Tuntemuksia iltaa ennen...

Moikka,

täällä on eri keskusteluissa kerrottu tuntemuksia ennen leikkausta, joten ajattelin pistää itsekin lusikkani tähän soppaan.
Olin aikaisemmin kovin varma leikkauksen hyödyllisyydestä, eikä tuo ole tuosta mihinkään muuttunut. Kolme viimeistä leikkausta edeltävää viikkoa on ollut vaikea keskittyä töihin, sillä tämä leikkaus ja varsinkin siitä aiheutuvat elämäntapojen muutokset ovat tiukasti pyörineet mielessä. Olen kertonut viimeaikoina melko avoimesti työkavereille mihin olen menossa ja miksi. Sieltä olen saanut tarvitsemaani tukea lähes yhtä paljon kuin täältä palstalta.

Olen huomenna menossa Peijakseen klo 6:30 joten tässä on alle 8 tuntia aikaa. Kotona otettavat leikkausta avustavat lääkkeet, eli haponestopilleri ja veritulppaa ehkäisevä injektio on otettu.
Tässä päivän mittaan olen tehnyt kaikkea valmistelevaa, jotta voisin olla sairaalassa ajattelematta mitä kotona jäi tekemättä. Tiskasin kaikki astiat pois, tyhjensin jääkaapin pilaantuvista ruoista ja vein roskat. Maksoin kaikki mahdolliset laskut ja pesin pyykkikorin tyhjäksi. Kävin aiemmin illalla sukuloimassa jotta ei tarvitsisi yksin pyöritellä näitä ajatuksia päässään.
Viimeviikolla olin hermostunut ja kaikenlaista pyöri mielessä. Kuolemakin tuli mieleen, mutta sitä en varsinaisesti pelkää. Varmuuden vuoksi otin työpaikalta kaiken henkilökohtaisen tavaran mukaani, jotta pahimman sattuessa ei omaisille tarvitse mitään lähetellä. Nyt olen ihmeen tyynenä voinut tätä leikkausta edeltävää iltaa vietellä. Enään ei juuri pelota mikään, eikä huominen edes tunnu kovin jännittävältä. Jännitys iskee varmaan vasta sairaalaan vievässä taksissa. Lähinnä tässä enää mietityttää uusi elämä leikkauksen jälkeen, mutta koko totuus siitä valkenee varmaankin vasta muutaman vuoden sisällä.

Kiitos vaan kaikille ystäville ja tutuille kannustuksestanne, sekä tänne palstalle kirjoittaneille saamastani tuesta.

Kummisetä

Vooii kummisetäää ..kaikki menee varmasti hienosti
oikein paljon tsemppiä sulle huomiseen(tai nyt jo tähän aamuun).
Odotellaan täällä sun kuulumisiasi,tulethan heti kun kynnelle kykenet niitä kertomaan

Niin sitä piti vielä kertoa että mulla ei ole edes vielä laikkauspäivää kerrottu mutta nyt jo jännittää ja ajattelee niinkin kamalaa asiaa kuin kuolema
Ja itse olen ajatellut että kirjoitaqn lapsilleni kirjeen ennen kuin lähden sairaalaan kaiken varalta..en tietenkään anna sitä heille mutta jos jotain tapahtuu niin joku sen sitten antaa...mutta ei meille mitään pahaa tapahdu uso pois...voima haleja täältä tois puolt jokkeee

Hei Kummisetä!Oikein paljon onnea leikkaukseen ja senjälkeiseen toipumiseen.Kyllä se hyvin menee.Peijaksessa on osaava ja upea henkilökunta .Siellä todella tuntee olevansa osaavissa käsissä .Tsemppii!

Onnea Kummisetä! Oli melko koskettavaa lukea noita tuntoja, varsinkin kun itsellä ei ole vielä leikkausaikaa. Odotan jännityksellä niitä kokemuksiasi jälkeenpäin. On harmillista, ettei leikatuilla ole enää tarvetta kirjotella tänne kun leikkauksesta kuluu aikaa ja paluu töihin ja normaaliin elämään on alkanut. Meille leikkaukseen odottaville olisi niin tärkeää kuulla juuri tästä pitkän aikavälin paranemisesta. Mitä leikatuille kuuluu vuoden, kahden ja useammankin vuoden päästä?

Onnea kummisedälle tämän päivän leikkaukseen. Kaikki menee hyvin. Ja huomasin että samat tuntemukset oli sullakin. Itse järjestin kaikki asiat kuntoon jopa sen ketä saa mun lemmikkini jos itselleni sattuu jotain. Silloin kun oma leikkaus päivä koitti 1.9 eli kuukausi sitten niin en jännittänyt sitä laisinkaan. Bussilla menin Turkuun ja Tyksiin. Ja vasta silloin olin hermostunut kun tuotiin esilääkitys ja alettiin viemään leikkuriin. Siellä oli ainakin itselleni rento huumorilla varustettu anesteesi lääkäri joka vei viimeiset pelot pois. Ja leikkaus meni osaltani hyvin ja nyt maanantaina aloitan työt ihan uudessa paikassa. Joten tästä tuli ihan kokonaisvaltainen elämän muutos . Ja painoakin on tippunut leikkauksen jälkeen jo 6 kg yhteensä -17 kg. Joten en ole katunut päätöstäni. Toipumisia kummisedälle.

Itselläni on nyt viikko ja yksi päivä leikkauksesta ja muistan vielä hyvin omat ajatukseni ennen h-hetkeä. Olenko ihan varma tästä, meneeköhän kaikki hyvin, mitä jos kuolenkin tai saan jonkun elinikäisen haitan esim. avannepussin etc . Uskon, että jokainen leikkaukseen menijä käy läpi näitä ajatuksia ja niin kuuluukin. Minä olen onnellinen, kaikki tosiaan meni hyvin ja olin 4 päivää sairaalassa ja hakasetkin napsastiin jo pois. Haavat ovat parantuneet hyvin, mieleni on levollinen ja tiedän tehneeni oikean ratkaisun, koska haluan elää vielä monta kymmentä vuotta. Tsemppiä kaikille leikkaukseen odottaville!

Kummisedälle paljon lykkyä leikkaukseen. Kyllä se varmasti hyvin menee ainakin jos tilastoja katselee.
Olet varmaan juuri leikkauspöydällä todellisten asantuntijoiden hoivassa, joten ole vaan rauhallisella mielellä.

Itselläni on nyt kulunut leikkauksesta 5 kk. Tehtiin se ohitusleikkus, painoa oli lähtiessä 113,600 ja nyt on 95,500.
Alku hankaluudet ovat jo unohtuneet ja elämä muuttunut jo lähes entiselleen. Kaikkea voin jo syöda ja juoda annokset ovat vain pienentyneet.
Aamu voimistelukin on alkanut maistua kun ei ole enää maha tiellä ja jalkakin nousee 90% asentoon jo melko ketterästi. Kunto kun oli mennyt niinä "lihavina"vuosina aivan alakanttiin joten sen kohentaminen minulla ainakin piti aloittaa jänteiden venytyksillä ja lihasten vahvistuksilla ja voimistelu on siihen hyvää. Enää ei henki pihise mäkiä noustessa ja reippaasti kävellessä, vaikka kävely onkin jäänyt vielä tosi vähäiseksi kun toi oikea jalka rimpuilee ja tulee tosi kipeäksi liiasta rasituksesta reiden kohdalta.

Rauta ja B-vitamiinin olen jätäätnyt ainakin toistaiseksi pois lääkärin määräyksestä, hiusten lähtöä on vielä mutta sekin on alkanut vähenemään. Sokeriarvot ovat pysyneet hyvinä vaikka en mitenkään kontrolloi syömisiäni.

Nukkumis ongelmat ovat jääneet eli en enää kuku aamuyöhön ja nuku puolille päiville. Vaan 7 tunnin yöunet riittää pitämaan koko päivän virkeänä. Jo kuuden aikaan aamulla olen pirteä kuin peipponen jota ei ole tapahtunut vuosi kymmeniin.
Eli kuten voit ymmärtää olen enemmän kuin tyytyväinen tehtyäni päätöken mennä leikkaukseen.

Moi,
täällä sitä ollaan Peijaksen K4 osastolla ja toivutaan tuosta torstain leikkauksesta. Juominen on aloitettu pienillä määrillä mehua ja vettä, ja sainkin jo eilen alas toista litraa nesteitä. Sain juuri aamupalan ja tänään onkin jo velliä jä kahvia tarjottimella.

Pahoja kipuja ei ole ollut, joten homma on tuntunut melko vaivattomalta. Ei tässä kuitenkaan missään maraton-kunnossa olla, ja paranemiseen menee varmaankin monta viikkoa.

Kaikille leikkausta odottaville toivotan kärsivällistä odotusta, ja leikkauksen jo läpikäyneille tsemppiä uuden elämän kanssa.

Kummisetä

Onnittelut onnistuneesta leikkauksesta ja uuden elämän alusta

Hienoa kuulla! Olisi kiva kuulla lähipäivinäkin sinusta lisää, tietekin jaksamisesi mukaan. Perässä tullaan, leikkaus on 27.10.

heippa Kummisetä!
Onnea leikkauksen johdosta,nyt sinulla pääsee alkamaan uusi elämä, niinkuin monelle muullekkin leikatulle.Halaus sinulle.Itse tosiaan pääsen 19 pvä leikkaukseen ja alkaa kovasti jännittämään, mutta saan aina kovasti rohkeutta lisää kun luen muiden kokemuksia ja nyt sinun.Voi hyvin ja kirjoittele taas!
S

Palasin tänään työelämään sairaslomalta. Töissä oli kaikki ennallaan, vain minä olen muuttunut.
Leikkaukseni meni hyvin ja tulokset alkavat näkyä. Multa on nyt reilussa kolmessa viikossa lähtenyt jo 12 kiloa, vaikkakin siinä on mukana sairaalassa kertyneitä nesteitä. Olen tulokseen ja olooni erittäin tyytyväinen.
Olen noudattanut saamiani ohjeita ruokavaliosta ja syönyt 6-8 kertaa päivässä. Aterioiden ja välipalojen välissä juonut sitten vettä, rasvatonta maitoa(en edelleenkään pidä sen mausta) ja erilaisia kotona tehtyjä mehuja. Nälkää ei ole vielä koettu, eikä mulle ole myöskään tullut kertaakaan pahaa oloa riippumatta ruoasta. Hyvin pureskeltuna alas on mennyt niin broilerin rintapala kuin kermainen täytekakkukin. Oletan että haasteita tulee kuitenkin vielä, sillä en ole syönyt vielä palaakaan pehmeää leipää saatika sitten perunoita muuten kuin muusina.
Fiilikset ovat korkealla kun tähystyshaavat ovat näin hyvin parantuneet enkä kertaakaan ole vielä katunut tehtyä päätöstä. Sairaalassa sain niin loistavaa hoitoa Peijaksen K4 osaston hoitajilta että en vieläkään oikein tiedä miten heitä kiittäisin niin, että he tietäisivät kuinka paljon saamaani hoitoa arvostan.

Ensimmäinen työpäiväkin on nyt sitten onnellisesti takana ja selvisin siitä mielestäni kunnialla. Täytin aamulla vesikannun raikkaalla vedellä, jotta muistaisin juoda tarpeeksi. Jääkaappiin nakkasin tarvittavan määrän jugurttia ja rahkaa välipalaksi ja pääruoan kävin syömässä ekan työpäivän kunniaksi ruokalassa. Duunikaverit oli syöny alkusalaatit, pääruoan ja jälkkärin ja minä vasta pureskelin broilerinpalaani, mutta sain syötyä sen minkä halusin ja tunne onnistumisesta oli mahtava. Pieniä määriä ja usein, niin olo on energinen ja villi.

Teille kaikille jotka odottelevat leikkaukseen pääsyä toivotan rauhallista odotusta. Leikkaus on aina leikkaus, mutta pelot kannattaa heittää pois ja astella sairaalan ovesta motivoituneena ja onnistuminen mielessä. Peijaksen palvelusta minulla ei ole kuin positiivista kerrottavaa ja kivuista ei todellakaan tarvinnut kärsiä. Tietenkään kaikille leikkaus ei ole yhtä "helppo" ja komplikaatioitakin saattaa tulla, mutta lopussa kiitos seisoo. Osastolla ollessa kannattaa keskittyä itseensä ja paranemiseen. Pulloon puhaltelu kerran tunnissa ja lukuisat kävelyt osaston käytävillä vain auttavat paranemisessa, uskokaa fysioterapeuttianne. Jopa haavat paranevat paremmin kun hoitaa tuon hapetuksen kuntoon.

En vielä malta olla kerran mainitsematta osaston K4 loistavaa henkilökuntaa. Meitä oli huoneessa 13 kaksi kaveria jolle oli tehty sama leikkaus ja kun mieli teki jotain kylmää niin hoitaja "taikoi" meille jostain mehujäätelöt. Ei voi kuin ihmetellä sitä positiivista energiaa jota huumorintajuiselta henkilökunalta riitti, vaikka ei kaikki meidän hoitotehtävät ihan ruusuilla tanssimista tainnut ollakaan.

Tsemppiä kaikille leikkaustaan odottaville ja jo leikatuille.

Kummisetä

Ihanaa lukea tommosta tekstii, tuli niin haikee- ja onnellinen olo.
Nyt on hyvä mieli ootella joulukuun 15.päivää jolloin on mun vuoro! Mietin mielessäni, että pidän sua muun uuden elämän kummisetänä kun sun nimimerkkikin on jo sellainen!

Tsemppiä jatkoon ja kerro kuulumisia liisääkin!
T: "kummityttösi" Tepa 43

Hienoa kuulla Kummisetä! Olen nimittäin samassa tilanteessa kuin sinä tuossa ensimmäisessä viestissäsi syyskuun 30päivä. oli rauhoittavaa kuulla tuota ylistystä peijaksesta! Ihmeesti rauhoitti sanasi.
Imppa

Onnitteluni Kummisedälle Kerrassaan ihanaa ja kannustavaa luettavaa
Tsemppiä kummisedälle uuteen elämään ja impalle 30 päivään

samoin täältä onnittelut sedälle,hienosti menee sinulla.Uusi elämä on sinulla jo menossa, vau

Tuntemukset ovat todella jännittyneet ja ei oikein voi keskittyä mihinkään. Johtunee osakseen ENEilystä. Olen myös antanut ohjeistusta jos vaikka jäänkin sille reissulle. Kuinka hoitaa kissat ja että asunnossani pitää asua ainakin ensi kesä, että näkee nitä puutarhastani on tullut syysistutuksien myötä! (maahan laitettu mm. ainakin 300 kukkasipulia..). Pelota ei kyllä yhtään vaan olo on jännittynyt, odottava, hiukan levoton ja kaiken kaikkiaan innostunut.
Kiva kuulla muiden "leikkauksen jälkeen" tuntemuksia ja miten leikkaus on onnistunut! Minua Kuopio kutsuu 15.11.09 ja uusi ihana elämä voi alkaa!