katka matkalla mallinmittoihin ;) leikkaus 21.11.2011!!

Uutena tyyppinä mukaan keskusteluun..On tullu seurailtua tätä sivustoa jo jonkin aikaa.Tänään sitten liityin joukkoon.
Tarina hyvinkin tavallinen,neljä-vuotiaaksi asti suht normaalikokoinen ja siitä alkoi 22vuotta kestänyt lihominen.Bmi tällähetkellä jotain 55 kun on aikasemmin ollu jopa 61.
Leikkausta olen miettinyt vuosia.Aina telkkarista olen kattonut kaikki dokumentit.Aina kuitenkin ajattelin,että ei minun tarvii niin lopulliseen keinoon turvautua.Mutta nyt syyskuun alussa tulin tienpäähän.Reilusti yli 100kg n.10 vuodessa laihduttanu ja kaikki aina tulee takasi korkojen kera.Oikein hirvittää miten kovilla kroppa on ollu vuosien saatossa.
Päätös tapahtu päivässä ja seuraavana päivänä jo varailin aikaa.Ensin varasin ajan tk-lääkärille ja se meni 20 päivän päähän.Halusin päästä asiassa eteenpäin nopeammin ja otin selvää yksityisistä asiantuntioista.Löysin erikoislääkärin jämsästä jolle sain ajan.Lääkärikäynti oli todella positiivinen kokemus.Lääkäri oli asiallinen,mutta kuitenkin lämmin ja halusi auttaa.Hän totesi,että olisin täydellinen kandidaatti leikkaukseen.Sanoi vievänsä lähetteen henk.koht. keskus-sairaalaan.Tulin ulos lääkäristä ja pillahdin itkuun!Niin onnellinen olin.
Kuukaudessa olen saanut 13.5kg pois osa eneilyllä.Olo huomattavasti parempi,mutta haluu lisää miinusta!
Nyt vaan sitten odotellaan,että asiat etenis nopeesti.Kuulemma ravitsemusterapeutti ottaa tällä viikolla yhteyttä ja lupasivat,että tämän vuoden puolella olis ne käynnit tarkotus käydä.En tosin edes oikein tiedä kaikkia vaiheita ja ne taitaa vaihdella paikkakunta kohtaisesti.Ainakin se rav.terapeutti ja sisätautilääkäri tänä vuonna.
Mukava lukea muiden kokemuksia ja jännittää yhdessä!

Tervetuloa meidän yhteiseen sakkiin. Täältä löydät varmasti paljon vertaistukea ja tietoa.
Olet saanut todella upeasti pudotettua kuukauden aikana eneilyllä.
Aurinkoista syksyä Jkylään.

Hei, mukavaa kun liityit joukkoomme, oletkin jo saanut asioita pyörähtämään eteenpäin mikä on hienoa!

Täällä on mukavaa jännittää yhdessä, siinä taitaakin olla syy miksi tähän aikaan koneella kukun, mulla leikkaus huomenna keskiviikkona ja uni katkesi ihan vallan....

Painoa olet saanut alas hulppeasti, siitä on hyvä jatkaa!

Hienosti pudotettu=) jee ja tervetuloa minunkin puolestani meidän kauniiden ja rohkeiden joukkoon;) tsemppii jatkoon.

Kiitoksia kannustuksesta!
Tänään on todella huono päivä,ahdistaa ja masentaa.Olen tietyissä asioissa hyvinkin spontaani ja odottaminen on pahinta mitä tiedän.Koko leikkaus tuntuu olevan valovuosien päässä ja olen varma,että joku vielä estää koko jutun.
Asia joka vaivaa kaikkein eniten on se,että kävin n.puoli vuotta sitten jo sairaalan rav.terapeutilla.Sillon oli vaikea vaihe menossa.Ahmin,oksensin ja paastosin.Elämä oli todella raskasta.Näitä asioita käsiteltiin viikottaisilla käynneillä,eli nämä asiat on kaikki tiedoissani ylhäällä.Se siellä sitten seuraa minua hamaan tulevaisuuteen.Pelkään,että jos ja kun rav.terapeutti on sama henkilö,niin hän ei puollakkaan pääsyäni leikkaukseen.APUA!!

En usko että se on este leikkaukselle kunhan vain ongelma todetaan voitetuksi ja pääkoppasi "kestää" leikkauksen ja kaiken muun muutoksen sen ohella!
Minäkään en voi tietää miten tulen pärjäämään leikkauksen jälkeen, toivottavasti hyvin, olen tätä asiaa ehtinyt miettiä jo aikas kauan ja uskoisin olevani asian kanssa sinut, mutta mistäs sen voi tietää ennenkuin konkreettisen muutoksen kanssa on tekemisissä.

Tsemppiä!

Eipä kuulunu tällä viikolla mitään,vaikka luvattiin.Tuntuu jo hiipivä masennus..
Oikein itteekin ärsyttää kun on niin kärsimätön kaikessa.No ainakin painoo on nyt lähteny syyskuun alusta 14.2kg.Se sentään tuntuu mukavalle.Ei auta muu kun tiputtaa painoa ja odotella,josko jotain kuuluis ens viikolla.

Älä hätäile Katka. Kyllä sieltä kuuluu. Itse asioin samassa puljussa ja aika napakasti asioita hoitavat. Odottavan aika on vaan niin pitkä. Olet saanut híenosti painoa pois ja se on kaikki eduksi sinulle itse operaatiossa. Iloitse siis siitä ja tsemppaa itseäsi eteenpäin.

Halein,
Aloittelija

Hei aloittelija!Olet ilmeisesti jo päässyt asiassa eteenpäin.Olisin kiitollinen jos jaksaisit kertoa missä olet käynyt,mitä sinulle on tehty/sinulta kysytty ja kuinka nopeasti asiat on edenneet?Siis jyväskylästä ollaan molemmat ja en tiedä yhtään mikä minua odottaa.

Mahtavaa!!Sain vihdoin ajan ravitsemusterapeutille 17.11 klo.9.00 johon on kuulemma varattu 2h aikaa.Hui..Sitten endogrinologi olis 14.12 klo.10.30.
Hieman kyllä jännittää.Asiat etenee vihdoin ja leikkauksesta voi vihdoin tulla totta!!Noh vihdoin ja vihdoin,eihän tässä nyt ikuisuutta ole menny ja monet on odottanu paljon kauemmin,mutta kun satun olemaan sellanen hätäilijä.Kaikki pitäs tapahtua heti.
Nyt sitten pitäin olla 17.11 jo aika varma,että oikeesti haluaa sen leikkauksen.Helppo haaveilla,mutta tosi paikan tullen miten siihen sitten suhtautuukaan??
Kaksi tuntia kuulostaa aikaslailla pitkältä ajalta,minkälaiseen grilliin sitä joutuukaan?Pelkään,että sanon jotain tyhmää tai väärää ja matka tyssää siihen...Onneks mulla on paljon ystäviä ja ihana perhe,jotka tukee mua kyllä varmasti koko matkan.Mutta eipä kukaan sitä ymmärrä niinkun te ihanat ihmiset täällä,kohtalotoverit :)
Täytyy tänne aina vähän purkaa tuntemuksia,varsinkin sellaisia joita ei kehtaa läheisille kertoa..

Katka, noi sun tuntemukset kuullostaa niin tutuilta!!! Mulla kans epätoivoa kun pelkään että prosessi kestää kauan ennen ku pääsen leikkuupöydälle..
Ja oon kans sellanen että tars tapahtuu nopeesti asiat ku kerran oon päättäny lähtee mukaan.. Jos mulle soitettas vaikka just nyt, että kuules likka paas laittaen neljä pyörää alles ka köröö tänne sairaalaan, että sut leikataan 2h päästä, olisin heti valmis!!!

Mä en ehkä tänään menis leikkaukseen,mut jo heti huomenna!
Olis mahtavaa kun pääsis puukotukseen jo keväällä,mut taitaa olla turha toivo..Saas nähdä miten vaikuttaa,kun mulla on kaksisuuntainen mielialahäisiö tai niinku ennen sanottiin niin oon maanis-depressiivinen.Se on kyllä lääkkeillä hyvin hallussa,mutta ne voi keksiä,että en psyykkisesti kestäis sitä leikkausta.
Se kyllä oikeesti itteekin pelottaa,että meenkö siitä ihan sekasin?No kai sitä on turha pelätä.Mun sairaus aiheuttaa myös sitä,että oon joskus tosi impulsiivinen,mutta nyt kaikki ok.Oon kuitenkin jo yli vuoden kypsytelly asiaa niin en usko kuitenkaan,että tää mikään mielijohde on.
Noh tää on vaan elämää,ei sen enempää ;)

Hommat etenee..Tänään kävin verikokeissa ja sydänfilmissä.Filmi ilmeisesti ok.Verta otettiin PALJON.Tuli tosi huono olo sen jälkeen,vaikka yleensä en oo kovin herkkä voimaan huonosti.
Huomenna ravitsemusterapeutti.Ihan jännittää!!Paino on taas noussu,vaikka sain jo hyvin pudotettua.Se harmittaa.Todennäkösesti mut passitetaan enelle.Pelottaa jo valmiiks,kun nyt on tulossa kaikkia pikkujouluja ja risteilyä yms..Muutenkin oon niiiiiiiiin kyllästyny siihen pussitouhuun.Toisaaltahan se on hirveen helppoo,kun ei tarvii miettiä syömistä tai stressata sitä tekeekö hyviä vai huonoja valintoja.Mutta eihän se mitään herkkua ole.Oon kyllä valmis tekemään mitä vaan,että pääsisin leikkausjonoon...
Mua pelottaa,että sanon jotain tyhmää ja koko homma tyssää siihen.Elämä on nyt vähän myllerryksessä,niin vaikutanko sitten tarpeeks motivoituneelta,kun muuten seinät kaatuu niskaan..?
Viimeaikoina on monesti tehny mieli vaan lyödä hanskat tiskiin ja lopettaa eläminen.En siis oo mitenkään itsetuhoinen tai mitään,vaan olisa niin ihanaa kun sais maailman pysähtymään kokonaan ja sais pari viikkoo/kuukautta vaan maata.
Noh ei auta,kun vaan rämpiä eteenpäin ja toivoa,että huominen käynti on pelkästään positiivinen.

Tsemppiä, kyllä se homma etenee!

Usein elämän murheet saa laihduttamisen jäämään ja itse olen myös huomannut, että laihduttamisyrityksiini tuijottaminen eli niihin liikaa keskittyminen oli aikoinaan monasti este onnistumiselle. Ei tullut tarpeeksi hyviä tuloksia, tarpeeksi nopeasti ja sitten ei tarvittukkaan oikeastaan edes tekosyytäkään, usein pelkkä himo sai herkuttelun jatkumaan ja siinähän sitä oltiin. Ne kilot, jotka olin pudottanut viikkojen vaivalla tuli takaisin korkojen kera varsin nopeassa tahdissa, usein nopeampaa kuin olivat pudonneet.

Tsemppiä käyntiin ja kyllä se hyvin menee. Aina voit painottaa, että olet hakenut apua sitä tarvitsiessasi, joten ei sitä sinua vastaan saisi käyttää.

Kiitos kannustuksesta.
Kaikki ei nyt sitten menny ihan niinku piti..Kun menin vastaanotolle,niin tämä ravitsemussuunnittelija oli jäätävän kylmä!!Tuntu siltä,että hän katsoi minua kuin halpaa makkaraa ja mietti,että mitä tuokin läski oikein kitisee..Menin ihan sanattomaks,kun kohtelu oli niin jäykkää.

Kuten arvasin,niin sanani ei paljon painanut vaansyömishäiriötausta ja psyykkiset ongelmat estää etenemisen. Joudun psykiatrille ja psykiatrisen puolen tavitsemusterapeutille,samalle jonka luona ,kävin vuosi sitten.Olen todella pettynyt.Lisää tahoja,jotka voi estää leikkaushaaveet.Matka pitenee,ties kuinka paljon.Ymmärrän kyllä,että kaikki täytyy ottaa varmanpäälle jo ihan minun turvallisuuden takia,mutta on niin huonoja kokemuksia näistä päälääkäreistä ja terapeuteista.

Pieni esimerkki siitä on tämmönen:Kävin eräällä psykiatrilla aikoinaan,kun oli vähän vaikeampi aika elämästä.Kerroin kuinka tuntuu hankalalta taas tulla takaisin omaan kotiin,kun vietin useita viikkoja äitini luona toisella paikkakunnalla.Lääkärin neuvo oli että jätä opiskelut ja muuta takaisin kotiin!Kun sanoin että nyt elämä on täällä,niin väittely jatkui ja hän vaan jankutti,että sinähän muutat takaisin kotiisi.Olin silloin sentään 21 vuotias.

Myöhemmin sain käsiini hänen kirjoittamansa lausunnon jossa luki;Ei ole ikäisensä tasolla,on uhmakas,ei arvosta auktoriteetteja ja väittää laihtuneensa 12kg mikä ei kyllä näy hänestä millään tavalla.
Tämä kyseinen lekuri oli nähnyt minut tasan yhden kerran ohimennen useita kuukausia sitten.Hänellä oli ilmeisesti aikamoinen valokuvamuisti,kun väitti,että valehtelin laihduttaneeni!Sitä ihmettelin,että mitä olisin hyötynyt siitä,että valehtelisin laihtuneeni?Mainitsin sen vaan ohimennen.

Mikä huvittavinta,jouduin sairaalaan kuudeksi viikoksi vakavan masennukssen takia.Sieltä saamassani lausunnossa lukee:On ikäisensä tasolla,fiksu nuori nainen.

Näiden lausuntojen aikaväli oli n.2kk eli kaasvoimpa nopeasti ikäiseni tasolle ja vieläpä fiksuksikin muutuin.Näiden ym. kokemusten perusteella vähän jännittää,että minkälainen sekopää minut seuraavaksi "diaknosoi".
Kammoan sitä,että joku vieras ihminen tunkeutuu pääni sisälle ja vetää jotain järjettömiä johtopäätöksiä.Tässä hommassa on kuitenkin niin paljon kiinni..
Pahoittelen,kun tästä nyt tuli tämmöstä tilitystä,mutta on vaan nyt tosi paha mieli.

Tsemppiä!

On tosi ikävä joutua epäasiallisesti kohdelluksi, kaikkein kamalinta on kun sen tekee joku ammattilainen. Aina välillä näitä kokemuksia lukiessa miettii ko ammattilaisten ammatillisuutta. Toisaalta aina välillä miettii, onko meillä paino-ongelmaisilla ihmisoikeuksia lainkaan.

Se että tuollaisesta kohtelusta tulee paha mieli, on mielestäni vähintäänkin normaalia. Toivottavasti pääset kohtelusta yli ja saat asioitasi eteenpäin.

Voi Katka!! Kyllä on ollut tylyä tekstiä. Jos asia sinua vaivaa, kannattaisiko kysäistä siltä lääkäriltä ko lausunnosta, vaikka aikaa olisikin kulunut. Tollaset asiat kun jää vaivaamaan, eivät taatusti ainakaan auta nykyisissä probleemissasi. Tai ainakin musta voisit keskustella asiasta jonkun toisen psykiatrin kanssa. Ei kuitenkaan tunnu mukavalle.

Joskus olen toivonut että joku innostuisi tekemään esim väittärin tai jonkun muun tutkarin siitä miten lihavia missäkin kohdellaan. Tai lihavien kokemuksista tms. Voipi olla aikamoista luettavaa.

Itse koen nyt "leikkaukseen pyrkijänä" olevani pienin maan matonen, kyykytetty ja stressiä siitä saanko eneni onnistumaan niin että lääkäri on tyytyväinen ja laittaisi mut eteenpäin.... eli jälleen ihan kiero suhde tähän kaikkeen. Itsenihän tässä pitäisi olla se tyytyväisin.... muttakun sen lihavan ihmisen sielu on tällainen....

Tuolta löytyy jotakin tietoa siitä millaista kohtelua ainakin leikkaukseen hakeutuneet ovat kokeneet. Mielenkiintoista luettavaa.

http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/739965e6-bf7f-4d48-9d29-31b2275c9976


Aloittelija

Pitkältä tuntuu odotus.
Päätöksenteko olis sitten 27.4 ja rav.terapeutti 26.4.
Pienoinen kriisikin käytiin läpi josta toiseen ketjuun kirjottelinkin.
Nyt oon taas saanu nupin kuntoon ja pudottelen viimesiä kiloja ennen lääkäriä.Se äijä oli kyllä niin outo,että ei oo kovin positiiviset odotukset.Olen jo päättäny,että toisen mielipiteen haluan jos tämä lekuri kieltää leikkauksen.
Kyllä pitäs riittää,että rav,terapeutti ja psykiatri ei nää mitään estettä.Oon laihtunu n.20kg,silti bmi huitelee korkeuksissa.Ei ole mitään fyysistä estettäkään leikkaukselle,niin kyllä aika hyvän selityksen haluan jos nämä ei riitä.
Ärsyttää,kun on niin hyvällä mallilla painonpudotus,mutta menkat sotkee aina kaiken.Heti aamulla kun silmät aukasee,niin ensimmäisenä on mielessä,että mitä kaikkee ihanaa söis tänään.En edelleenkään oo oppinu hillitsemään itteeni näinä aikoina,vaikka oon vuosia harjotellu.Onko se leikkauksen jälkeen sama juttu,vai muuttuuko se jotenkin?Onko kellään kokemusta?

Kyllä sekin muuttuu, mulla tosin sekin vaihetelee, välillä menkkojen aikaan ei tee juuri mitään mieli, välillä koko ajan jotain. Joka tapauksessa himot on paremmin hallittavissa.

hui,lääkärinaika lähestyy.Leikataanko vaiko eikö leikata,siinäpä kysymys..
Enellä oon ollu ja hyvin on pudonnu paino.Pääsiäisenä vaan on pienet juhlat ja siellä tulee juotua ja syötyä.Jospa sitä jonkinlaisen kurin kuitenkin sais pidettyä.
Ootan tosi kovasti,että jossittelu vihdoin päättyy.En vaan tiiä miten eteenpäin,jos päätös on kielteinen??
Olisin kyllä ihan hukassa jos tätä sivustoo ei olis!Tosi paljon saa tietoo ongittua,kun jaksaa vaan selailla näitä ketjuja.
Nyt pitäs taas pitää pää kylmänä,kun menee töihin joka on prisman vieressä.Niin helppoo on jokaiseen mielitekoon hakee apua,kun kauppa on koko ajan vieressä..

Täytyy yrittää suunnata mieliteot vähemmän hiilihydraatilliseen suuntaan. Jos hyvin käy, tämä on viimeinen laihis.

Tsemppiä Katka! Sinä pystyt siihen!!

Kiitosta!Päivä meni hyvinja olo mitä mahtavin.Kun tuon enen saa kunnolla käyntiin,niin jaksaa mukavasti.Odotin jopa töissä innolla,että pääsen kotiin siivoomaan!!Sitä ei sitten tapahdu ikinä!!
Ihanaa kun tulee pääsiäinen ja pieni "loma".Pieni irti otto arjesta,kun vaihtaa vähän maisemaa.
Nyt täytyy jatkaa siivoomista,kun tod.näk. huomenna taas ei huvita yhtään..