Uusi ilmoittautuu mukaan

Heippa,

liityn mukaan joukkoon joka odottaa pääsyä leikkaukseen. Takana on ravitsemusterapeutti jo 3 kertaa ja sisätautilääkäri ja kirurgikin kerran. Maaliskuussa on se letkunnieleminen ja sen jälkeen tehdään lopullinen leikkauspäätös. Mittän estettä ei pitäisi olla mutta koskaan ei tiedä mitä tähystyksessä löytyy.

Laihdutusyrityksiä on takana kymmeniä. Joskus saanut painoa pois jopa 40kg mutta kaikki ja enemmänkin on tullut takaisin. Tämä on minulle se viimeinen vaihtoehto kun kaikki muu on jo yritetty. Olen pienen lapsen äiti ja pelkään kuolemaa joten mieli myllertää ja kovaa... Entä jos minä olen se 1 200:sta joka menehtyy operaation aikana... Onneksi lapsella on hyvä isä ettei jää heitteille...

Pituutta on 164 ja painoa tällä hetkellä 158. Suurimmillaan paino on ollut 167 joten siihen verrattuna alaspäin ollaan tulossa

Tyksiin olen menossa leikattavaksi. Monilla olikin sieltä jo positiivisia kokemuksia... Mutta tosi asiahan on se että ei ne joilla on huonoja kokemuksia tule niistä tänne kertomaan... (tää on tätä kuolemanpelkoa taas...)

Vertaistukea olis ihana saada ja siksi tänne palstallekin rekisteröidyin. Niin ja ikää mulla on 30 jos sillä on merkitystä

Terkuin,
Minttu

Olen uusi täällä ja niinkuin kellon ajasta näkyy en saa nukuttua kun mietin ja mietin tätä laihdutusleikkausta.
Mun tarinani on tiivistettynä jokseenkin seuraava...
Olen kuuden lapsen 39 vuotias äiti,olin 6vuotta sitten auto-onnettomuudessa jossa oli mennä melkein henki,jalkaani jäi rasitusvamma eli en pysty enää liikkumaan niinkuin ennen koska jalkani turpoaa ja tulee kipeäksi.painoa minulle on tullut ihan kamalasti,,olen melkein yhtä painava kuin pitkä eli pituus 155cm ja paino 125kg.
No olin tyksissä viime viikolla taas kontrooli käynnillä ja siellä tuli puheeksi tämä laihdutusleikkaus,lääkäri alkoi siitä minulle puhumaan että se olisi minun tilanteessani paras ratkaisu ja nyt sitten olen siitä asti miettinyt sitä,lähinnä uskallanko mennä,koska minulle on jäänyt jotenkin sellainen kuoleman pelko tuon onnettomuuden jälkeen.Tietty haluan enemmän kuin mitään muuta elämäni takaisin mutta mitä jos siihen leikkaukseen kuoleekin?tai leikkauksen jälki juttuihin?voiko sen jälkeen syödä vahingossa liikaa ja "revetä"leikkaus kohdista?kaikkea sitä tuleekin mieleeni.Entäs sitten jos ja kun laihtuu miten sen ylimääräisen nahkan saa pois?jostain luinkin hetki sitten että voisi päästä julki puolelle sen nahkan poistoon,koska siinä on infektio riskit(tulee esim hankaumia,jotka saattaa tulehtua).Onko joku teistä päässyt?Entäs kun minun paheeni on tuo suklaa,kai sitä edelleenkin lihoaa jos ei pystykkään lopettamaan suklaan syömistä??

Kiitos jos joku viitsii vastata tälläiselle pöhlölle olisin kovin kiitollinen vastauksistanne.
Nyt olisi pakko saada nukkumatti kiinni että jaksaa taas aamusta herätä,hölökyn kölökyn

On totta, että mielessä liikkuu kaikenlaisia ajatuksia ja kysymyksiä. On ihanaa, että on tällainen palsta, jossa asioista voi kysellä ja täällä on myös niitä, joilla leikkaus on jo ohi, eli kokemus siitä, mitä leikkaus käytännössä tarkoittaa.

Mulla prosessi on vielä kesken ja odottelen edelleen kärsimättömänä kirurgin kannanottoa siihen, vaikuttaako entiset vatsan alueen leikkaukset, vai eteneekö tämä homma leikkaukseen asti. HALUAN SIIHEN LEIKKAUKSEEN!!!

Teille uusille toivottelen rohkeutta tehdä suuri päätös, joka auttaa kevyempään ja terveellisempään elämään. Laihduttaminen kun on niin perhanan vaikeaa muilla konsteilla ja sitä vain jojoilee niin helposti suurillakin määrillä...

Tässä yksi uusi inehinen mukaan. Mulla on leikkauspäiväksi jo päätetty 23.3 ja olen menossa Peijakseen leikattavaksi. Nyt on siis menossa ensimmäinen Ene-viikko (yhteensä 4 viikkoa), mut tää litkujen lipittäminen ottaa hermoon. Viikolla töissä ollessa kun on puuhaa niin homma sujuu paremmin, mutta nyt viikonloppuna kun on liikaa vapaa-aikaa niin ottaa tiukemmalle. Mutta pakko kestää, kun kirurgi toivoi että jos saisin vielä ainakin 10kg pois ennen leikkausta (nyt paino 149kg) ja minähän toki yritän parhaani vaikka se onkin aika hurja tavote 4 viikkoon.

Mäkin olen miettinyt tuota, että osaako sitä syödä tarpeeksi pieniä annoksia ja ettei sitä sitten totuttele isompiin annoksiin ajan kanssa. Tähän olen kyllä jo miettinyt ratkaisuja niin, että olen luopunut tavallisista asioista ja hankkinut lasten astioita ja aasialaisista kaupoista sellaisia pikkukuppeja ja lautasia. Ajattelin josko sillä tavalla voisin pitää kutini.

Mutta tällaista minulla, kyselkää tai neuvokaa, kaikkea mitä tulee mieleen.

Minttu kirjoitti:Heippa,

liityn mukaan joukkoon joka odottaa pääsyä leikkaukseen. Takana on ravitsemusterapeutti jo 3 kertaa ja sisätautilääkäri ja kirurgikin kerran. Maaliskuussa on se letkunnieleminen ja sen jälkeen tehdään lopullinen leikkauspäätös. Mittän estettä ei pitäisi olla mutta koskaan ei tiedä mitä tähystyksessä löytyy.

Laihdutusyrityksiä on takana kymmeniä. Joskus saanut painoa pois jopa 40kg mutta kaikki ja enemmänkin on tullut takaisin. Tämä on minulle se viimeinen vaihtoehto kun kaikki muu on jo yritetty. Olen pienen lapsen äiti ja pelkään kuolemaa joten mieli myllertää ja kovaa... Entä jos minä olen se 1 200:sta joka menehtyy operaation aikana... Onneksi lapsella on hyvä isä ettei jää heitteille...

Pituutta on 164 ja painoa tällä hetkellä 158. Suurimmillaan paino on ollut 167 joten siihen verrattuna alaspäin ollaan tulossa

Tyksiin olen menossa leikattavaksi. Monilla olikin sieltä jo positiivisia kokemuksia... Mutta tosi asiahan on se että ei ne joilla on huonoja kokemuksia tule niistä tänne kertomaan... (tää on tätä kuolemanpelkoa taas...)

Vertaistukea olis ihana saada ja siksi tänne palstallekin rekisteröidyin. Niin ja ikää mulla on 30 jos sillä on merkitystä

Terkuin,
Minttu

Tuttua tekstiä toi että mieli myllertää ja pelottaa jos minä olenkin juuri se joka kuolee leikkaukseen tai sen jälki ongelmiin
Mutta toisaalta taas pelkään että kuolen tähän painoonkin ja kun meillä on vaan tämä yksi elämä annettu niin en jaksa olla tälläinen jauhosäkki koko elämääni...tuntuu vaan liian hyvältä ollakseen totta että saanko vielä esim,kauniita vaatteita päälleni,pystynkö todellakin vielä laskemaan pulkka mäkeä lasten ja lastenlasten kanssa ja paljon paljon muuta tekemään mihin tässä painossa ei pysty.Olisi mielenkiintoista tietää miksi ne jotkut ovat kuolleet leikkaukseen,eli ovatko olleet muutenkin sairaita jne.Tsemppiä sinulle

Hei kaikki uudet ja vanhat konkarit täll foorumill. Lueskelin tossa tätä ketjuu ja samallaisia pelkoja on kaikilla ennen leikkausta. Mun leikkaukset on koht 2 vuotta mut silti on tuoreess muistis miten pelkäsin et jään sinne leikkaus pöydälle. Siis mähän siivosin huushollin lattiast kattoon ja kirjotin viimeset kirjeet perheelle jos vaiks en enää tuu takas mut täällä ollaan
On ihan normaalii pelätä koska kysees on kumminki iso juttu mut mä ajattelin asian nii et jos jottai tulee nii olenhan mä sairaalassa eli apu on lähellä ja sen voimalla sitte voitin pelkoni. Riskejähän on kaikissa leikkauksissa ja niille vaa ei voi mitään mut kyllähän näitä leikkauksii on jo nii pal tehty et tiedetään mitä tehdään ja miten missäkin asiass reakoidaan.
Ja niinku joku jo sanoki nii onhan se kumminki parempi käydä leikkaus läpi ja saada painon putoomisen myötä terveempi ja pidempi elämä.
Mitä tulee siihen et oppiiko sitten syömään niitä pienempiä annoksia nii voin vaa sanoo et kyll oppii. Alkuunhan siinnä on opettelemist ku joka kerta ottaa lautaselle ihan liikaa mut pikkuhiljaa sitä tietää minkä verran se oma vatta vetää.
Se et uus vattalaukku halkeis liiasta sapuskast on must aika mahdoton asia (no ehkä jos on ahmimis häiriö mut sehän suljetaan pois tutkimuksissa eli on este leikkaukselle). Kun se pussukka tulee täyteen nii sinne ei yksinkertasesti mahdu enempää ja jos laittaa liikaa nii oksennuksena tulee ulos.
Eli jollei muuten opi nii kantapään kautta sitten.
Ja hei toi pienempi lautanen tai keppu mistä syö on kyll hyvä konsti alkuun sillo on helpomi hahmottaa se ruoka määrä oikein ite käytin sitä konstii alkuun.

Tigertyttö mietiskeli noita ylimääräsii nahkoja sitte laihtumisen jälkeen, no se tulee kyll oleen ongelma mut onhan se monille ongelma jo ennen leikkausta ainaki mulle on ollu.
Mä oon nyt käyny ekan kerran plastikka kirurgilla noitten nahkojeni kanssa ja vastaus oli tällänen.
Suomessa ei viell oo mitään tarkkaa käytäntöö hommasta mut ainaki tyksissä mennään tälläsellä systeemillä.
Ennen ku nahkojen kursintaan pääsee tarttis painoindeksi olla n.30(tai alempi 30 taitaa olla se max) ja se tarttee pysyy siinnä pari vuotta. Sitte tietty niitä ylimääräsii nahkoi täytyy olla sen verran ett niistä tosissaan on jotain haittaa muutaki ku kosmeettista. Tällä hetkellä kunnallisella puolella leikataan noita vatsa nahkoja eli allit, rinnat jalat ja muut täytyy hoitaa yksityisellä.
Tollasta systeemii nyt kait sitte ruvetaan noudattaa mut tietty eri sairaanhoitopiireissä voi olla eroja.
Kantsii ehkä niistä nahkoista mennä jutteleen siinnä vaiheessa ku painoindeksi on saavutettu nii siinnä voi ajassa säästää muutaman kuukauden.

Heippa!

Olin tänään mahalaukuntähystyksessä ja kaikki vaikuttaa olla kunnossa joten nyt jään odottelemaan leikkausaikaa. Menee varmaankin syksyyn kun kesällä leikkauksia ei tyksissä tehdä. No yks puol vuotta tähän lisää ei enää tunnu missään... (ei varmaan niin ;P) Toivottavasti vain jaksaa pysyä kevyellä ruokavaliolla kun on niin pitkä aika mitä odottaa.

Tähystys ei ollut ollenkaan niin paha kuin pelkäsin. Tietty yökkimistä oli mutta omasta mielestä selvisin loistavasti kun mietin omaa paniikkihäiriötäni ja siihen suurena oireena olevaa tukehtumispelkoa. En pyytänyt/saanut edes rauhoittavia tai puudutuksia. Jee hyvä minä

Painoakin olin saanut kokonaiset 1½kg alaspäin 1½ kuukaudessa... Harmittavan vähän mutta jokaisesta 100g alaspäin pitää olla onnellinen. Yllätys oli että vyötäröltä oli lähtenyt 4cm

Leikkausaikaa odotellen
Minttu