Tsemppiä tarvitaan!

Mikkelissä vaatteita voisi tarjota Toivon kammarille tai ekotorille. Keräyslaatikko oli aiemin ainakin Graanin pihalla, en tosin tiedä onko siellä sitä enää... Yhtenä vaihtoehtona on tuoda vaatteet Mikkelin tapaamiseen, jolloin löytävät sitä kautta uuden omistajan.

Päivitystä: 38 kg on lähtenyt nyt kaikkinensa ja vaatekaapista ei löydy enää juuri mitään päälle pantavaa.
Ainoastaan ulkoiluun tarkoitettuja vaatteet on suht sopivia, siis kerrospukeutumisella saa ihmeitä aikaan. (urheiluliivit ja alusvaatteet nyt on täytynyt ostaa!) Minkäänlaista hinkua ei kyllä ole vaatekaupoilekaan lähteä, niinpä yritän mahdollisimman pitkään kulkea sitten noissa väljemmissä vaatteissa, kunnes saavutan jotain pysyvää.

Kotona oleilen isoissa t-paidoissa, menevät jo trikoomekoista kyllä.  

Minua on todella alkanut ahdistamaan ympäristön kommentoinnit muuttuneesta ulkonäöstäni, olenpa sitten läski tai laihtunut, tuon asian ei pitäisi kuulua kellekään?!   Tunnen jo ihmisiä kohdatessani, miten katse nauliintuu kroppaani, työpaikalla eväisiini. Elikkäs läskempänä olin sitten ilmeisesti surkuttelun kohde, mutta tuota ei ääneen sanottu! Mutta nyt sitten voidaan laukoa ihan mitä tahansa "ni-in kaunistuneesta" ulkonäöstäni.  
Itse teen nyt työtä muuttuvan kehonkuvani kanssa, muille ei tuon asian pitäisi kuulu mitenkään.

Olen jo alkanut miettimään, että kun tämä urakka on ohi; voisi paikkakunnan vaihdois olla sittenkin paikallaan..

Sanotaanko, että pelkkä työpisteen vaihtaminenkin jo auttaa asiaa... Helpompi aloitella uudessa paikassa "puhtaalta" pöydältä. Silloin tulee kohdeltua töissä omana itsenään, ei entisenä surkuteltavana minänään...

Ja niitä kommentteja tulee pitkin matkaa. Itse asiassa kommentoijien määrä vain kasvaa kilojen huvetessa. Jossain vaiheessa surkuttelijoiden mielenkiinto kuitenkin loppuu ja huomio kiinnittyy muihin asioihin. Yritä vain tsempata eteenpäin. Kyllä se helpottaa, kun pääset itse sinuksi muutosten kanssa.