Hansu...Vanha sotaratsu

Varmaan hieno päivä. Meidän isäntä on niin romuun rakastunut että varmaan olis ollut innoissaan. Meillä on nurkissa ja varastoissa ties kuinka monta vanhaa pyörää ja mopoa, osa kulkee osa ei.

No nyt on yli 2 viikkoa takana uudessa työpisteessä ja meno on kuin villissä lännessä... Ei tainnut vaihtaen ainakaan paremmaksi tulla. Nyt mietittävä, laitanko nimet pysyvään soppariin vai en.

Eikä tuo painoasiakaan toimi. Painoa tullut lisää, 70 kilon hälyytysraja vilkuttaa punaista vähän väliä. Painon nousu tosin nestettä ja pääsääntöisesti jaloissa. Nesteenpoistolääkkeet ei pahemmin auta, Kinttuihin jää sentin kuopat painamalla. Elokuu lähestyy ja plastiikan leikkaus samalla (kait).. Paino pitäisi olla siellä missä kontrollissa käydessäkin. Nyt nättäisi +4kg Argh... Saattaahan tuo lihasmassakin kasvaa ja lisätä massaa. Vaatteet ei ainakaan ole alkaneet kiristää-onneksi  

Eilen sitten yövuorojen jälkeen päätin pysytellä hereillä ja painelin mustikkametsään. Tuli kerättyä 3 ämpärillistä mustikkaa ja se tuntuu nyt selässä. Miten hitossa ihmisessä on näitä käyttämättömiä lihaksia, jotka sitten ärtyy toimintojen vaihtuessa?

HMMM... En taida kuin valittaa nykyään. Ei hyvä. Yritetään tsempata  

Kyllä se paino pyrkii nousemaan jos sitä ei aktiivisesti seuraa. Pieni osa meistä ei enää tarvitse huolehtia siitä muuta suurimmalla osalla painon pitäminen vakaana tietää paljon työtä ja suurella osallahan se nouseekin. Itsellä pompasahti paino yli 90 kilon hälytysrajan toukokuussa ja nyt siitä lähtien ollut armoton vastaantaistelu. Pahimmillaan olin 2 kg yli ja nyt olen saannut kilon pois eli 91 kg tällä hetkellä. Se on vaatinut sen että uudestaan olen ruvennut laskemaan joka ikisen kalorin jonka suuhuni laitan. Ei se muuten onnistu. Jonkun mielestä kilo sinne tai tänne voi tuntua nauraettavalta mutta jos on kerran päättänyt että on joku raja niin silloin se on! Ei ole varaa luistaa pätkääkään koska 5 vuoden päästä oilisn jo 120 kg. Olen jo alusta lähtien tiedostanut että joudun todennäköisesti vahtimaan loppuelämän mitä syön, ja tämä kevään loma kalorilaskennasta sen todisti. Kerran syöppö - aina syöppö.

Ei muutakuin tiukka seuranta mitä suuhusi laitat! Kyllä sä siihen pystyt!

Jep. En aikonutkaan antaa itseni "pullahtaa". Aamu alkaa punnituksella, vaikka nyt on takahampaita kiristyttänytkin. Ja syömisiäkin laskeskelen, välillä tosin ruokaa menee liikaa...Myönnetään.

Paino oli 66 kilossa kun käytin niitä hoidollisia tukisukkia. Nyt kun lopetin niiden käytön jalat turpoavat hiljalleen. Mikään nesteenpoistolääkekään ei auta. Jalat on polvista alaspäin ihan turvoksissa. Nilkasta normaalisti näkyy jänteet, nyt vain nestekellukat. Pitää vissiin lähteä ostamaan uudet sukat. Ne on vaan niin perhanan kalliit, 70e/kpl. Tosin käyttäähän niitä sitten sen puolisen vuotta.

Minulla ei ainakaan sisu anna lihota takas. En aio kuulla yhtään "Ähäkutti" kommenttia. Ennemmin vaikka laihduttamalla laihdutan kun sitä elvistelyä kuuntelen. Sillä monia on, jotka päin näköä epäonnistumistani nauraisivat...

Terve Hansu ja terkut samalla myös Kimbylle!!
Sama taisto täällä- kevään aikana paino on noussut 2-3 kg ja maharoikkoleikkaus on tulossa! Tsemppiä meille! 

No eilen ja tänään alitin jo se 70 kiloa. Tosin muutamalla sadalla grammalla, mutta kuitenkin. Taisto jakuu, kiristetään tahtia  .

Hansu: Oletko saanut tietoa mistä turvotus johtuu? kannattaa ottaa selville, niin pääsisi ajoissa hoitamaan. Oletko kokeillut vesijuoksua? Annukka1955

Hansu - vanha sotaratsu: on hyvä kun kirjoittelet täällä, se antaa meille leikkaukseen menossa oleville toivoa, samalla osaat kertoa kokemuksistasi pidemmältä ajalta. Me uudet tarvitsemme Sinua. Laihtumisessa katoaa varmaan jotain, johon hiustenlähtö liittyy. Mulla oli monen sukulaisen saattohoitojen jälkeen samanlaista hiuskatoa. Laitoin XZ-öljyhoitoja päänahkaan, ja samalla tavalla pidin lyhyitä hiuksia pari vuotta. Kas kummaa nyt mulla on entinen paksu tukka. Samoin annoin harmaan olla, enkä ole nytkään vielä ottanut permanentteja. Niin kalkki ja magnesium auttavat kynsiin sekä hiuksiin myös. Nyt kaikki ihailevat paksua tukkaani. Öljyhoitoa laitettaessa hierotaan päänahkaa, jolloin päänahan verenkierto elpyy sekin auttaa. Hiukset ovat kiiltävät ja hyväkuntoisen näköiset. Annukka1955

Minun ensimmäinen lapseni syntyi "syöksyen" 1997. Yli 4 kiloinen muksu ja ulos päätti tulla parissa minuutissa. No tullessaan tuhosi paikkoja niin, että toista tuntia harjoitivat ristipistotöitä leikkurissa, että saivat vuodot tyrehtymään. Sen jälkeen alkoi tuo jalkojen turpoaminen. Lääkärien arvio silloin oli, että alaraajojen nestekierrossa tuli myös tuhoja. Ja mitä kuumemmat kelit, sitä huonommin nesteet kulkevat. Naistenvaivojen lähestyessä tapahtuu sama ilmiö. Nyt on oikeaa jalkaakin leikattu kahteen otteeseen jalkapöydästä, eikä se ole helpottanut tilannetta.

Roikkoleikkauksesta saattaisi olla apua tilanteeseen, kun nuo verisuonia painavat nahkamäärätkin poistuvat alavatsalta/nivusista. Elän toivossa... Turvotusten kanssa on vain tultava toimeen. Kyllähän minäkin tiedän, mistä ne muutama lisäkilo aina pyörähtää... Mutta se pelko lihoamisesta kummittelee tuolla takaraivossa jatkuvasti. Näinhän se on, että 100% varmuudella tiedän painoni lähtevän nousuun, jos syön mitä haluan ja milloin haluan. Leikkauksestani on jo kulunut niin pitkään, että tulokset sais kyllä syömällä pilattuakin.

Ja aamun paino... Tadaa 66,8 kiloa :lol: 

Jotenkin se pattitilanne taas laukesi alaspäin ilman syytä. No eihän sitä huomisen puntarinumeroista tiedä, mutta nyt ollaan taas normilinjassa.

Hääpäivän vietin isännän kanssa motskalla kruisaillen. Yli 300 kilometrin lenkki tuli heitettyä. Nyt taas työt alkaisivat huudella, pitänee palailla sorvin ääreen. En vieläkään ole saanut kasaan päätöstä jatkoistani. Pojan leikkaus tulossa, samoin oma. Kummankaan aikataulusta ei selvyyttä ja osaston vt-pomo odottaa varmaankin tänään vastausta asiaan. Miten nää asiat voikin olla niin vaikeita... Pääsin syksyksi Aslak-kuntoutukseen, mutta jodun nyt perumaan osallistumiseni. Saa nähdä, mitä kela siitä tuumaa- Tuskin hyvää...

Tosi hienoa Hansu =) =)

Soittelin plastiikan jonohoitajalle Mikkeliin. Sain kuulla, että virolainen kirurgi, joka meidät otti roikkoleikkausjonoon on lopettanut työnteon Mikkelin keskussairaalalla. MKS ottaa leikkaukset nyt ostopalveluna (oisko Jyväskylästä), joten toimenpidejono paukkuu liitoksista ja hoitotakuun piiriin ei taida keretä jatkossa kovinkaan moni.

Minulle leikkausta alustavasti kaavailtu syyskuun loppupuolelle. Ensi viikolla aika varmistunee kun kirurgi ja jonohoitaja palaavat yhteisen työpöydän ääreen. Laittelen väliaikatietoja, kunhan asiat varmistuvat.

Olen tuossa muutamana iltana miettinyt, että voitaisiinkohan vatsan alueen korjausleikkaus tehdä selkäydinpuudutuksessa? Tuo yleisanestesia jotenkin heräämisvaiheelta tuntuu niin takkuiselta kun en muista hengitellä kunnolla. Oliskohan jo roikko-leikatuilla heittää tietoa anestesiamuodosta?

Töihin en ole asiasta ilmoitellut. Muutoinkin taidan jäädä vapaille työmarkkinoille. Tuo minun teinipojuni taas toljaili ja tiivistettynä voin vain todeta, että ei kykene itsenäisesti koulua suorittamaan. Ei voi laittaa asumaan Mikkeliin, liikaa virikkeitä jotka vievät mukanaan. Pakko etsiä Mikkelin suunnalta työtä ja vahtia niskan takaa touhuja...Miten tuo aikuistuminen ja vastuun kanto voikin olla niin vaikeaa.

Tämä kuukausi siis töitä ja muutama yövuoro vielä syyskuun alussa. Sitten pienemmän pojan silmäleikkaus KYS:ssä ja sitten oma MKS:ssa. Tulee sairastuspainotteinen kuukausi. 

Olen ollut kahdessa (vatsa/selkä)roikkoleikkauskessa ja molemmat anestesialla, enkä ole kuullut että niitä tehtäisi paikallispuudutuksessa. Se vissiin menee kyljistä niin ylös se viilto ettei onnaa selkäydinpuudutuksella. Siinä kun tulee rajaa vastaan kuinka ylös ne voi puuduttaa kun keuhkot ja sydänkin puutuu. Tai sitten ehkä se läskin palaneen käry on se syy minkä takia nukutetaan. Kun nuo leikkaukset tehdään käsittääkseni laserilla joka polttaa lihan/läskin ja siitä ainakin nousee käry että luulisi sen haisevankin. Toisaalta sitten nivustyräleikkaus tehtiin selkäydinpuudutuksessa, mutta siinä pysytään niin alhaalla että onnistuu ja siinä käytetään vain tavallista veistä..

Tsemppiä Hansulle! Tuo murrosikä välillä koettelee ihan koko rahan edestä.

Jep Kimby. Niin minäkin vähän pelkäsin. Minulla tuota roikkoa ei juurikaan ole ylävartalolla.Se on vetäytynyt tasaisesti. Micelin renkaat tulee vastaan vasta kylkiluiden alta. Napa on ihan roikon poimussa, eikä juuri happea saa. Nivusissa roikkuu roikot taipeiden ylitse. Saattaahan se olla, että selviäisi vain alavartalon/vatsan ylimääräisten nahkojen poistolla?

Ajattelin kysyä asiaa ennen leikkausta, jotenkin ajatus vain kytee takaraivossa. Keisarinkeikkauksethan tehdään suunnitellusti puudutuksessa ja operaatioalue melko sama. No ainahan voin keskustella nukkumatin kera siitä. Jos laittais silikoniset korvatulpat sieraimiin.. Heh Heh... vitsi, vitsi... Arvioitu leikkausaika kuulema 2,5 tuntia.

Jäikö sulle Kimby dreenejä leikkauksen jälkeen? ja jos jäi, niin kauanko niitä pidettiin?

Ja Apila. Toi mun teinini kyllä osaa sen koettelemisen jalon taidon. Niin rakas, mutta välillä tekis mieli nyhtää hiuksia päästä (omasta) ja kirkua...

Vatsaroikosta jäi dreenit, peräti viikoksi kun sitä nestettä riitti. Inhat pullot kantaa mukana, mutta toisaalta sen jälkeen parantuminen oli sitten nopeata. Olen kuullut että monet joutuu käymään pistettävän ja imetään nestettä idsolla neulalla ulos. Kun selkä tehtiin ja samalla kitristettiin etupuoli uusiksi niin ei jäännyt dreenejä kotiin kannettavaksi vaan oli pari päivää sairaalassa.

Ok. Jotenkin helpompaa "niellä" noita tulevia asioita, kun varautuu niihin ajatuksellisesti jo etukäteen. En oikein tiedä, mikä tässä leikkauksessa niin jännittää etukäteen. GBP leikkaukseen mennessä odottaminen oli jotenkin helpompaa. Ehkä se vaan jännittää mennä aiemman työpaikan tuttujenkin hoitajien hoidettavaksi... Ohitushan minulla oli yksityisellä puolella.

Meillä on tänään YRJÖ kylässä. Teinimussukkani oksentaa ja ripuloi täyttä höyryä ja vieläpä toimittaa asian yhtä aikaa   Mitenhän käy, testataankohan minunkin sisuskalut tällä kertaa? Minä yleensä vältän nuo pöpöt, työ antaa vastustuskykyä. Nyt on vähän oudon oloinen olo masussa...

Okei... Soittelin roikkoleikkaukseni ajankohdasta jonohoitajalle tänään. Kaikille niille tiedoksi, jotka odottavat sinne plastiikalle menoa MKS:n , niin plastiikkakirurgin vaihtuminen aiheuttaa aikatauluissa hieman muutosta. Leikkaava kirurgi haluaa nähdä leikattavat ensin ja tehdä ilmeisesti itse arvionsa asiasta. Joten tulee uudet poliklinikan arviointiajat.

Minulla nyt arviokäynti 6.9.2013 ja alustava leikkausvaraus 19.9.2013. Voihan se olla, että uusi kirurgi on eri mieltä leikkaustarpeesta... Katsotaan mitä tuleman pitää.

Ja kukahan onkaan kehuskellut, että on roikkojen aluset saanut pidettyä ehjänä kesästä ja kuumasta huolimatta? Eilen illalla lähdin saunaan ja ihmettelin, kun alavatsaa kirveltää suihkuttaessa. Rullailin nahkat ylös ja kas kumma vasemmanpuoleinen vatsanaluspoimu on hierynyt rikki. Hyvän ajan tuo ihokin valitsi ärtyä. Nyt on kolmisen viikkoa aikaa saada iho ehjäksi ennen arviokäyntiä.

Pojan silmäleikkauksen aikataulukin vahvistui. Vietän sitten 2.9-13 päivän Kuopion suunnalla. Onneksi käynnit eivät osuneet päällekäin. Nyt kerkeää saada pojan hoitot kohdalleen ennen omaa mahdollista toimenpidettä.

hansu kirjoitti:Hyvän ajan tuo ihokin valitsi ärtyä. Nyt on kolmisen viikkoa aikaa saada iho ehjäksi ennen arviokäyntiä.

Itseasiassa todella hyvän ajan mun mielestä. Eihän sitä leikata arvioinnissa vaan nimenomaan arvioidaan. Jos iho on rikki niin silloinhan sen näkee että on tarvetta leikkaukselle. Leikkaukseen pääsyssä menee kuitenkin kuukausia arvioinnin jälkeen (täälläpäin 6kk) joten sitten on aikaa hoitaa se kuntoon.

Olen sen leikkaustarpeen arvioinnin käynyt jo 6kk sitten. Silloin leikkaus katsottu tarpeelliseksi. Nyt tulee vain toinen käynti, kun uusi kirurgi ei näkemättä lähde leikkaukseen. Eihän tuohon arvion ja leikkauksen väliin jää nyt kuin vajaa 2 viikkoa, mikäli leikkaavan lääkärin aikataulut eivät muutu. Pitää vain "pysytellä" terveenä.

Taitaa olla viimeisen loppurutistuksen paikka ennen tulevaa toimenpidettä.  

Nyt on ruokailua korjattu proteiinipitoisempaan suuntaan. Vähähiilihydraattinen ruokavalio käytössä ja muutamassa päivässä paino humahti 66,8 kiloon. Poistuneita nesteitähän ne on, ei sitä sulamatonta vielä... Mutta nyt tsemppaillaan seuraavat 2 viikkoa tällä ruokavaliolla. Ruokavalio muuttuu pakostakin taas, kun pojan leikkaus on edessä 2.9-13. KYS:ssä syötävä sitä, mitä pikaisesti kanttiinista saa.

Ruokailut nihkeitä, kun en ikinä ole ollut suoranaisen kokolihan syöjä. Nyt kasailen annosta munista/kalasta ja kanasta. Juustot myös maistuvat, mutta niitä ei voi vatsan toiminnan vuoksi tolkuttomasti syödä. Huomiselle odottaa porsaan filepihvit jääkaapissa. Grilliin vaan ja ei kun syömään... Oli herkkua tai ei. Grillailen kesäkurpitsaa lisukkeeksi.

Nälän tuntuma hävisi kokonaan. Eihän minulla suoranaista näläntunnetta ole ollut leikkauksen jälkeen, mutta pidemmän ruokavälin jälkeen elimistö kuitenkin antanut viitteitä ruuan tarpeesta. Nyt ei tällä hetkellä ole mitään tuntumaa, kellon kera ruokailen. Juomisia olen myös korjannut samalla, vesipullo kulkee mukana muistuttamassa. Kahvinkin juominen tipahtanut puoleen, sitäkään ei tee mieli.

Tuossa itsekseni mietin, miten hiljalleen tuo ruokailuni oli lipunut taas hiilihydraattien pariin. Nehän minulla aina olleet ongelmakohtana, ei niinkään rasvainen ruoka. Toisealta melko terveellisesti olen kyennyt niitäkin syömään, koska paino ei ole päässyt ampaisemaan rakettina ylöspäin, mitä se ennen leikkausta on aina tehnyt. Pitäisi löytää sellainen kultainen keskitie ruokailuihin, sitä en ole vieläkään saavuttanut.

Vatsaroikon alunen (haavauma) alkaa hiljalleen parantua, hyvä niin. Suihkuteltu ja kuivailtu. Estetty hiertyminen uudelleen. Eiköhän se parane ensi viikon aikana kokonaan. . Työt taas kutsuvat, lähdettävä hiljakseen päiväkahvin keittoon ja sitten ajelemaan kohti työpaikkaa.

Ja paino hiljakseen lipuu alaspäin, aamun puntari 66,2kg. Proteiinia, kasviksia ja juureksia syödään nyt ateria kerrallaan. Leivästä näen päiväunia...

Eilen tupsahti työaikana viesti, jossa MKS tarjosi leikkausaikaa 5.9.2013. Olin hölmistynyt, kun leikkausarvio on 6.9.2013. Hädissäni vastasin päivän pähkäilyn jälkeen et juu, juu... Alkoi armoton asioiden järjestely ja mietintä, miten selvitään pojan juuri olleesta leikkauksesta ja silmään kohdistuvasta tippahoidoista. No tänä aamuna soi sitten puhelin heti kahdeksalta ja jonohoitaja perui annetun ajan. Olivat huomanneet, että kontrollikäynti on vasta seuraavana päivänä ja kirurgi ei yhäkään lähde leikkaamaan näkemättä... Leikkaus nyt suunnitellusti 19.9.2013. Aika lyöty lukkoon ja jonohoitaja harmitteli käynyttä virhettä.

Ja hulluinta on, että minä olin peruutuksesta oikeastaan tyytyväinen. Nyt jää aikaa hoitaa poika kuntoon ja valmistautua rauhassa omaan toimenpiteeseen. Mietin pitkään eilen, pystynkö itse lähtemään sairaalaan ja jättämään isännän huolehtimaan vastaleikatusta pojasta.
Lisäksi minulta yhä puuttuu se tukiliivi/vyö leikkausta varten. Apuvälinemyymälän työntekijä on vielä kesälomalla syyskuun alkuun asti. Ja liikkeen sijaisella ei ollut näkemystä siitä, millaista tukea leikkauksen jälkeen tarvitaan.

Parempi näin:) 

Terve Hansu!
Ai se tukiliivi pitää hankkia itse ennen leikkuria? Mistä sait sellaisen tiedon! Nyt minulle tuli kylmä hiki niskaan! Koska sinä sait ajan, tulee se minullekin tuota pikaa! Kääk ja argh! No, sittempähän se on hoidettu ja päästään toisillemme voihkimaan jos on voihkittavaa! Tai sitten sinä olet jo toipunut, kun minua vasta operoidaan! Tsemppiä meille!!  

Siihen tukiliiviin tuli maksusitoumus sairaalalta leikkauspäätöksen yhteydessä. Kun jonohoitaja vielä soitteli, niin hän varmisti, että olin maksusitoumuksen saanut. Nyt vain pitäisi saada oikea koko ja mittaajaksi joku, joka tietää minkälaisesta tarvis. Tukiliivin maksusitoumus on Mikkelin apuväline Oy:lle.

Joudut muuten sinäkin uuteen polikäyntiin ennen leikkaustasi. Kaikki mennyt uusiksi kirurgin vaihtumisen vuoksi. Kysy sitä maksusitoumusta silloin. Minulla jonotusaika ollut nyt sen 6 kuukautta.

Nyt on KYS-reissu takana päin ja pojan silmä on operoitu. Ja mikä ihaninta näkökyky ylitti odotukset monikertaisesti... Poika tosin sai paniikkikohtauksen, kun rupesi näkemään asiat kolmiulotteisesti ja paremmissa väreissä. Olihan siinä rauhoiteltavaa jonkin verran, enkä ollut sellaiseen paniikkiin varautunut. Nyt vasenkin silmä menee leikattavaksi, mutta hyvä lopputulos oikean silmän kanssa kyllä kannustaa eteenpäin.

Oma plastiikkakirurgin käynti perjantaina lähenee, sitä odottelen mielenkiinnolla. Katsotaan, millaisen arvion hän antaa tilanteesta. Leikkaukseen reilut kaksi viikkoa, hieman alkaa jo itseäkin jännittämään. Iho ainakin nyt kunnossa vatsan alueelta ja toivottavasti muutoinkin pysyisi nyt terveenä. Työt lopettelin ja vietän ainakin 1,5 kuukautta omakustanteista siestaa... Katselen sitten työkuvioita loka-marraskuun vaihteessa.

Proteiineja yhä tankkaan, paino pysynyt 66 kilon paikkeilla. Eipä tuo tuosta taida enää alaspäin tulla. Mutta näillä mennään   .