Hansu...Vanha sotaratsu

8 päivän kuluttua kutsuu Lanzarote.... Ihanaa. Vihdoin ja viimein loma, jota on odotettu kuin kuuta nousevaa. Lapset jo aivan töpinöissään ja itsekin suuntautunut jo lomafiiliksiin.

Muutoin hommat sujuneet ok, mutta päätin katsella eilen matkavaatteita valmiiksi. No painohan ei juurikaan ole laskenut enää, mutta keho tuntuu muotoutuvan edelleen. Puseropuoli ihan ok, mutta housut/hameet/caprit tippui päältä. Lähes 10cm löysää vanhoissa. Meinasi iskeä paniikki, mutta lähdin sitten ystävättäreni kanssa kirppikselle pyörimään. Ja kuinka ollakkaan... Joku ihana ihminen oli pannut myyntiin kesäkamppeensa kokoa 38 ja minä sain kerralla vaatepuolen kuntoon. Vaatteet oli uuden veroisia, ei juurikaan käytön jälkeä ollut. Ja hinta muutamissa euroissa. Kyllä helpotti...

Eipä kannata juurikaan uusia ostaa, kun nuo ylimääräiset nahkamakkarat vielä leikataan pois puolen vuoden sisään. Jäisi nekin vaatteet taas pitämättä. Ja ostin elämäni ensimmäisen nahkatakinkin samaan kyytiin. Lantiomittainen A-linjainen takki, aivan ihana...

Ruokakaupassa meinasin tosin saada perheriidan aikaiseksi, kun hieman vanhempi herrashenkilö intautui katselemaan takamustani. Joka kerta kun pyörähdin ympäri, niin herra tuijotti silmät palaen. Perheen rouva ei oikein tilanteesta pitänyt vaan täyteen ääneen marmattaen yritti raahata herraa pois... Ja minunkin teki jo mieli kysyä, että onko siinä takamuksessa jotain vikaa kun sitä pitää koko ajan tuijottaa joka hyllyn välissä... Rupesi jo ärsyttämään koko asia ja rouva hyökki minua kohden kuin se olisi ollut minun vikani.

Vaude vatteet kokoa 38! :bounce: Nyt pääset rannalle ottamaan aurinkoa ja nauttimaan pienestä kehosta. Olet sen kyllä ansainnut :sunny: :sunny:

Hyvää matkaa ja nauti
Mulla ei koskaan varmaan koko 38 olis mahdollinen vaikka kuinka laihtuisin. Olen sen verran pitkä (172) että 42 olis jo saavutus. Innolla odotan sitä, että pääsisin joskun kirppariostoksille, nykyään kun ei sieltä vaatteita löydy. Tai ainakaan ei mun kummalliselle vartalolle.

No en minäkään varmaan kauaa sieltä vaatteita löydä. Siirrynköhän sitten lastenosastolle? Sovittelin jo pojan kanssa samoja vaatteita reissua varten. Siis ostin pojalle shortsit, joiden totesin sopivan minullekin...

Ja jos joku olisi minulle sanonut, että 38 numeron vaatteita joskus käyttäisin, niin olisin varmaankin tukehtunut nauruun.Nyt se kuitenkin on arkipäivää... En yhäkään näe itseäni pienenä, enkä tiedä kutistuuko tuo ajatusmaailma koskaan oikeisiin mittasuhteisiin. Tavoitepainoni leikkaukseen lähtiessä oli 80 kiloa. Nyt painan 65-66kg "nestelastista" riippuen.

Aurinkoranta ja minä... Hmm... Kunhan eivät luulisi ylisuureksi liito-oravaksi. Tuota ylimääräistä nahkaa kun on purjeiksi asti...

Ihanaa Hansu!
Etelän matkaa ja ihailija kaupassa! Hyvä sinä!!!
OIKEIN HYVÄÄ NAISTEN PÄIVÄÄ HANSU JA KAIKKI PAlSTALAISET!!!!!

Tervetuloa tänne Etelän lämpöön. Täältä ne vaatteet kannattaa shoppailla

Oletkos pysyvästi siellä "lämpöisissä"? Jos samaan paikkaan osutaan, niin pidetään vertaistukiryhmän kokoontuminen shoppailun merkeissä...

Pysyvästi ja pysyvästi, talvehtimassa Teneriffalla, eli pikkusen eri paikassa, mutta melkein naapurissa
Joulukuun alussa saavuttiin kanarian saarille ja huhtikuun puolessa välissä on paluu mannereuroppaan

No sinähän olet nautiskellut ihan pidemmän kaavan mukaan. Vilkuttelen sulle sit sieltä rannalta HEH HEH...

Kyllä se lähtökuume alkaa vaivata jo. Tavarat on pakattu, edessä 4 9-10 tuntista päivää töitä. Perjantaita odotellessa...

Hyvää matkaa. Meillä vielä pari kuukautta matkakuumeeseen..

Kiitokset kaikille huomioimisestanne.

No tänään oli se karmaiseva sokerirasitus. En muista mitään niin makeaa ja siinä määrin nauttineeni leikkauksen jälkeen. Noin 10 minuuttia aloituksen jälkeen ensimmäiset hoitajat kyselivät, että onko huono olo. Fiilis oli kuin kahden promillen humalassa. Esineet ja ihmiset lipuivat ja lilluivat silmissä. Taisin vihertääkin... Ja sitten sohvalle maaten tyynyt kera. Siinä sitten halailin tyynyä ja hoin itselleni että en oksenna en. Pienet unetkin tuli sitten otettua ja reilun tunnin kuluttua olo alkoi olla kuin ihmisellä. Nyt vain odotellaan vastauksia, koe kun oli normaalia laajempi. Hengissä ollaan!!!

Kiitos hansu, että jaksat tänne kirjoittaa. :sunny: Kiva kun kerrot nuo huonot uutisetkin, että tiedetään jos sellainen tulee itselle vastaan.

Kohta startataan... Tavarat pakattu ja perjantaina aamusta lento lähtee. Hienoa lähteä lomalle kun olen aivan mustelmilla. Töissä otin osumaa nyrkistä ja kylki ruhjeilla. Sokerirasituksen jälkeen kyynärtaipeet ihan mustina, kuin pahimmallakin narkkarilla. Vointi on siis kohdallaan... Mielialakin hieman lopahti, kun sisko törttöili tänään liikenteessä. Mutta se perhanan lomafiilis saa luvan löytyä vaikka kaivamalla. On tätä niin tiukoille odotettu ja valmisteltu.

Saat sen lomafiilikset ainakin kun laskeudut Lansarotella Itse käynyt siellä 22 vuotta sitten. Silloin se oli siisti kaupunki. Pitkä hiekkaranta on ihana lenkkeilylle. Yritä unohtaa nämä Suomen ongelmat, siskosikin selvisi vähällä
Hyvää lomaa ja paljon aurinkoa

Kiitoksia. Ja valtavasti tsemppiä sinulle leikkaukseen. En varmaan pääse palstalle seuraamaan, mutta mukana oon sitten hengessä! Ja kun tuo yövuoroviikonloppu taittuu, niin palailen kannustelemaan muita ja kertomaan lomakuulumisiani. Nyt muutaman tunnin nokaoset ja sitten auton nokka kohti helsinkiä, jollei ne Finnairin ulosmarssijat ole saaneet aikaan katastrofia kentällä...

Oi, kiitos hansu! Vähän tässä jo jännittää ja laskee päiviä uuteen elämään. Huomaan jo laihtuneeni ja tutut vatteet sopivat päälle, kun joulukilot ovat menneet kaksinkertaisina pois.

Loma heitetty, kotona taas. Kivaa oli olla viikko auringossa, mutta ihana tulla kotiinkin. Otsasta paloi nahkat rasvauksesta huolimatta, muutoin säilyi ilman pahempia "palovammoja"....

Ja se puntarin perhana. Kolmen kilon plussa näin aamutuimaan ottaa päähän. Suurin osa siitä tosin nesteenä jaloissa jumissa, kun tukisukat olleet käyttämättä loman aikaba/jälkeen. Syötykin on tosin sitä mitä haluttu. Jäätelöäkin sain syötyä, vaikka kotosuomessa tahdon ne dumpingit saada vähäisestäkin määrästä. Ja paikallisia herkkuja muutaman lusikallisen verran. Nyt vain tiukattava ruokapolitiikkaa...

Hansu, ne muutama kilo lähtee kyllä elämän taas palaillessa normaali uomiinsa!!

Hansu sotaratsukka... Mites sulla toi sokerihomma nyt etenee..? Ja miten se alkoi?

Minä olen nyt parina yönä saanut jonkun ihmeellisen alhaisen sokerin kohtauksen.. molemmilla kerroilla mittasin sokerit ja olivat n.3.5, eli ei nyt ihan kuoleman kielissä olla, mutta alle 4 on kuiten huono. Olossa se ilmeni järkyttävänä tuskan hikenä ja tärinänä.

Mimmoisia oireita siulla oli/on...?

Jep. Puntari näytti aamusta -2kg, joten nestettähän noi plussat lähinnä on. Saattaa siinä tosin muutama sata grammaa olla sitä "itseäänkin" huonojen syömisten jälkeen.

Noista sokereista. Minulla ne ongelmat alkoi reilu 6kk sitten. Normaalisti söin ja yöllä heräsin tuohon järkyttävään tuskanhikeen ja tärinään. Sokerit tosin minulla tippuivat alle 2:n. Sokerirasitus laajennettuna nyt tehty, mutta tulokset on vielä saamatta. Lääkäriin menen 5.4, joten silloin vasta tiedän tuomiostani. Ravitsemusterapeutti ei löytänyt korjattavaa ruokavaliostani, joten kokeiden tulokisa odotetaan.

Trintilla... Ainoona neuvona voin kertoa "yötankkauksen". Illasta paria tuntia ennen keitän puuroa ja syön sen lautasellisen. Sit juuri ennen nukkumaan menoa 2 palaa ruisleipää proteiinilisillä (esim kuumat voileivät). Sillä sokerit pysyy kuosissa ja voin nukkua yöni huoletta. Ja joo... ruokamäärä on aivan liian iso leikatulle ja iltapainotteisesti, mutta se on nyt elimistön sanelema pakko. Mitkään jugurtit/suolessa nopeasti etenevät ruuat eivät pidä sokereita oikealla tasolla.

Ja milloinka viimeeksi oli kyseistä ongelmaa... 8 tuntia sitten. Olin yövuoroissa suoraan matkalta palattuani. Aikaero+väärä syöti+väsymys. Armoton makean himo havahtuessani lähes heti nukahtamisen jälkeen. Koska reissun päällä ei ollut ongelmia otin sitten muutaman irtokarkin ja pienen mini suklaapatukan lasten "säilöstä". Nukahdin ja parin tunnin päästä heräsin horkassa vuodevaatteet täysin märkinä... YÖKS! Suunta jääkaapille ja masuun oikean laista ruokaa ja ei kun takas nukkumaan. Nyt olisi vielä toinen yövuoro jaksettava taaplata lävitse.

Ja tästäkin horkkakerrasta saa vain syyttää omaa itseään. Lipsumisia ei kannattaisi sallia itselleen yhtään.... Mitähän syön sitten kun puuro alkaa tulla korvista ulos??

Hansu, kiitos kun jaat kokemuksiasi.

Minulla tosiaan sokerit pysyivät yli 3:n ja ei tätä kovin usein ole tapahtunut. Minulla on taustalla 2.tyypin diabetes, mutta en lääkkeitä siihen ole syönyt leikkuun jälkeen, eli ei ainakaan siitä ole kyse. Mutta oireet tosiaan samat kuin sinulla, eli jos tämä jatkuu, niin tiedän mennä lääkäriin.

Minulla on sellainen "kutina", että tähän ei paljon apua löydy. Se on pääsääntöisesti hoidettava oikein syöden. On olemassa jokin haiman toimintaan liittyvä lääkitys, joka ilmeisesti hieman tasaa haiman toimintaa. Sitä kuitenkin aletaan käyttää vasta kun oireet alkavat olla liian vaikeat/ hallitsemattomat. Lääkkeen nimeä en nyt muista, ravitsemusterapeutti sivusi sitä keskustelumme yhteydessä.

Noh ei tässä ainakaan syömisen puutteesta ole kärsitty. Yövuorot sekoittivat systeemit täysin, olen syönyt kaksi päivää putkeen... Tänään onnistuin syömään kanasalaatista itselleni ähkyn, kun oli olevinaan niiiin nälkä. Syömisen jälkeen tuli tunne, että keuhkot ei mahdu laajenemaan, enkä tiennyt tuleeko kanat ylös vai jatkavatko mahasta normaalisti matkaa. No kokemus tämäkin, en olekkaan tässä aiemmin onnistunut.

Voi hiivatti...

Kävin sitten siellä Endokrinologin vastaanotolla. Ei ollut hyvä reissu ei... Keskusteltiin yleisesti elostani ja käytiin sitten verikoevastauksia lävitse. Minulla nyt ongelmana se, että haima ei ymmärrä vatsan olevan "leikattu". Suomeksi nopeasti imeytyvä sokeri heittää haiman hälyytystilaan suuresta energiamäärästä ja haima puskee tolkuttomasti ylimääräistä insuliinia elimistöön. Tästä taasen johtuu verensokereiden romahtaminen parin tunnin viiveellä.

Lääkärin suositus=>GBP leikkauksen purku, muu ei konkreettisesti auta. En kuitenkaan ollut suostuvainen tähän operaatioon, vaan keskusteltiin ruokavalioon perustuvasta hoidosta/ongelmien minimoimisesta. Päädyttiin seurantalinjalle ja minä lupasin karsia pois turhat sokerit ruokavaliosta. Lääkäri ohjeisti makeanhimon iskiesssä syömään aamupäivästä herkkuja ja sen päälle kuitu ja rasvapitoista ruokaa, jonka prosessointiin ylimääräinen insuliini ajautuisi.

Tulos arvoina:
*Paastoarvot olivat kohdallani hyvät P-gluc 4.7. Insuliinimäärät veressä sallituissa lukemissa.
*1 tunnin kuluttua verensokeri 9.5, mutta insuliinia veressä 10 kertaisesti sallittu määrä...
*2 tunnin kuluttua verensokeri 2.1, eli liian alas mentiin taas. Insuliinitaso oli jo tässä kohtaa normalisoitunut ja ylikiihkeä haima rauhoittunut.

Jos ongelmat jatkuvat ja pahenevat, niin purkuoperaatio on edessä. Sitten ei asiasta voitane enää neuvotella. Nyt vielä suoritetaan vatsan alueen TT-kuvaus, jolla varmistetaan ettei haimassa ole kasvaimia tai poikkeavuutta, joka selvittäisi insuliinin liikatuotantoa. Nämä tutkimukset esissä toukokuun lopussa. Kirjoittelen tuloksista, kunhan niitä tulee

Ja se mikä eniten pelottaa, on leikkauksen purkaminen. Nyt on pakon sanelemanakin opeteltu oikea ruokarytmi, määrät ja laatu. Vanha syöppö kuitenkin pyrkii aina nostelemaan päätään. Hitto, jos toi leikkaus puretaan, niin pelkään lihoavani kuin pullataikina nousuvaiheessa... ARGHHH....

Voihan rähmäkäpälä Toivottavasti ruokavalio auttaisi, ei tuo purkuoperaatiokaan maailman turvallisin toimenpide ole. Oliko puhetta kuinka pitkään sitä seurantaa tehdään?

No jo on karua. Mahtaa olla kahtia jakoinen fiilis, kun jos haimasta löytyy jotain poikkeavaa niin ei purkua tarvitse, mutta kuka nyt haluaisi että haimasta löytyy jotain poikkeavaa....

Jos nyt jotain positiivista hakee, niin onneksi on tehty GBP, jos/kun sen voi purkaa.

Toivotaan, että asioille löytyisi selitys ja hoito, tsemppiä