2 viikkoa leikkaukseen

Minulla oli perjantaina tulotarkastus ja veitsen alle olen menossa 25.6. En tiedä olenko outo, mutta minua ei pahemmin jännitä saati pelota. Sairaalassa kyseltiin tarvitsenko kuinka paljon tasottavia tai kuinka peloissani olen jo. Tuntui oudolta sanoa, että ei pelota yhtään. Ehkä kun takana on jo useamman vuoden kiihkeä odotus niin pelot ovat jääneet taka-alalle.
Olen tiennyt leikkauksista "kaiken" jo pitkään ja mitään uutta en ole kuullut vaikka aiheesta on julkisuudessa enemmän puhuttu. Äitini on ollut leikkausta vastaan enkä itse saanut (masennukseltani) voimia ajaa asiaa etenpäin. Nyt äitini on (ainakin julkisesti) hyväksynyt, että leikkaus on ainoa vaihtoehto. Ehkä asiaa vaikutti Acomplian aiheuttama todellinen prakaaminen. Nyt äitini on ruvennut etsimään asiasta tietoa ja esittelee minullekin löydöksiään. Häntä ei tosiaan innosta, että mie tiedän jo kaikki nämä hänelle uudet asiat.

Äitini pelkää riskejä, ja kyllähän mie ymmärrän. Ylipainoisen leikkaus on riski vaikkakin minulla painoa ei "kuin " 100 kg liikaa
Siis isompiakin on leikattu onnistuneesti, en missään nimessä vähättele painoani. Voin toki kuolla leikkauspöydälle tai voin jäädä huomenna työmatkalla bussin alle. Haluan yrittää tätä ja mahdollisesti päästä elämään elämää jonka ylipaino on tähän mennessä riistänyt.
Mennyttä ei takaisin saa, mutta toivon tulevaisuuteeni kuuluvan vielä monia pienipainoisia vuosia.

Kesää kaikille!

Kuulostaa siltä, että olet sinut itsesi ja leikkauksen kanssa eikä paremmin voisi kait ollakaan.

Kerrohan kuulumisia. Omaa leikkauspäivämäärää vielä odotellessa

T.

H-hetki lähestyy joten paljon onnea matkaan.
Muutaman viikon päästä tiedät ja tunnet millaista on solmia kengännauhat ilma ähkymistä tuosta noin vain kumartaen eikä se ijän ikuinen maha ole esteenä.

Joten vielä kerran peukut vain pystyyn kyllä se siitä....