Ibid, terve

Leikkaus siirtyy kirurgin sairastumisen vuoksi.

Voi harmi
Saitko uuden leikkausajan ? Vai lupasivatko he ilmoittaa uuden ajan sinulle ....

Soittelevat ensi viikolla.

Ibid 🎈onko soittoa tullut?
Mäkävin tänään kirurgisen hoitajan luona ja tapasin anestesialääkärit myös
Oli kyllä mielenkiintoinen tapaaminen jonka luulin että leikkaus saa jäädä haaveeksi vaan olen ollut kolmea viikkoa enellä ja sairaalassa vaaka näytti +1 kg meinasin kyllä siihen romahtaa
Sit kun mittanauhan otettiin mukaan niin luojan kiitos , oli -10cmLähtenyt pois ennen aikana joten leikkaussali on taas vihreänä 🎉olen jopa juonut päivittäin 5 litraa vettä joten lääkärin mielestä se kilo oli aivan varmasti turvotusta vaan ... Onneksi mittanauha pelasti mua ❤️

Uusi leikkauspäivä on 5.10.2015.

Tsemppiä sullekin oravanpyörä

Odotusajaksi sain lieventää ENEDiä, nyt mennään muutama viikko niin että syön yhden oikean (proteiinipitoisen, vähähiilarisen) aterian ja muuten meen ENE-ohjeen mukaan.

Kävin äsken ravitsemussuunnittelijan vastaanotolla. Painoa tippunut ENEn aloituksesta n. 16 kg (2 kk leikkauksen siirtymisen vuoksi). Ihan hyvin. Käytiin läpi leikkauksen jälkeisiä asioita, mm. ruokavaliota ja muita käytännön järjestelyjä. Sunnuntaina sairaalaan. Nyt jo vähän jännittää.

Onnea leikkaukseen. Hienosti olet painoa pudottanut ennen leikkausta. Minä vielä odottelen loppuvuoden josko kutsu tulisi. Muuten olen kaikki kokeet käynyt läpi paitsi viimeisen kirurgi ja anestesiakäynnin. Odottelua siis nyt vain. Kun olet toipunut kerrohan kuulumisia.

Leikattiin tänään. Väsynyt olo mutta kaikki ok.

Vointeja ibid! Kerrohan lisää kuulumisia kun jaksat!

Minut oli kutsuttu Päijät-Hämeen keskussairaalaan sunnuntaiksi 4.10. klo 12:30.  Hyppäsin Jyväskylässä Lahden-bussiin klo 8 ja olin Lahdessa klo 10:50.  Haahuilin kaupungilla hieman ja hyppäsin sitten sairaalalle menevään paikallisbussiin torilta klo 11:30.  Löysin helposti potilaskuljetushissit mutta niitä ei saanut käyttää, enkä henkilöhissejä havainnut joten kiipesin portaita neljänteen kerrokseen.

Sunnuntaina osastolla tapahtui minulle hyvin vähän.  Olin yksin kahden hengen huoneessa.  Sain hyvänmakuista ENE-ruokaa parin kolmen tunnin välein ja otettiinhan minulta verikokeitakin.  Jossain vaiheessa iltapäivää punnittiinkin, en muista tarkasti mutta olisiko ollut 146 kg?  Kotona olin aamulla punninnut 144 kg.  Yllättävän hyvin nukuin sen yön, vaikka hoitajakutsujen hälytykset herättivätkin.

Aamu meni hitaasti kiirehtien.  En enää edes muista ihan kaikkea mitä siihen aamuun kuului.  Ainakin suihkussa käynti, navan puhdistus, ihokarvojen ajaminen.  Sitten jossain vaiheessa kirurgi kävi lyhyesti toteamassa että tehdään mahalaukun ohitusleikkaus ja kysymässä miten ENED oli onnistunut.  Kello 11 hoitajat tulivat minua valmistelemaan, laitettiin takaa avonainen paita, bokserit jalkaan sekä tukisukat mansetteineen.  Tässä vaiheessa sain myös ottaa aamulääkkeet, ja bongasin että kotilääkkeeni Tambocor retard (hidasvaiuktteinen) oli vaihtunut Tambocoriksi (nopeavaikutteinen) samalla annostuksella; huomautin siitä ja ko lääke otettiin satsista pois.  Osastolla ei ollut oikeaa lääkettä lainkaan joten leikkaukseen lähdin ilman kyseistä lääkettä.

Leikkaussaliin menin sängyn kyydissä.  Silmälaseja en saanut mukaan joten en nähnyt leikkaussalin henkilökuntaa kovin tarkasti.  Mielenkiinnolla kuuntelin minun tuoneen hoitajan briiffausta minusta.  Sanoi jopa että olin kiivennyt portaat neljänteen kerrokseen, mainitsi myös kuntosaliharjoittelun.  Sitten kiipesin siihen kummalliselle leikkauspöydälle.  Asennon etsimisessä meni aikaa.  Huomattiin, että tunnistusranneke puuttuu, sain sellaisen.  Anestesialääkäri tuli ja esittäytyi ja oli aika sarkastinen osastoa kohtaan kun kuuli lääkesotkusta.

Kun valmistelut etenivät, minulle tuli pieni pakokauhu jonka yritin pitää hallinnassani.  Aika pian anestesialääkäri onneksi laittoi nukutusaineen tulemaan.  Nukutus tuntui ensin kihelmöintinä ja sit tuntui kuin tietoisuuteni supistuisi yhä pienemmäksi ja putoaisi jonnekin.

Seuraava muistikuvani on hyvin sekava.  Muistan sen unena, jossa olin opettajana jossain hyvin aktiivisessa tilanteessa.  Nyt mietin että saattoi olla että (kuten minut keväällä haastatellut anestesialääkäri minua varoitti) minut herätettiin jo leikkauspöydällä ja se aktiivinen tilanne oli kun minut irroitettiin leikkauspöydältä ja siirrettiin sairaalasängylle.

Jossain vaiheessa minulta kysyttiin nimeni.  Jossain vaiheessa kyseltiin kipuja, ja vastausteni perusteella lisättiin kipulääkitystä.  Aika monta annosta sitä laitettiin.  Heräämössä muistan, että jouduin aika ajoin tekemään hengittämisen eteen töitä ja sanoinkin siitä joskus jollekin.  Kun oltiin valmiita siirtämään minut osastolle, tehtiin vielä virtsarakon ultraääni.  Aika täysi se oli, enkä itse tuntenut mitään.  Yritin ensin pissata sorsaan mutta kun se ei onnistunut, tehtiin pysyvä katedrointi.  Oli muuten oudoimpia kokemuksiani ikinä se ... mutta oli se ihan hyvä idea.

Koko sen illan kello yhteen yöllä asti minun oli vaikeaa pysyä hereillä.  Sitten noin kello yksi huomasin olevani virkeä enkä sinä yönä nukahtanut uudestaan.  Kaksi kertaa kutsuin yöhoitajan kipujen takia, ensiksi sain oraalisuspensiolääkkeen ja toisella kerralla aamulääkkeisiin kuuluvan Panadolin.

Jossain vaiheessa heräämössä myös tarjottiin vähän vettä.  Se meni alas ihan hyvin.  Osastolla sitten yritin juoda mutta selkeästi join ihan liian vähän sillä tiputuksen päätyttä kuivuin aika nopeasti.  Aamulla otettiin katedri pois, ja muutama tunti myöhemmin hoitajat kyselivät että olinko pissannut.  Kun en ollut eikä se onnistunut yrityksistä huolimatta, tehtiin uusi kertaluontoinen katedrointi, jossa syy löytyi: olin oikeasti tosi kuiva.  Keskityin sen jälkeen juomaan enemmän.  Ensimmäinen oikea kunnon pissa tulikin sitten illalla.

Leikkausta seuraavana päivänä leikannut lääkäri kävi juttelemassa ja totesi että hyvin oli ollut työskentelytilaa ja kertoi myös löytäneensä pienen napatyrän jota ei tuossa yhteydessä kannattanut leikata infektioriskin vuoksi.  Tarkasti vielä napani ja totesi ettei siitä ollut mitään kliinisiä merkkejä ja sanoi vain että jos alkaa oireilla niin se on helppo korjata.  Kirurgi kehoitti minua myös pysymään sängystä poissa jalkeilla mahdollisimman paljon, ja yritin sitä myös noudattaa.

Sain ensimmäisen ateriani leikkausta seuraavana aamuna klo 7.  Puuroa, maitoa, mehua ja pari lasillista vettä.  Otin pari lusikallista puuroa ilman ongelmia, mutta en ottanut enempää koska varoin uutta tilannettani.  Maidon litkin sitten hiljalleen pois seuraavan tunnin aikana.  Vettä olisi pitänyt juoda mutta en ollut vielä tajunnut nesteytyksen ongelmaa.  (Olin hieman yllättynyt että nesteiden juontiani ei seurattu.)  Mehuun en koskenut.

Joka aterialla otin vähän enemmän kuin edellisellä kerralla ja pyrin myös testaamaan kaikkea mitä tarjottiin.  Päivällisen sosekeiton söin kokonaan; pysyi alhaalla mutta en osaa sanoa aiheuttiko se kipuja koska kipuja mulla oli muutenkin.

Kiputilanne oli aika vaikea ihan toiseen leikkausta seuraavaan yöhön asti, jolloin vihdoinkin myös suoli rupesi toimimaan.  Kuin taikaiskusta lähes kaikki kivut katosivat.  Siihen asti olin joutunut pyytämään lisälääkitystä aina silloin tällöin.  Kyse oli ilmeisesti todella voimakkaista ilmavaivoista, ja olenkin nyt jo pari päivää röyhtäillyt ja piereskellyt paljon enemmän kuin normaalisti.

Toisena leikkauksen jälkeisenä päivänä pääsin pois sairaalasta.  Taksimatka Lahdesta Sysmän kautta Jyväskylään (mukana oli myös toinen asiakas Sysmään asti, Kelataksi yhdisti matkat) sujui yllättävän hyvin.  Illalla nukahdin kuitenkin jo ennen kahdeksaa.

Nyt olo on hyvä.  Osa leikkaushaavoista kutisee mahdottomasti mikä käsittääkseni on normaalia mutta tekee elämisen haastavaksi.  Muuten kipuja ei juurikaan ole, syömisilläkään en ole saanut vatsaa vielä kapinoimaan.  Tosin aamulääkkeiden jälkeen tuli tänään hetkellinen vatsakipu...

Kiitos leikkauspäivän kertomuksesta. Ja hyvin tuo näytti menneen! Hienoa!

Kävin tänä aamuna päivystyksessä tsekkauttamassa vatsakipua johon heräsin. Kirurgi oli kovasti painottanut että kotiin ei pidä jäädä arpomaan vaan mennään aika herkästi päivystykseen. Aikaa meni mutta mitään vakavaa ei löytynyt.  Lääkärit olivat asiallisia ja ottivat asian vakavasti mutta totesivat tutkimusten jälkeen että voin palata kotiin.  Sain ohjeen palata päivystykseen jos tulee uusia kipuja joihin parasetamoli ei riitä.

Lahdesta sain muuten sellaisen kivan sinisen pahvikortin, jonka toisella puolella oli lääkärintodistus ravintoloita varten ja toisella puolella ohjeet lääkärille akuutin vatsan varalta, mitä diagnooseja pitää RYGB-leikatun tapauksessa harkita. Käskivät näyttämään sitä aina lääkärille kun on vatsakipujen takia vastaanotolla.

Tänään sitten näytin sitä päivystävälle lääkärille. Luki sen ja totesi sen olevan erinomainen lääkärille, joka ei tunne kyseistä leikkausta, ja käski pitämään se aina mukana.

Kiitos kertomuksestasi Ibid. Hienoa että on hyvä olo nyt. Minulla vielä matkaa leikkaukseen muutama kuukausi. Kyllä välillä jännittää ja mietityttää koko leikkaus, meneekö kaikki hyvin. Nyt tällä hetkellä nautin Itävallan matkasta josko sitä sitten ei muutamaan aikaan pääse matkustamaan. Nyt jo huomasi kun paino on pudonnut 138 kilosta 116 kiloon niin mahtui hyvin lentokoneen penkkiin. Vielä jokin aika sitten tuntui ahdistavalta matkustaa lihavana. Tervehtymistä eteenkinpäin.😊

Kiitos Miumau ja hellu.

Tänään melkein tuli toinen reissu päivystykseen. Vanha tuttuni flimmeri nimittäin aktivoitui aamuyöllä ja päättyi vasta kun olin jo valitsemassa päivystyksen puhelinnumeroa. Onneksi kääntyi itsestään.

Tänään tuli postissa lauantaisen päivystyskäynnin epikriisi. Siinä lääkäri puhuu mansetin etsimisestä röntgenkuvasta. Tainnut olla lääkärillä mielessä pantaleikkaus kun tuollaista kirjoitteli... (Vai liittyykö RYGB-leikkaukseenkin joku vatsan alueelle syntyvä mansetti? Toinen lääkäri ei sitä sit vuoronvaihdon jälkeen kuvasta löydä, joten ei kai.)

No, onneksi ei mitään vakavaa, edelleen suhteellisen kivuttomana kotona. Ruokailu sujuu, juoda pitäis enemmän.

Kävin eilen työterveydessä juttelemassa hoitajalle. Laitettiin työterveyslääkärin vastaanotto ensi viikon perjantaille, saa katsoa olenko työkuntoinen, maanantaina kun alkaa töissä hulina ja olisi toivottavaa että pääsisin silloin töihin ja olisin myös siinä kunnossa että sen kestän

Ja tänään ravitsemussuunnittelijan puhelinkontrolli. Kaikki OK.

Tuli yliopistolta väittelylupa.

Väitöskirjani "Evidence-Based Programming Language Design: A Philosophical and Methodological Exploration" tarkastetaan 4.12.2015 klo 12 Jyväskylän yliopiston vanhassa juhlasalissa (S212). Vastaväittäjänä on professori Lutz Prechelt (Freie Universität Berlin, Saksa) ja kustoksena professori Tommi Kärkkäinen.

Tilaisuus on julkinen ja sinne on vapaa pääsy.

Näemmä kiirutta pitää. Ja tuo kortti on todella hyvä olla aina mukana, onkohan Treella sama käytäntö.. jos ei ole niin varmaan kannattaisi. Jännittäkö muuten tuo väitöskirjatilaisuus? On kuitenkin (oma mielipide) melkoisen iso ja tärkeä askel. Miten syömiset ja juomiset?

Ei se vielä jännitä. Onhan tässä vielä aikaa ja asioita pitää saada aikaiseksi. Enemmän jännittää karonkka, osa työkavereista kun toivoo isoja juhlia eikä mulla taida olla sellaisiin varaa...

Syömiset sujuu. Laskin juuri muistikuvien perusteella (en pidä ruokapäiväkirjaa) että eilen tuli n. 1000 kcal ja 95 g proteiinia.  Joku aiempi päivä antoi vastaavalla tavalla 1300 kcal ja 150 g, mutta oon vähentänyt maidon litkimistä  Aika hyvin oon onnistunut myös pitämään kuivumisen loitolla vaikka enemmänkin saisi juoda.

Hah, paino tippui kilon päivässä muutaman ekan päivän ja on sen jälkeen junnannut samoissa lukemissa. Mut kai se on ihan luonnollista.

Mitä olen lukenut näitä keskusteluja niin jumituksia on jumitusten perään. Ei mitään tasaista painon pudotusta. Luulen, että itse seuraan painon tippumista vaatteilla, huomattavasti varmempi keino

Viettäkää nyyttäri -karonkka? Siinä tulee vielä yhteisöllisyyttä fiiliksiin. Juhlavat juhlat on jotenkin niin virallisia ja vähemmän virallisista tuppaa tulemaan parhaimmat muistot!

Karonkka pidetään ulkomailta tulevan vastaväittäjän kunniaksi niin siitä ei hirveästi voi tasoa laskea. Sen sijaan vieraslista voi olla hyvinkin lyhyt, ja siitähän osa mun työkavereista ei tykkää Noita nyyttärijuhlia on kyllä järjestetty sitten erikseen omalla porukalla, mutta ne ei ole enää karonkkoja.

Ehkä karonkka-tietouteni ei ole se paras mahdollinen

Pidin eilen ruokapäiväkirjaa. 1300 kcal, 94 g proteiinia ja 18 dl nesteitä ruokailujen välissä. Noista kaloreista pari sataa selittyy niillä muutamalla suklaapalalla, jotka söin päivän kuluessa.

Nyt alkaa kolmas postop-viikko ja olen edelleen aika väsynyt. Väsyn todella pahasti parin kilometrin kävelystä ja muutenkin on sellainen lievästi unelias olo. Lauantaina tuli vietettyä paljon aikaa pedissä torkkumassa.

Perjantaina työterveyslääkärin vastaanotto, ja toivottavasti olen työkuntoinen ensi viikon maanantaina.