Pettynyt uusi käyttäjä

Hei!

Tänään oli kovasti odottamani käynti sisätautilääkärillä. Siis todella kovasti odottamani!!! Ajattelin, että saisin kirjautua tänne niin, että voin kertoa saaneeni prosessin liikkeelle omalla kohdallani. Väärin. Pituutta mulla on 161cm, painoa 108,8kg. Ylipainoa ollut koko elämäni, välillä jopa enemmän kuin nyt. Menin sisätautien poliklinikalle ajatuksella, että saan keskustella asiantuntijan kanssa leikkauksesta yleisesti ja sitten suunnitellaan asiaa eteenpäin. Olin sillä ajatuksella, että minunkin kohdallani leikkaus VOISI olla mahdollinen. Väärinpä luulin. Lääkäriltä alkoi suoraan tulla pelkkää komplikaatiotietoa. Koneelta näytti, miten leikkaus voidaan tehdä ja sen jälkeen taas suut ja silmät täyteen, kuinka jollakin leikatulla on nyt jatkuva krooninen keuhkokuume komplikaatioiden takia, kuinka jollakin vuotaa haava koko ajan ja kunka ohituksen jälkeen (ei selittänyt tarkemmin, tarkoittiko kuvassa oleva leikkausmalli ohitusta), vatsalaukku jää vaan sisälle lillumaan jne. Ja kuinka minä saisin leikkauksesta sen hyödyn, että pääsisin 92 kiloon ja ennenpitkää ilmeisesti olisin taas lihava ja syömiset pilalla ikuisesti. Onko todella niin, että täällä keskustelevat vain ne, joilla on mennyt hyvin?? Kun vaikutti lääkärin puheesta, että se on pieni osa leikatuista, jotka siitä todella hyötyy?

Kertaakaan lääkäri ei kysynyt, mitä olen jo tehnyt painon eteen. Itsellä kokemusta painonvartijoista, terveyskeskuksen painonhallintaryhmästä, ENEilystä, vähähiilarisesta, Reductilista jne. Painoa on seurattu työterveydessä pitkäänkin säännöllisesti. Painoa saan pois, mutta en koskaan edes normaalin painon liepeille ja sitten taas kohisten ylöspäin. Kuinka näinkään punaista, kun alettiin puhua kalorien laskemisesta ja kalorimääristä ja annosmalleista!!! Niinkuin en niistä tietäisi eikä mun sitä tietoa tarvi kyllä sisätautien poliklinikalta mennä hakemaan. Sitä saan kyllä työterveydestäkin kotipaikkakunnalta. Olisin halunnut KESKUSTELLA lääkärin kanssa asiallisesti ja saada jotenkin omaakin viestiäni vietyä hänelle, mutta ei. Lisäksi alkuhaastattelun teki loppuvaiheen kandi  (lääkäri ei ollut siinä läsnä) ja keskustelua oli seuraamassa yhteensä neljä kandia lääkärin kanssa. Minäkään en mikään tuppisuu ole, mutta kaikki meni niin eri tavalla kuin olin hartaasti odottanut. Käsin kirjoitettu lappu tuli mukaan, mihin lääkäri kirjoitti ranskalaisilla viivoilla: ruokapäiväkirja, kalorien laskeminen, itse parhaaksi valitsemasi dieetti. Loppusanoiksi Tsemppiä!!! Ja alle oma virallinen leima. Siis käsin tulostuspaperille kirjoitettu lappu. Ja saan ihan itse valita, alanko käyttää ruutuvihkoa vai netin kalorilaskureita. Vertaili asiaa vielä siihen, että kun lähtee autolla Ouluun, niin bensa pitää laskea, ja jos ostaa vaatteita, niin niidenkin hinta pitää laskea jne. Voi blaa blaa blaa.

Muutenkin jäi täysin epäselväksi, että oliko se sitten siinä. Lähdin lääkäristä kallis hormonilääkeresepti kourassa kiukkua kihisten. Olen niin turhautunut ja se varmasti tästä viestistä paistaa. Mutta ei se asiasisältöä sinällään lääkärikäynnistä muuta miksikään, vaikka maalailen sitä nyt voimakkaalla tunteella. Olisi laittanut hormonilääkkeen kontrollikäynninkin kotipaikkakunnalle, mutta sain sentään valita, että haluanko käydä uudelleen poliklinikalla keskussairaalassa. Halusin sinne, mutta voi olla, että jää menemättä. Nyt alan käyttää hemmetin kallista hormonilääkettä pistoksina eikä lääkäri edes kysynyt, onko mulla jotain muuta lääkitystä. Olin sellaisenkin lapun täyttänyt valmiiksi, kun kutsukirjeessä oli mukana.

Oli pakko saada vuodattaa.

No kuullostaapa ikävältä, ei ihme että olet mielesi pahoittanut. Itsellä joka porras (tk lääkäri- rav.terapeutti- sis lääkäri ja kirurgi) näyttäneet vihreää valoa, paino suunnilleen samoissa kuin sinulla, pituutta 172. Sis lääkärin käynti oli mielestäni ihan turha, muutama minuutti sisällä ja lupaus lähetteestä eteenpäin. Eniten tietoa olen saanut näiden sivujen lisäksi rav.terapeutilta ja kirurgilta.

En tiedä, mitä tässä edes tekisi. Ne komplikaatiomaalailut oli järkyttäviä ja tuntui, että ainakaan ensi vuoden alkuun, kun kontrollikäynti on, ei edes suunnitella jatkotutkimuksia. Ei puhettakaan lähetteestä mihinkään. Mä olin jotenkin toivonut, että prosessi lähtee liikkeelle ja pääsen tarvittaviin tutkimuksiin, saan koko ajan lisää tietoa ravitsemusterapeutilta jne. ja jos sitten en haluakaan leikkausta, voin sen vielä perua. Mutta jäi kyllä sellainen olo, että leikkauksesta ei ole hyötyä, vaan haittaa ja komplikaatiot on todennäköisiä. Sitä keuhkokuumepotilasta käytti moneen otteeseen esimerkkinä, että elämä on hiipunut pois ihmisestä. Joopa. Löi kyllä mielen maihin.  

Sinulle osuneella lääkärillä ollut harvinaisen huono päivä. Eihän se tosin hänene käytöstään oikeuta... Aina väliin sattuu näitä "Mu**-päitä prosessin aikana vastaan. Puhuvat omista oletuksisttan ja ennakkoluuloistaan. Useimiten nämä eivät ole asiaan kovin perehtyneitä. Ja näinhän sen on, että huonommat kokemukset jäävät legendoina elämään, kun taas ne monet, jotka oikean avun ovat saaneet painuvat hiljaisuuteen.

Kannattaisikohan kysyä polin hoitajalta, olisiko mahdollisuutta ensi käynnille saada jotain muuta lääkäriä, nyt kun sinulle on sitä kontrolliaikaa sinne tarjoiltu? Kysy asiaa suoraan, ennen kuin tyrmäät käyntiä. Ja pyydä samalla tästä käynnistäsi lausunto kirjallisena toimitettavaksi kotiin. Voihan se taas kertaalleen olla lääkäriltä "näytösmallinen" ohjausneuvonta aiheesta, kun on noita kandejakin ollut reilummin mukana perässä vedettävänä. Silloin nuo järkevämmätkin tohtorit tahtovat asioista vaikeampia kuin ne ovat.

Jos saat toisen lääkärin uusintakäynnille, niin ei muuta kuin asia uudelleen pöydälle esiin. Harmi, ettei asiat lähteneet etenemään tällä käynnillä. Tsemppiä kuitenkin jatkoon. Jos et saa yleisellä puolella asiaasi etenemään, niin etsi käsiisi sellainen sisätautilääkäri alueeltasi, joka leikkaukseen lähettää. Tämän jälkeen ei auta muu kuin metsästää, missä yksityisellä puolella vastaanotto ja hakea puolto sieltä yleiselle puolelle leikkausta varten.

Sitä mäkin mietin, että ketä siinä nyt eniten opetetaan, mua vai kandeja. Mutta jäi kauhukuva niistä komplikaatioista ja siitä, että onko todella niin, ettei leikkaukset onnistukaan.... Harmitti, kun suostuin opetuspoliklinikalle, kun kutsussa kerrottiin, että on hyvä varata aikaa 2-3 tuntia ja että asiaan paneudutaan vähintään yhtä perusteellisesti opeuspoliklinikalla kuin muutenkin. Ja multa ei lääkäri yhtään voinut kysyä, että miksi olen edes halunnut lähteä keskustelemaan leikkauksesta ja mikä mun ajatus ja tilanne kaiken kaikkiaan on, mitä olen jo asian eteen tehnyt, mitä tiedän leikkauksesta jne. Koko juttuun meni tunti. Ja siitä suurin osa ajasta meni kandin alkuhaastatteluun.

Tuon käynnin jälkeen tuli sellainen olo, että mihinkähän tästä oikein menisi seuraavaksi. Nyt on 136 euron edestä ostettu hormonilääkettä seuraavalle kahdelle kuukaudelle. Sen pitäisi tuoda kylläisyyden tunnetta. Toivon mukaan tuo, koska enpä ole pitkään aikaan syönyt pelkkään nälkään tai lopettanut "normaaliin" kylläisyyden tunteeseen.

Mutta kiitos vinkistä kovasti. Täytyy kysyä, että onko mahdollista päästä toiselle lääkärille ja ilman kandeja. Harmittaa nyt vaan niin kovasti se, kun meni valoisalla ja toiveikkaalla mielellä ja nyt on maalattu leikkauksesta todella synkkä kuva mun mieleeni ja kaikki siirtyi taas hamaan tulevaisuuteen. Oon vaan niin kyllästynyt tähän läskin elämään, että olin oikeasti valmis luopumaan vatsalaukustani ja "normaalista" syömisestä sen eteen, että saisin laihdutustavoitteille pysyvyyttä. En olettanutkaan että laihtuisin normaalipainoon vain leikkauksella tai ilman tiukkaa ruokavaliota ja liikuntaa. Halusin leikkauksesta tukea nimenomaan pysyvään lopputulokseen.

Mutta kiitos tuesta!!!

Eihän tämä leikkaus lopputulosta sanele, vaan sen myötä tapahtuva elämänmuutos ja sitoutuminen uuteen ruokavalioon. Kyllä ne leikkauksen avulla tiputetut kilot saa syötyä takaisin, jos ei ruokailujaan/ruokatottumuksiaan yhtään muuta. Tottahan se on. Itsellä ainakin mieltymykset siirtyneet terveellisemmän ruuan suuntaan ja sitä kautta painon tasapainottaminen on helpottanut.

Kaikissa leikkauksissa on riskinsä. Ei ole sellaista kirurgista toimenpidettä, jossa olisi 100% onnistumistakuu. Lääkärien osittainen velvollisuuskin on muistutella leikkaukseen sisältyvistä riskeistä. Jokainen lukee niitä ukaasejaan ja kertoo varottavia esimerkkejä. Komplikaatioista puhutaan aina enemmin kuin onnistuneista leikkauksista. Lääkärit haluavat ravistella potilaita ajattelemaan muitakin vaihtoehtoja.

Itse en koe joutuneeni luopumaan normaalista syömisestä. Itse asiassa olen sitä mieltä, että olen leikkauksen myötä tavoittanut normaalin ruokailun. Ruokailuni ovat nykyään säännöllisemmät ja ruuan laatu parantunut huomattavasti. Muutokset ovat kannaltani olleet positiivisia. Jos olet itse valmis sitoutumaan leikkauksen tuomaan muutokseen ja taistelemaan asian piolesta, niin ei muuta kuin barrikaadeille takaisin ja taistelemaan sen puolesta  

Tänks! Mä nyt kerään voimia hetken ja mietin, että mitä teen. Totta kaikki tuo mitä kirjoitat lääkäreiden tehtävästä tällaisen asian äärellä. Ja juuri tuota itsekin tavoittelin, mitä kerrot itse saavuttaneesi leikkauksella  

Sulla on nyt muutaman kuukauden mietintäaika käsillä. Jos ostit jo ne hormoonilääkkeet, niin kokeile onko niistä apua. Jos ei auta sen kahden kuukauden aikana, niin itse en ainakaan uutta satsia tuohon hintaan ostaisi  . Pistäisin sen saman rahan kiinni yksityislääkärin vastaanottoon ja pyrkisin viemään asiaani tätä kautta eteenpäin, mikäli leikkaukseen yhä päädyt.

Itse olen jojoillut koko aikuiseloni, ala-asteelta lähtien olen ylipainoinen ollut. Sainhan minäkin niitä kiloja pudotettua tarpeen vaatiessa, mutta kummasti ne aina kertyivät takaisin ja kavereiden kanssa. Olen siis ollut ehta Jojoilija ja pitkään... Nyt olen ollut samassa painoluokassa jo pitkälti toista vuotta. Muutaman kilon heilahduksella ylös/alaspäin. Painon hallinta on siis aivan mahdollista, mutta kiinni omista ratkaisuista pitkältikin.

Juuri tuossa CM:n mainoksia katselin. Geisha patukoita 4kpl hintaan 2E. Vanha hansu olisi käynyt ostamassa muutaman erän ja jo kotimatkalla olisi tuhonnut noista 3-4 kappaletta kuin huomaamattaan. Uusi minä taasen katsoo mainoksen ja toteaa, että ei se hyvää olisi kuitenkaan. Liian makeaa ja suuhun jää rasvainen maku... Verensokeritkaan eivät pidä nopeista hiilareista enää, joten sinne jää suklaat kauppaan odottamaan toista ostajaa. Ainoa asia, mistä muutosta voin kiittää on tämä leikkaus. Ainakin minun kohdallani se on kannattanut.

Hienoa kuulla hansu!!! Olen ymmärtänyt täällä lueskellessa, että makutottumuksissa ja syömisen tarpeessa tapahtuu todella muutoksia leikkauksen jälkeen.

Minulla suoranainen nälän tunne on hävinnyt lähes kokonaan. Joskus tulee sellainen "ontto olo", jolloin tietää elimistön olevan ruokaa vaillla. Pääsääntöisesti syön tavallista kotiruokaa nykyään. Ennen rakastin hampurilaisia ja pitsojakin, mutta nykyään syön niitä äärettömän harvoin. Tavallisesta pitsasta syön 3-4 kertaa mahan täyteen, joten kun se tilattu pitsa on tuhottu, niin pitkään aikaan ei tee mieli uutta.

Entinen sokerihiiri on kadonnut, ruokavalioon tilalle tullut kokoviljatuotteet ja maitotuotteet. Hapan makuna on mieleisemoi kuin makea nykyään. Maustamatonta viiliä/jugurttia ja mysliä, rahkaa, ruisleipää, hedelmiä... Ne on nykyisiä herkkuja. Rasvaisia ruokia kaihdan, kun ne maistuu suussa pahalle ja pitkään. Muutokset ovat olleet vain positiivisia terveyden kannalta.

Huippua  

Heippa töttero. Olikos siun lekuris sellainen tummatukkainen nais lekuri. Ja hänellä ei todellakaan ollut huono päivä. Jos oli vaan lekuri Heidi nimeltään. Minä kun menin ekakerran niin lyttäsi totaalisesti. Eikä kovin herkästi suosittele etiäpäin. Totes mullekkin että en ole painoani pudotellut ennen kunnolla. Totesin siihen että olen kyllä ja lähetteessä lukee koko painohistoria. Ja pyysin lukemaan lähetteen uudestaan. Suositteli mullekkin jotakin sokeritautiin olevaa insuliinia. Enkä kyllä hakenut kunnei sokereissa ollut mitään häikkää. Kannattaa soittaa polille ja varmistaa että asiat etenee ja mitä lääkäri oli jatkosta ajatellut. Eläkä anna periksi. Porissa on aivan mahtavat lekurit jotka leikkaavat ja osaavat todellakin asiansa. Mut leikattiin 13.8 ja vointi on hyvä. Ja aina voi maalata piruja seinille se vaan on eriasia tuleekos niitä. Että TSEMPPIÄ  

Oli juurikin sama lääkäri. Huh. Mulla ei varmaan lähetteessä kunnolla lukenut mun painonpudotusyrityshistoria (sanahirviö), koska lähetteen teki juuri äskettäin aloittanut työterveyslääkäri, jonka kanssa ei puhuttu samaa äidinkieltä. Mä nyt kiltisti sitten hain ne hormonilääkkeet, kun käskettiin  Kuinkahan kauan tässä saa oikein ootella.. Huoh.... Pitäisköhän mun pyytää toisen lääkärin jutuille sinne polille... tai jotain. Kun tuntuu, että tällä menolla komplikaationa on vähintään henkinen kuolema ja diabetes

lupaskos kattoa sua jonkin ajan kuluttua. Sitten kun lääkekokeilu on ohi, vai. Soita sinne osastolle ja pyydät toista sisätautilääkäriä. On siellä varmaan toinenkin. Ja ota Haikoseen tai Santavirtaan suora puhelu ja selität asian jollei lähde asiat luistamaan.

Joo, kontrolli vuodenvaihteen jälkeen, mutta senkin olis voinut toteuttaa omalla paikkakunnalla, joten aattelin sen liittyvän vaan itse lääkkeeseen eikä siihen, että laitetaanko leikkausasiaa eteenpäin. Tai sitten mulle selitettiin asiat todella huonosti. Olin täysin tapojeni vastaisesti h-moilanen ja aattelin, että tännekö asti piti tulla taas kuuntelemaan, että pidä ruokapäiväkirjaa. Jos se olis multa onnistunu hyvin tähän asti, niin enhän mä siellä istuisi. Täytyy varmaan alottaa tiukka pussikuuri ja vetää hormonipiikkiä vattaläskiin niin näkee, mitä tapahtuu. Kun ei kauheesti lautasmalli ja 200 gramman tiputus viikossa tässä ketutuksessa innosta, kun pudotettavaa on se 50 kiloa. Joo, on hippasen huono päivä tänään, mutta ehkä tää taas hellittää  

Pidä puolesi. Onkohan teidän kotikunnassa ravitsemusterapeuttia, joka voisi hyvin opastaa miten tuossa lihavuusleikkausasiassa kannattaa edetä. Ja kyllä työterveyslääkärinkin pitäisi osata neuvoa nyt syntyneessä tilanteessa. Vaadi itsellesi suomenkielentaitoinen lääkäri! Ja kuka vetää terveyskeskuksen painonhallintaryhmää ja millaisia lääkäreitä sieltä löytyisi? Voisivatko he auttaa.
Ruokapäiväkirja on hyvä idea, mutta kenelle sinun pitää sitä tehdä?  Kuka neuvoo sinä aikana sinua ja kuka tarkistaa sen?  Ja Kyllä pussikuurin tai muun aloitus pitää tehdä ravitsemusterapeutin ohjauksessa.
Jos painoindeksi on 42 ja painonhallintahistoriassa on lukuisia yrityksiä painon pudottamisesta ilman pysyvää tulosta, niin kyllä lihavuusleikkaus on todellinen vaihtoehto, jonka avulla voi turvata myös henkilön työkyvyn jatkumisen pidempään. Ja pitäisi onnistua vielä julkisellakin puolella, vaikkei vielä olisi mitään liitännäissairauksiakaan!

Kun lihavuusleikkauksia on Suomessakin tehty jo yli 1000 vuodessa, niin toki näitä komplikaatioitakin on tullut esiin. Ei taida kuitenkaan ihan seurata aikaansa tuo porilaislääkäri - tai sitten siellä on tarkoituksella otettu se linja että pelotellaan riittävästi, joten jospa se osaltaan rauhottaisi tulossa olevaa ryntäystä leikkauksiin!

Tässä lainaan luvalla Tampereen diabetesyhdistyksen lehden artikkelia:

"50000 saisi avun leikkauksesta
Lihavuuden hoito on samalla sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen, uniapnean ja nivelrikon hoitoa tai ehkäisyä. Leikkaus on hoitomuotona lisääntynyt, mutta pysyvät tulokset edellyttävät leikattavalta riittävää motivaatiota ja täydellisiä elämäntapamuutoksia.

Suomen kahden miljoonan liikapainoisen sekä puolen miljoonan lihavan joukosta 50000 vaikeasti ja sairaalloisesti lihavaa kuuluvat niihin, joille leikkaushoidosta voisi olla apua. Leikkauksia on tehty jo 20 vuotta, mutta vasta viime vuosina ne ovat yleistyneet. Niitä tehtiin v. 2007 vain 107, mutta v. 2011 jo 1058."

-ote TrenDi lehden 3/2013 sivulta 15, lehti pdf:nä aukeaa tuolta
http://www.tampereendiabetesyhdistys.fi/29

Tötterö, alku oli hankalaa, mutta ratkaisevaa tässäkin projektissa on oma tahotila, joten vaadi uusi alku projektillesi!
"Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit´ei hanki"

Jaksaa, jaksaa!

Kylläpä on tylsä kokemus sinulla. Potilaan pelottelu ei ole asiallista käytöstä.  Lääkärillä taitaa olla tarve osoittaa valtaansa ja pätevyyttään sen sijaan, että koettaisi todella ratkaista asiakkaan ongelmaa.

Kun pääset tekemään uuden yrityksen uuden lääkärin kanssa, ota mukaasi paperi, johon olet kirjannut laihdutus=jojoiluhistoriasi. Siitä vosi olla apua.

Kannattaa pohtia tuota Hansun esittämää lähetteen hakua yksityisvastaanotolta. Jos taloustilanteesi sen sallii, voit myös tutkia yksityissairaalaa yhtenä vaihtoehtona. Leikkauskriteerit ovat toki samat kuin julkisella puolellakin, mutta juna kulkee sukkelampaan.

Voimia. Kärsivällisyyttä. Jospa se siitä!

Uskomattoman kivaa saada täällä näin paljon asiallista ja tsemppaavaa tukea. Pystyn allekirjoittamaan kaiken edellä sekä BLOCCOlta että Tuplanaiselta.Olisin tosiaan kaivannut selkeää tietoa leikkauksesta, saada ajan keskussairaalan ravitsemusterapeutille (kotipaikkakunnalla ei ole) ja saada pohtia leikkausta ja sen KOMPLIKAATIOITA, etuja ja seurauksia monelta kantilta. Nyt tuntuu, että sain piikin kouraan ja käsin kirjoitetun paperin muutamalla ranskalaisella viivalla. Kyllä mä tätä vielä selvitän.   Yksityisvastaanoton systeemistä en tiedä, siis että ne, jotka on sen prosessin läpikäyneet kuukaudessa leikkauspöydälle, että mitä se maksaa?? Tuskinpa mun taloudellinen tilanne sitä kestää.  

Lekurin tyyli kutsua uudestaan tapaamiseen ja kun näkee että paino on suunnassa alaspäin, niin melkovarmasti suosittelee toimenpidettä. Mulle kävi samoin. Syyskuussa kun kävin ekakerran ja lannistettuna lähdin kotio. Tammikuun alussa menin uudestaan ja laittoi etiäpäin. Ja oli kuin aivan eri ihminen mitä ekalla kertaa. Uskomaton pakkaus. Ja siks toiseksi sen leikkauspäätöksen tekee gastrokirurgi ei sisätautilääkäri. Joten tsemppiä ja eläkä lannistu. 

Eija-Stina antoi sinulle kaksikin nimeä lääkäreistä, jotka laittavat asiaa asianmukaisesti eteenpäin. Jos asiat eivät nytkähdä yleisellä puolella parempaan suuntaan, niin etsi tieto, missä kyseiset lääkärit pitävät yksityisvastaanottoa ja ei muuta kuin lähetteen hakuun yksityistä kautta. Lääkärillä on aina paremmin aikaa paneutua ja kertoa leikkauksesta yksityisellä puolella kuin julkisella... Tämäkin ns. rahakysymys valitettavasti.

Kokeile nyt kuitenkin se 2kk lääkitys ja yritä sitä kautta. Voihan sitä kuukauden kuluttua yrittää tinkiä aikaisemmaksi sitä kontrollikäyntiä, varsinkin silloin jos hormoonilääkitys ei auta asiassa. Voihan sitä todeta sinnekin, että taloudellinen tilanne ei mahdollista lääkkeen pitkäaikaisempaa käyttöä. Tuo lääkehän ei kuulu Kelan korvauksien piiriin ja kallishan se on kuin piru pidemmän aikaa käytettynä.

No on se kyllä kallis lääke  Mä katson, missä noi lääkärit ottaa vastaan. Kiitos teille kaikille ihan hirrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrmuisesti vielä kerran  

Tuplanainen kirjoitti:Jos taloustilanteesi sen sallii, voit myös tutkia yksityissairaalaa yhtenä vaihtoehtona. Leikkauskriteerit ovat toki samat kuin julkisella puolellakin, mutta juna kulkee sukkelampaan.

Ei se ihan niin ole. Resurssipulasta johtuen joissain sairaanhoitopiireissä vaaditaan BMI 45 ilman liitännäissairauksia, ja 40 niiden kanssa. Yksityisellä puolella pääse kyllä leikkauspöydälle kunhan BMI on vähintään 35.

Hyvä tarkennus, kiitos Kimby.

Kerronpa taas kuulumiset.... Soitin sisätaudeille. Kerroin, miten koin eilisen käynnin ja että haluan vaihtaa lääkäriä enkä halua enää opetuspoliklinikalle. Ihana sairaanhoitaja varasi minulle ajan ravitsemusterapeutille, kun kerroin, etten minä halua ilman tukea ja ohjausta alkaa ruokapäiväkirjaa pitämään. Lisäksi sain ajan jo joulukuun alkuun toiselle sisätautilääkärille. Hoitaja kysyi, että haluanko edes käyttää pistoslääkettä. Sanoin, että nyt on hankittuna kaksi kallista kynää jääkaappiin, kun ihan henkisessä koomassa menin niitä vain hakemaan.  Siksi siis uusi aika joulukuun alkuun, että olen ehtinyt saada vähän kokemusta lääkeestä, kun se kerran hankittuna on. Ihana ihminen se sairaanhoitaja. Hän kysyi ja kuunteli, että mistä on kyse ja auttoi sen, mitä voi, että minä kokisin saavani apua!!! Itse sosiaalialan asiakastyössä näen punaista, jos asiakkaalta ei kysytä hänen mielipidettään, vaikka lopputulos olisi mikä tahansa. Mutta että tulee edes sellainen olo, että on kysytty ja kuultu vaikka en koskaan leikkaukseen pääsisi. Enkä mä ole mielestäni mikään "asiakaspalvelusta" napisija yleensä, mutta eilinen lääkäri meni yli.

Hyvä ettei yksi huonokäytöksinen pilaa koko terveydenhuollon porukkaa. hyvät kokemukset auttaa matkalla, vaikka polku välillä oliskin kivinen, onnea matkaan jatkossa.