Hansu...Vanha sotaratsu

Meillä ei ajelemaan pääse vielä pitkään aikaan. On tuo hiekkatie niin huonossa kunnossa, että onneksi on autossa neliveto ja korkea maavara, vois muuten jäädä tänne jumiin. Veneilemään taitaa jo viikonloppuna päästä, pitäis käydä hakemassa hinaamalla meille ja naapuriin tulevat uudet isot betonilaiturit.

Huoh.... kiva huomata, että joku muukin pähkii työn vaihtoa... sitä täällä on mietitty ahkerasti ja joitain päätöksiäkin tehty... eli mä vaihdan mun mukavan siistin päivätyöni yötyöhön ja kesän jälkeen mietitään kuviot taas uusiksi, koska työnantaja on ahistanu mua jo tovin, mutta opintovapaiden takia en ole voinut irtisanoutua aikaisemmin ....
Syksyn suunnitelmat on sellasia, että saatanpa siirtyä keikkalaiseksi ainakin hetkeks, toisaalta taas vakkarihommista ei ihan helposti viittis lähtee mihinkään Ja syksyllä on toivottavasti edessä leikkauskin niin sais taas tuumintatauon...

Minäkin vaihtaisin yötyöhon heti, jos sellainen paikka lähiseudulta vapautuisi. Mutta kun ne työt on kuin kiven alla... Sairaanhoitajista tosin on pulaa, mutta sit pitäis lähteä pääkaupunkia kohden. Sama noiden keikkatöiden suhteen.

Jalka taas äkeänä. Eilinen moottoripyörällä huristelu kostautuu sangen ikävästi. Kaiken lisäksi tänään huomasin syöväni jo ihan päin persuketta... Rupeaa nää tilannevaihtelut ottamaan jo päähänkin.

Kolme päivää töitä takana. Jalka yhä tulehtunut, lääkäriin pyrin, mutta katsotaan kuulema asiaa uudelleen maanantaina... Nyt pannaan pää pensaaseen ja toivotaan parasta. Työterveydenhoitaja olisi kirjoittanut 2 päivä sairaslomaa, mutta mitäpä minä niillä? Olisivat juuri vapaapäivieni kohdalla. Käskivät leppuuttaa jalkaa ja minä palasin takaisin duuniini... Lääkäri sitten maanantaina.

Keskussairaalan lääkäri ei sitten ilmoitellut tuloksista, mutta työterveyden kautta sain tietoa, että haimani on ihan kunnossa. Ei kasvaimia. Diagnoosina on vatsalaukun ohitusleikkauksen jälkeinen Reaktiivinen hypoglykemia eli funktionaalinen hyperinsulinismi... Karmaiseva diagnoosihirviö HEH HEH... Hienot on nimikkeet

No onneksi ei kuiten ole mitään vakavaa haimassa, jos niinkun jotain hyvää hakee

Miten tuo sun diagnoosi oireilee?

Kun syön jotain sokeripitoista, verensokerit nousevat normaalisti, mutta haimani kuvittelee ruokaa tulevan täydeltä laidalta ja alkaa pumpata insuliinia liikaa. Insuliinia tulee normaaliin nähden yli 10 kertainen määrä ja tästä syystä verensokerit romahtavatyhden- kahden tienoille noin kahden tunnin kuluttua sokerin nauttimisesta.

Oireena armottomat rytmihäiriöt, hiki valuu virtanaan (siis aivan oikeasti) ja tulee vaikeuksia hakeutua ruuan luokse kun älli ei tahdo pelata. Tilanne korjaantuu syömällä ja varsinkin ruisleipä tasoittaa tilanteen hyvin.

No huh, huh ei kyllä käy kateeksi, jokainen meistä tietää miten ikävää jo ylipainosta, vanhemmat naiset hormooneistakin johtuva hikoilukin on, minulla on rytmihäiriötkin tarpeeksi tuttuja ja päivittäinen ongelma.

Todella harmillista ja kiusallista, kun sinulla ilmeisesti muuten sujui hyvin tai ainakin olet hienosti pudottanut painoa ja vielä jaksat käydä töissä ja huolehdit lapsoset ja niiden tarpeet. taidat olla aika sisu-pussi

Sisupussi pahinta laatua ja pirullinen luonne kaupan päälle. Hoitoalalta kierotunut huumorintaju ja räväkkä elämänote... Kaikki paheet yhdessä paketissa

Mä en ole ikinä hikoillut niin kuin sokerien romahtaessa. Olo on kuin suihkusta olis tulossa. Hiki valuu ihan noroina pitkin kehoa... Karmaisevaa!! Kun asiaa ajattelee, niin en aiemmin juurikaan hikoillut, vaikka ylipainoa olikin. Eihän mulla noita ongelmia ole, jollen sokeriseen herkkuun haksahda. Viimekertaisesta ruokamokasta on jo aikaa. Tänään tosin lähden veljen emännän synttäreille ja SYÖN KAKKUA... Otetaan riskillä, lähden sit moottoripyörällä töihin. Onhan siellä elvytystaitoisia odottamassa...

Ja töiden suhteen päätös muotoutui. Sanon itseni irti kuun puolivälissä. Olen hankkinut jo itselleni muutamaksi kuukaudeksi töitä ja sitten siirryn "Freelanseriks". Syksyllä sitten esissä ensin pojan leikkaus ja sitten oma... Katsotaan, myöntääkö Kela minkään näköisiä korvauksia vai ei. Sitten syödään porukalla kaurapuuroa pidempään, jos en mitään mistään saa...
Proteiinit tosin jää vähäiselle sitten Välillä mietin, olenko ihan pöljä, mutta päädyn kuitenkin ajatukseen, että elämäähän tämä vain on.

Rohkea muutos, onnea!
Asioilla on tapana jollain tapaa aina selkeytyä / selviytyä ja se ei pelaa joka pelkää, elikkäs ei myöskään tee virheitä, jos ei tee mitään, mutta ei vastaavasti saa niitä hyviäkään kokemuksia, ei sekään mitään hääppöstä elämää ole.
Ihailen rohkeuttasi, mut itse olisin kyllä varmaan toiminut samoin ja olen itsekkin ottanut loparit jos työstä on mennyt kaikki merkitys, kiinnostus tai siitä on tullut pakkopullaa, tosin en ole kyllä hoitoalálla ollut, mutta kait se pätee vähän joka paikassa.
Kerranhan täällä kait ollaan, pitäisikin ehkä tehdä, vain niitä asioita josta pitää, tietysti täytyy sitä jollain toimeenkin tulla, elämä on kompromissia täynnä ja valintoja. Jokaisen vain pitäisi muistaa elää mielekästä elämää, niin kauan, kun sitä kunkin kohdalla sitten riittää.

Hienoa, että olet ratkaisun tehnyt, eikö jo pelkkä päätös tuntunut helpottavalta. Sähän olet vielä niin nuorikin, että voit vaikka opiskella itselles ihan uudenkin ammatin, tai jonkun vanhaa sivuavan. Mä tein saman päätöksen vähän vaille viiskymppisenä, nyt melkein neljä vuotta olen elänyt itselleni (ja tietty tolle rakkaalle miehelle ja elukoille) Töissä käyn kun rahatilanne vaatii, kesät pyrin olemaan käymättä. Ja hyvin sitä pärjää. Sulla tietysti vielä lapset kotona, mutta toisaalta varmaan heillekin helpotus kun äiti voi paremmin.
Onnea matkaan valitsemallasi tiellä, olen vafrma että se on se oikea

Ei mun työstä merkitys täysin ole hävinnyt. kyllä tämä yhä on se kutsumusammatti, johon olen lukenut. Haluan vain päästä "ihan rehelliseen" hoitotyöhön. Tippoja, haavahoitoja, lääkkeenantoja... Ei vain pelkkää fyysistä kuntouttamista ja tsemppaamista. Onhan sekin tärkeää, mutta nyt haluan tehdä töitä "käsillä".

No nyt ollaan maautama päivä ihan virallisella lomalla ja ensi viikon alusta meikäläinen on sitten viikon rehellisesti "Työtön"... Sitten pujahdetaan takaisin työelämään 6 viikon kesätöillä ja vakituinenkin paikka jo plakkarissa. Pitäisi vain päättää, ottaako sen vastaan vai ei...Joten eipä tuo työttömyys kauaa kestanyt

Puntariin en ole viikkoon uskaltautunut. Jalat on helteiden takia niin turvoksissa, että lähes itkettää. Puntari heilahtais yli sen 70kg:n hälyytysrajan ja elo menisi sekaisin kertalaakista...Tiedän jo reaktioni ja ei siinä auta oloa yhtään, vaikka tietäisi painonlisän olevan vain kertynyttä nestettä. Kyllä ihminen on pöljä...

Hyvää lomaa. Noinhan se juuri on, itselläkin silmät sikkuralla ja sormet kuin nakit näin aamusella, ja vaaka näyttää ihan hurjia lukemia. Onneksi tässä nyt pari kk aikaa saada paino laskuun. Soittelin just lahteen ja kir aika menee arviolta syyskuulle.

sain kun sainkin ton isännän mopon selkään. Käytiin siellä teidän nurkilla ajelemassa. Mittariin tuli kolmen päivän aikana (joista yksi vietettiin perillä veneillen saimaalla) 850km eikä isännän pumpppu yhtään valitellut. Siis ei vielä jätä tätä hommaa nuoremmille niinkuin on vähän uhkaillut. Kiva oli ajella, ja kerrankin ei tullut yhtään kylmä

Kiitos viestistä ja hyvää lomaviikkoa ja onnea uuteen työhön tai työpaikkaan (Niinhän sitä sanotaan, et aina tekevälle töitä löytyy.)

Oishan noita töitä tarjottu useammaltakin taholta. Kummasti vaassa painaa toi yli 10 vuoden työkokemus alalta... Nyt kun sais vielä nämä kotikuviot pojan opiskelujen suhteen kuntoon, niin helpottaisi tulevaisuuden suunnittelua.

Isännän kanssa tuossa keskusteltiin muutoinkin jatkosuunnitelmista. Päätin juuri, että saan "uudet rinnat" 40-vuotislahjaksi... Pitää hamstrata töitä sen verran enemmän, että saa tarvittavat rahat kasaan. Isäntä tosin ilmoitti osallistuvansa kolehtiin.

Hienoa Hansu!!!!:D

Mahtihomma Hansulius

Hienoa mie oon suunnitellu kans rintoja, kun kaikki ylimääräinen on pudotettu, ei jäljellä kuitenkaan ole kun tyhjät pussit jotka roikuu miltei navassa, joten säästökuurille se on ruvettava mitä tiukimmin, autonvaihdon ja remontin myötä ei rahaa muuten ole.

Minä päätin siirtää auton vaihtoa vuodella eteenpäin... Yleensä ottaen ajelen sen 100 000/ auto ja vaihdatan sitten. Nyt autossa 105tkm lasissa, saa pelittää ongelmitta vielä reilun vuoden ajan. Minulla tuota työajoa jo tulee lähemmäs 30 000km vuoteen. Auton on pakko pelittää kunnolla.

Pakko kirjoittaa tämän viikon paras vitsi...

Sain armottoman ihottuman Juhannusta ennen. Kävin sitten lääkärissä, joka määräsi rasvauksen kaulasta kantapäähän menetelmällä.Kyseessä ilmeisesti aurinkoihottuma, mutta töissä jouduin kontaktiin syyhypotilaan kera, joten rasvaukset kaiken varalta...Ei mulla tosin kylläkään mitään syyhyä ole!! Lääkäri oli vieras ja totesi minulle, että 30 gramman tuubi voidetta riittää kertavoiteluun, kun rouva on noin pienikokoinen.... Katseli vain minun koipiani ja käsivarsia, jotka kärsineet ihottumasta pahiten. Minä remahdin nauramaan ja pyysin kirjoittamaan reseptin isommalle määrälle. Lääkäri totesi, että ei näe sille tarvetta. Nostaa hilpaisin sitten paidan ylöspäin ja housuja alaspäin... Isomman rasvatuubin resepti lähti kerrasta.

Oli vähän pöllämystyneen oloinen runsaasta nahkamäärästäni. Kerroin sitten muutamalla sanalla taustani ja jatkosuunnitelmat. Lääkäri totesi vain leikkauksen onnistuneen hyvin tavoitteessaan.

Ja tänä aamuna uskaltauduin puntariin. Paino onneksi vain 67 kiloa, ai että olin onnellinen siitä. Eilen tosin jouduin ottamaan jo nesteenpoistolääkettä reilummin, kun varpaat ei enää meinanneet taipua jaloissa... No sitä eilinen juostiinkin sitten wc:ssä lääkkeen vuoksi. Jalat ovat nyt onneksi sulaneet.

Huomenna kutsuu Old Timer Run tapahtuma Mikkelin Visulahdessa. Minä sitten rakastan vanhoja moottoriajoneuvoja. Saatampa ajaa omankin pyöräni taas sinne näytille...

Jee Hansu!!!! 

Jep. Pyörä lähdössä, samoin minä  .

Jos joku palstalaisista sattuu paikalle, niin käykäähän morjestamassa. Kuvan pyörä ja yksi harvoista naismotoristeista tapahtumassa... Viimeeksi oli "lajini ainoa edustaja"...

Mulla meni melkein vuosi ennen kuin pystyin syömään salaatinlehtiä lainkaan, mutta minulle on tehty sleeve, ohitetuilla voi olla helpompaa tämän suhteen.

Pyörähdin tapahtumassa ja selvisin ehjänä kotiakin, hyvä niin . Mikkelin ABC:n pihalla joku autoilija tosin mokkassi pyörän kupeeseen autonovella niin, että meinasi Yamahakin mennä iskusta nurin. Auto starttasi harvinaisen nopeasti liikenteeseen tapahtuman jälkeen, ei jäänyt katselemaan tuliko lommoja vai ei... Tosin veljeni oli mukana pihalla ja sen roteva mustaan nahkaan pukeutunut kalju ulkomuoto saattoi karkoittaa tarkasteluhalutkin. Autoilija parka lähti varmaan paniikissa karkuun... Onneksi pyöräkin selvisi lommoitta, auton ovesta en tosin tiedä.

Veljen museovehje kotiutui peräkärryn kyydissä, ei jaksanut 60-luvun Jawa matkaa Visulahteen ja takaisin kotio. Matkaa ois tullut yli sata kilometriä päivälle. Joku sähköpiuha otti runkoon kiinni ja matkan teko keskeytyi näyttelyn jälkeen Mikkelin keskustaan. Muutoin hauska reissu kaiken kaikkiaan