Hansu...Vanha sotaratsu

Onnittelut Meevin! Uudet haasteet virkistävät kyllä kummasti. Minäkin vaihdoin 3-vuorotyön 2-vuorotyöhön. Alkuun mietitytti, mutta lopujen lopuksi hyvä näin. Ihan avoimin mielin olen yrittänyt oppia uutta, perehdyttäminen vielä pahoin kesken. Työporukka on ainakin mukavaa ja työssäoloaika viuhahtaa kuin siivillä. Ei ole käynyt pitkäveteiseksi, vaikka yksikkö onkin pieni.

Ei tuossa minun selässäni hieronta auttanut ainakaan viimeeksi. Vanha vaiva, en vain tiedä mikä sen nyt laukaisi.Aikansa äittelee, sitten rauhoittuu taas joksikin aikaa. Jonkin asteinen välilevyn pullistuma ilmeisesti. Ei ole kuvattu ja ei ilmeisesti kuvatakaan, jos ei leikkaushalukkuutta asian korjaamiseksi ole. Appiukko halvaantui kyseisessä leikkauksessa, joten en näkisi sitä kuin viimeisenä vaihtoehtona... Nuo hierojatkin kavahtaa, kun selkää ei ole virallisesti "kuvattu"... Yritetään nyt taas rauhoittaa tilannetta, katsotaan päivä kerrallaan. Oishan se mukavaa, jos jokin hieno hoito ilman leikkausta auttaisi asiaa. Työterveyshuollon FT ei ainakaan löytänyt asiaan helpotusta viimeeksi. Ai niin, kävinhän mä siellä yksityiselläkin puolella asiaa hoidattamassa viimeeksi.

Hansu, kyllä mulla töitä piisaa, olenhan lähihoitajana vakkaripaikan siitä puljusta saanut aikasemmin eli musta ei ihan niin helposti pääse eroon(vaikka välillä vähän vaan ottaa aivoon koko mesta).
Jakka tässä toivun tästä leikkuusta, niin sitten mietitään mitä oikeesti haluaa tehdä, koska ja missä. Työnantajallani on onneksi paljon eri vaihtoehtoja työpisteiksi.   

Hömph... Tajusin just, että muistin tekstit väärin päin työasian suhteen... Muistelit, että teit keikkatöitä. Sorry...

Hitto, eiliseen vielä oli töissä hyvä olla, nyt parantelen fyysisiä "kolhuja"... Jossain takaraivossa kolkuttaa ajatus siitä, pitäisikö todella palata takaisin koulun penkille? Lukisi ammatin, jossa ei saisi nyrkistä eikä kukaan pääsisi potkien yllättämään. Pidän työstäni, mutta nämä huonot päivät syövät kyllä voimavaroja.

Mukava lukea Hansu kun nuo roikkoleikkausten haavat viimein paranivat. Pääset ja elät varmaankin nyt melko mukavasti ja kun vielä nuo selkäoireet selätät, elämä hymyilee sinulle!
Hyvää kevättä ja jatkoja,

No selkäongelmatkin alkaneet hieman helpottamaan. Kyllä ne lihakset hiljalleen tottuvat työntekoon... ja muut jänteet ja hermot saa vaan venyä... Hiljakseltaan alkaa se hymykin löytyä.

Tänään oli työhönottotarkastus. Liuta verikokeita edessä. Mitattiin rasvaprosentit ja lihasmassat... Hitsi, mut luokiteltiin jo "laihaksi" mittausten perusteella. Luustolihaksen määrä korkea, sisälmysrasvaa vähän ja rasvaprosentti ihan kohdallaan. Painoindeksi kuitenkin 26. Ikään nähden arvot todella hyvät. Olin yllättynyt mittaustuloksista. Ei olis uskonut... Niin leviät reidet ja persus kun mulla on...

Työterveyshoitaja tarjoili keskusteluapua muuttuneen kehonkuvan vuoksi... Ihmetteli vähän tuota minun hirtehishuumoriani asian suhteen. No totesin sen olevan minun keinoni käsitellä asiaa ja sen mukanaan tuomia muutoksia. Sen siitä saa kun rehellisesti haastelee tuntemuksistaan...

Hansu - luulen Sinun pärjänneen paljon tuon hirtehishuumorisi avulla. Sinun polkusi ei ole ollut helpoimmasta päästä, mutta olet päässyt voitolle. Iloitsen kanssasi siitä.
Hyvää kevättä toivotellen ja voimia Sinulle ja perheellesi edelleen,

Tatuointi navan seutuun aloitettu. Nyt vasta reunaukset tehty, värit perästä kun nahka rauhoittuu... Ei tuota kärsinyt kerralla hakkuuttaa, vaikka alkuun luulinkin, että navan seudussa tuntoa ei olisi leikkuun jäljiltä... Olin väärässä   

Nyt sitten "Pummilla Tallinnaan"... Iskelmäristeily odottaa Ressun ja Jussin kera. Saas nähdä, jaksaako sitä illasta vielä lähteä viihteelle vai hyytyykö meno jo alkuillasta.

Mä olen tuota sun kuvaa ihaillen katsellut monesti monesti monesti Hansu. Tuon suuntaisia ajatuksia minullakin, ehken kuitenkaan moottoripyörää... kun edes hevosen selkään tohtisin nousta, ja aloittaa ratsastus taas toden teolla    Ja tuo tatuointi.... sääressä jo on, ja jonnekin muuallekin haluaisin, mutta vatsan alue on ollut kiellettyä maisemaa ihan ajatuksenkin asteella... mutta ehkäpä joskus.... hmmmmm.....

Mukava kun löytää motivaatiota ja ehkä kärsivällisyyttäkin kun muiden juttuja lukee ja kuvia näkee

Ja hauskaa reissua, jaksaa jaksaa jaksaa

Hyvää reissua. Kyllä on mukava kuulla että vointisi on jo noin hyvä kaiken jälkeen.
Ehkä sitten tänä kesänä tulis ajelustakin jotain...

Kahlattu on takaisin kotimaahan. Yksi lasi valkoviiniä sitten riitti, kävi mahan päälle/hapanta, sanoi kettu pihlajanmarjoista.... Ilta tuli ja minä nukuin kiltisti pienten kanssa hytissä. No tänä iltana sit uudemman kerran yrittämään.

Laitan ne kuvat kun tatska valmis. Nyt tosiaan vain ne reunukset tehty ja sisko vannottanut, et sitä ei sais näyttää... Illasta joku kuitenkin kysyy, miltä masu näyttää ylimääräisen nahkan poiston jälkeen. Pitänee miettiä, uskaltaako vilauttaa vai ei.

Nyt sitten kesäkausi avattu. Ei tosin omalla motskalla (akku finitto... sanoi vain keväämmällä...) vaan pojan kevarilla. Oli kuin ois päältä ajettavaa ruohonleikkuria ajanut. Kuski kiihtyy nopeammin kuin menopeli. Mutta ihanaahan se taas oli   

Mahanahka rauhoittunut, kohta yritän päräyttää niitä kuvia. Ootellaan, et veli tulisi auttamaan asiassa vaikka viikonloppuna sit. Ensin pitäis löytää se hehkeä "alun" kuva... Nykysiä kuviakaan ei juuri ole. Otettava nekin.

No ei tulut veli viikonloppuna käymään. Kuvien laitto saa siis odottaa vielä. Moottoripyörökausi hörähti sensijaan kunnolla käyntiin, kun omakin pyörä koki herätyksen uuden akun myötä. Nyt pitäisi pelata kunnolla!

Tänään söin sitten ensimmäisen hillomunkin leikkaukseni (2010) jälkeen. Pahaa oli, mutta muutakaan ruokapuolta ei siihen hätään ollut tarjolla. Nyt suussa maistuu eltaantunut rasva ja pumppu tykyttelee. Ruokaa olen popsinut tiukassa tahdissa "hypojen" pelossa. Ei tarvitse enää lisää munkkia...

Työterveyshuollon verikokeistakin tuli vastaukset. Ainoa huomautettava kohta oli hemppari, joka oli vain 118. Muutoin kokeet hyvät, B12 arvo tosin edelliseen mittaukseen nähden puolittunut, mutta silti hyvällä hoitotasapainolla ollaan. Kolestrolit matalat ja hyvää enemmin suhteessa kuin huonoa... Arvot sen suhteen kuulema erinomaiset. Vielä kun olisi olokin sen mukainen, mutta ei. Onko kenelläkään muulla ongelmia nukkumisen kanssa nykyään??? Minä en saa unen päästä kiinni. Nukun 3-6 tuntia katkonaisesti yötä kohden, eikä auta imovanet eikä mitkään... Suututtaa jo mennä edes yrittämäänkään... Alkaa väsymys hiljalleen painaa,nyt kun vielä nukkuis.

Ei ole ongelmia perhesuhteissa, eikä juuri talousasiatkaan paina. Ei ole mitään konkreettista syytä tähän valvomiseen. Ei järki sano, mikä mättää. Silloin roikkoleikkauksessa tosin käytiin aika lähellä lähdön rajaa ja silloin piden itseäni tsemppaamalla yötä myöten hereillä kun ei uskaltanut nukahtaa. Oli sellainen olo, että jos silmänsä sulkee, niin ei herää välttämättä. Voisiko tuo vaikuttaa vielä näin monen kuukauden kuluttuakin?

Imovanesta jää koukkuun jo viikossa ja sen jälkeen siitä on vain haittaa. Minä olen syönnyt Ketipinor unihäiriöihin. Nyt tiputan annosta joka tällä hetkellä on 50 mg. Parhaimmillaan 100mg. Ketipinor ei ole varsinaisesti unilääke vaan joku psyykelääke joka pienillä annoksilla väsyttää eikä siihen jää koukkuun kuten varsinaisiin unilääkkeisiin. Kantsii kysy resepti lääkäriltä jos haluat kokeilla. kannattaa aloittaa pienimmällä, eli 25 mg annoksella. Mulla 100 mg aiheuttaa väsymystä pitkälle seuraavaan päivään, mutta 50 mg ei enää sitä haittaa tee mutta antaa mun nukkua yhtenäisesti 6-8h yössä.

Lähden keskustelemaan tilanteesta työpaikan psykologin kera. "Normi" lääkäri ei halua tilanteeseen puuttua ainakaan lääkkeellisesti. Haluaa arvion tilanteesta ja kyllähän se minulle passaa. Nyt on varmistettu, että kilpirauhasarvot ja Thyroxin lääkitys on kohdallaan. Sitten ensi viikolla ajanvaraukseen yhteyttä ja viemään asiaa eteenpäin. Eiköhän sieltä löytyne apua tilanteeseen. Ainakin toivon niin.

Pitää myös korjata tuota ruokapuolta ja syödä taas rautakuuri. Tuo roikkoleikkauksen epäonnistuminen toi kyllä mukanaan takapakkia runsaammin. Mutta kyllä ne siitä vielä arvotkin korjaantuu.

Ja siinä on sitten se tatskan aloitus... Kuva jatkuu, kun tatskattava sietää ja viimeiset kiristävät vekit "löystyy". Nyt ei vielä voi jatkaa. Ennen ja jälkeen kuvat tulee perästä, vaikeutta löytää sitä aloituskuvaa. Olen ilmeisen hyvin väistellyt kameraa...

Hyvältä näyttää ottaen huomioon kertomasi tulehdukset. Haava siisti! Ai että on napakin..., itse navattomana näytän alastomana humanoidilta!

Ne leveämmät arpikohdat jää tohon kuvan alalaitaan "räppänän" päälle. Ne ei tuossa kuvassa juurikaan näy, luonnossa kylläkin. Mutta eihän noita tarvitse katsella kuin itse ja isäntä niihin aina silloin tällöin törmää... Hyvin on nahka nyt kiinni, alkuun näytti siltä kuin lihat ois naulattu lonkkaluihin kiinni. Vekit tiukkasivat kovasti ja leikkausaumat upposivat noin 2-3cm syvyyteen. Nyt ne onneksi hiljalleen antavat periksi ja masu tasoittuu.

Toi napa on ihan ok, sisältä ihan tumma     . Näytti alkuun ällöltä sen vuoksi, mutta tatska vie siitä huomion onneksi muualle. Itse en hahmota sen kohtaa, mutta jotenkin se tuntuu olevan ylempänä kuin aiemmin. Välillä onnistuneesti tökkään siihen epähuomiossa sormella ja ihmettelen sen olemassaoloa. Tuntoa siinä ei juurikaan ole.

Sitä haavaa kun hoideltiin, niin otin siitä useamman kuvan viikkoa kohden. Nyt kun niitä katsoo ja tota lopputulosta, niin kyllä se siisti on!

Joo, hyvältä näyttää. Saa nähdä onko sitä itse koskaan tossa tilanteessa...nyt kuitenkin herkuttelu loppuu ja huomenaamusta alkaa ruokien ja varsinkin hiilareiden tarkkailu ja merkkailu.
Sain justiin kuulla että saan uuden lapsenlapsen vielä tämän vuoden puolella, ja päätin että paino on ainakin lähellä normipainoa kun hän syntyy. Mukava äitienpäivälahja, muuten  

Onneksi ehdin, Hansu, nähdä hienon tatskakuvasi, kun laitoit sen tänne. Nyt se ei enää näy? Mutta oli siis tosi hieno. Ja vatsa näytti hienolta.   

Kyllähän toi kuva ainakin mun tunnuksilla tuossa yläpuolella näkyy. En oo poistanut sitä. Laitan ne ennen ja jälkeen kuvat, kunhan se mun veli tuo sen aloitusmatkan kuvan. Kotona vain sellasia kuvia, missä näkyy vain osa kylkeä tai oon just pyörähtänyt selin... Missähän vika?

On se ihanaa Meevin, kun pieniä tulee sukuun lisää. Meidänkin naapuriin veljelle syntyy elokuussa pieni, pääsen vauvaa hoitelemaan. IHANAA!!! Haluaisin niin oman, mutta meillä siinä suhteessa "Tuotanto lopetettu ja toiminta jatkuu..." Poikani on vasta sen 17, joten ei silläkään vielä kiires meikäläistä mummoksi tekemään... Onneksi sisarukset ovat jo siinä iässä, että pääsee vauvantuoksuja nuuhkimaan.

Laitettiin uudestaan, jos ei edellinen näy...

Nyt näkyy ja tosi hieno on kyllä   En mä ymmärrä, että kuinka mulla siinä edellisessä viestissäs näkyy sekä kuva että teksti ja nyt enää vain se teksti   Sulla on niin kaposen näkönen vyötärökin!

Mulla rajoitteena pienenemisessä nuo kylkiluut ja alhaalla lonkkaluut. Sillä välillä ei hirveesti extraa ole, takapuoli ja reidet on ne mitkä pullottaa... Poika otti noita tän hetken kuvia. Näytin yhdessä ihan leveäperseiseltä kääpiöltä... Nauratti koko kuva. Ei lähde julkaisuun ei...

Sitten ne luvatut ennen ja jälkeen kuvat...


 Ja se karmaiseva "lähtökuva" , oisko vuosi 2007? Ei ihan tuores, mutta koko näkyy...


 Tämän hetken kuva, miinusta sen 50 kiloa.

Vau mikä muutos hansu    Olet ihan uskomattoman hoikka nykyään.Tuo on suoritus mihin harva pystyy. Aivan upeaa  Olet tehnyt valtavan työn.Ei voi kuin ihailla