Ibid, terve

Kävin eilen Keski-Suomen keskussairaalassa ravitsemussuunnittelijan vastaanotolla.  Aikaa oli varattu mukavat 1½ tuntia, ja käytiin läpi mm. aiempi laihdutushistoriani ja leikkauksen kulku sekä keskusteltiin jatkosta.

Ylipainoinen olen ollut lapsesta asti; jo kouluterveydenhuollosta sain painonhallintaohjeita, joita silloin en kuunnellut. Parikymppisenä painoa oli jo jotain 120 kiloa.  Korkein mittaamani paino oli vähän yli 180 kiloa, ensiksi 2006 (oma vaaka) ja uudestaan 2012 (työterveysaseman diabeteshoitajan vaaka).  Epäilen, että olen ollut tätäkin painavampi, mutta en vain ole korkeampia lukemia koskaan punninnut.  Näiden kahden huippulukeman välissä olin onnistunut luomutekniikoilla omin päin laihduttamaan paljon, tuolloin alin mitattu paino oli n. 150 kg vuonna 2008.

En ollut lääkärissä käynyt kertaakaan sitten fuksivuoden yliopistossa, jolloin kävin kerran YTHS:n lääkärillä, kunnes vuonna 2008 päädyin päivystykseen rytmihäiriöiden vuoksi.  Saman vian takia päädyin työterveyslääkärin juttusille. Rytmihäiriöt on sittemmin saatu kohtuullisen kuriin estolääkityksellä.  Lääkityksen vuoksi olen käynyt siitä lähtien säännöllisesti työterveyslääkärin seurannassa, joka sitten vuonna 2012 bongasi minulta alkavan diabeteksen ja lähetti minut diabeteshoitajalle.

Diabeteshoitajan kanssa tehtiin ruokavalion suurremontti, jonka ansiosta paino lähti taas laskuun.  Sekä lääkäri että diabeteshoitaja ovat säännöllisesti minua pehmittäneet lihavuusleikkaukseen.  Aina kieltäydyin; leikkaus oli minulle hyvin tuttu asia, koska olin asiasta itsekin lukenut paljon, ja tiesin, ettei se ole mikään ihmelääke.  Tiesin myös leikkauksen huonot puolet, joista merkittävimpänä edelleenkin pidän sitä, mikä sillä on tarkoituskin tehdä, eli ruokailutapoihin pysyvä, pakotettu muutos.  Tiesin myös, ettei tehtyä leikkausta voi perua, joten olin hyvin skeptinen.

Tapasin uimahallin saunassa sattumoisin viime syksynä muutama vuosi aiemmin leikatun miehen, joka oma-aloitteisesti alkoi minulle kertoa leikkauksesta. Kysyin lopulta, suosittelisiko hän sitä minulle.  Vastaus oli empimätön kyllä.

Tänä keväänä sitten mietin asiaa tarkemmin, ja totesin, että leikkaus varmaankin on minun tapauksessani tarpeen.  Annoinkin nyt toukokuussa työterveyslääkärille luvan laittaa lähete eteenpäin.

Eilen ravitsemussuunnittelija kehoitti minua tekemään parin viikon ENED-kokeilun ennen endokrinologin vastaanottoa, joka on lokakuussa.  En ole ENE-dieettiä nimittäin aiemmin kokeillut, ja kokemus ENEDistä vaaditaan.  Tänään diabeteshoitajan kanssa sitä suunnittelimme alustavasti elokuun puoleen väliin.  Sain ravitsemussuunnittelijalta mukaani eri valmistajien ENED-valmisteita (pari pussia kultakin), jotta voin testata, mikä sopii omaan makuuni ennen kokeilujakson alkua.  Kaksi olen jo ehtinyt testata: EasyDiet-juustokeitto oli todella pahaa (ja minulle yleensä kelpaa mikä ruoka vain!), sen sijaan Nutrilettin kanakeitto oli siedettävän hyvää.  Muutama pussi on vielä testaamatta.

En suhtaudu leikkaukseen suurin odotuksin enkä innosta kiljuen, vaan enemmänkin asiana joka vaan on tehtävä, mikäli se voidaan tehdä.  Ravitsemussuunittelijan mukaan leikkausaika voisi osua loppukeväälle tai alkusyksyyn ensi vuonna, mikäli ylimääräisiä viivytyksiä ei tule.

On hienoa, että et odota leikkaukselta liikoja ja tiedät sen riskit ja realistisen avun. Olet mielestäni erittäin hyvissä lähtökuopissa siis.
Sen verran vain halusin kommentoida, että itselle tehty sleeve-leikkaus paransi minut diabeteksesta. Minulla oli tablettihoitoinen 2.tyypin diabetes, ja nyt olen jo kolmatta vuotta ilman lääkkeitä ja sokerit ovat kuin terveellä ihmisellä
Tsemppiä jatkoon ja pidä itsestäsi huolta

Samoin täällä, kohta 8kk leikkuusta ja sekä diabetes- että verenpainelääkkeet lopetettu. Olen saman jyväskylän polun käynyt, ja kuullosti siltä että meillä myös sama rav.terapeutti. kovasti huolehtii ja näin leikkuun jälkeenkin saa aina apua jos kysymyksiä tulee.
Ja se ruokavalion muutos ei ollenkaa ole niin vaikeaa miltä etukäteen tuntuu, mielihalut vaan muuttuu ja jo näinkin lyhyen kokemuksen jälkeen tuntuu hurjalta katsoa normaalipainoisten "tavallisten ihmisten" ruokamääriä, nämä omat pikkuannokset tuntuu niiltä oikeilta annoksilta.
Hyvää matkaa polullesi, minullakin pelkkää hyvää sanottavaa leikkauksesta, mulle tehtiin siis ohitus.

Kiitos, trintilla ja meevin. Tuo leikkauksen vaikutus kakkostyypin diabetekseen on tosiaan hyvin dokumentoitu, oli suomalaisessa vuonna 2009 laaditussa katsauksessa (PDF) ainoa leikkauksen terveydellinen hyöty, josta oli A-luokan tutkimusnäyttö (tosin vain 2 vuoden seurannassa). Kuolleisuudenkin osalta näytön aste jäi C-luokkaan. Toki itse painonpudotuksesta on (edelleen vain 2 vuoden seurantajaksolta) A-luokan näyttö. En juurikaan epäile, ettenkö itsekin saisi nauttia näistä hyödyistä, ja siksi olenkin tässä prosessissa mukana.

Eniten minua huolettaa nimenomaan se, että seurantajaksot tutkimuksissa ovat olleet lyhyitä, yleensä enintään 2 vuotta. Pisin on ollut 10 vuotta, mutta tuon tutkimuksen luotettavuusluokka on C. Toki on tärkeää tietää lyhytaikaiset tulokset, mutta leikkauksen kanssa pitää elää koko loppuelämä, minun tapauksessani parhaimmillaan n. 60 vuotta, todennäköisestikin vähintään 30.

Luin tuossa äskettäin nuoresta naisesta, jonka liikenneonnettomuuden aiheuttamaa halvausta oli yritetty korjata kokeellisella leikkauksella, jossa nenästä siirrettiin kantasolujen kaltaisia soluja selkärangan murtumakohtaan. Toiveena oli, että ne solut tajuavat olevansa selkärangassa eikä nenässä ja siten alkavat kasvaa hermoiksi ja palauttaisivat katkenneen hermoyhteyden. Koe oli osa tutkimusta, ja tutkimuksen seurantajakson päätyttyä (muistaakseni alle 2 vuotta) leikkauksesta ei havaittu sen paremmin merkittävää hyötyä kuin haittaa. Seitsemän vuotta myöhemmin nainen hakeutui lääkäriin kovien selkäkipujen takia; osoittautui, että ne solut olivat synnyttäneet hyödyttömän nenäkudoksesta koostuvan (hyvälaatuisen) kasvaimen, joka jouduttiin leikkauksella poistamaan.

Tuo mun rytmihäiriölääkkeeni (Tambocor) on toinen hyvä esimerkki. Se tuli markkinoille 1986 ja osallistui melkein heti laajaan rytmihäiriöiden vertailututkimukseen (ns. CAST-tutkimus). Muutaman vuoden jälkeen, 1990-luvun alkupuolella, kävi selväksi, että tietyllä potilastyypillä Tambocor itse asiassa lisää kuolleisuutta. Siksi nykyään kyseisen lääkkeen aloitusta harkittaessa tutkitaan tarkasti, ettei potilaalla ole tuolloin havaittua riskitekijää. Minullekin tuo tutkimus on tehty.

Vaaralliseksi osoittautunut lääke voidaan lopettaa suhteellisen helposti. Se, mitä itse eniten pelkään, on että joskus 20 vuoden kuluttua havaitaan, että leikkauksella on jokin merkittävä pitkällä aikavälillä ilmaantuva haittavaikutus. Toisin sanoen: ehkä vuonna 2037, kun itse täytän 60 vuotta, puhutaan tuhansista potilaista, joita vuosituhanteen vaihteessa ja sen jälkeen leikattiin paljon, ja jotka ovat iso ongelma terveydenhuollolle.

Siksi koen olevani tässä vähän kuin koekaniini. Toivon, ettei mitään tuollaista tule ilmi. Koska leikkaus on kuitenkin hyvä tehdä lähivuosina jos se aiotaan ylipäätään tehdä, enkä siis voi odottaa kymmeniä vuosia paremman tiedon toivossa, olen mukana tässä suuressa kokeilussa

Laitan tähän vielä vähän taustatietoja. Ikä on 36, olen mies, ja pituus on 183 cm. Tuo yllä kuvaamani 180 kg nosti BMI:ksi 53. Nyt BMI on n. 48.

Puoliksi ohi aiheen. Niin eikös Suomessa ole juuri menossa joku pitempit tutkimus ohituksen ja sleeven eroista tms. Turussako se oli...? Kimby taisi siitä tietää enemmän.

Yritin googlailla mutta en löytänyt tietoa. Nykyaikaiseen tutkimukseen kuuluu tutkimuksen etukäteinen julkinen rekisteröinti, mutta en kai sit löytänyt oikeita avainsanoja.

Tänään testissä oli Allévon parsakaali-basilika-keitto. Valmistus oli monimutkaisempaa kuin muilla keitoilla, mutta maku hyvää ilman varauksia.

ENED-kokeilu saattaa siirtyä parilla viikolla eteenpäin, kun tarkoitus on aloittaa henkilökohtaisen valmentajan kanssa liikkuminen, ja alkuun tuntuisi vain parin viikon paketti aika vähäiseltä. Kumpikaan ei nähnyt iloa PT:n kanssa rehkimiseen ENEDin aikana.

Tervetuloa joukkoon.
Kimby mielestäni kirjoittanut olevansa sleeve-leikattujen pitkäaikaisessa seurannassa/tutkimuksessa. Eli kyllähän tuota tietoa alkaa olemaan pidemmältäkin aikaväliltä.
Itse ylipainoisena siinä onnellisessa tilassa ettei minulle vielä ehtinyt muodostua oheis sairauksia. Mutta leikkuuta en kadu hetkeäkään ainoastaan sitä etten hakeutunut jo aijemmin.

Juu kyseessä SLEEPASS tutkimus joka tehdään usealla paikkakunnalla ja minä olen peijaksen kautta mukana. Tutkimuksessa mukana olleet saa leikkaustyypin arvalla ja mulle tuli sleeve. Tutkimus käsittää 15 vuoden seurannan ja on maailmanlaajuistesti sekä ainutlaatuinen että uranuurtava. Viimeksi joulukuussa kirurgi Anne Juuti kertoi että 5 vuoden seurannan tulokset eivät osoita mitään merkittävää tilastollista eroa sleeve ja ohituksen välillä mitä painonpudotukseen tulee. Sleevessä kuitenkin komplikaatiot selkeästi pienemmät.

Kuulostaa hyvältä Mutta kun mukana ei ole konservatiivisen hoidon kontrolliryhmää, ei tutkimus vastaa leikkaushoidon hyödyllisyyttä ja turvallisuutta koskeviin kysymyksiin lainkaan, ainoastaan kertoo, kumpi noista on parempi valinta.

Olis kyllä hyvä jos jossakin tehtäis kunnon pitkittäistutkimus, jossa suunnitellaan followuppeja ainakin 30 vuoden päähän. Mutta se nyt ei hirveästi tämän hetken leikkauspäätöksen tekoa auta

Löytyi se kliinisten tutkimusten rekisteristäkin lopulta: NCT00793143. Löytyi pari julkaisuakin:

Mika Helmiö ym. (2012): SLEEVEPASS: A randomized prospective multicenter study comparing laparoscopic sleeve gastrectomy and gastric bypass in the treatment of morbid obesity: preliminary results. Surgical Endoscopy 26 (9), 2521-2526, linkki (teksti maksumuurin takana).

M. Helmiö ym. (2014): Comparison of short-term outcome of laparoscopic sleeve gastrectomy and gastric bypass in the treatment of morbid obesity: A prospective randomized controlled multicenter SLEEVEPASS study with 6-month follow-up. Scandinavian Journal of Surgery (published online before print), linkki (vapaasti luettavissa).

Näiden tulosten perusteella näyttäisi että kummankin leikkauksen vaikutus terveyteen on suunnilleen sama, joskin dataa on julkaistu vasta 6 kk seurantajaksolta (varmaan myöhemmin julkaisevat lisää).

ibid kirjoitti: Vs: Ibid, terve

Viesti kirjoittaja ibid Eilen kello 9:55
Kuulostaa hyvältä Smile Mutta kun mukana ei ole konservatiivisen hoidon kontrolliryhmää, ei tutkimus vastaa leikkaushoidon hyödyllisyyttä ja turvallisuutta koskeviin kysymyksiin lainkaan, ainoastaan kertoo, kumpi noista on parempi valinta.

Olis kyllä hyvä jos jossakin tehtäis kunnon pitkittäistutkimus, jossa suunnitellaan followuppeja ainakin 30 vuoden päähän. Mutta se nyt ei hirveästi tämän hetken leikkauspäätöksen tekoa auta

Eiköhän se ole jo tiedossa että konservatiivinen hoito ei toimi. Liikalihavuus on epidemia joka on räjähtänyt 30 vuoden aikana ja jolle ei loppua näy konservatiivisin keinoin. Sen takia ei varmaan ketään kiinnosta tutkia ilmiselvää asiaa.

ibid kirjoitti:Näiden tulosten perusteella näyttäisi että kummankin leikkauksen vaikutus terveyteen on suunnilleen sama, joskin dataa on julkaistu vasta 6 kk seurantajaksolta (varmaan myöhemmin julkaisevat lisää).

Tutkimus on muistaakseni aloitettu 2008 joten dataa on jo 6 vuoden ajalta. Viimeksi tosiaan kerrottiin mulle 5 vuoden datan perusteella että tilanne on edelleen tasan.

Kyllä ketään kiinnostaa tutkia. Löysin aika helposti vuonna 2013 julkaistun järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen  (Gloy ym 2013), jossa on tarkasteltu juuri tätä leikkaus vai ei -kysymystä tutkineita alkuperäistutkimuksia.  Katsaukseen etsittiin tutkimuksia, jotka oli julkaistu viimeistään kesäkuussa 2013, ja tutkimukseen sellaisia löytyi 11 (näistä 3 julkaistu 2012 ja 2 julkaistu 2013).  Kaikissa potilaat oli arvottu joko leikkausryhmään tai konservatiiviseen ryhmään (joissakin ryhmiä oli enemmän kuin nämä kaksi).  Valitettavasti näissä kaikissa seurantajaksot olivat lyhyitä (enintään 2 vuotta), joten edelleen puuttuu pitkän aikavälin luotettava tutkimustieto, jota olen kaipaillut.

Viktoria L Gloy ym 2013. Bariatric surgery versus non-surgical treatment for obesity: a systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials. BMJ 347, linkki (vapaasti luettavissa)

Se, että tuo SLEEVEPASS-tutkimus ei sisällä konservatiivista ryhmää ei vähennä sen arvoa. Mainitsin sen vain siksi, että kyseinen tutkimus ei tämän takia vastaa siihen kysymykseen, joka minua kiinnostaa.

Kimby kirjoitti:Tutkimus on muistaakseni aloitettu 2008 joten dataa on jo 6 vuoden ajalta. Viimeksi tosiaan kerrottiin mulle 5 vuoden datan perusteella että tilanne on edelleen tasan.

Datan keruu on päättynyt 2010, joten ne viiden vuoden datat ovat varmaankin uunituoreita. Akateeminen julkaisuprosessi kestää aikansa, useamman vuoden viive ei ole tavatonta.  Nuo 6 kk tiedot oli tosiaan julkaistu tänä vuonna.

ibid kirjoitti:Mainitsin sen vain siksi, että kyseinen tutkimus ei tämän takia vastaa siihen kysymykseen, joka minua kiinnostaa.

Vain sinä itse pystyt vastaamaan kysymykseen; Pystynkö laihtumaan halutunlaiseksi ja pitämään se paino lopuelämäni. Et saa vastausta siihen minkään tutkimuksen kautta vaikka kuinka haluaisit.

Itse sain vastauksen tähän samaan kysymykseen kun ENE-ryhmässä laihduin 70 kg 9 kk aikana ja sen jälkeen paisuin takaisin 70 kg vähän yli vuodessa. Silloin päätin että nyt mennään syömishäiriöterapiaan Lapinlahteen ja sen jälkeen laihdutusleikkaus. Tämä resepti on toiminut mulla tähän asti, ja katson että terapia on ollut vähintään yhtä tärkeässä roolissa kuin itse leikkauskin.

Se ei olekaan se kysymys, mitä tutkimuksista etsin.

Tänään testasin Allévon suklaapirtelön. Tarvii näköjään ostaa keittiöön lisää välineistöä, mutta hyvää oli. Allévo on kyllä nyt selkeästi kärkipaikalla.

ibid kirjoitti:Mutta kun mukana ei ole konservatiivisen hoidon kontrolliryhmää, ei tutkimus vastaa leikkaushoidon hyödyllisyyttä ja turvallisuutta koskeviin kysymyksiin lainkaan

Kimby kirjoitti:Vain sinä itse pystyt vastaamaan kysymykseen; Pystynkö laihtumaan halutunlaiseksi ja pitämään se paino lopuelämäni.

ibid kirjoitti:Se ei olekaan se kysymys, mitä tutkimuksista etsin.

Nyt Kimby ei ymmärrä?

Niin no, kysymys siitä kykenenkö minä laihtumaan ja pitämään matalan painon, ei ole kysymys leikkaushoidon hyödyllisyydestä

Kun ekassa lainauksessasi puhuin hyödyllisyyskysymyksistä, tarkoitin sellaisia kuten kuinka paljon parempi leikattujen tilanne on kuin leikkaamattomien tietyn ajan kuluttua leikataan tai ei leikata -päätöksestä. Kahden vuoden seurantajaksolla leikkauksen hyödyistä on hyvin selkeä näyttö oikeastaan kaikilla mittareilla. Pidemmillä seurantajaksoilla tieto on epävarmempaa.

Käytän tutkimustietoa apuna, kun teen omaa riski-hyöty-arviotani henkilökohtaisella tasolla. Tutkimukset antavat suuntaa-antavaa tietoa todennäköisyyksistä, mutta ne eivät tietenkään anna valmista vastausta yksittäisen henkilön tilanteeseen.

ibid kirjoitti:Niin no, kysymys siitä kykenenkö minä laihtumaan ja pitämään matalan painon, ei ole kysymys leikkaushoidon hyödyllisyydestä

Semantiikkaa. Mun mielestä täysin sama asia.

Hyödyllisyys, eli oma onnistuminen on ratkaisevasti kiinni siitä että ymmärtääkö mikä on tähän asti mennyt vikaan ja mitä sille voisi tehdä. Fakta on että kukaan ei syö itsensä + 40 BMI lukemaan ilman jonkinasteista syömishäiriötä. Tämän faktan kieltäminen parantaa huomattavasti epäonnistumisen mahdoliisuutta... Itse panostaisin tähän osa-alueeseen ennen leikkauspäätöstä.

Ja olet sitä mieltä että minä olen sen kieltänyt?

Ibid kirjoitti:Ja olet sitä mieltä että minä olen sen kieltänyt?

En löydä sellaista väitettä mun tekstistäni. Mun mielestäni yrität vaan hakea sitä kaikkein oleellisinta vastausta paikasta mistä et sitä saa. Se oli mun pointti.

En olisi laittanut kysymysmerkkiä jos se olisi suoraan lukenut tekstissäsi

Mut tänään testasin Naturdietin maitosuklaajuoman. Ihan ok, ei pahaa mutta ei myöskään erinomaista.

Tänään myös eka liikuntatunti henkilökohtaisen valmentajan kanssa. Paikat on nyt tosi kipeät

Ja viimeinen testattava pussi oli Nutrilettiin Vanilla Shake. Turhan makea, mutta ok. Ei herätä intohimoja puoleen tai toiseen.

ENED-kokeilujakso alkaa. Päädyin kuitenkin lopulta Nutrilettiin saatavuuden vuoksi.

Kolme päivää ENEDiä. Paljon on vielä jäljellä, mutta tätä jaksaa kun tietää että joskus tää loppuu.

Nälkä ei ole enää kovin kova, mutta väsymys vaivaa. Tänään oli tarkoitus lähteä uimaan mutta eipä tullut mitään. Jos huomenna paremmin?

Päivän kohokohta on pussiruokien lisäksi nautittu kasvisateria (marjat ja hedelmät kiellettyjä), johon on lisätty vähän proteiininlähdettä (tällä hetkellä syön pois vähärasvaista kinkkua, joka on saamissani toimintaohjeissa mainittu vaihtoehtona). Kalorien pitäminen alle 800:ssa (ENEDin määritelmän asettamassa rajassa) on sen kanssa haasteellista, mutta koska se tuottaa ehdottomasti päivän kylläisimmän olon (ja se kuuluu saamiini toimintaohjeisiin), en ole siitä luopumassa.

Nutrilettin kanakeitto on paljon parempaa chilimaustesekoituksen kanssa, ihan maukasta jopa, mutta kolmea pussia ei voi edellä mainitun kasvisaterian kanssa syödä jos meinaa pysyä alle 800 kcal:ssa. Mansikkapirtelö on hämmentävän hyvää ja sen verran kalorittomampaa että vaaditut pussimäärät saa täyteen kalorirajan pysyessä.

Sanovat että ekat päivät ovat pahimmat. Toivon hartaasti niin.