Leikkaus Virossa

luke64, älä nyt loukkaannu mut, onko painosi pudonnut "vain" 21 kg kahdessa vuodessa? Tuntuu jotenkin niin vähäiseltä pudotukselta että pistää ajatteleen koko leikkauspäätöstäni.

moi, Miranta.
jep, 21kg.
MUlla oli ylipainoa InBody 720 mittauksen mukaan 26kg, josta on tippunu 21kg.
Vikat 5kg näyttää olevan tosi tiukassa.
Leikkaushan antaa pudotusprosentiks 50% ylipainosta, mulla on tippunu 81% tähän mennessä.
t, Luke.

Älä nyt luke tästäkään loukkaannu, uteliaisuutta vaan kyselen. Oisko edes kukaan yksityinen tehnyt sulle leikkauksen täällä Suomessa noin pienellä ylipainolla? Kunnallisellehan ei mitään asia luonnollisestikaan olisi ollut. Mikä sun BMI oli leikkauspäätöksen aikaan?

mun BMI oli 36, se ei riitä suomessa yksityisellä eikä julkisella.
Menin leikkaukseen koskapainoa tunntuitulevan kokoajan lisää.
Seoli ennakoiva oimenpide een sairasuisi tulevaisuudessa, no sairaudet varmaan tiedätkin.

Mulla myös bmi 36 kun leikkaukseen menin ja kävin siis myös Virossa. Leikkaus oli 7.12 ja nyt tähän mennessä on painoa lähtenyt -18kg eli ihan hyvin kait vaikka tietysti olisin mielelläni pudottanut jo tähän mennessä kaikki 30kg:)) Olen äärettömän iloinen ja tyytyväinen että leikkaukseen menin vaikka ylipainoa ei muiden mielestä niin kamalasti ollutkaan, omasta mielestä kyllä ja selkä ja nivelvaivat siihen päälle. Kimbylle tiedoksi että kävin Eirassa juttelemassa lääkärien kanssa leikkauksesta ja olisivat kyllä leikanneet, mutta rahatilanteen vuoksi valitsin Viron. Yksityisillä on Suomessa ehdot että pitää olla bmi 36 ja jokin liitännäissairaus esim. rr-tauti, diabetes tai nivelvaivoja. Eirassa vaan sanoin että selkä ja plvet kremppaa ja tieto riitti heille.

marja72 olitko Taastavassa leikattavana?

Mitenköhän toi ENEily juttu, mulle se lääkäri antoi kirjallisen ohjeen, jonka mukaan dietti tulee aloittaa kaksi viikkoa ennen leikkausta.
Tossa ohjeessa sanotaan, että 3 korkea proteiinipitoista juomaa päivässä ja yksi ateria. Kyllä se ton ohjeen sanoi myös suullisesti, (tankero englantie keskuteltiin), tai minä puhuin tankerolla = )).
Ohje on mulla englanniksi.
No kai saan ton sujumaan, ilman suurempia mokia.

Jep Taastavassa olin ja leikkannut kirurgi oli Romek Märtsin. Mullekin puhui jotain eneilystä ohimennen mut enhän mä mitään eneillä pystynyt. Ei sitten sairaalassa siitä mitään kyselleetkään kun sinne menin. risiiniöljyä tuotiin heti että suoli tyhjenee leikkausta varten:)

No nyt loytyi syy miks en olis mennyt Viroon leikattavaksi. Risiinioljya en ota. Ei mun suoleen puututtu millaan tavalla ennen leikkausta.

No ei se nyt niiiin kamalaa ollut vaikka aika kamalaa olikin:) Onneksi määrä oli vain 20ml eikä suoli millään laillla räjähtänyt tyhjäksi:)) [code]

No, kai se pitää yrittää tota eneilyä, kai ton laksaöljynkin kestää.

Huumorintajuista porukkaa täällä.

Voi marja, hyva kun selvisit, ei sitten ongelmaa. Mulla niita rajahdyksia piisaa edelleen, vaikka leikkuusta on yli 4kk.

No niin, tässäpä tietoa leikkauksesta Tallinnassa.

Tausta
Mies, syntynyt 1960, painoindeksi 53, uniapnea (CPAP-hoidolla) alk. 2009, II tyypin diabetes alk. 2004 lääkehoidolla.

Aikataulut
Sain HYKS:n Uniklinikan lääkäriltä 9/2009 lähetteen HYKS:iin leikattavaksi. Muutin pian kuitenkin Tallinnaan, joten kutsua ei kuulunut. Lähettävä lääkäri tiedusteli 3/2010, onko kutsua tullut. Sanoin että ei ole, mikä sai hänet kyselemään asiaa vastaavalta ylilääkäriltä Meilahdesta. Ylimalkainen vastaus oli että "ei me täällä ulkomaalaisia leikata". Asiaan ei vaikuttanut se, että olen Kelan piirissä, vaikka asunkin Tallinnassa.
Kohtelustani innostuneena menin käymään Rein Adamsonin juttusilla. Hän totesi tilanteeni ja leikkauspäivä sovittiin heti. Kaksi viikkoa ennen leikkausta noudatin erityisruokavaliota, jonka tosiasiallinen tarkoitus oli kuitenkin vain maksan pienentäminen (huonosti sijoittunut ja/tai liian suuri maksa voi olla haitallinen operaatiossa). Menin Mustamäen sairaalaan 18.5.2010. Sanottu päivä kului erilaisissa tutkimuksissa (ainakin röntgen, EKG, verenpaine, ruumiinlämpö, mahan ultraäänikuva, mahantähystys eli gastroskopia [http://fi.wikipedia.org/wiki/Gastroskopia], erilaisia veri- ja virtsatestejä ja anestesialääkärin erittäin huolellinen suomenkielinen haastattelu). Minut leikattiin 19.5.2010. Operaatio kesti 5-6 tuntia. Vietin 19.5.-21.5. teho-osastolla, 21.5.-24.5. yksityishuoneessa ja kotiuduin maanantaina 24.5.2010.

Tohtori Rein Adamson
Leikkaava kirurgi oli Rein Adamson, jonka CV löytyy täältä: http://www.thehealthclinic.eu/eng/medical-partners-clinics/rein-adamson-cv
- tai täältä: http://plastiikkakirurgiafinest.fi/22
Kuten CV:sta on arvattavissa, on Adamson tämäntyyppisissä operaatioissa erittäin kokenut lääkäri. Valitettavasti CV ei sisällä hänen toteuttamiensa operaatioiden määriä. Minun operaatioviikollani hän leikkasi myös toisen potilaan, joka oli suunnilleen ikäiseni suomalainen nainen. Adamson puhuu hyvää englantia, mutta ei suomea.

Adams Kirurgia Grupp
Rein Adamson omistaa kirurgiafirmansa käsittääkseni joidenkin kollegoidensa kanssa. Fyysisesti klinikka sijaitsee Pohja-Eestin Regionaalhaigla -nimisessä sairaalassa Tallinnan Mustamäen kaupunginosassa. Kyseinen sairaala on Viron suurin. Adamson on sairaalan lääkäreitä, joten oikeastaan sairaalan tiloissa ei klinikalla ole mitään omia tiloja. Toisaalla, Viimsin hienostokaupunginosassa sijaitseva saman firman klinikka on kevyempiä toimenpiteitä varten, eikä siellä ole tietääkseni mahdollista tehdä nukutusta vaativia leikkauksia.
http://www.akgrupp.ee/index.php?keel=fi
Firman toiminnasta saa aika hyvän kuvan noilta suomenkielisiltä sivuilta.
Käytännössä firma siis OSTAA sairaalalta kaikki mahdolliset oheispalvelut jokaista tapausta varten erikseen. Omaa henkilökuntaa ei ole kuin pelkkä operoiva lääkäri. Hyvänä esimerkkinä oli 2 vuorokauden oleskeluni teho-osastolla operaation jälkeen; siihen ei ollut minkäänlaista tarvetta, mutta Adamson haluaa tarjota erityisesti suomalaisille potilailleen parasta palvelua mitä sairaalasta löytyy. Tämä on kyllä ymmärrettävää, koska joillakin osastoilla joinakin vuorokaudenaikoina saattaa olla tilanteita, ettei paikalla ole kuin esimerkiksi venäjänkielistä henkilökuntaa. Teho-osastolla puhuttiin erinomaista englantia koko henkilökunnan osalta.

Operaatio
Minulle tehtiin mahalaukun ohitusleikkaus: http://www.akgrupp.ee/index.php?id=120&keel=fi
Adamsonin mukaan sleeve-leikkaus ei olisi soveltunut minulle. Sikäli kuin käsitin oikein, ei ohitusleikkaus olisi ollut oikea valinta mikäli lihavuuteni taustana olisi ollut suuri makean mässääminen. Mutta kun ei ollut, totesi Adamson Roux-en-Y -tyyppisen ohitusleikkauksen minulle soveltuvimmaksi. Jäin sellaiseen käsitykseen, että Adamson suosii tätä suhteellisen modernin tyyppistä operaatiota muiden operaatiotyyppien kustannuksella, koska se johtaa varmimmin haluttuihin tuloksiin.
Adamsonin mukaan ohituksen kokonaispituus on tapauksesta riippuen 110, 130 tai 150 senttimetriä. Minun tapauksessani hän valitsi 150 senttiä.
Tiedustelin, miksi operaatio kesti niin valtavan pitkän ajan, mihin Adamson vastasi sisäelimissäni olleen niin valtavasti rasvaa, että se ratkaisevasti hidasti operaatiota, mutta koska hätäillä ei sovi, kului siinä sitten vaan enemmän aikaa. Normaalisti operaatio kestää tunnin puolitoista.

Leikkaussali
Jotkut sairaalan käytävät ovat kaukaa Neuvostoliiton ajalta, mutta leikkaussali oli huippumoderni mesta. Henkilökuntaa oli paikalla selkeästi enemmän kuin suomalaisessa leikkaussalissa, mihin kyselin vahvistuksen suomalaiselta lääkärituttavalta. Anestesialääkärin lisäksi minulla oli suomenkielinen anestesiahoitaja, jonka lisäksi anestesialääkärillä oli vielä jonkinlainen assistentti. Kirurgia en edes nähnyt kun olin jo unten mailla.

Materiaali
Sain eri vaiheissa Adamsonilta suuren määrän suullisia ohjeita. Lisäksi sain melkoisesti kirjallista materiaalia, joka kaikki oli englanninkielistä ja peräisin USA:sta. Materiaalin taso oli käsitykseni mukaan hyvä, mutta onhan se joillekin suomalaisille jonkinlainen ongelma, kun sitä ei ole suomeksi.
Keskustelin kaikkien mahdollisten lääkärien kanssa samoista asioista kuin kirjallisessa materiaalissa selvitettiin. Ainoa olennainen ristiriita löytyi havaintojeni mukaan vitamiinijutuista. USA-materiaalin mukaan leikkauksessa ohitetaan kokonaan se suolen osa, jossa ravinnon vitamiinit imeytyvät elimistöön. Pidin luotettavampana useiden lääkärien minulle kertomaa täsmennystä, että yleensä taso on enintään 50 % ja on erittäin harvinaista, että leikkaus vie kokonaan ruuansulatuselimistön kyvyn imeyttää vitamiineja. Tallinnan parhaan asiantuntijan mukaan on hyvä loppuikäni ajan nauttia B-vitamiinipilleri (tarkemmin B12) päivässä sekä pimeänä vuodenaikana D-vitamiinipilleri, jota valoisana vuodenaikana saa riittävästi auringostakin. Aion käydä keväällä vielä testeissä sen varmistamiseksi, että vitamiinitasoni ovat kunnossa. Sellaiset testit eivät Tallinnassa maksa kuin kympin taikka kaksi vaikkapa yksityisessä Eesti Diabeedikeskus Oü:ssä ja tulokset saa käytännössä heti.

Kivut
Herätessäni operaation jälkeen sairaalassa epäilin heti, ettei mitään operaatiota ole tehtykään, koska en tuntenut minkäänlaista kipua. Oikealla puolella kylkiluitten alla oli kuitenkin letku, joka meni sisääni, joten jotakin oli tehty. Kysyin hoitajalta, paljonko olen saanut kipulääkettä, mihin hän selvitti saaneeni suunnilleen Burana 400 -pilleriä vastaavan laadun ja määrän kipulääkettä tiputuksena ja kyseli haluanko lisää. Kielsin tietysti antamasta, koska olin kovin utelias, milloin kivut tulevat ja minkälaisina. Kivut eivät tulleet koskaan. En milloinkaan kokenut minkäänlaista pienintäkään kipua operaation johdosta, enkä koskaan saanut mitään kipulääkettä enempää kuin tuon heräämisvaiheessa annetun "Burana 400:n". Kerroin asiasta Adamsonille, joka kertoi kipujen olevan yksilöllisesti toisilla suurempia ja toisilla pienempiä, muttei vielä aikaisemmin kenelläkään nollassa. Hän arveli että kipukynnykseni olisi poikkeuksellisen korkea, mikä huvitti koska todellisuudessa kipukynnykseni on isolle miehelle aivan poikkeuksellisen alhainen.

Uniapnea
Operaatioon liittyy mielenkiintoinen yksityiskohta uniapneasta. Nukutuslääkärin valta kaikissa operaatioissa on todella suuri, ja hän yksinään voi sanella asioita halunsa mukaan. Adamson kertoi kuinka pari viikkoa aiemmin nukutuslääkäri oli kieltäytynyt nukuttamasta erästä hänen suomalaista potilastaan sen jälkeen kun oli käynyt ilmi, että potilaalla on hoitamaton uniapnea. Nukutuslääkärin mukaan eri tekijöistä aiheutuvat yhteenlasketut riskit kasvoivat liian suuriksi, joten hän kieltäytyi nukutuksesta. Potilas joutui siis lähtemään kotiin.
Enemmän uniapneasta: http://www.cpap.fi/do_page.php
Minun uniapneani lannistettiin syksyllä 2009, kun sain HYKS:sta CPAP-laitteen. Kokeilimme teho-osaston hoitsun kanssa CPAP-laitteen vaikutusta happisaturaatioon, ja havaitsimme 91 %:n happisaturaation nousevan heti 100 %:iin kun CPAP-laite pantiin toimintaan. Näin ollen ei mitään happiviiksiä tai vastaavaa edes yöllä tarvittu.

Diabetes
Olin vuonna 2004 diagnosoidun II tyypin diabeteksen hoitoon syönyt ensiksi Avandiaa ja sittemmin sen kehittyneempää yhdistelmälääkeversiota Avanda-Metia suurimman maksimiannoksen aamuin illoin. Lääke on kallista, mutta Kela-erityiskorvattavuuden piiriin pääsemisen jälkeen halpaa. Kyseessä on juuri sama julkkislääke, joka USA:ssa ja EU:ssa pantiin syksyllä 2010 myyntikieltoon, koska se tappaa potilaita. Oma sokeritasoni oli tuolla maksimilääkityksellä tasolla 8-9. Lopetin lääkkeen syönnin 17.5.2010. Kävin kontrollikokeissa Tallinnan Diabeteskeskuksessa 31.8.2010 eli oltuani ilman lääkettä yli 3 kuukautta. Monia arvoja mittailtiin, mutta tärkein eli sokeritasoni oli 5,8, kun aiemmin ilman lääkettä arvo olisi ollut kymmenissä. Diabeteslääkäri totesi, että minulla ei enää ole diabetesta.

Painonlasku
Alussa paino tietysti romahti kovaa vauhtia, kun operaatiota seuraava kuukausi piti olla vellien ja vastaavien ruokien varassa. Seuraavanakin kuukautena piti pysytellä pehmeissä ruuissa. Paino on kuitenkin sen jälkeenkin alentunut tasaista vauhtia; Adamsonin mukaan yli kilo viikossa on liikaa ja on syytä tarkkailla ettei se ylity. Diabeteslääkärin 31.8. mukaan painonlaskuni oli liian nopeaa ja hän vaati vakavasti minua syömään enemmän. Erikoinen vaatimus lääkärikunnalta, joka vuosia ja vuosia on aina vaatinut minua syömään vähemmän....
Leikkauksesta on nyt 33 viikkoa ja painoni on sinä aikana pudonnut 39 kiloa. Täytyy yrittää syödä enemmän...
Adamsonin mukaan painonlasku jatkuu tapauksesta riippuen 1-2 vuoden ajan ja sitten pysähtyy. Hän arveli minun tapauksessani sen kestävän selvästi yli vuoden, mutta kertoi olevan mahdotonta arvioida etukäteen potilaan lopullista painoa.

Vaikutukset ruokahommiin
Mahalaukun ohitusleikkauksella on oikeastaan kolme erilaista vaikutusta:
1. Ei voi syödä niin paljon kuin aiemmin
Adamson jätti mahalaukkuni 40 millilitran kokoiseksi. Se siis täyttyy helposti, jolloin mahalaukun yläosa reagoi ja ilmoittaa aivoille että hei nyt ollaan kylläisenä. Tuota viinagrogin suuruista tilavuutta ei pidä säikähtää, pystyn toki syömään paljon sitä suurempia määriä. Mutta jos en pureskele ruokaani huolellisesti ja nielen liian suuria palasia, ei ruoka mene kovinkaan vikkelästi suoleen, jolloin täyttyminen on kyllä nopeaakin. On myös virhe syödä vaikkapa kanaa ja juoda sen päälle runsaasti ruokajuomaa. Kana tekee tulpan suoleen ja pikkuvatsa täyttyy juomalla, joka ei pääse kanan ohi suoleen. Tyhjään vatsaan pystyn illan aikana juomaan puolisentoista litraa juomaa, enempää en ole edes kokeillut. Kolme isoa olutta ei ole paljon, mutta 2 pullollista viiniä riittänee jo kenelle tahansa.
2. Ruokahalu ei ole entisellä tasolla
Lyhyesti sanottuna: minulla ei ole koskaan nälkä. Joudun kiinnittämään melkoisesti huomiota siihen, että muistan syödä suosituksen mukaisen 6 kertaa päivässä (jota en ole varmaankaan kertaakaan vielä muistanut). Maha ei ilmoita ruuan tarpeesta ollenkaan. Voin kevyesti jättää vaikkapa kokonaisen päivän väliin ruuatta, eikä sitä entistä nälän tunnetta tule sittenkään. Olen joutunut myös pohtimaan nälän luonnetta: mitä on tunne nimeltä nälkä? Erään lähestymistavan mukaan se on jonkinlaiseen kipuun verrattava tila. Ja kun sitä ei ole, on vaikea löytää itseään syömästä liikaa.
3. Ruuansulatusreitti on entistä lyhyempi
Minulle tehtiin siis 150 sentin ohitus. Ruoka ei pysähdy pikkuvatsassa, koska sinne ei edes mahtuisi kuin 40 millilitran eli 4 senttilitran määrä. Ruoka tulee nopeammin läpi. Sen havaitsee siitäkin, että sulamatonta ruokaa on ulosteessa muutakin kuin puolukankuoret. Uloste myös on aina WC-pytyssä kelluvaa eikä uppoavaa, minkä asiantuntija minulle selvitti johtuvan siitä, että se on rasvapitoista. Rasva ei ilmeisesti imeydy elimistöön siten kuin ennen.

Nuo kolme siis vaikuttavat siihen päätarkoitukseeni eli laihtumiseen. Muitakin vaikutuksia on. Alkuaikana erehdyin silloin tällöin syömään liikaa. Jokainen on joskus syönyt itsensä ähkyksi ja tietää miltä se tuntuu. No, tällä ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Jos operoituna syön selkeästi liikaa, seuraa ns. dumpling-ilmiö. Käytännössä kaikki lihakset menevät täysin voimattomiksi, eikä jaksa tehdä kerrassaan yhtään mitään, ei oikein edes seisoa. Lisäksi koko keho peittyy kylmään hikeen ja lepopulssi nousee selkeästi toiselle sadalle, aina 150:een saakka. Olon auttamiseksi ei ole mahdollista oikein tehdä mitään. Pitkälleen ei pidä mennä, vaan antaa painovoiman tehdä oma osansa asioista. Onnistunut vessakäynti nopeuttaa toipumista, joka pahimmillaan saattaa kestää yli tunninkin. Sen jälkeen olo tasoittuu, hiki katoaa, pulssi tasaantuu ja voimat nopeasti palaavat.

Vaikka ruokahaluni on olematon, ovat maku- ja hajuaisti herkistyneet kokonaan uudelle tasolle leikkauksen jälkeen. Haistan kaukaa asioita, joiden haistaminen olisi aikaisemmin ollut yksinkertaisesti mahdotonta. Monet ruoka-aineet maistuvat erilaiselta kuin aikaisemmin, toiset paremmalta ja toiset huonommalta. Olin aiemmin sushi-friikki, mikä operaation jälkeen vielä moninkertaistui. Sen sijaan esim. naudanlihapihvit eivät juurikaan maistu syystä jota en tiedä. Nämä ovat tietääkseni täysin yksilöllisiä seurauksia jopa niinkin pitkälle, että joku aiempi herkku alkaakin inhottaa suunnattomasti.

Ruokavalio
En noudata mitään ruokavaliota. Pyrin syömään monipuolisesti ja terveellisesti. Pystyn syömään alkuruuan sekä pääruuan, jos molemmat ovat pieniä. Yleensä syön vain jomman kumman. Pääruuan yhteydessä perunat etc. jäävät aina lautaselle. Kun syö näin vähän, tulee syötyä ehkä entistä paremmin. Operaation läpikäyneillä ihmisillä pätee nyrkkisääntö "Jos juot, älä syö, mutta jos syöt, älä juo". Se on pätevä sääntö, mutta tarkoittaa tietysti vain samanaikaisesti tapahtuvaa syömistä+juomista. Yleensä juon aika lailla ennen ruokailun aloittamista, koska neste menee mukavasti pikkuvatsasta suoraan suoleen eikä jää sinne jumittamaan. Ruuan aikana en syö. Ruokailun jälkeen juon siinä tahdissa ja siinä määrin kuin tuntuu hyvältä.

Kustannukset ja palvelusisältö
Klinikan lasku oli 6.500 euroa, missä ei ollut arvonlisäveroa, koska sitä ei näistä palveluista Virossa peritä. Maksu sisälsi itse operaation lisäksi koko oleskelun sairaalassa, jossa siis 2 vrk teho-osastolla ja muun ajan tilavassa yksityishuoneessa, jossa oma kylppäri, iso TV ja W-lan. Adamson pitää tarkoituksellisesti potilaita sairaalassa paljon pidempään kuin Suomessa juuri varmistuakseen ennen kotiuttamista siitä, ettei komplikaatioita ole. Lisäksi maksuun sisältyi kaikki sairaalassa tehdyt tutkimukset ja hoito. Sairaalassa tai sielläoloajalta siis maksoin juuri tuon 6.500 enkä mitään muuta. Kotiuttamisen yhteydessä Adamson kirjoitti minulle vielä reseptin, jolla ostin sairaalan apteekista 10 päivän napapiikit eli suonitukosten ehkäisylääkkeet. En muista mitä ne maksoivat, mutta yleensä tavanomaiset peruslääkkeet Virossa maksavat puolet tai alle puolet siitä kuin Suomessa.

Vakuutukset
Olen Kelan piirissä, mutta Kela muutti käytäntönsä EU-direktiivien vaatimalle tasolle vasta syyskuussa 2010. Siitä alkaenhan Kela korvaa toisessa EU-maassa annetun hoidon samalla tavalla kuin Suomessa annetun. Tuostahan ei suurta iloa ole näissä leikkauksissa, koska eihän Suomessakaan julkisen sektorin leikkausten halpa hinta perustu Kela-korvaukseen vaan kunnan hoitotakuuseen. En tiedä paljonko Kela nykyään korvaisi tällaisesta operaatiosta, mutta kaippa se jotakin parisataa euroa voisi olla. Tilanne olisi toinen, jos kunta/kunnanlääkäri laittaisi lähetteen Viroon, mutta sellainen lienee suomalaisille vielä kaukaista unelmaa.
Minulla on kuitenkin Suomi-yhtiössä omavastuuton sairauskuluvakuutus. En kysellyt vakuutusyhtiöstä ennakkoon mitään, mutta syyskuussa 2010 laitoin sinne korvaushakemuksen lääkärintodistuksineen ja -kertomuksineen siitä, mitä oli tehty ja että II tyypin diabetekseni oli operaatiolla poistettu. Parin viikon kuluttua tililleni kolahti tuo kuusi ja puoli tonnia lisättynä Diabeteskeskuksen muutaman kympin summalla.

Mikä oli kielteisin kokemus?
Ylivoimaisesti se operaatiopäivää edeltävänä tutkimuspäivänä tehty mahantähystys eli gastroskopia, joka oli erittäin epämiellyttävä kokemus. Mitään muuta kielteistä koko tähän kertomukseen ja tähän asiaan ei ole mahdollista liittää.

Mikä kaduttaa eniten?
Se, etten mennyt operaatioon aikaisemmin, vaikkapa 5 tai 10 vuotta sitten. No eipä sentään, nämähän ovat kehittyneet valtavaa vauhtia viime aikoina. Vuonna 2000 tehtiin vielä sentyyppisiä operaatioita, joita yksikään ajan tasalla itsensä pitänyt kirurgi ei suostuisi enää edes tekemään. Vielä 2005 laitettiin mahapantoja jopa suomalaisissa keskussairaaloissa ja asennettiin palloja mahalaukkuun ja vastaavaa nykytiedon valossa suoranaista hömppää. Vielä tulin sellaiseenkin käsitykseen, että Tallinnan kirurgit ovat näissä moderneimmissa leikkauksissa vuosikausia suomalaisia kollegoitaan edellä. Suomi onkin todellinen kehitysmaa esim. Ruotsiin verrattuna, jossa saamani tiedon mukaan jo 2009 tehtiin yli 5.000 lihavuusleikkausta. Suomessa yleinen asenne on menneinä vuosina ollut kovin kielteinen tyyliin "miksi pitäisi julkisilla varoilla maksaa operaatio, kun joku on vaan syönyt itsensä lihavaksi?". Selvää asennemuutosta olen kuitenkin havainnut mediassa vuoden 2010 aikana.

Lopuksi
Nämä ovat ikiomia kokemuksiani. Pahoittelen, jos joku käsitykseni on puutteellinen tai suorastaan virheellinen; tahallista se ei ole.

No juuh! KIITOS kattavasta selostuksesta.

KIITOS! Oli todella mukava lukea noin kattava selostus.

Olipa hieno ja tarkka selostus sun leikkausreissusta. Suomesta on mennyt nyt ainakin yksi pätevä lääkäri Viroon tekemään näitä leikkauksia.

Kiitos Tyrvää!

Kiitos Tyrvää!
Kirjoituksesi oli erittäin mielenkiintoinen ja oikein mukava lukea.

Oleppa hyvä!
Tallinnassa ei jonon pituus vaivaa.....

Hei!
Nostin tämän ketjun esille, koska Tyrvään leikkausselostus Virosta on perusteellinen ja luottamusta herättävä. Tosin pidän silti Suomea edelleen parhaana leikkausvaihtoehtona. Meillä on muutama huippukirurgi kuten Victorzon. Lisäksi ei ole kieliongelmia, vaikka hän onkin ruotsinkielisestä? Vaasasta.

Kylläpä houkuttelisi käydä Viron puoellla kun luki tämän ketjun, hinnassa on hirmuinen ero!
Mutta mites sitten jatkoseuraamiset ym. hoituu? Täältä puolen Suomea ei ihan joka kuukausi kehtaa Viroon lähteä.

Ja täytyy myöntää, että ajatus leikkaukseeen menosta Virossa kyllä hieman pelottaa. Iso leikkaus kyseessä ja vieras maa. Miten siellä pärjää kun ei ole suomenkielistä henkilökuntaa välttämättä saatavilla? Joku tukihenkilö olisi paikallaan, joku joka osaisi auttaa ajan varaamisessa ym. Ajatus pelottaa, mutta myös houkuttelee. Voi hitsi!

Minulla on leikkaus 13.10 Adamsonilla Tallinnassa. Oli tosi hyvä lukea Tyrvään kokemuksesta, kiitos!!
Nyt ei jännitä yhtä paljon

Suomessa on eräs taho joka toimii "tukihenkilönä" eli firma joka hoitaa käytännön asiat Viron suuntaan. Jälki- ja ennakkotarkastus sekä mahdolliset komplikaatiot hoidetaan Suomessa. Hintaa koko paketille matkoineen tulee 7600 e. Voin antaa yhteystiedot yksärinä haluaville ja kertoa omat kokemukseni ko. reissusta, näin julkisesti en viitsi mainostaa.

Toi kuulostaa hyvältä, mutta ei varmaan enää voi vaihtaa kun on jo leikkausaika the health clinic'ille? Harmi että en tiennyt tosta aikasemmin...

Adamson tekee näitä leikkauksia lähes päivittäin, voin suositella häntä vilpittömästi.

Adamson teki myös vatsanmuotoiluleikkaukseni, josta olen nyt hiljalleen toipumassa. En halunnut tavanomaista "roikkoleikkausta", koska olen ollut ylipainoinen todella pitkään ja vatsalihakseni olivat venyneet ja irronneet toisistaan. Nyt ne lyhennettiin ja kiinnitettiin ja siluetti on kaunis ja luonnollisen näköinen. Toipuminen leikkauksesta on aina hidasta, aina se vaan vie voimat mutta nyt mielestäni olen jo voiton puolella... ja kerään voimia seuraavaan koitokseen!

Tsemppiä kaikille leikkaukseen menijöille, ei sitä kielimuuria tarvitse pelätä. Aina löytyy joku joka puhuu suomea tai englantia, niillä kyllä pärjää.
Adamson ymmärtää suomea ja puhuu sitä kohtalaisesti ja puhuu hyvää englantia.