläpitäjältä tulee viestiä et et ota kyseisiä viestejä vastaan. Kirjoitin pitkän kirjen mut ei se lähde eteenpäin millään. Tähän en viitsi asioista avautua, ainakaan siinä määrin. Kirjoitan siis sievin sanoin..

Mut tiivistys asiasta.
-Toivottavasti koti muovautuu mieleiseksi.
-Hienoa että olet saanut uuden arvion.
-Toivon sulle parasta, kohti kesää ja aurinkoa mennään. Tsempataan sen voimin.


Ja sit yleispurputus minun omasta elosta...
-Selkä ei parantunut. Söin särkylääkettä ja puskin töitä. Magneetissa rappeumaa kahdessa alemmassa nikamassa ja ylimääräistä nestettä sekäydintilassa. No kipeähän se oli, mutta pyyhkäisin töitä vielä pari kuukautta päälle. Sitten jalkaan tuli järkyttävä leposärky ja selällään pystyi mömmöistä huolimatta olemaan vain 2 tuntia kerrallaan. No nyt on hermosärkylääkkeet isolla annoksella ja pitkävaikutteiset Tramalit (150mg) yöksi päälle. Vahvempia särkylääkkeitä en huoli. Odotellaan Fysiatrian polille aikaa uutta arviota varten. Jotain olisi tehtävä, näikään ei voi jatkaa. Töihin tekisi mieli, mutta ei nyt onnistu.

-Vanha syöppö palasi. Pahus. Lisäkiloja ropsahti 10kg lääkekokeilujen myötä. Unettomuuden hoitoon koetettiin Mirtazapiiniä ja sehän sitten syötätti kanssa. Kun ei siedä liikkua ja aikaa on yötä myöten, niin silloinhan on hyvää aikaa vähän mutustella leipää... Lopetin lääkkeen, kun ei se antanut unta ja syöminen meinasi karata käsistä. No vaatteet kutistui ja minä suivaannuin. Otin itseäni niskasta kiinni ja nyt tavoitellaan vielä sitä 70kg:n kipurajaa. Aamun puntari näytti vielä 74,8kg. Matkaa siis on, mutta alaspäin on tultu.

Tekisi mieli kirjoittaa jotain positiivistakin väliin, eikä aina vain näitä huonoja asioita... Mutta näillä mennään. Kohti kesää ja kärpäsiä. Elämä on kuitenkin hyvin, huonomminkin voisi olla. Elämän perusasiat on kunnossa ja perhe voi hyvin. Ei valittamista sen suhteen!

Aurinkoa odotellessa, 18 asteen pakkasessa, Hansu.

Hei Hansu,
Kerrot viestiesi olevan ikäviä, parempi on kun ne ovat sellaisia mikä on tilanne, kuin kaunisteltuja.
Uskon kuitenkin Sinun pystyvän halutessasi laihtumaan - paljon on vaiketuksia ollut - ei siis ihme jos vähän lihookin.
Toiset lihoo, toiset laihtuu - kun joutuu kohtaamaan peräjälkeen paljon vaikeuksia. On hyvä kuitenkin että jossain vaiheessa elämällä on tapana myös tasaantua.
Positiivisin mielin eteenpäin mennään, annukka..