Takkuinen alkutaipale Satakunnassa

Viimein uskaltauduin rekisteröitymään tänne palstalle. Viime viikolla olin Satakunnan keskussairaalassa lääkärin haastattelussa. Seuraavana ravitsemusterapeutti, jolle sain ajan kesäkuussa. Lääkärikäynti oli tosi epämiellyttävä ja nöyryyttävä. Lääkärin mielestä olen liian laiha leikattavaksi enkä tarpeeksi sairas. Olen 110kg/165cm. Polvet, nilkat ja selkä on kuitenkin niin kipeät, ettei meinaa mistään tulla mitään. Sitten mulla on myös hankala kiputilanne pää-niska-hartia-seudulla, mistä lääkäri on sanonu, että rintojen pienennysleikkaus auttaisi. Jota ei tietenkään voi tehdä ennekuin on laihtunut paljon.Ei oo rahaa lähteä Turkuun Pulssiin eikä nyt ole mahdollista ottaa siihen lainaa. Nyt tuntuu aivan mahdottomalta jaksaa, kun on niin mieli maassa. Mutta onneksi on tämä palsta! Täällä on tosi kiva käydä!
...ja voisko joku kirjottaa niistä komplikaatioista? Voiko niitä hoitaa? Vai onko ne ihan fataaleja?

Niin tosta vaivalistasta jäi puuttumaan sokerit, jotka on koholla, muttei "vielä" diabetesta, kun arvo on just rajalla. Lääkäri vain totesi, että toi sokeritautihan tossa on tulossa. Ja penäs vaan vastausta siihen, että miksi en viihtynyt tk:n laihdutusrymässä.
Ja tämän käynnin jälkeen olin kipuklinikan hoitajan haastattelussa, joka oli aivan lässynlää ja asiaton. Kyseli pää kallellaan, että ei kai tää niska-hartia-jännitys pelkistä isoista rinnoista voi johtua? Katteli mun papereita ja koitti vakuuttaa mua siitä, että mul on vaan niin vaativa elämäntilanne No jos rintaliivien kuppikoko on H/I , niin eikä ihan selväpäisinä voida päätellä, että jännitystila johtuu ihan niiden rintojen painosta?!?!?
Nyt harmittaa ihan sairaasti, että olin niin hermona kummallakin vastaanotolla, etten osannut pitää puoliani. Onko toivoa päästä leikkaukseen? Onko kellään tämäntyyppistä tarinaa?

Heippa. Kirjottelin tänä aamuna oman tarinani, yritä etsiä se täältä jostain. Samanlainen tarina, ilman isoja rintoja. Ei kyl oikeesti naurata tää tilanne. Odotin siis liikoja. Yritän täs asennoitua sillai, että yritetään sitä ENE-kuuria vielä kerran ja sitten rupeen taisteleen uudestaan leikkausta itselleni.

Yritin jo aikaa sulle lähettää viestin yksityis sellaisen, mut se ei vai tunnu lähtevän tuolta mun "postista".... en tiiä syytä.....
Olis kiva vaikka tavata kun ollaan satakunnasta....eli ei pitäis olla mahoton välimatka! En tiiä uskallanko antaa tietoja tässä....siinä yksityis viestissä olis ne tiedot!
Mites se tutustuminen onnistuis??
T: Tepa 43 Eura (Kiukainen)

Olen tässä miettinyt, onko tuo leikkaus minulle ainoa vaihtoehto, kun paino ei vaan putoa. BMI on 46, aikuistyypin diabetes on. Mutta jotenkin pelottaa tuo leikkaus, vaikka tiedän ettei tämäkään terveellistä ole. Ja sitten kun olis haaveissa vielä yksi lapsi, niin mitenköhän sekin onnistuu, jos menen leikkaukseen? Ennestään on 2 v poika, miten hänen käy, jos leikkauksessa käykin huonosti.... onko Suomessa kukaan kuollut tähän leikkaukseen... entä miten leikkauksen jälkeen syödään?

Yksityisviestit näkyvät omassa postissa niin kauan, kunnes vastaanottaja lukee viestin, joten jos vastaanottaja ei ole sitä lukenut, vaikka aikaa kulunut, niin kannattaa näissä ketjuissa vinkata sille, jolle on viestiä yvnä laittanut, että käy lukemassa postinsa. Vika ei siis ole muussa kuin siinä, että viestiä ei vastaanottaja ole huomannut syystä tai toisesta, asetuksissahan voi laittaa niinkin, ettei tule mitään ilmoitusta uusista viesteistä ja siksi jää huomaamatta.

juu, tuollainen asenne lääkäreillä tökkii. Ammatti-ihmisiä mukamas.
Suomessa ei tietääkseni kukaan ole kuollut leikkaukseen ja raskaaksi saa tulla aikaisintaan 2 vuotta leikkauksesta.
rinnathan pienenee laihtuessa mikäli ne on kasvaneet lihoessa. Itsellä ongelma löytää liivejä kun ympärysmitta on 115cm tai yli mutta kuppikoko olis B... tai no oikea rinta on iso A ja vasen pieni C, eli sellanen picasso olen vielä senkin suhteen.

leikkauksen jälkeen syöminen on jokaisella erilaista. ainoa yhtenäinen tekijä on annosten koko. Ihan leikkauksen jälkeen ollaan kuukausi liemiruuilla. Ohjeissa sanotaan että 2 ekaa viikkoa lientä, mutta peijaksen ravintoterapeuti sanoi että esim. pinaattikeitto on ok. Ja se seuraavat 2 viikkoa (viikot 3-4 leikkauksesta) syödään sosekeittoja mutta esim kala, nakki tms keitot käy kunhan vedät ne soseeksi.

PIeniä annoksia ja usein. tarkkaile juomista tiukasti että saat tarpeeksi nesteitä. Kun siirryt kiinteään ruokaan niin proteiinit ovat tärkeitä. ELI jos lautasella on kasviksia ja lihaa etkä jaksa kaikkea syödä niin se liha olisi tärkeämpää saada syötyä. jätät sitten kasvikset syömättä. näin minulle ohjeistettiin.

TSemppiä elämääs ja pistä ne lääkärit kuriin. Tai tee niin kuin minä, käy hakemassa lähete yksityiseltä. Usein kuuntelevat paremmin eivätkä ole niin elämäänsä/ammattiinsa kyllästyneitä.
Lääkäreiden pitäsi olla meitä varten, kuunnella, rohkaista ym. Valitettavan monelta tk-lääkäriltä tämä puuttuu.


Kanitar

Heippa ja kiitos kaikille, jotka ootte vastannu mulle. Mä en jostain syystä saa esiin mulle tullutta viestiä. Olis hauska siis saada Tepan yhteystiedot ja treffailla. Mulla on ensi viikolla se ravitsemusterapeutti. Kuinka siellä käyttäydytään, että saa lähetteen eteenpäin?
Mä muuten kävin yksityiselläkin pyytämässä lähetettä, mutta silti keskussairaalassa vastaanotto oli enemmän kuin nuiva, niin kuin kerroin aiemmin. Mitä enemmän mietin, sitä enemmän olen sitä mieltä, ettei mua mikään muu auta kuin se leikkaus.
Tepalle terkkui!

Moi!
Koitetaas jos pystyt lähettää mulle sähköpostia niin vaihdetaan tietoja siellä!
Teija.hillevi@jippii.fi
OOOOOttelen postia!
T: Tepa 43

wiccan kirjoitti:juu, tuollainen asenne lääkäreillä tökkii. Ammatti-ihmisiä mukamas.
Suomessa ei tietääkseni kukaan ole kuollut leikkaukseen ja raskaaksi saa tulla aikaisintaan 2 vuotta leikkauksesta.

Ikävä kyllä, Suomessa on leikkaukseen kuolleita, sitä on turha peitellä, ei vaan kerrota yleisesti, mutta kerrotaan se, että kuolemariski on olemassa, kuten kaikissa muissakin leikkauksissa.

Raskaaksi kehotetaan hankkiutumaan vasta sitten, kun painonlasku on pysähtynyt, eli noin vuoden kuluttua leikkauksesta, mutta periaatteessa heti leikkauksen jälkeen voi alkaa yrittämään, se miten nopeasti nappaa, onkin jo eri juttu.
Tuo painonlasku on muuten mahdollista niinkin kauan kuin 54kk, olen lukenut eräästä tutkimuksesta, että laihtuminen on mahdollista leikkauksen jälkeen noin 12-54 kk ajan leikkauksen jälkeen ja kyseessä GBP, eli ohitus.
Tämä tutkimus on ulkomainen, enkä muista, mistä sen luin, mutta olen tuosta kysellyt myös lääkäreiltä ja ovat kertoneet, että on hyvinkin mahdollista, että laihtuu vielä vuodenkin jälkeen, vaikka yleisesti kerrotaan, että laihtumista tapahtuu noin vuoden verran.
Itselläni leikkauksesta jo yli 2v2kk ja edelleen on näkyvissä painonlaskua, mikä on hyvä juttu, kun sitä pudotettavaa on alkujaan ollut reilusti.

Aihe taisi mennä ohi aloituksen, mutta vastasin vastaajan viestiin, niin tuli näin.

itselleni kirurgi peijaksesta sanoi että 2 vuotta odota ennen ku lapsentekoon ryhdyt... tosin voi mennä pidempääkin kun en lapsista niin ihastunut ole

tuo oli uutinen että suomessakin kuolleita.. eipä tosiaan ole uutisissa näkynyt. tosin jos ne leikkaukseen kuoli niin oisivat varmaan kuolleet myös esim. umpparileikkaukseen. mutta jaksamista toivon kaikille heidän omaisilleen.


Kanitar

Täällä vaasassa kuulemma yksi on kuollut leikkaukseen. Hoitsu meinas että se oli sillon alussa kun näitä leikkauksia ruvettiin täällä tekemään ja että tällä henkilöllä oli monta muita vaivoja/sairauksia läskiensä lisäksi...