Tsemppiä tarvitaan!

Vatsan UÄ tänään sitten tehty ja ensiviikolla jo ois aika sisätautilääkärille, joten näin se matka etenee.

Painoa pitäs saada vielä vajaat pari kiloa tiputettua, jotta oon siinä tavoitteessa joka asetettiin, tosin, kutsukirjeeseen olikin sitten laitettu mulle kaksi viikkoa aikaisemmin jo tuo vastaanottoaika, mikä tapaamisella sovittiin.. joten en ota kyllä tästä paineita, jos ei paino tipukkaan. Että on ainakin mulla jo hyvät perustelut valmiina!

Stressiä kannattaa välttää, se tuppaa nostattamaan paineita. Eli jo laihtumisen takia kannattaa ottaa rennosti Hyvää vauhtia oot jo menossa!

^ Olen luonteeltani aika hätähousu, ärsyynnyn jos asiat ei tapahdu ajallaan, joten kyllähän tämä laihduttaminen kärsivällisyyttäni välillä koittelee.

Yritän pitää säännöllisestä ruokarytmistä kiinni, mietin jo aamulla, mitä tänään on luvassa syödä, ja miten ne rytmitän, jotta ei tule pitkiä välejä. Toisaalta yritän taas olla liikaa ajattelematta ruokaa, jotta se ei hallitsisi minua.
Mutta onhan tää aika suunnittelua nyt tää elämä, mutta enemmän mua ahdisti se jatkuva tunne, että pitäs.. pitäis tehdä jotain näille läskeille, mutta kuitenkaan en saanut mitään loppupeleissä asian eteen tehdyksi.

No mutta nyt sä olet tekemässä. Ei mennyttä kannata surra, siitä kannattaa oppia tulevaisuutta varten.

Virheet, sortumiset ja takapakit ovat kaikki sitä varten, että opimme niistä missä mentiin pieleen

Se on sitten tämä punatukka 9 kg kevyempi, verrattuna siihen kun viimeksi mks:n vaakalla kävi!!! Katsotaan, milloin näissä kiloissa tuo laihtuminen alkaa näkymään ulkopuolisille..

Mietin, miten itseni urakasta nyt palkitsisin.. ja päädyin jälkiruuaksi syömään viinirypäleitä kera rahkan. Gastroskopia vielä käymättä, ja sitten mietitään sitä lähetettä .. mutta ei mulla nyt tässä kiirettä ole, kesä olisi varmaan parasta kevennellä vielä ihan näin..

Ruokavaliooni kuuluu kasvikset, broileri, lohi, kananmunat ,raejuusto ja maitorahka sekä lisäsuolana suolakurkut. Huikopalana joskus otan hapankorpun raejuusto päällisellä, ja on hyvää, muuten en leipää syö. Aterioita korvaan myös noilla easydiet pussukoilla, etenkin puuroilla. Ostin nyt noita Nutrilett-patukoita myös, joita voisin makeanhimon iskiessä syödä aterian asemasta.
Voih, tässähän tulee jo nälkä näitä luetellessa, siispä kohta lohta pannulle paistumaan ja salaatin tekoon..

Mukavaa viikonloppua kaikille!! Meillä se vaan sataa vettä ropisemalla.. mutta onpa ihanaa, kun on viimeinkin kevät!

Huomenta!

Aamuteen kanssa nautin Nutrilett Crunch bar - patukan. Olipa hyvää, ja täyttävääkin, joten näitä on haettava viikolla kaupasta lisää, nam.

Iloa elämään! https://www.youtube.com/watch?v=fyvjqGAhhNI

Liityin kokeeksi tuohon kalorilaskuri.fi sivustoon.
Yritän pysyä n. 1200 kcal päivittäisessä energiamäärässä, joten tuolta onkin helppo katsoa mitä siihen sisältyisi. Päiväkirjaan olen jo suunnitellut ja merkinnyt päivän ruuat aamulla valmiiksi. Tänään vielä on luvassa mansikkarahkaa iso kulhollinen, nutrilett suklaapatukka ja appelsiini. Tuota päiväkirjaa selaillessa huomasin, että proteiinia pitäisi vielä enempi mahduttaa ruokavaliooni, olisiko sitten lie nuo PROfeel tuotteet kokeilun arvoisia? Muutenhan syön jo lohta, rahkaa, raejuustoa ja kananmunia. Maito sellaisenaan juomana ei mene alas.

Ai niin, sisätautilääkäri kysyi, kumpaan haluaisin, Kuopioon vaiko Joensuuhun leikattavaksi, jos lähete tehdään?? Kuopio hoitaa seurannat itse, Joensuun jatkoseuranta on MKS:ssa. Noh, sanoin, että laita se lähete sitten Joensuuhun. Joensuussa on kuulemma lyhemmät jonotkin.. .. en ole muuten koskaan käynyt Joensuussa, joten toivottavasti "nähdä Joensuu ja kuolla" ei toteudu ainakaan kohdallani tuolloin.

Tuo kalorilaskuri.fi onkin oiva apu tässä urakassa, etenkin jos haluaa vaihtelua ruokavalioon. Helposti näkee proteiinit sun muut, jotta kurssissa pysytään.

Sovittelin tuossa vaatekaappien sisältöä, tolkuttomasti pieniä vaatteita kaapeissa, aikoinaan vuosia sitten kun olin tuon -50kg pienempi (nythän siis - 40 kg pienempi vain -- 10 kg on nyt pudonnut!! ) En ole vain raaskinut heittää mitään pois vielä .. nytpä päätinkin, että tämän talven kamppeita en enää varastoi, vaan joutavat pois.. ja että siinä on mulle tavoitetta, että mahdun sitten noihin jäljelle jääviin tulevaisuudessa, uusia en osta yhtikäs mitään ennen sitä!! Farkkuja on jos minkälaisia, valkoisista mustiin ja siltä väliltä, ja joka kokoa, jotta kuljenpa niissä, kunnes mahdun joskus noihin normi vaatteisiin! .. ja kesällä leikkaan osasta puntit pois, niin sittenhän mulla jo onkin shortsit!

Hitsi. Täytyy nostaa sulle hattua... Sulla on asenne kohdallaan .

Minäkin keräilin tavoitevaatteita kaappiin aloitellessani. Alkuun halusin mahtua normaaleihin kokoihin. Suurin tavoitteeni taisi olla koko 42. No nyt on koko 38, onneksi en enää pienene. Kohta joutuis muutoin jo lasten osaston puolelle... Samat vaatteet olleet jo käytössä puolisen vuotta, joten nyt voisi ostaa kaikkia hienojakin vaatteita, mutta se sovittaminen on vain NIIIIIN vaikeeta.

Hei Punatukka ja kumppanit.
Minä olen jojoilut painon kanssa noin kolkyt vuotta ja aina varastoinu isot vaatteet varastoon, kun kumminkin lihon takasin. Sopivia vaatteita on siis tämän uuden elämän aikana löytynyt omasta varastosta, mutta ne eivät ole olleet ihan tämän päivän muotia.

Enää en varastoi isoja vaatteita, vain myin pois kirpparilla ja loput vein Fidaan.
Ajatuksena on pysyä pienemmässä koossa . Vaatekaupassa miusta on tullut ronkeli. Ennen ostin sen, mikä mahtu päälle ja nyt on liikaa valinnanvaraa.

Hei ystävät!

Voikun mullakin ois joskus se päivä, että voisin valita kaupasta sen mikä miellyttää silmää, enkä sen koltun mikä sattuu mahtumaan päälle! Olen päättänyt, että jos se päivä joskus koittaa, Helsingissä vierähtää päivä jos toinenkin ostoksilla shoppailen.

Yritän olla vaipumatta epätoivoon ja ajattelematta miten pitkä matka tuohon vielä on.. ja pääsenkö edes leikkaukseen, sehän se on tässä vielä päättämättä myös.

Kävin lukemassa tuolla karppaus-sivustolla vanhoja kommentteja laihdutusleikkauksesta tai siihen aikovista, ja olipa ikävää luettavaa kerrakseen. Että millaista helppoa laihtumista sitä ollaankaan tässä tavoittelemassa itsekurittomana läskiperseenä. Että näin!

Luin myös karppaus-sivustolta kommentteja laihdutusleikkauksesta, oli tosiaan ikävää luettavaa Onneksi täältä foorumilta saa lukea positiivisia juttuja ja saa vertaistukea

Ihmisethän nyt vaan on aina sitä mieltä, että oma mielipide on se ainoa oikea.
Eipä heistä välitetä vaan koitetaan rämpiä tätä valitsemaamme tietä. Mulla se tie johtaa torstaina sis.lääkäriin, kyllähän se aika kului vaikka pitkältä tuntui silloin talvella.
Kovempi flunssa kun olen muistanut sairastaneeni. Räkää tulee niin, että nauroin miehelle painon varmasti laskevan kun niistän litrakaupalla päivässä

Hei Mirana ja meevin! Asiat etenee.. mutta ni-in hitaasti, vaikka välillä pähkäilen sitäkin, että mitenkäs sitten töissä onnistuu nuo ruokailut leikkauksen jälkeen ja mitenkäs ylipäätään ehdin mitään syödä ruokatauon aikana?
Meillä töissä ruokataukojen ajankohdat on tosi epäsäännölliset, syödään silloin kun keritään parhaiten. Jotta onpa suunnittelua, etenkin kun en aio työkavereille kertoa tästä leikkauksesta yhtikäs mitään.

Jotta on ne pähkäilyt mullakin. Söin nyt kokeeksi tuon profeel vaniljarahkan aamupalaksi.. hhmmm... oma sekoitus marjarahkaa on paljon maistuvampaa. Tietysti tuohon olisi voinut laittaa puolukkasurvosta joukkoon.

Pyysin jäsenhakemuksen LILE ry:stä, odotellaan nyt sitten sitä tässä..

Kyllä sitä saa syömiset hoidettua ruokatauoilla. Itsekin sitä asiaa pohdin, kun ei tuo epäsäännöllinen 3-vuorotyö ole muutoinkaan niin tasaista. Minä olen aina ollun ns "nopea syöjä". En vieläkään osaa syödä hissukseen tai kuluttaa sitä 30 minuuttia syömiseen. Ruokailen entiseen tapaan, lusikan ja haarukan olen tosin vaihtanut pienempään. Tulee lapettua sitä ruokaa vähemmän suuhun kerralla ja maha ottaa ruuan paremmin vastaan.

Itse totesin helpoimmaksi sen, että pakkaan annoskuppeihin kotoa ruuan. Kukaan ei jaksanut ihmetellä syömisteni pienuutta ja sani näin koostettua mieleiseni aterian. Sairaalan ruokasaliin en ole enää leikkauksen jälkeen eksynyt kuin muutaman kerran. Varailen ruokia mukaan muutamaan pienempään erään ja käyn syömässä kahvitauon ja ruokatunnin aikana. Mukana kassissa kulkee proteiinipatukkaa, hedelmää ja pähkinöitä hätävarana.

Ruuat tahtoo kyllä välillä olla Saarioisten äitien herkkuja. Olen todennut, että töissä on se ja sama mitä syö. Lähinnähän se on elimistölle vain polttoainetta... Kotona laitan sitten kyllä kunnon ruuan itse. Jostain valmisruuasta syö kahdesti masun täyteen. Maksalaatikkoa on mennynnä muutama laatikko...

^ Kiitos vastauksesta Hansu! Kaikki nää asiat vaan nyt tässä jo kovasti pohdituttaa. Täytyy tehdä minunkin noin, jotta annoksia valmiiksi eväsrasioihin, Tupperwaretkin pääsevät siis viimein käyttöön. Ja työkaverit ei näe, mitä siellä rasian pohjalla on. Olen tässä viime vuodet elellyt vallan eineksillä, jotta niitä vain eväätkin ovat olleet! Maksalaatikko voi silmän kanssa on mun herkkua, menee muuten kylmänäkin tuo loora.

Nyt Vappu-brunssille: kananmuna, raejuustoa, hapankorppu, grillilohta, tomaattia, suolakurkkua ja pari isoa mukillista teetä. Ja jäistä puolukkarahkaa sitten myöhemmin jälkkäriksi. Kyllä näillä eväilläkin ihmeesti vaan pärjää!

Aurinkoista Vappua Kaikille!

Tupperin kupit on parhaita eväille. Ostin sellaisia 3dl kulhoja. Mulla on aina kaksi tai kolme purnukkaa työvuoroa kohden ja niistä lusikalla ruuat pistelen menemään. Kukaan ei ihmettele ruokien määriä tai laatua.

Sen maksalaatikon kanssa pärjää hyvin. Alkuun söin siitä 400 gramman rasiasta 3 päivää, nyt riittää kahdeksi päiväksi. Enempää ei tohon masuun mahdukaan. Lihamakaroonilaatikko on myös ihan jees. Nyt olen pistellyt menemään noita valmis puurojakin. Uusia herkkuja löytyy eineshyllystäkin

Olen selaillut viimepäivinä useita blogeja, joissa bloggaajat on käyneet läpi laihdutusleikkauksen. Todella kannustavia esimerkkejä miten kilojen kanssa taisteluun on apua leikkauksesta löytynyt, vaikka tietysti on joutunut tekemään töitä itsensä ja etenkin psyykkeen kanssa paljon.

Itselläni on nyt jo malttamaton olo välillä, ja epäilys tuleeko tästä tään valmiimpaa milloinkaan. Pitäisi ilmeisesti lukea jo vähempi näitä juttuja. Paino kyllä tippuu ja 1200 kcal energiamäärän riittävyyden kanssa ei ole ongelmia, mutta aika kuluu niin mahdottoman hitaasti välillä, etenkin näin vapaalla näitä pohtien. Jos olisin mennyt yksityisesti toimenpiteeseen, tilannehan olisi jo toinen.
Toisaalta olen ymmärtänyt, että mitä enempi painoa näin tiputtaa jo ennen leikkausta, aina sen parempi?

Siirrynpä tästä läppäriltä välillä puolukkarahkan tekoon ja sitten ihastelemaan kevättä ulos.. krookukset kukkii; narsissit ja tulppaanit avautuvat jo ihan kohta myös..

Minusta tämä odotus on vain hyvä. Aloitin matkani leikkausta kohti vuoden vaihteessa ja siinä vaiheessa olin kovin malttamaton. Nyt taas tuntuu, että kaikki tapahtuu omalla ajallaan, eikä kiirettä ole. Tämä homma kun kuitenkin on nyt loppuelämän juttu, niin muutamasta kuukaudesta ei mikään ole kiinni.

Mulla on ensi viikolla aika lekurille ja saa nähdä lähteekö jo paperit Joensuuhun. Riippuu paljon siitä mitä gastrossa on löytynyt vai eikö ole löytynyt mitään. Paino menee h i t a a s t i alaspäin, se välillä pistää miettimään, että näinköhän sitä laihtuu sitten leikkauksen jälkeenkään

Mutta juuri näitä pohdintoja varten minusta on hyvä, että aikaa on! Jospa tuo psyyke pysyisi paremmin kropan mukana

Gastroskopia takana, ja ihan hyvälle tuntuu nyt.

Olihan se mulla aika yökkimistä, mutta se oli niin pikainen tutkimus, että kestihän tuon. Etenkin kun ajattelin, että olen vapaaehtoisesti tähän itse halunnut tulla. Ei ainakaan mitään näkyvää vikaa löytynyt, joten odotellaanhan nyt sitten näyte vastaukset vielä.. ja sitten tuota lääkärin soittoa jatkoista.

Aivan upea on keli ulkona, aurinko lämmittää ja kesää kohti mennään isoin harppauksin.

poistettu

Hei t.si! Sovittiin tutkivan lääkärin kanssa, että sisätautilääkärin soittoajalla kahden viikon kuluttua kuulen vastaukset noista näytteistä.

Minulle nielunäytteenottokin on joskus tuskaa, kun tuo yrjö reflleksi tulee mulla tosi helposti.

Kurkkuun suihkautettiin Xylocain puudute, joka hyvin kyllä suun ja nielun puudutti. Kipua ei kyllä tunne minkäänlaista, ei jälkeen päinkään. Puudutus häviää puolessa tunnissa toimenpiteen jälkeen pois. Ainut ikävä asia mulle oli tuo yökkäily. Mutta onneksi tutkimus on nopea, joten pitkään siitä ei kärsi.. ja hoitaja siinä samalla antaa ohjeita miten nieleskellä ja hengitellä, niin sekin helpottaa toimenpiteessä oloa.

Joten ei kannata ainakaan jännittää etukäteen toimenpidettä!

poistettu

Ei se mukavaa ole, mutta tutkimus ei todellakaan kestä kauaa. Ja niin kuin Punatukka sanoi: kuuntele sitä hoitajaa. Kun saa itsensä rauhoitettua, eikä yritä harata vastaan, niin toimenpide sujuu nopeammin.

En itse voisi kuvitella edes toimivani avustavana sairaanhoitajana. Kun joku yökkii/pulauttaa, niin minä mallista perässä...