Pettynyt uusi käyttäjä

Kyllä säkin, Mievaan, saat varmasti ajan tuota pikaa Mulla kävi jouluna niin, että jostain syystä nimenomaan suklaa maistui!!! Juoluruokia meni vähemmän kuin yleensä. Mutta kun veden juonti jäi vähemmälle, niin tuntuu, että oon ihan tukossa ja pökissä. Mun siis täytyy palata tammikuussa johonkin juttuun kiinni   

Samoin täällä tuntuu, että on niin turpeessa ku mahoton, jouluruokia söin maltilla samoten suklaata, mutta jostain syystä neste on kertyny.   Ja oon huomannu, että jostain syystä vatsa ei myöskään ole oikein kunnolla toiminu ja se saattaa olla syy turpeeseen oloon myös.
Vettä on tullu kohtuu samalla systeemillä juotua ja tänään valuin väkisin uimahalliin, joten tästä se taas lähtee   

Sellanen tuli mieleen kysyä, onko joillain huonoa kokemusta Porin kirurgian poliklinikilta? Huomasin nyt, että mulla on lääkärin nimi mainittuna tuossa kutsussa ja toki ensimmäinen sisätautipoliklinikan käynti kummittelee mielessä....

Miten nyt menee?

Heips!

Seikkailen hirveen vähän enää täällä sivustolla enempi ollu tuolla Lilen sivuilla.

Tänää kiinnitti huomioo toi sun turhautuminen, mut mukavaa että asia etenee. Lääkäri kyl ihan oikeen kertoi komplikaatioista tosin tyylistä paha mitään sanoo, kun ei oo paikalla ollut. Mutta tunnetusti kukin kokee asiat omalla tavallaan ja se lääkärin pitäs huomioida. Sisätautilääkäreillä usein kielteinen kanta, tätä ku pidetään helppona keinona, mitä tää todellakaan ei ole.

Mutta komplikaatioista: Mun yks ystävä usein keuhkokuumeessa. Parhaimmillaan kerran kuussa sen vuoksi sairaalassa. On kaikenlaisia suolisto oireita ja sairauksia ilmentynyt eri ihmisillä refliksini tauti tullut, kiinnikkeitä, suolitukoksia yms. Mutta ei niistä mun mielestä peloissaan tarvii olla niit kuitenki varmaan vähemmän. Ja pitää muistaa joka leikkaukseen sisältyy riskikompikaatioista. Täs leikkauksessa ne kuitenki on aika pienet. http://www.limery.fi/ tuol löytyy asiallista tietoo leikkaavilta lääkäreiltä ja tietoo muutenkin asiasta.

Tsemppii vaan jatkoon sun taipaleella eteenpäin toivoopi Minna

Kirran lääkärit ovat todellakin mukavia ja ihania. Siellä on ne kaksi lekuria jotka tätä tekevät. Ei todellakaan sellaisia kuten tämä kyseinen sisätaudinlekuri. Et elä jännitä turhaan. Mulla on tänä sisätaudin kontrolli ja jännityksellä odotan että onko kyseinen vaiko joku muu lääkäri. Kohta se tiedetään.     Minä olen tässä asiassa voittaja kun toimenpide tehty ja kaikki pitäs olla ok

Kontrollissa käyty ja kaikki todella hyvin. Lekuri oli tämä mainetta niittänyt, mutta ei olisi uskonut samaksi jonka tykönä ekankerran kävin. Sain kysellä ihan rauhassa asioita ja hän vastaili ihan asiallisesti ja oli ihan mukava. Oliskohan siinä jokin pointti siihen käytökseen ekoilla kerroilla. Mene ja tiedä.  

Ehkä se motiivi on kokeilu kuinka motivoitunut kävijä on.....

annukka1955: kyllähän tämä tässä. Kirurgian polin aikaa ootellessa   Täytyis kyllä ottaa itteään niskasta kiinni ja alkaa tiputella painoa pikkuhiljaa alaspäin, mutta mikä on, kun ei nyt onnistu???   

Ja kiva maija411 ja Eija-Stiina poikkeamisesta   Mä olin tosiaan todella pettynyt ensimmäiseen käyntiin ja lääkäri oli todella tökerö ja töykeä. Ehkä hänen tyylinsä on tuollainen. Mielelläni kuulen juuri komplikaatioistakin. Ja olen paljon nyt netistä asiaa lueskellut. Kovin kaukaiselta tuntuu oma mahdollinen leikkaus vielä. Jos asia etenee, niin ehkä se on kuitenkin ajankohtainen tämän vuoden puolella. Ja äkkiähän aika kuluu. Kiva kuulla, että kirurgian puolella on kivat lääkärit    Oman terveyden takia pitäisi panostus aloittaa jo nyt, eikä vitkutella, mutta ihan varmasti jokainen tämän palstan käyttäjistä tietää, miten vaikeaa se välillä on.

jos se oliskin niin helppoa , tuskin näitä leikkauksia tarvitas tai mitään muutakaan. Pikkuhiljaa rupiat muuttamaan asteittain ruokailuasi. Kevättä kohden kun mennään niin aurinko antaa voimia. Senkin takia kannattas tehdä muutosta ennen kirurgille menoa koska vaikuttaa ainakis leikkaavien lääkärien päätökseen. Jos huomaavat että koitat saada painoasi alaspäin niin auttaa leikkuulle pääsyä. Ja kyllä sinä onnistut Tötterö, olethan sisukas SUOMALAINEN NAINEN. Lisäät proteiineja ja kasviksia ja höttöhiilarit vähemmälle. Ja joskus vaan herkuttelet. Kaikkia ei tarvi lopettaa eikä täydy. TSEMPPIÄ    

Kiitos tsempistä Eija-Stiina! Tuntuu hyvältä, kun täällä jaetaan muille sellaista hyvää tsemppiä vertaispohjalta.   Tuo on ihan totta, mitä sanot, että muutoksia kannattaisi tehdä ennen kirurgille menoa. Tärkeää se olisi myös diabeteksen uhan takia. Tai ei se taida enää olla edes uhka vaan ihan todellisuutta....

Mulla tuli ihan hirmu kova motivaatio saada mahdollisimman paljon painoa pois ennen leikkausta. Motivaatio tuli siitä, että olin tehnyt päätöksen mennä leikkaukseen. Onnistuin tavoitteessa ja pudotin 30 kiloa ennen leikkausta, noin 9 kuukaudessa. Mukana oli ene-jakso ennen leikkausta. Leikkauksen jälkeen paino onkin tippunut hitaammin, mutta koska olo on jo kevyempi, ei jumikaudet NIIN paljon harmita.

Eija-Stiinan kanssa olen samaa mieltä, valon lisääntyminen antaa voimaa! Itsekin jätin pastan, perunan, riisin, vaalean leivän ja muun hötön tosi vähälle, lisäsin proteiinia ja kasviksia. Join paljon vettä. Niillä sain painoa alas, eikä ollut nälkä. Meni niin helposti, että aloin miettiä että tarviinko koko leikkausta - no, entisen laihtumisten ja lihomisten jälkeen päätin että leikkaus laittaa jojoilulle stopin.

Varmasti Tötterö saat painoa alas! Määrä voi olla pienikin ja muista olla armollinen itsellesi - painonhallinta on välillä vaikeaa, sen tiedämme kaikki. Mutta yrittää kannattaa aina.

Hyvää kevään odotusta!

Kiitos Helmiäinen! Motivaatio on aika mielenkiintoinen juttu. Sitä ei pysty selittämään. Joskus vaan yhtäkkiä tapahtuu jonkinlainen käsittämätön ja pieni ja selittämätön "nitkahdus" ajattelussa ja se riittää muutoksen toteuttamiseen. Vaikka ei aina olisi helppoakaan, niin jostain kumpuaa riittävä voima ylläpitää muutoksia. Olen sen itsekin kokenut. Siksi tiedän, että se on mahdollista uudelleenkin. Motivaatioksi ei mulla vielä riitä se, että haluan muutosta. Tarvitaan vielä se joku viimeinen silaus, millä halu muuttuu toiminnaksi ja toiminta on ollut mulla kateissa, vaikka halua onkin. En tiedä, mitä mä tässä sepustan, mutta kyllähän se tuleva kirurgin aika jollain lailla kummittelee mielessä sellaisena etappina, johon mennessä haluan jo muutosta näkyväksi. Ja itse liputan kyllä kovasti vähähiilarisen ruokavalion puolesta   

Mulla on ihan sama ajatus, että vaikka onnistuisinkin tiputtamaan painoa, niin leikkaus olisi tuki paitsi tulosten saavuttamiseen niin ennenkaikkea ylläpitämiseen. Kun olen ihminen, jolle liikkuminen ei ole koskaan kuulunut säännöllisenä elämään ja syöminen taas liikaakin, niin pysyvien muutosten aikaansaaminen niissä vie aikaa. Joku viisas on joskus sanonut että jotta muutoksesta tulee pysyvä tapa, tarvitaan paljon toistoja ja paljon aikaa. Olen miettinyt että leikkauksen tuella olisi mahdollista saada juuri tuota aikaa, jolloin muutokset iskostuisivat omaan ajatteluun ja toimintaan. Kyllähän täällä on saanut lukea ja seurata aivan mahtavia tarinoita siitä, että kun leikkaus tavallaan "pakottaa" laihtumaan, niin sitä kautta on elämään tullut iloa liikkumiseen ja ruokaan erilainen suhde kuin aikaisemmin.

Olenkohan riittävän epäselvä ja monimutkainen   Noooo, menköön väsymyksen ja yövuoron piikkiin   

Se on motivaation osalta juuri noin! Se viimeinen nytkäys tulee aina "jostain". Mulla nytkäys tuli sisätautilekurilta, joka asetti 10 kilon pudotustavoitteen. Kun se oli saavutettu, motivaatio pysyi korkealla ja jatkuu yhä.

Mulla on kevät ja valo motivoineet aina, toisaalta syksy ja pimeys tekee päinvastaista.

Ja tänään muuten paistaa aurinko ja lenkki heitetty   

Mä olen kovasti ootellut sitä nitkahdusta pääkopassa   Uskon, että monikin täällä tunnistaa sellaisen tilanteen, kuin mikä mulla nyt on ollut päällä: laihtuminen on koko ajan ajatuksissa ja suunnitelmissa, mutta jostain syystä syöminen vaan lisääntyy!!! Sellainen syöksykierre. Tänään oon alkanut keventämään. Saa nähdä, mitä seuraa. Pää on kipeä ja on nälkä.

Tötterö; ihan kuin olisit kirjoittanut mun tilanteesta :DPainoa pitäisisaada alas (mahdollisimman paljon) ennen leikkausta, mutta jostain syystä ei vaan putoa. Motivaatio on kadoksissa

Onneksi tuo lisääntyvä valoisuus vaikuttaa minuunkin positiivisesti ja tänään kävinkin kävelyllä, pienellä, mutta kuitenkin.Mullahan on selkä kipuillut reilun vuodenja nyt odottelen vakuutusyhtiön myöntymistä polven magneettikuvaukseen ja mahdolliseen tähystysleikkaukseen.

Päivä kerrallaan  

Syökää proteiineja , pitää nälän loitolla. Eikä kannata ottaa liian tiukkaa ruokavalionmuutosta vaan pikkuhiljaa. Liikkua pikkasen enemmän. Pienissä erissä, niin ei tule kropalle rajuna yllätyksenä. Broitsua ja salaattia , kalaa kasviksia ja ruisleipää. Pienissä erissä muutoksia, hyvää tulee. Tsemppiä.   se on yhtä taistelua meille ylipainoisille, vaikka olisi leikattukin. Mutta periksi ei anneta, eihän.   

Kiitos Eija-Stiina tsempistä, se on tarpeen

Tuo on niin tuttua. Silloin kun haaveili vasta leikkaukseen pääsystä, oli niin varma, että kyllä saa painoa putoamaan kun niin hieno tavoite edessä. Mutta tosi vaikeaa oli. Varsinkin kun tuli keasätauko, jolloin ei mitään sairaalassa tapahtunut (kävin sis lääk ennen kesää ja kirurgilla sitten syksyllä). Mutta missään ei asiasta huomautettu, pääasia vissiin oli ettei mitään hurjaa painonnousua tullut.
Olen kaikenkaikkiaan niin tyytyväinen jo tässä vaiheessa. Vaikka takana on kuukauden jumi joka alkoi jo hermoja koetella. Nyt kuitenkin vuodessa lähtenyt 17kg ja kohta kolkuttelen jo "pelkän ylipainon" rajaa, BMI jo alle 32. Leikkuusta siis tänään tasan 2kk.

Täällä saa tosiaan lueskella paljon, kuinka muut puhuu "omalla suulla"   Itsekin tuolla tammikuun lopulla hehkuttelin keventäneeni vaikka motivaatio on nolla. No, kumpikohan voitti, kevennys vai huono motivaatio.... Tietenkin huono motivaatio!!! Taas on ollut uutta yritystä ja muutama kilo on nyt tippunut, vaikka tuntuu, että paluu vanhaan huonoon malliin voi tapahtua ihan koska vaan. Kyllä niin syvästi tiedostaa sen, miten paljon täytyy tehdä työtä nimenomaan psyyken kanssa ja häiriintyneen ajattelumallin ja tunne-elämän käsittelyn kanssa.

Uskon tämänkin foorumin olevan täynnä ihmisiä, jotka ovat ahmineet jokaisen lehtijutun, haastattelun, kirjan tai mitä tahansa, missä tätä omaa ongelmaa sivutaan jos miltäkin kantilta. Itse sain ahaa-elämyksen, kun luin kirjaa, missä käsiteltiin häiriintynyttä syömistä. Olen nimittäin aina pitänyt itseäni äärimmäisen lepsuna. Enhän muuten kerta kaikkiaan olisi näissä mitoissa. Kirjassa olikin mielenkiintoinen näkemys siitä, että tällaisen ongelman taustalla ei olisikaan ääretön lepsuilu vaan ääretön tiukkuus itseä kohtaan. Kun tulee asetettua itseään liian ehdottomiin vaatimuksiin kaikessa eikä anna mitään armoa, myös syömisessä, niin se ei kanna vaan ruokkiikin lepsuilua. Ja sitä kautta huonoa oloa ja pettymystä itseen.

Mutta nyt oikein ahmin näitä sivuja ja muiden kokemuksia. Etenkin teidän leikattujen. Muutamia viikkoja itsellä aikaa kirurgin luona käyntiin. Varmaan saan omaa leikkuuvuoroani odottaa vielä jonkun aikaa   mutta ei auta kuin ootella. Ja toivoa, ettei esteitä leikkaukselle ole   

Onnea kilojen tippumisesta. Eikä sitä tie kuinka nopeasti pääset leikkuuseen. Tsemppiä ! Elä luovuta olet sitkeä Satakuntalainen nainen   

Juu, ei anneta periksi   

Tsemppiä tulevaan! Tuosta sun sisätautilääkäristä sen verran et paskaa se puhuu siinä kohtaa kun sanoo et järjestään kaikki lihoo ja se on väärin se et noille tuleville lääkäreille syöttää tommosta paskaa ja valheita. Keskimäärin 20% eli 2/10 lihoo takas tai joudutaan tekemään uusintaleikkaus.

 Hän on sisätautilääkäri ja hän on siihen erikoistunut. Tämän tyyppiset leikkaukset kuuluvat myös hänen osaamiseensa niinkuin moni muukin asia. Jos sitä vituttaa noin paljon niin sit täytyy hänen pohtia uutta erikoistumista tai asennemuutosta. Tekisin valituksen. Toivottavasti ne kandit on fiksumpia ja osaavat suodattaa paskapuheet ja ottavat selvää omin avuin tai fiksummilta miten se asia oikeesti on.

    mun sisätautilääkäri oli semmonen aika hätänen ja eikä oikein kuunnellu loppuun asti mitä oli sanottavaa. Laitto se asiat kuitenki eteenpäin ja sain samantien rt:lle ja sokerirasitukseen ajan.

Kirurgilla olin viikko sitten ja oli oikein ylilääkäri. Oikein mahtava ja rauhallinen mies ja sain esittää kysymyksiä ja se vastas ja meni se20min siellä.
Nyt ootellaa touko-kesäkuun vaihdetta jolloin olis tavote päästä sinne leikkuupöydälle.

Kiitos tsempistä chrissy!! Juu, ei tälle kyseiselle lääkärille kyllä kannattaisi meikäläisiä ohjata ollenkaan. Varmaan pätevä lääkäri, mutta asenne tätä asiaa kohtaan oli melkosen jämerä ja asiakkaana (koin itse itseni siinä kohtaa asiakkaaksi enemmän kuin potilaaksi) mietin, että eipä millään muulla alalla tollasta kohtelua varmaan hyväksyttäisi. Kun varasin seuraavana päivänä ajan uudelle lääkärille, niin ilmoitin kyllä asiallisesti ja jämäkästi, että tältä kyseiseltä lääkäriltä sai palvelua hyvin negatiivisella asenteella asiaa kohtaan ja että koin, että asialliseen keskusteluun ei asiasta päässyt. Tuskinpa sitä mihinkään kirjattiin.... Ja kandit toivon mukaan ovat ajattelukyvyllä varustettuja  

Nyt kun asia etenee omalla kohdalla pikkuhiljaa, niin olen jättänyt kokemuksen ns. taakseni. Olen antanut itseni ymmärtää että kirurgian puolella saa ihan hyvää kohtelua   Se, lihonko leikkauksen jälkeen takaisin vai en (jos sinne asti joskus päästään), on tietysti omalla vastuulla.

Eihän kukaan tulevaisuudesta tiedä ja ne kirurgit ovat todellakin ihania ja mukavia. Ei ne taida kirjata ennenkuin tekee lääkärin käytöksestä kirjallisen valituksen. Onneksi siellä on muitakin lääkäreitä ja ihan mukaviakin. Kyl kaikki luonaa hyvin.