Hansu...Vanha sotaratsu

Mukava kuulla sinusta Hansu, pitkästä aikaa! Ehdin jo kaivata.
Toivottavasti paraneminen pikkuhiljaa alkaisi.
Hyvää ja onnelista vuotta 2014 sinulle ja perheellesi!

No voi!
Mutta todellakin nyt kaikki rukoukset yläkertaan, että parannut vihdoin täysin!     

Eipä ne osaa kirurgiankaan puolella sanoa syytä, miksi haava ei parane. Viimeeksi kirurgi tökki mahaa ja kysyi hieman huonohkolla suomellaan; rouva hyvä, kertokaa miksi tämä ei parane...

No samaisen lääkärin kanssa oli pientä kommunikaationgelmaa muutoinkin. Paras kohta oli, kun kysyin mitä tehdään seuraavaksi keskiviikoksi sovitulla salilla (varattu leikkausaika, mikäli haava olisi yhä auki). Lääkäri kysyi minulta hölmistyneenä mitä liikuntaa harrastan. Ja jatkoi samaan hengenvetoon, että ei suosittele salilla käyntiä ja fyysistä harjoittelua koska teillähän on rouva hyvä vatsa auki.... No enköhän minä sen tiedä jo...

Seuraava kontrollikäynti 7.1.2014. Katsotaan mitä sitten tapahtuu. Jos vaikka osuisi plastiikan kirurgi paikalle arviota tekemään tilanteesta. Itse olisin jo sillä kannalla, että antaa ajan parantaa. En enää haluaisi uutta leikkurikäyntiä käydä lävitse.

Hei Hansu! Kirjoittele sitten kunhan 7.1. olet käynyt lääkärillä mikä on tilanne? Kyllähän tuon jo pitäisi alkaa paranemaan. Voimia sinulle! annukka1955  

Tarkastuksessa käyty taas kertaalleen. Yhteisestä päätöksestä haava jää avohoitoon. Suihkuttelut, sorbact-nauha ja imevät sidokset. Sairaslomaa 9.2.2014 asti. Näin se alkaa tämäkin vuosi...

Toivotaan että nyt paranee, ainahan parempi jos ilman leikkausta pärjäät. Joko itse pystyt hoitamaan vai pitääkö tk:ssa käydä hoidoilla?

Ite hoidan. En enää viitsi ajella 20 kilometriä suuntaansa hoidattamaan haavaa. Pystyn samaan kotonakin. Pitänee käydä tk:ssa kuitenkin näyttämässä, et saa ne hoitovehkeet sen kautta.

Minä se sitten saavun Kuopion suureen cityyn 20.1.2014. Pojalla toinen kaihileikkaus edessä ja minä viettelen iltaa ja yötä potilashotellin huomassa (mikäli siellä on tilaa, kun unohdin sitä tänään soittaa ja varata...) Pojan kanssa kuitenkin olen maanantain ja tiistain sairaalalla.

Poika onnellisesti leikattu ja tipaton tammikuu on ohitse poikaani siteeraten... Jössi on vasta 11 vuotias, mutta laukoo jo aika osuviakin vitsejä   

Oma mahanahka yhä auki. Onkalot onneksi umpeutuneet, nyt kun vielä sais tuon pintanahkan kasvatettua umpeen. Hitsi kun tekisi saunaan mieli, mutta ei vielä pääse... Ensimmäisitä löylyttelyistä otankin sitten kaikki ilot irti. Yleisvointi ja jaksaminen paranevat nekin hiljalleen. Enää ei puutu kuin työpaikka helmikuulle, niin kattaus alkaisi olla kunnossa.

 Hienoa kuulla, että teillä voidaan jo paremmin. Olet kyllä ollut usein mielessä, meillä tuntuu olevan aika paljon yhteistä vaikkei koskaan olla edes nähty. Ainakin nyt ammatti ja mopoilu  
Onko sulla jo uusi työpaikka? Mä olen eka kertaa eläissäni menossa tiistaina työkkäriin, nyt vissiin alkaa tää lama näkyä myös hoitajien paikoissa. Talven ajalle on kolme viikon pätkää töitä tiedossa...pitää vissiin tarjoutua kesäsijaiseksi, vaikka olenkin haaveillut ettei kesällä tarttis töitä tehdä. Onhan tässä jo monta kesää tullut lomailtuakin....ja eihän sitä tiedä ottaako ne edes...

No ei ole vakituista työpaikkaa minullakaan. Pitäisi sinne työkkäriinkin ilmottautua, mutta jotenkin homma mättää. Haluaisin niin tehdä jotain muuta "työkseni" välillä. Mutta mitäpä muuta työtä olisi tarjolla kuin sitä, mihin on koulutettu.

Kävin tuossa työhaastattelussakin keskiviikkona yksityiselle puolelle. Olen aina työskennellyt kunnallisella puolella ja pudotus yksityiselle työnantajalle tipauttaa ansaittavia kesälomapäiviä pidemmän päälle katsottuna... Muutoinkin palkkataso on huonompi. Hakijoita paljon laisesti, tuskin edes harkitsevat minua siihen pestiin... Mutta katsellaan, mitä tuleman pitää. En ainakaan vielä panikoi asioden suhteen. Kaipahan nuo jotenkin järjestyvät.

Hellurei.. Haava vihdoin ummessa, ensimmäiset löylytkin otettu sen kunniaksi. Maha ruma kuin synti, vekit on pahat. Näyttäisi kuin nahkarellukat roikkuisivat lonkkaluista... Hiljalleen kuitenkin haava alkanut "pehmentyä" ja alkaa hiljalleen näyttää jo normaalimmalta. Eikohän tuo tuosta vielä tasoittune. Oikea puoli paremman näköinen.

Muutoin olisin onneni kukkuloilla asiasta, mutta viikolla tuli soitto sairaalan hygieniahoitajalta. Olen sitten onnistuneesti altistunut MRSA-bakteerille osastolla oloaikanani. Altistus yli vuorokauden, joten 3 viikon testaukset alkoivat asian suhteen. Alkunäytteet otettu perjantaina ja nyt odotellaan, miten käy... Jos kantajuus on, niin hoitotöille saan varmaan sitten vilkutella hyvästit... Se kyllä kruunaisi koko tämän surkeiden sattumusten sarjan. Seuraavaksi luen rekkakuskiksi....

Töiden suhteen sain sen hakemani paikan. Töiden pitäisi alkaa keskiviikkona, mutta mitähän tässä nyt tapahtuu??? Työkkäriin kerkesin ilmottautua, paperit saapuivat postissa asiasta juuri. No työt olisi, mutta mitenhän sen sitten voi ottaa vastaan...

No olen päättänyt olla stressaamatta. Ei tuosta liene kuitenkaan apua. Hymy pyllyssä eteenpäin...

Kiva kuulla että voit paremmin.
Työkkäristä itselläkin ekat kokemukset. Korvauksia pitäis vähän tulla, mutta ilmeisesti keikkailu vähentää niitä tosi paljon. Eli pitänee miettiä kannattaako muutamaa päivää kuukaudessa tehdä ollenkaan. Jotenkin olivat tammikuun yhden päivän tuloista saaneet jonkun laskennallisen tulon moninkertaisena....ei ymmärrä ei....mutta nyt helmikuulle töitä pari viikkoa, loppukeväästä ei tietoa. Kesäksi olen nyt luvannut mennä, pitäähän sitä jotain rahaa jostain saada.

Minä kyllä suunnittelin vain keikkailevani tarpeen mukaan, mutta havaitsin taasen omaavani vakituisemman työn... Työsopimus yhteisestä sopimuksesta maaliskuun 2015 loppuun. On vuosi aikaa puolin ja toisin miettiä asioita. Minulle tilanne passasi mainiosti   

En ole työskennellyt näin pienessä yksikössä aikoihin. Sitä on tottunut juoksemaan ja pyörittämään koko ison osaston kiertoja. Pitää nyt katsoa, miten asiat lähtevät pyörimään uudessa työpaikassa. Tyytyväisin mielin suunnataan kohti uusia kokemuksia. Ja työ vaihtuu kaksivuorotyöksi, mikä tällä hetkellä lasketaan plussaksi. Tasoittuu perhe-elämäkin kummasti. Päätin aloitella työt ihan normaalisti. MRSA altistumisestani olen kertonut työnantajalleni. No ensi viikon lopusta sitä on viisaampi senkin suhteen.

Tosi kiva kuulla Hansu sun kuulumisia ja hienoa, että haava on menny kiinni   
Onnea uuteen työhön ja toivotaan, että toi marsa on kiertäny siut kaukaa  

Mahtavaa, että haavasi on vihdoin kiinni! Onneksi olkoon uudesta työpaikasta ja toivotaan, ettei pöpö ole sinussa käynytkään!     

Hmm... Se pöpö ei tule käymään vaan tulee valitettavasti jäädäkseen... Sitä olisi sitten kantaja aina, vaikka ei "sairaudeksi" asti puhkeaisikaan... Isäntä risti sen Marsuksi, katsotaan nyt tuleeko uutta lemmikkiä vai ei. Joutuu varmaan koko perhe tarkastuksiin, jos minut todetaan kantajaksi.

Tässä on "onnellisesti" syönyt itselleen muutaman lisäkilon. Leivän pahus on alkanut maistua... Ja pullaakin tekee mieli, vaikka se sokereiden kannalta ei olekaan hyväksi. Pitäisi saada itseään niskasta kiinni ja joutuin. Isännälle valitin, että olen varmasti lihonnut 10 kiloa. Farkut puristaa ja on tuhti olo... Puntari ei kuitenkaan näyttänyt kolmea lisäkiloa enempää. On vissiin tuo vartalo jotenkin taas muovautunut roikkoleikkauksen jälkeen. Löysät nahkat ilmeisesti valuu maan vetovoimasta alaspäin... Heh heh...

Vatsan seutu on yhä arka. Pitkä paussi työnteossa/aktiivisuuden lasku on tehnyt tepposensa. Mahtaa olo olla ruusuinen ensimmäisen työpäivän jälkeen. Menen kuitenkin, enkä vain meinaa. Maha tulkoon perässä, jos ei vauhtiini kerkeä mukaan... Kyllä se siitä taas fyysisempään työntekoon tottuu.

Ja ensimmäinen työpäivä edessä. Illasta olen varmaankin täysin raato...

Päivän paras uutinen: Sain puhelun, ei Marsua ensimmäisten testien perusteella. Molemmat näytteet negatiiviset   

Hei Hansu,
Kyllä olin iloinen puolestasi kun luin viestisi. Jos ei jatkossakaan löydy voit huokaista helpotuksesta.

Pojan toteaman mukaan: "Olen niin negatiivinen ihminen, että marsukaan ei tarttunut minuun..."
Poikaa ärsyttää aina, kun minä varaudun aina siihen huonoimpaankin vaihtoehtoon. Tässä kohdassa lopputulema kuitenkin hyvä... 2 koekertaa miinuksena takanapäin ja viimeiset näytteet otetaan huomenna.

Työt on aloitettu, ruoto valittaa ja pään kovalevy vinkuu uudesta tiedosta. Kyllä se siitä tasaantuu hiljalleen toivon mukaan. Mukavaa olla työelämässä pidemmän paussin jälkeen. Nyt kun vielä sisäistäis kaikki uudet asiat ja pääsisi rytmiin kiinni.

Paino jytkähtänyt nyt 68,5 kiloon. Ihan hyvä näin, vaikka housut puristavatkin... Jotenkin tuo kehon muoto vain muuttunut roikkoleikkauksen jälkeen. Jos painoa katsellaan BMI:n muodossa, niin 2kg olen lievän ylipainon puolella. Jos vaikka kesäksi pääsisi taas sinne normipainon puolelle. Tyytyväinenhän tässä täytyisi olla, kun ei noita lisäkiloja ole päässyt siunaantumaan ...

Ai niin... Kävin Tallinnassa ja paikallisesta apteekista ostin B12 vitamiinitabletteja. Olivat huomattavasti halvempia kuin Betolvexit Suomessa. Tabletin vahvuuskin tosin eri, eli 3mg/tabletti. Otin tuotteen nyt koekäyttöön. Olen syönyt 1 tabletin/ilta, joten lääkemäärä kolminkertaistunut sen myötä. Pitäisi kysellä verikokeita arvojen tarkistamiseksi. Eihän noita ole otettu pitkiin aikoihin.

JA PÖHH.... MUN ON OSTETTAVA SILMÄLASIT TAI SIIS KAKSTEHOT... KUN AIKANI TAVAILIN TEKSTEJÄ,NIIN SIINÄ PILLERISSÄ EI OLLU KO MURTO-OSA SIITÄ MITÄ PITI OLLA. UNOHTAKAA KOKO JUTTU...

Kuinkas Hansun työt on lähteny sujumaan?   

Jaah... Perustyö sujuu luonnostaan. Pomon sijaistaminen haasteellisempaa, kun on tuo perehdytys asiaan pahoin kesken... Sitä on vain kahlattu eteenpäin ja otettu tietoa vastaan sieltä, mistä sitä vain on saanut. Hirmuinen määrä uusia työkavereita ja asukkaita, joiden kanssa toimia. Oma yksikkö jo tutumpi, onneksi.

Kuukausi töitä takana. Muutamaan kertaan olen onnistunut nostamaan huonosti ja se on kyllä mahan osalta kostautunut. Lihakset boikotoivat alkuun, mutta nyt jo tottuneet kovempaan työtahtiin. Otan työvuoron kerrallaan, se on paras ratkaisu kaikkeen.

Työkkäriin kerkesin ilmottautua, nyt pitäisi käydä ilmoittelemassa muutokset. En voine kokonaan sanoa työnhakua irti, koska olen määräaikaisella työsopimuksella. Vuosi töitä luvassa, sitten ollaan katkolla töiden suhteen. Muutama työtarjous nytkin tullut puhelimitse, olen kohteliaasti kieltäytynyt. Yhtenä päivänä kyllä jo ajattelin jatkoa kahteen kertaan, kun osui oikein huono päivä kohdalle... Mutta en ole luovuttaja-ainesta en. Harjoitukset jatkuvat   

Mitenkäs on, onko sulla Pellukka töitä piisannut?

Täälä viikolla on todettu sitten ihmeellinen asia. Meikäläinen voi vetäistä lantiomallin farkut jalkaan ja pujottaa puseron farkkujen vyötärön sisään ja kas kummaa... Mitään ei roiku/pömpötä ulkopuolella    Isosolkisen vyön voi huoletta vetäistä housuihin ja seistessä vyötärölinja on napakka. Ei olisi uskonut tämän päivän koittavan meikäläisellekin. On tuo matka ollut niin takkuisa tähän asti tuon roikkoleikkauksen kanssa.

Muutoin kylläkin sitten mättää, pienoista väsymystä on ilmassa. Issias alkoi äitellä ja unet päin pehvaa... Lääkäri kirjoitteli tänään vain lisää särkylääkettä keskustelun jälkeen. Saikkua olis kai ollut tuloillaan, mutta kieltäydyin siitä. Ilmeisen ihmeissään tuo lääkäri, kun ensimmäiset sanat oli, että selkä on kipee ja oikea reisi kuin tulessa, mutta saikulle en jää... Imovane paketti pyynnöstäni kaupan päälle ja todettiin, että palataan asiaan, jos ei millään ala tilanne helpottamaan. Jos sais nukuttua jonkun yön väliin, niin sitten taas jaksais paremmin.

Tuo oikea jalka kaiken kaikkiaan on omituinen. Kun seison/istun/liikun, niin kipu lähes olematonta, mutta kun oikaisen selälleni niin reilun tunnin kuluttua on jo pakottava tarve lähteä kävelemään. Kipu helpottaa nopeimmin kävelyn muodossa. Valitettavasti nyt yöllä kävelyttää keittiöön, mikä ei taas ole pidemmän päälle hyvä asia... Lisättävä vissiin vain töiden tekemistä, niin jää lepoaikaa vähemmän...

Hansu, oletkos käynyt hierojalla mielummin urheilu sellaisella, tuo kuulostaa ihan sellaiselt vaivalta josta voisit päästä eroon ilman lääkkeitäkin. Voimia jaksamiseen.

Kiva kun uusi työ alkanut luistamaan. Mulla kanssa vissiin loppuun tää keikkailu, poma lupasi vakipaikkaa ihan uuteen hommaan. Vastaaotolla ennen ollut kaksi perushoitajaa vastaamassa puhelimeen, neuvomassa ja hoitamassa ajanvarausta. Nyt toinen jää eläkkeelle ja haluavat siihen sh:n. Siinä kuulemma olis mulle homma jos kiinnostaa. Ja kiinnostaahan se. Työnkuva ei vielä ole ihan valmis, mutta siihen sisältyy myös jonkinlaisena kehittämishoitajana oloakin. UUsia vastuualueita siis. Kaipa se vanhakin oppii, nyt olen kyllä aika innostunut. Päivätyötä en tosin ole tehnyt oikeestaan ikinä, mutta tuleehan sekin koettua ennen eläkeikää...en sitten kovin kauaa ollut työkkärin ilona ja kelan tukia saamassa