Miltä tuntuu nyt?

Heips kaikki ohitusleikatut
Onkohan tämä ihan normaalia että mulla ei ole olo vieläkään oikeen asettunut vaikka leikkausesta on jo 4 viikkoa?
Miten teillä muilla ohitetuilla,kuinka monta viikkoa teillä on vienyt että olette tunteneet olonne hyväksi?

Heippa Tigertyttö!
Harmi, kun vointisi ei ole paras mahdollinen. Minkälainen olo sulla nyt on?

Mulla on leikkauksesta vajaa kaksi viikkoa ja olo on ihan kuin ei olisi koskaan leikattukaan..

no mulle tuli niitä komblikaatioita sinä leikkuussa..ja sit kahden viikon päästä leikkuusta ja sit tuli viel flunssa josta koitan koko ajan toipua...eilen aloitin kiinteämmän syömisen niin maha tuli tosi kipeeksi...just juttelin sairaanhoitajan kanssa

Harmillista.. Varmasti olosi tulee paranemaan, komplikaatiot ja flunssa on hidastaneet paranemista.

Mä olen vielä sosemaisella, niin saa miten elimistö reagoi sitten kun se saa kiinteämpää tavaraa sisäänsä..

Tsemppiä Tigertyttö paranemiseen ja voimia toipilasajalle!

Kiitos Bullero

Vihdoinkin selkä/issias alkaa näyttää paranemisen merkkejä. Liikkuminen onnistuu paremmin ja työt kutsuvat ensi viikolla. Kokeillaan, miten selkä kestää nostelemista... jo on aikakin päästä töihin päin.

Eilen tein kaalilaatikkoa ja maha kesti hyvin syödä sitä. Hieman mietitytti kaalin syönti, mutta ongelmia ei onneksi tullut .

Ensi viikolla tulee kolme kuukautta leikkauksesta. Aika hurja vuoristorata se on ollut erilaisine tuntemuksineen. Iloinen ja tyytyväinen olo. Se leikkausta edeltävä jatkuva nälän tunne on poissa ja nyt kun olo rauhoittuu, pystyn keskittymään täyspainoisesti syömisiin. Ainakin sen olen oppinut, että syödä pitää ja useita pieniä annoksia.
Ajellessani iltasella katselin ravintolan ikkunasta sisällä istuskelevia ihmisiä. Mieleen tuli haikeus, että koskahan sitä pystyy syömään sen verran, että voi mennä ulos syömään.

On haikea olo ja surettaa.
Rakkaus lähti tänään kuukaudeksi Japaniin kurssille..
Tiedän, kuukausi on pitkässä juoksussa lyhyt aika.. ja on olemassa ihmisiä jotka elää kaukosuhteessa.
Se ei silti helpota yhtään mun oloa.
Yks ihminen tuli mulle sanomaan että he elää kihlattunsa kanssa kaukosuhteessa tällä hetkellä ja se vasta surkiaa onkin.
No ei se tee mun mielestä siitä yhtään sen surkiampaa. Koska kuitenkin mun tilanteessa on kokoajan huoli siitä toisesta... Se on kaukana toisessa maassa jossa kaikki on erilaista. Kulttuuri, kieli, valuutta... Se on vähän eri asia kuin se että toinen asuu parinsadan kilometrin päässä, vaikka näkisikin vain sen kuukauden välein. Silloin ei tarvitse kuitenkaan olla kokoajan huolissaan siitä kuinka toinen pärjää.. Ei sillä että vähättelisin sitä miten inhottavaa on olla kaukosuhteessa.. Olen ollut itsekkin kaukosuhteessa ja tiiän kyllä ettei se helppoa ole, mutta jos vertaan silloista kaukosuhdettani tähän kuukauden eroon niin minun kokemuksien mukaan tämä on kyllä 100x pahempi kuin se kaukosuhde, kaukosuhteessa siihen tottui ettei toista näe kokoajan mutta mitenkä nytte ko assuu saman katon alla ja yhtäkkiä tuleeki tilanne ettei nähdä pitkään aikaan?
Tietenkin sen on niin ihmiskohtaistakin.. Toiset ihmiset ajattelee eri tavalla kuin toiset. Se että minusta tuntuu tältä ei välttämättä tunnu samalta toisesta..

Harmittaa kuitenkin tuo että heti tullaan valittamaan kuinka muilla on pahemmin kuin itsellä kun ei tiedetä miten toinen reagoi eri asioihin (minä kun olen erittäin tunteellinen ja kyllä herkistelen jo pienestäkin ajatuksesta siitä että toinen on siellä japanissa).

Kamala ikävä on toista.. siellä se nyt taivaalla istuu koneessa kohti nousevan auringon maata...

Voi sua HyeeNa - ymmärrän kyllä hyvin miten kurjalta susta tuntuu. Onhan se aina ikävää kun joutuu rakkaastaan eroon ja jos siihen vielä liittyy huoli toisen pärjäämisestä, olo on sitä kurjempi. Ei tässä muuta voi kun lohduttaa että onneksi aika kuluu kuitenkin nopeasti ja saat varmasti rakkaasi takaisin ja voi sitä jälleennäkemisen riemua!

Tuo on kyllä harmillisen totta, että usein ihmisillä on tapana kertoa toiselle ikäänkuin "lohdutukseksi", että "eihän tuo nyt mitään ole, toista se on minulla...". Tarkoituksena ei ole useinkaan se, että mitätöisi toisen surua tai taakkaa, vaan halutaan olla empaattisia toista kohtaan ikäänkuin jakamalla se toisen kokemus kertomalla omasta ikävästä kokemuksestaan. Tuttua mm. jos kertoo jostakin omasta vaivastaan tai sairaudestaan, aina löytyy niitä jotka laittavat "paremmaksi" - sellaisia me ihmiset vähän tupataan olla . Tsemppiä ja haleja sulle!

Voi, kiitos Bulla65! Tuntuu oikeasti hyvältä kun edes joku ymmärtää sen miten kova paikka tää mulle on!

Niin, yleensähän se menee niin että yritetään olla empaattisia kun tavallaan pistetään "paremmaksi", mutta tää joka mun kohdalle sattui oli kyllä ihan jotain muuta.
Se oli kyllä ihan suoraa vittuilua ja mitätöimistä..

Omaa oloa helpottaa nyt myös onneksi se että rakas laittoi Japanista viestiä että on päässy määränpäähänsä ja kaikki on hyvin, vaikka ei se tätä ikävää poista. Mutta onneksi kuukausi on oikeasti aika lyhyt aika, vaikka se tuntuu pitkältä.

Vuodet vaihtuu ja emäntä vaan vanhenee... Juhlittiin juuri mun ja isännän yhdistettyjä synttäreitä ruokapitojen merkeissä. Söin kaksi kanatortillaa kasviksilla höystettynä ja jäätelöä reilun puolen desin verran myöhemmin. Nyt massu niin täysi, hyvä kun henki kulkee. Eipä taida tarvita ruokaa enää tänään.

Onnea nuorille.

Tuntuu oikein hyvältä!

Mieli on korkealla ja odottelen kovasti ravitsemusterapeutin aikaa maanantaina 24.10. Tuntuu hassulta että kaikki on tapahtunut näin nopeasti ja toisaalta niin kovin hitaasti.Haaveilen kovasti uudesta minästäni ja suunnittelen uutta lookiani. En yhtään osaa edes kuvitella miten nopeasti tai hitaasti tässä edetään. Haaveilen leikkauksesta ensi kevään korvalla.
Z

Jippiiiiiiiiii Paino tänään 99.9 Alle satosen vähän,mutta kuitenkin alle

Onnea Tigertyttö!

Mulla on tosi hyvä fiilis. Rakas on saapunut takaisin Suomeen ja ollaan saatu viettää viikonloppua yhdessä.
Tosin mahtavaa fiilistä varjostaa epätietoisuus lääkärin toimenpiteistä, tämänpäiväiset labrakokeet ja hammassärky jotka on onneksi ohimeneviä kiusoja.

Viikonloppuna oli pakko antaa periksi ja mennä ostamaan housut, kun edelliset (kesällä ostetut) ei pysyneet enää päällä.

Mun housukoko on 42!! Mun haave joskus pari vuotta sit oli, että jos joskus kokoon 40-42 mahtuisi.
Nyt sain koittaa useita eri malleja ja koko oli sopiva vaikkei malli olisikaan ollut.
Ihanaa.
Ja siis 2 vuotta sitten mun koko oli 56-58.

Voi Pallokala, sähän oot jo ihan pikkarainen! Onnittelut! Josko sitä itsekin pääsis vielä noihin 40-koon housuihin!

Eilen 3 kk leikkauksesta ja painoa lähtenyt 33 kg heinäkuulta.Olo paranee päivä päivältä.Yksi diabetestabletti pudotettiin pois ja aloitettiin B 12-vitamiinin nauttiminenn.Eli nyt menee päivässä 1 tabl diabetekseen,heinäkuussa oli vielä insuliinit ja 4 tablettia lisäksi.Insuliinin lisäksi myös atooppiseen ihottumaan tarvitut voiteet jäivät leikkausreissulla pois.Viime talviseen talvitakkiin jää aikas reilusti tilaa ja kengännumerokin on pienentynyt.Matka jatkuu,mutta olen kyllä tosi tyytyväinen,ilman leikkausta en olisi omin voimin tähän olotilaan päässyt koskaan.Oikein mukavaa joulunodotusta kaikille!

Hansu46, siis paraniko sulla atooppinen ihottumakin leikkauksella? : o

Mulla on ollut atopia 2-vuotiaasta lähtien ja ennen leikkausta jouduin käyttämään päivittäin Elidel-voidetta,raavin joka ilta jalkoja ja selkää ja suun ympärys oli aina rikki.En tiedä onko se lopullisesti parantunut,mutta tajusin,että leikkauksen jälkeen ei ole Elideliä tarvinnut laittaa lainkaan ja ihmiset sanovat etteivät ole nähneet ihoani niin normaalina vuosikausiin.Kyllä sen täytyy tästä elämänmuutoksesta jotenkin johtua,siis leikkauksesta ja ruokavaliosta.Ennen en sietänyt sitrushedelmiä lainkaan ja nyt voin syödä mandariinejakin.En olisi uskonut,että näinkin voi käydä.Voihan stressi tai joku muu tekijä sen vielä laukaista,mutta 3 kk on mennyt nyt näin ja se on uskomatonta!

heips hansu46, tosi kivaa kuulla et on elämä kaikin puolin parantunu leikkauksen jälkeen. mulla alkaa nyt kans olo paranee ja mieli myös ite en olis enään pystyny painoa tiputtaa, mut leikaus on pelastanu mun elämän, vois melkee sanoo kaikin puolin, yks pieni takapakki oli, mut se tuskin oli leikkauksesta johtuva, maanantaina lekuriin ni saan noi pirskatin kilppari-arvot viellä kohdalleen, ni sit pääsee nauttimaan elämästä oikeen olan takaa kiva kuulla et sulla myös iho parantunu ja varmaan yks hyvä syy siihen on ku ruokavalio meni uuteen remonttiin oikeen hyvää ja leppoista joulun odotusta ja muutenkin hyvää uutta elämää uusin kujein

Juups,näin on.Mulla kilpirauhasen vajaatoiminta löydettiin 1997,oli varmaan kytenyt jo pitkään.Onneks siihen on helppo hoito,pilleri poskeen päivittäin ja kontrollit säännöllisesti.Onko haidi66 sulla iho-ongelmatkin parantuneet vai?Mä en muuten tiedä BMI:täni tällä hetkellä,täytyy hakee se laskurilla netistä.Sen tiedän,että pudotettavaa on ainakin vielä toiset mokomat 33 kg,en oo asettanut lopullista tavoitetta vielä.Leikkaus pelasti myös mun elämän ja kiva kuulla,että näin on muillakin.Nimenomaan,uusi elämä,uusin kujein

Mulla on ollut atopia 2-vuotiaasta lähtien ja ennen leikkausta jouduin käyttämään päivittäin Elidel-voidetta,raavin joka ilta jalkoja ja selkää ja suun ympärys oli aina rikki.En tiedä onko se lopullisesti parantunut,mutta tajusin,että leikkauksen jälkeen ei ole Elideliä tarvinnut laittaa lainkaan ja ihmiset sanovat etteivät ole nähneet ihoani niin normaalina vuosikausiin.Kyllä sen täytyy tästä elämänmuutoksesta jotenkin johtua,siis leikkauksesta ja ruokavaliosta.Ennen en sietänyt sitrushedelmiä lainkaan ja nyt voin syödä mandariinejakin.En olisi uskonut,että näinkin voi käydä.Voihan stressi tai joku muu tekijä sen vielä laukaista,mutta 3 kk on mennyt nyt näin ja se on uskomatonta!

Ok, mulla on myös aika paha atooppinen ihottuma, varmasti elämäntapamuutoksilla saa paljon aikaan ihon laadun parantamiseksi mutta ois ehkä parasta ikinä jos leikkauksesta sais siihenkin apua. Varmasti se hyöty atooppiseen ihottumaan on leikkauksenkin osalta just se ruokavalion ja elämäntapojen muutos mutta siis vau. Oispa mahtavaa..

heips hansu46 ja HeeNa mulla ei oo mitään pahaa atooppista ihoa ollu , mutta muuten suht huonossa kunnossa iho oli, nyt leikkauksen jälkee vois melkee sanoo et iho on ku vauvan peppu ei oo näppyjä sun muuta enään tullu vaan täysin kirkas ja pehmeä iho, eli kyllä tolla ruokavalilolla on ollut tosi iso asia myös tohon kuten kaikkeen muuhunkin fibron kivut on alkanu hellittää tosi hyvin, kuten myös masennus, polvisäryt sun muut, en oikeestaan keksi mitään huonoa sanomista leikkauksesta, pelkkää hyvää ja tosi positiivinen olo nykyään, jopa kiukun puuskat ja ärtyneisyys kadonnu kilojen myötä toivotta vasti myös teillä on hyvä olla ja tietty kaikilla muillakin eli nyt vaan ilosena ootan tammikuuta ja 1kk reissua thaimaan lämpöön ja nyt saa ostettua kauniita vaatteita ja ihan normaali kokosia vanhat vaatteet on menny kirppikselle aikoja sitten ja uusia nyt kovasti hankitaan lisää oikeen hyvää joulun odotusta ja kaikkea muutakin teille kaikille ja hirveesti stemppiä leikkaukseen meneville tai just leikatuille kyllä se ilo koittaa alkuvaikeuksien jälkee ja vaikka apino junnaa välillä, niin kyllä se siitä taas alkaa tippumaan, niin alko mullakin junnauksen jälkeen ja nyt taas päässy syömään jo suht hyvin sairaalalreissun jälkee kirjotelkaa ja kertokaa kuulumisia, tai kyselkää jos tarttee neuvoja koitan auttaa niin paljon ku osaan