Pettynyt uusi käyttäjä

Kiitos  

Hyvä juttu että soitit ja kerroit tilanteen. Kuinka moni on joutunut tämän lääkärin takia evätyksi leikkauksista. Onnea ja tsemppiä jatkoon

Voisin kuvitella, että ehkä muutama muukin kuin minä. Tuskin se tapa asiaan oli mitään henkilökohtaista mulle   

Ei varmaan ollut, mut hänellä kun on sellainen tyyli. Mene ja tiedä et miks.  

Hyvä Tötterö, niin sitä pitää!
ruokapäiväkirjan pito onnistuu parhaiten ravitsemusterapeutin tuella. Hyvä että sieltä "porin pirujen" seasta löytyy empaattisia sairaanhoitajia. Kun olet kokeillut eri laihdutusmenetelmiä ja nyt on tuo hormonikuuri, niin pitäisi olla riittävästi kokemusta siltä puolelta. Jos sinulla on jo jotain liitännäissairauksia, niin varmasti nekin tukevat leikkausvaihtoehtoa. Uskon, että ravitsemusterapeutin ja tuon toisen lääkärin avulla tilanne selviää. Porissa näemmä yrittävät ottaa ensin luulot pois, jotta vain sitkeimmät jäävät jonottamaan (?)
tsemppiä

Näköjään yrittävät  Mutta onneksi rekisteröidyin tänne, kun käyrä oli korkeimmillaan. En jäänyt asian kanssa yksin. Olen saanut tsemppiä täältä paljon  

Hyvin toimittu, Tötterö!

 

Hatun nostot myös täältä itäisemmästä Suomesta:lol!: 

 

Hatunnosto ja kumarrus tsempistä! Hienosti sait homman haltuun kuitenkin, vaikka saitkin sanoinkuvaamattoman tylyn kohtelun aluksi.

Minä päädyin yksityiselle puolelle leikkaukseen, kun minut pari vuotta aikaisemmin tyrmättiin julkisella puolella. En ollut tarpeeksi lihava (BMI 39), enkä tarpeeksi sairas, vain verenpaine ja uniapnea. Tämän vuoden alussa BMI olikin sitten 41 ja diabetesdiagnoosi oli tullut mukaan kuvaan. Pelkäsin, että alan olla liian vanha leikkaukseen, jos joudun odottamaan ja niinpä hakeuduin Eiran sairaalaan. Leikkaus maksoi 8990 euroa, pari sataa lisää lääkäristä ja ravitsemusterapeutista, labrat sain työterveyden puolelta. Säästin miehen kanssa vähän, sain vähän äidiltä ja loput pankista. Minusta kannatti, ensi kesänä laina on maksettu ja olen hoikka kuin mikä. KELA korvasi jälkikäteen lääkärinpalkkioista noin 500 euroa. Nyt on sekä kiloja että lainaa niin paljon vähemmän, että olo tuntuu hyvältä ja kevyeltä.

Ainakin pääsin nopeasti eteenpäin ja tulin kohdelluksi hyvin. Tein omalta kannaltani aivan oikean ratkaisun. Tsemppiä sinulle ja voimia taistella sinulle oikea ratkaisu!

Tänks viestistä -Tuulia_ ja Nanne Napaneera!

Yksityiselle en nyt varmaan lähde, kun en kuitenkaan velkaa halua tämän asian takia ottaa.... Vai voiko näin sanoa vain ihminen, joka ei ole kokenut vielä leikkauksen hyötyjä, kuten sinä -Tuulia-  Hienoa kuulla, että leikkausta ei kadu vaan se on tuottanut toivottua oloa ja eloa.

Kyllä mä luulen,että lääkäristä ja tavasta käsitellä ja olematta keskutelussa potilaan kanssa, huokuu ennenkaikkea lääkärin oma asenne leikkaushoitoa kohtaan. Onhan se toki radikaali toimenpide, mutta tapa esittää asia ei saa olla sellainen, että tuntuu, kuin olisi kengänkuva otsassa kun lääkäristä lähtee  Tämän palstan ja teidän kaikkien tsempillä sain voimia ottaa asian uudelleen käsittelyyn.

Hei Tötterö, ei tätä varten velkaa tarvitse ottaa. Varmaan saat paremman kohtelun, kun pääset vaihtamaan lääkäriä. Toisaalta itse en yhtään kadu, että menin pankin kautta, kun
pelkäsin, että minua ei leikattaisi, kun alkaa olla jo ikää (kuusikymppisillä alkaa olla tiukemmat kriteerit).

Komplikaatioilla pelottelu varmaan kuuluu asiaan, ei tästä mitään ruusuista kuvaa saa antaa. Ei kaikilla mene hyvin, monille tulee jotain. Ja jos minulle ei ole tullut paljon hiusten harvenemista kummempaa, en uskalla kellekään luvata, että ei tulisi.

Ihannehan olisi tietysti, että jo lapsena tai teini-iässä viimeistään oppisi pitämään itsestään ja syömisistään huolta, eikä ikinä lihoisi eikä jojoilisi Näitä esimerkkejä vain löytyisi kaikilta elämän alueilta riittämiin, eikä elämä mene koskaan niin. Me jotkut vain ajaudumme tilanteeseen, jossa ei oikein enää ole vaihtoehtoja - vai olisiko? Olen kyllä miettinyt tätäkin, kun mies on oman prosessini sivussa hoikistunut noin 20 kg. Tulevat vuodet sitten näyttävät, kumpi meistä pystyy tulokset pitämään. Toivottavasti kumpikin! Ja ehdithän sinäkin nyt miettimisaikana kokeilla taas kerran. Elät ja syöt niin kuin leikatut. No, vitsit sikseen, en minä ainakaan onnistunut.

Olipas sulla tyrmäävä alku projektillasi, onneksi sait tsempattua, vaadittua oikeuksiasi ja sait sen uuden ajan! Tsemppiä, että kaikki tästä eteenpäin sujuisi kivuttomammin!

Oli aika tyrmäävä, mutta josko tää tästä etenisi pikkuhiljaa  Kiitos tsempistä matamiina!

Hei Tötterö,
luin kertomuksesi, joka olisi voinut olla itseni kertoma. Kävin samaisella Heidillä, ja sain kyllä niin hirvittävän saarnan niskaani, että itkuksihan se siellä meni niiden kaikkien opiskelijoiden edessä. Lääkäri ei tosiaankaan halunnut kuulla mitään, en päässyt kysymään mitään ja samainen Victoza-resepti kourassa lähdin sieltä ja sanottiin, että uusi aika sitten tammikuulle.
Minä en Victozaa aloittanut, painoa pudonnut ilman sitä melkein 10 kiloa. Hoitajalle kerroin myöhemmin hirviölääkäristä ja sanoin, että tammikuun aika on sitten varattava jollekin toiselle lääkärille.
Kyse ei siis ole siitä, että tällä ko. lääkärillä olisi huono päivä - taitaapi kohdella ihan jokaista samoin.
Sanoi minulle, ettei näin nuorta ja tervettä ihmistä voi leikata sairaaksi ja leikkauksessahan rikotaan koko vatsan fysiologia täysin. Moneen kertaan toi ilmi, ettei halua, että lapseni jäävät ilman äitiään. Kivan ahdistava ja pelkästään järkyttämiseen pyrkivä tyyli hänellä!
Voisiko tuollaisen järjestää pois palliltaan, kun ei tuollainen asiaton pelottelu ja uhkailu tuota kenellekään mitään hyvää???

Tarttis jokaisen huonosti kohdellun tehdä valitus lääkärin käytöksestä. Sit vois tehota , muuten ei. Itse toivon etten joutuisi hänelle kun on sisätautilääkärin kontrollikäynti kun 4kk kulunut leikkauksesta. Voisi tulla sanottua jotakin sellaista jota ei välttämäti tarvis.

Huh. Mä en itkuun purskahtanut, kun on niin kova itsekontroll. Käänsin sen vihaksi, ettei niin kävisi. Edelleen, on hyvä, että lääkärit puhuu myös komplikaatioista ja siitä ikävästä todellisuudesta, mutta pahinta on se ylhäältä päin latelu ja se, ettei lainkaan KESKUSTELLA asiasta. Mutta tämä lääkäri ei siihen varmaan kykenisikään kuin nimellisesti, koska on jyräävä ja oma kanta leikkaukseen määrittää sen, pääseekö eteenpäin vai ei. Ja kaiken järjen mukaan munkin pitäisi leikkauksella laihtua hippasen enemmän kuin se 15 kiloa, mitä lääkäri mulle lupasi. Joka paikassa kirjoitetaan, että 50 prossaa nyt ainakin sais tukea leikkauksesta. Mutta tämän lääkärin mielipide tuntui olevan näin omalla tunnelatauksella ja sanotuksella höystettynä, että "tänne te lihavat lappaatte leikattavaksi hetken mielijohteesta, vaikka leikkauksella laihdutte vain vähän, siis jos ette siihen kuole, ja lihotte takaisin kuitenkin". Eli jos on menossa tonne sisätautien poliklinikalle, niin ei ehkä kannata tuolle lääkärille aikaa ottaa. Voi olla, että en itsekään leikkaukseen pääse, mutta ainakin haluan keskustella asiasta asianmukaisesti. Itse sain toiselle lääkärille ajan jo joulukuun alkuun ja siihen asti nyt käytän nuo kaksi Victoza-kynää, jotka ehdin ostaa.

Onhan se tietty oman fysiologian rikkomista, jos leikkaus tehdään, mutta ei kai kukaan meistä sellaista vaihtoehtoa ensimmäisenä oikeasti mieti. Jos meille olisi perinteiset ruokapäiväkirjat, liikunta, terve ruokavalio ja kaikenlainen syö vähemmän kuin kulutat-judanssi toiminut, niin ei kai me tässä pisteessä oltaisi. Ja sairaaksi minä tälläkin menolla tulen. Diabetes on taattu ja samoin verenpaine. Puhumattakaan elämänlaadusta. No, katsotaan, miten homma etenee joulukuussa vai eteneekö ollenkaan. Toivon vain, että nämä tulevat kandit ottavat oikealla tavalla opiksi tämän lääkärin toiminnasta. Eikä kai meillä lihavilla pääsääntöisesti ole sitäkään ongelmaa etteikö kiukun tai vankan päätöksen avulla saataisi toisinaan painoa myös pudotettua. Ylläpitäminen on vaikeaa ja siihen minä ainakin haen leikkauksesta tukea, enkä ajattele, etteikö senkin jälkeen omaa osuuttani pitäisi hoitaa eli liikkua ja syödä terveellisesti ja huolehtia vitamiineista ja mitä se ikinä onkin. Oho, meni taas paatokseksi. Kyllähän te kaikki nämä kaikki asiat tiedätte  

Mullekin (tai enemmän tuntui paasaavan niille kandeille) hän toisteli, kuinka järjestään kaikki 3 vuotta sitten leikatut lihoo takaisin ja painaa taas yli sata kiloa, paitsi se yksi nuori nainen, joka taistelee Turussa teholla hengestään.
Huoh! Olen lukenut vinon pinon artikkeleita ja tutkimuksia itsekin, ja kyllä niiden mukaan minunlaisilleni (tuore tablettihoitoinen diabetes ja paino kuitenkin vain siellä 105 kiloa) tuo leikkaus yleensä on se tarvittu apu: paino pysyy alhaalla ja diabeteslääkitys voidaan lopettaa. Eikä mielestäni sekään kuulosta pahalta, jos entinen 160-kiloinen leikkauksella pääsee hieman yli 100 kiloon. Terveyttä ja elämänlaatua tuo varmasti jo noin reilu pudotuskin.
No, sisuunnuin kyllä tuosta kammottavasta lääkäristä sen verran, että paino putoaa nyt rivakasti (96,4 tänään). Tässä auttaa se, että aloitin elämäntaparemontin jo kesällä lisäten liikuntaa mm. juoksukoulun avulla. Tänään sain lisämotivaatiota, kun toisen sairauteni takia plastiikkakirurgi suositteli minulle vatsanahan kiristysoperaatiota (ja tämä siis ihan kunnallisella puolella). Jos saan maaliskuuhun mennessä BMI:n 30:een, pääsen leikkausjonoon. Ja jos paino pysyy siellä 85:ssä, niin alkusyksystä 2014 sitten tehdään tuo "tummy tuck".

Tötterö: samoja pohdintoja olen tosiaan itsekin käynyt läpi, tosin mulla on ollut aivan ihanat lääkärit kautta linjan - en ole tarvinnut vielä taistella missään.

Mulla on leikkaus tulossa 11.11. eli asia pyörii hyvinkin paljon nyt mielessä. Olen vankasti menossa leikkaukseen, mutta silti mieleen hypähtää aina välillä, että onko tämä oikein? Joku sivullinen siellä päässä kyseenalaistaa, että mitäs lihotit itsesi... Mutta saan sen äänen kyllä nopsaan hiljenemään   Ja sitä olen ryhtynyt miettimään, että samalla logiikalla esimerkiksi urheiluvammoja ei kannattaisi/voisi leikata "mitäs rasitit itseäsi noin paljon, nyt vaan otat itseäsi niskasta kiinni ja hoidat homman ilman leikkausta..." Istumatyöläisten selkävaikeuksien kanssa sama juttu "olisit nyt vaan jumpannut selkäsi ja niskasi kuntoon". Niin se vaan on, että ympäröivä maailma vaikuttaa meidän kroppaan - ylipaino on yksi osa sitä.

Samaa mieltä Helmiäinen. Aika suuri osa aikuisten sairauksista/vammoista on "itseaiheutettuja" eli elämäntavoista johtuvia. Toisia on vaan niin helppo syyllistää. Otetaan me vaan pystypäin vastaan meille annettava (ja kuuluva) hoito eikä välitetä puheista.
Itse en ole kyllä yhtään poikkipuolista sanaa kuullut, muutamille olen tosin vasta asiasta kertonutkaan. Ja samoin koko hoitoketju tähän asti on toiminut hyvin ja ihan mukavia ihmisiä on kohdalle osunut.

Minulla on muutama tuttu jotka on käynyt tämän leikkauksen läpi. Ovat pudottaneet jotakin 60 kilon huitevilla. Ja leikkauksista on 4 vuotta ainakis. Että ei se lekurin pelottelu ole totta. Jos näin ison rääkin käy lävitse niin ei voi olla niin saamarin tyhmä että lihoittaisi itsensä takasin. Se on meistä jokaisesta itsestä kiinni miten leikkauksen jälkeen elämme ja syömme. Itse olen ainakis niin tyytyväinen:cheers:  kun menin tähän toimenpiteeseen. Sitä olen muutaman kerran manannut miksen hakenut jo aikaisemmin tähän. Mutta kun kuvittelin että saan läskini pois muutenkin. Ja Tötterö jos ne evää sulta toisen sisätautilääkärin niin älä anna periksi. Vaan vaadi että sinun on päästävä toiselle lääkärille ja sinulla on potilaana oikeus hyvään hoitoon. Ja potilasasiamies on meitä potilaita varten. Itse jouduin joskus tekemään Porin kirurgin käytöksestä valituksen. Ikäviä nämä tämmöiset asiat ovat. MUTTA LÄÄKÄRIT OVAT MEITÄ POTILAITA VARTEN, EMMEKÄ ME HEITÄ VARTEN  

Eija-Stiina kirjoitti:Että ei se lekurin pelottelu ole totta. Jos näin ison rääkin käy lävitse niin ei voi olla niin saamarin tyhmä että lihoittaisi itsensä takasin. Se on meistä jokaisesta itsestä kiinni miten leikkauksen jälkeen elämme ja syömme.

No on se totta että moni lihoo takaisin. Oma näppituntunma, 5 vuoden kokemuksella, on että 1/4-1/3 osa lihoo enemmän tai vähemmän takaisin. Se itsensä (takaisin) lihottaminen ei ole millään tavalla tyhmyydestä kiinni, vaan on merkki siitä että ei ole käynyt läpi itsensä kanssa psyykkistä prosessessia joka tarvitaan täydelliseen elämänmuutokseen. Mutta olet aivan oikessa siinä että se homma on ihan vain ja ainoastan meistä itsestä kiinni, mutta tyhmyydellä ei siinä ole mitään tekemistä. Siinä on kyse uskaltamisesta. Uskaltaa myöntää ja kohdata ne syyt jotka saa meidät ylensyömään.

Täytyypä kirurgilta kysyä statistiikkaa kun menen 4-vuotistarkastukseen kohta, että kuinka moni lihoo takaisin. Tämä palsta vääristää koska ne jotka lihoo takaisin ei yleensä täällä kirjoita koska ne monesti häpeää sitä niin paljon että vetäytyvät omaan kuoreensa takaisin.

Hei,
Täytyykö meidän pohtia niitä jotka lihovat takaisin. Eihän muissakaan leikkauksissa niissä monissa joissa olen ollut, jotka ei ole kyllä itse aiheutettuja. Ei niissä pohdita vaan jokainen työstää ittensä kuntoillen terveeksi, kuntouttaa siis leikatun elimen/jalan/nivelen/polven/nilkat yms. taas kuntoon. Olen minäkin satsannut omia fyrkkoja kuntoutuksiin kuntoutuslaitoksissa, ostanut majoituksen, ostanut fysioterapian (saanut siitä Kela-osuuden) mutta muun maksanut itse. Ja joka kerta jalkaleikkausten jälkeen. Kuntoutusliikkeet altaalla, vesijuoksut, monenlaiset liikkeet, aamulla jo olin klo 7.00 altaalla ja illalla ennen nukkumaan menoa. On siinä yritetty ja onnistumisen tunteita koettu. Kallista on ollut, mutta mitäpä sitä ei tekisi itsensä eteen. Meidän täytyy olla myös armollisia itseämme kohtaan, näin me jaksamme.