Pettynyt uusi käyttäjä

anukka1955 kirjoitti:Hei,
Täytyykö meidän pohtia niitä jotka lihovat takaisin. Eihän muissakaan leikkauksissa niissä monissa joissa olen ollut, jotka ei ole kyllä itse aiheutettuja.

Mun mielestä on erittäin tarpeellista pohtia sitä. Koska vain silloin ehkä ymmärtää että homman voi tehdä oikein ja väärin. Tässä ks. leikkauksessa tehdään fyysinen toimenpide vaikka vika meillä ei ole fyysinen, vaan pääkopassa. Kukaan ei lihota itsensä + BMI 40 ilman syömishäiriötä, se vaan on fakta jota toiset hyväksyy mutta toiset ei. Osalla fyysinen toimenpide naksauttaa aivot uuteen asentoon ilman sen suurempia toimenpiteitä, toisilla ei vaan ne joutuu käymään sen rankan ajatusprosessin läpi. Niille joille se on liian rankka pala lihoo sitten takaisin koska mitään ei muutosta ei tule elämäntapoihin.

Puhut, Kimby juuri sitä asiaa, mitä itsekin paljon pähkäilen. Kyllähän vika tässä meikäläisen ylipainossa on juuri siellä korvien välissä, häiriössä tunne-elämässä tai mitä nyt onkaan. Se mietityttää, että jos en pystykään hoitamaan sitä varsinaista syytä, vaikka leikkauksella annettaisiin tuki fyysiselle onnistumiselle. Kyllähän pitkä tie ylipainoisena kertoo paljon myös siitä, että se "jokin", joka saa syömään häiriintyneesti, on ollut voittaja, vaikka järki ja fysiikka huutaisivat muuta. Valitettavasti.

Jos minä olisin tämän hoitoalueen huonosti kohdeltu potilas/asiakas, niin laittaisin valitusta eteenpäin. Itse asiassa keräisin kasaan niitä, jotka saaneet samanlaisen kohtelun ja tekisin kirjelmän siitä sairaalan pomoille päin. Yhtenäinen valitus ja tarpeeksi monelta allekirjoittaneelta. Tuo ei ole mitään kautta asiallista toimintaa varsinkaan ns. opetussairaalassa. Väärät ennakkoluulot, asiaton käyttäytyminen ja asennoituminen siirtyy vain eteenpäin uusille valmistuville lääkäreille. Tuollainen lääkäri pitäisi siirtää pois ohjausvelvollisuudestaan ja ohjata muiden potilaiden pariin. Hänelle ei pitäisi ohjata ollenkaan ylipainon kanssa taistelevia potilaita, koska selvästi tietotaito asian suhteen ei ole oikealla kohdalla. Voisin vaikka lähteä hänen kanssaan päiväkahville keskustelemaan asiasta. Kolme vuotta takana, paino alle 70 kiloa. Paino ei ole noususuhdanteessa, joten katsoisin leikkauksesta hyötyneeni.

Ihan oikein sanotte, leikatut ja runsaasti laihtuneet. Ei kannata alkaa murehtimaan vaan mennä porskutetaan ja iloitaan. Hoidetaanhan noita alkoholisteja, huumejuttuja yms. eikä heitäkään syyllistetä. Emmekä mekään syyllistä, se mikä meille kuuluu, otetaan vastaan. On meinaan veromarkkoja ja -euroja maksettu lihavuushoitojen verran ja monin kerroin enemmänkin.

Vuosi tuli leikkauksesta viimekuun 24. päivä.
Kun aloitin leikkuun suunnittelun painoin silloin 125 kg.
Tällä hetkellä painan 85 kg. Pituuteni on 175cm. Lääkäri ja ravintoterapeutti sanoivat, ettei tarvitse enää paljon painon pudota.
Ei ole olut isommpia ongelmia leikkauksen jälkeen.

kyllönen - ihana juttu!!! 

Kyllä omasta mielestäni anatomian muutoksella on iso merkitys painon pudotukselle ja etenkin kylläisyyden tunteelle. Mutta anatomia auttaa alussa eniten, sitten merkitsee kaikki muu enemmän. Mutta kyllä jo nyt painontiputusvaiheessa täytyy tehdä aivotyötä sekä ottaa käyttöön jo terveellliset elintavat eikä kuvitella, että nämä pienet annokset on kaikki mitä tarvitaan. Ja ehkä se, että nyt alkuvaiheessa on niin helppoa voi tehdä sen, että kun tulee vaikeuksia, tänne ei kehtaa tulla niitä tunnustamaan. Sen vuoksi olisi tärkeää, että painonpudotuksen tuki olisi jokaisella. Varsinkin silloin, jos painoa alkaa tulla takaisin tms. Tää foorumi on hyvä paikka ja tse yritän tulla seuraaviin vertaistukiryhmiin. Etelä-Suomessakin voisi joku ryhmä kokoontua, vai kokoontuuko? Tsemppiä vaan kaikille ! Vettä vähän sataa, mutta aurinko paistaa sisällä päin, kun leikkauksesta on kaksi kuukautta ja painoa on tippunut 15 kg =)

Apila,

Lile ry eli Suomen Lihavuusleikatut järjestää vertaistukitapaamisia sinun "lähelläsi" ainakin Helsingissä ja Tampereella.
Katsohan tapahtumakalenteria www.lile.fi/tapahtumakalenteri. (Uudet lile.fi-sivut on siis avattu!). Voi olla, että juuri näitä tarkoititkin viestissäsi?

Sivuilta löytyy myös oman sh-piirin aluevastaaavan spostiosoite. Hänelle voi varmaan ehdottaa tapaamisen järjestämistä myös Riksun- Hyvinkään alueella?

Onpa mahtavat lukemat sinulla vaa'assa!

Tötterö- Onko niistä sun saamista "piikkilääkkeistä" ollut apua? Ihan vain uteliaisuuttani täällä kyselen...

No kyllä siitä "piikkilääkkeestä" varmasti jotain apua on.... Ehkä vatsa tulee nopeammin täyteen ja olo on pidempään kylläinen. Toki olen tässä samalla tehnyt muitakin muutoksia saadakseni vaakalukemaa alaspäin. Olen syönyt osittain Slankan pirtelöitä ja olen jättänyt höttöhiilarit pois. Mutta ei se piikki varmaan ihan turha ole.... Luulisin...

Ehkä tässä pian alkaa olla leikkaukseen kriteereitä... Sain tänään tietää, että sokerirasituksen tulokset hipoo diagnoosilukemien rajalla. Eli kyllä kai voi jo alkaa sanoa, että olen diabeetikko  Menen käymään diabeteshoitajalla marraskuun lopussa ja sanoin jo hänelle, että haluan tuloksen paperille, niin voin näyttää sitä sisätautilääkärille joulukuun alussa.

Huomenna uusi käynti eri sisätautilääkärillä. Mä en enää tiedä, mitä toivoisin tai odottaisin käynniltä. Pelottaa, jos prosessi käynnistyy ja pelottaa sekin, että se karahtaa taas kiville.

Pien peukkuja et kaikki menee hyvin. Eläkä anna periksi. Potilaan kuuluu saada asianmukaista ja asiallista hoitoa. Se lukee jopa kirjoissa ja kansissa.   

Mä sain tänään asiallista ja asianmukaista palvelua lääkäriltä   Hänen mukaansa komplikaatiot ovat jopa melko vähäisiä.... Seuraavaksi jään odottamaan kutsua kirurgille.

Nonni, ei heti ensimmäiseen vastoinkäymiseen kannata lannistua... JeeOnnea    

Niinpä. Nyt oli kyllä niin hyvä ja asiallinen ja asianmukainen kohtelu. Tietty se mietitytti hetken, että koko homma viivästyi muutamalla kuukaudella ihan vain sen takia, että mut ohjattiin ensin lääkärille, jolla on leikkaukseen niin kielteinen kanta. Mutta hyvä, että asia on nyt näin. Pitkiähän nämä odotukset tässä asiassa on joka tapauksessa, niin muutama kuukausi sinne tai tänne   

Just niin, muutama kuukausi sinne tai tänne. Hienoa että asiat lähtivät luistamaan. Ja kuten olen todennut, kerkiää pää mukaan koko prosessiin. Oikein mukavia joulun odotuksia

Kiitos   Oikein hyvää joulun odotusta Sinullekin!!

Mulla on aika kirurgian puolelle maaliskuun alussa. Kai näissä tietty saa varautuakin pitkiin odotusaikoihin, mutta kolme kuukautta tuntuu pitkältä ajalta, kun on itse tärinöissä....   

Kyllä se aika kuluu aikanaan... mä vartoilin maaliskuulta joulukuulle kirurgin vastaanottoa ja nyt ollaan vihdoin loppusuoralla   Mäkin vielä ilmoitin sinne, että otan peruutusajan, mutta eipä niitä kuulemma tahdo oikein tulla, joten sitten ei muuta auttanu ku ootella   

Tsemppiä odottamiseen, äkkiä se maaliskuu tulee, koska helmikuuhan on lyhyt kuukausi   

Hyvät joulut   

Joo, onhan mulla ihan kohtuullinen odotteluaika   Sellanen monelle tuttu kaveri kuin kärsimättömyys nostaa vaan heti päätään... Ja kiitos jouluntoivotuksista! Sitä samaa munkin puolestani    Ja näin taas jouluruokaa syöneenä täytyy pohtia, että miksi se syöminen ja ruoka on muka niin tärkeetä olevinaan. Toki mulla se piikkilääke täyttää oloa nopeammin, eli vaikka vähän santsasin, niin syömättä jäi suurin osa siitä. Toki ensimmäinen lautasellinen oli ihan kohtuullisen runsas....  

Onnittelut vastaanottoajasta! Itse en ole postia vielä saanut   

Itse olen tässä viettänyt "viimeistä joulua", ja herkkuja jos jonkinmoisia on tullut mätettyä enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Noooo, tammikuussa ajattelin taas ryhdistäytyä syömisieni suhteen.

Mäkin luulin viettäväni ns. viimosta joulua ähkyn kanssa, mutta ei oikein maistunut. Noi joulumurkinat on niin helkkarin huonoja sulamaan mulla, joten jos tänään vetäsee ruokaöverit, niin pari kolme päivää saa piereskellä ja röhkiä....   
Ja suklaatakaan ei tee mieli, joten sitäkään ei oo tullu syötyä... hyvin on menny joulu, joten ei tarvi tammikuussa palata yhtään mihinkään...