LIIAN PAKSU IHMISEKSI

Kyllä kunnallisella puolella saa valita kunhan vaan kirurgit hanskaa Sleeven. Mun käsityksen mukaan yksityisellä puolella on nihkeämpää saada Sleeve koska se on niin uusi tekniikka.

Mulle oli itseasiassa vaikeata valita kumpaa haluan. Mulle tehtiin sitten Sleeve kunnallisesti Peijaksessa. Osallistun tutkimukseen jossa arpa valitsi mulle Sleeven. Se oli mulle tavallaan helpotus ettei tarvinnut itse päättää. Nyt olen 100% tyytyväinen siihen ettei mun suolia pätkitty. Eipähän tule ongelmia esim. lääkeaineiden imeytymisessä.

Sleevessä on vähemmän komplikaatioriskejä, sekä akuutisti että pidemällä ajalla (Anne Juuti 05/2010). En ole kuullut että olisi mitään merkittävää eroa kivuissa ja toipumisessa. Se taitaa olla enemmän henkilökohtaista kuin tekniikkakohtaista.

Minulle tehdään ohitus GBP OYS:ssa 28.03, eivät kyllä ole ehotelleetkaan että joku muu vaihtoehto olisi mahdollista. Onhan tuo dm ja painoakin 147kg.

LEIKKAUSJONOSSA ! ! !

Nyt se on sitten totta, olen leikkausjonossa! Tänään oli gastro ja kaikille sitä pelkääville voin sanoa, että se ei tunnu juuri miltään, JOS on rentona ja keskittyy vain ja ainoastaan rauhalliseen siään-ulos-hengitykseen. Välillä pidätin hengitystä ja saman tien tuli se oksennusrefleksi ja kamala lorina ja rohina mahasta... ja limaa valui pitkin lattiaa... Nyt se jo naurattaa. Itse letku meni alas nielemättä eikä se ottanut kipeää. Epämiellyttävämpää kuin muistinkaan, mutta kyllä siitä selviää eikä se kestä kuin 5-10 min.

Gastron vastaukset tulee kotiin ja jos on helicoa yms. resepti tulee mukana. Leikkaus tehdään ensi syksynä, todennäköisesti Seinäjoella. Vaasasta tulee kokeneet kirurgit leikkaamaan, joten "koekaniiniksi" en joudu. Aikaisemmin halusin nimenomaan Vaasaan, mutta nyt ei Seinäjokikaan tunnu huonommalta vaihtoehdolta. Ellei nyt sitten tule jotain viivytyksiä, siinä tapauksessa Vaasa on mahdollinen.

Keskustelin kirurgin kanssa ja sanoin, että haluan nimenomaan sleeven. Ymmärsin hänen puheestaan, että GBP on kirurgien suosiossa, mutta en usko, etteivätkö he voisi sleeveä tehdä, jos asiakas sitä nimenomaan haluaa. Perustelin toivomukseni sillä, että vaikka ylipainoa on paljon, minulla ei ole diabetesta eikä tarvetta tulla mahdollisimman hoikaksi - 1/3 painostani pois riittäisi minulle hyvin. Haluan elää tervettä elämää, liikkua ja jaksaa töissä, en saada mahdollisimman paljon pois mahdollisimman pienessä ajassa. (Ruokavaliolla ja liikunnalla olen saanut vuodessa pois aikaisemmin yli 30 kg, tosin ne on jo tulleet takaisin.)

Nyt minulla on 1/2 v. aikaa saada painoa pois mahdollisimman paljon. Ja aion tottavie yrittää sitä vanhoilla konsteilla eli ruokavaliolla ja liikunnalla. Täys-eneilyn en usko onnistuvan samaan aikaan, kun käyn töissä. Olen nälkäisenä pirun kiukkuinen ja olisin aikamoinen rasite työkavereille ja asiakkaille... Itsepäinen kun olen pitää taas lyödä päätä seinään ja yrittää tehdä kaikki omalla tavallaan...

Nyt tuntuu ihan mukavalta tämä tilanne ja elämä!

Hei täällä kanssa obeesi.Bmi 60,6
Arkaillen tulen mukaan.Viikko eneilya takana..tänään tippui alushousut jalasta kävellessä...joo käytän vain hametta.Eikä yhtään naurata...kun jalka kramppaa ja ripuloi niin että pönttö on paineesta haljeta.Vielä VIISI VIIKKOA ennenkö näen ravitsemus terapeutin ja pääsen vaa´`alle .Tapaako kaikki näin harvoin ???

Rohkeasti mukaan vaan, LydiaM! Täällä me ollaan kaikki obeeseja tai jo leikatut entisiä obeeseja. Täältä saat tietoa ja tukea. Tuo ravitsemusterapeutin tapaaminen on yksilöllistä. Itse tapasin hänet yhden kerran ja kerran hän soitti. Useaankin tapaamiseen olisi ollut mahdollisuus, mutta itse en kokenut siihen tarvetta. Lukuisia kertoja laihduttaneena mulla on tietoa, vain pitkäjänteisyys ja sisu joskus puuttuu!

Tervetuloa Lydia. Minä näin terpatin KYS.ssä ennen joulua ja sitä ennen kesällä. Tänään täytyy soittaa ja kysyä tarviiko vielä jotain todistuksia ennen leikkuria. Omatoimisesti tää täytyy yrittää täällä KeskiSuomessa.

En ole käynyt pitkään aikaan rav.terapeutilla. Viime vuoden puolella. Nyt eneilyn aikana siätautilääkäri on perunut aikansa eikä uutta ole kuulunut. Ominpäin tässä on tuhrattu. Pitäisi saada jostakin tietoa milloin lopettaa ennen leikkuuta, joka on 28.03. En saanut jonon hoitajaa kiinni, että olisin tiitustanut asiaa. Niinköhän menee _ituksi tämä koko homma. Tärkein meinaa unohtua, tervetuloa Lydia.

Mä käyn ene-ryhmässä lähes joka viikko yhteensä jotain 16 kertaa. Jorvissa on varmaan rahapula tai ravitsemusterapeuteilla liian vähän töitä , kun pitää niin usein käydä. En ymmärrä?? Olen jo yhden ene-kurssin aikanani käynyt. Sorry,alkaa oleen vähän pinna kireänä, kun olen eneilyt jo 5 viikkoa. Tekis niin mieli edes yhtä ruisleipä. Mutenkin jo masentaa, kun ajattelen että pitääkö mun odottaa ens syksyyn leikkausta ja taas eneillä.

Aallotar- otapa yhteyttä Peijakseen. Siellähän ei ole käytännössä jonoja ollenkaan, joten voisivat ehkä leikata sut ennen kesää suoraan tuon 10 viikon eneilyn päätteeksi. Mun ryhmä loppui just ennen joulua ja jo tammikuussa olin leikkuupöydällä.

Tervetuloa joukkoon LydiaM! Ollaan näemmä samalta paikkakunnaltakin
Tsemppiä matkalla uuteen elämään!

Matias: Onnea matkaan leikkaukseen!

Kiitti Dunbar, taidanpa soittaa ens viikolla yhteyttä ja kysäistä onko se lähete edes menyt? Tänään onkin vähän parempi päivä. Johtuneeko perjantaista?

Hyvää alkanutta kesäaikaa kaikille palstalaisille! Nostan tätä, kun huomaan, että uusia, "kärsimättömiä" leikkaukseen pyrkiviä on tullut mukaan. Oma taipaleeni alkoi vajaa vuosi sitten ja vaikka kaikki pakolliset tutkimukset ja kokeet on tehty, on monta mutkaa vielä matkassa. Suurin niistä on omien korvien välissä!

Aluksi into päästä leikkaukseen oli kova ja olisin halunnut, että kaikki tapahtuu mahdollisimman nopeasti. Monta pettymystä tuli matkan varrella, kun asian eteneminen kesti ja kesti. Kuitenkin kaikki on edennyt ihan keskimääräisen aikataulun mukaan ja kaikki tulokset ja tapaamieni asiantuntijoiden lausunnot ovat puoltaneet leikkausta.

En tiedä, onko se muutosvastarinta vai mikä jarruttaa. Tiedän, että ennen leikkausta on saatava painoa pois - mitä enemmän sitä parempi. Jostain syystä en saa kuitenkaan otetta asiaan. Toki tänä talvena on ollut muitakin murehtimisen aiheita (lähisukulaisen vakava sairaus, oman työn jatkuminen), mutta sen tiedän, että eivät nuo asiat saisi olla esteenä omaan hyvinvointiin ja tulevaisuuteen satsaamiselle. Mieleen on jopa tullut, että torpedoinko alitajuisesti tätä hommaa, että leikkausta ei tehtäisi...

Onko muilla ollut näin monimutkaista itsensä kanssa? Kertokaa, kiinnostaisi tietää!

Mulla meni se 10 viikon ene aivan penkin alle. Olen allerginen ene-tuotteille ja yritin sitten sählätä ruokaenellä. Välillä aina lipsahdin ja paino jumitti jne. Se aika oli kamalaa rääkkiä, kun olin välillä ketoosissa ja välillä ihan jossain muualla. Sain painoa alas siellä sen 13kg ja se oli kyllä kovan urakan tulos. Mietin välillä, että onko tämä mulla muutosvastarintaa, kun en saa itsestäni mitään irti. Kirurgi olisi laittanut mut jatkamaan eneä joulun yli. Sanoin sille sitten puhelimessa, että olen laihduttanut jo 30kg. En jaksa enää... Sain luvan mennä leikkaukseen siten, että paino on laskusuunnassa. Heti helpotti ja laihdutin vielä muutaman kilon. Olen todella kiitollinen kirurgille, että ymmärsi mun taistelun enessä. Ja ei ikinä enää eneilyä ja tämä päätös pitää...

Hei kuunsisar!
Ihan samoin minä olen soutanut ja huovannut leikkuuasian kanssa, mutta se on ollut minulle tosi tarpeen. Ajatusmaailmani alkaa olla aikas kypsä leikkuuseen. Siitähän se vasta alkaa, se muutoksien rypäs, mutta olen nyt valmiimpi kuin puoli toista vuotta sitten!

KYLLÄ NYT KOETELLAAN...

Kävin aamulla työterveyslääkärillä noiden polvien takia. Nivelrikon alkuahan niissä todettiin jo 2006-07 vuosien vaihteessa. Silloin olin kaksi viikkoa saikulla ja söin Buranaa kuurina. Olen pärjännyt niiden kanssa, vaikka ovat kipuilleet aina välillä. Ja varsinkin kyljellään nukkuminen on saanut polvet jomottamaan. Nyt tilanne on se, että lääkäri määräsi mulle niihin jatkuvan lääkityksen, Glucadol 400 mg x 3. Olisi kirjoittanut enemmänkin saikkua, mutta huolin vain 4 pv. Ei ole varaa olla töistä pitkään pois, kun työsopimus on muutenkin katkolla... Kerroin myös olevani menossa lihavuusleikkaukseen. Piti sitä hyvänä suunnitelmana ja suositteli vielä molempien asioiden tueksi Kelan TULES-kurssia.

Tuli vähän huono omatunto siitä, että olenko itse aiheuttanut itselleni tämän sairauden (lääkäri ei sanonut mitään siihen suuntaan, itse pähkäilin) päästämällä itseni lihomaan takaisin kerran vaivalla pudotetut kilot ja laiminlyömällä liikunnan ja itseni hoitamisen. Toisaalta polvien rakenne (pihtipolvisuus) on saatu jo syntymässä ja se edesauttaa tämän sairauden etenemistä. Siitä huolimatta tuli taas sellainen yhteiskunnan kannalta hyödytön olo... Pitäisikö vaihtaa istumatyöhön vai sinnitellä niin kauan kuin töissä saa olla... Vaikka olen opiskellut paljon, tehnyt työtä ja maksanut veroni ym. laskut niin selvästi olen - ainakin työnantajan kannalta - työntekijä, johon ei ole taloudellisesti kannattavaa satsata... Eli nyt taidan saada heittää toiveet sopimuksen jatkamisesta...

Eikä tuossa vielä kaikki tälle päivälle. Kun tulin kotiin, postilaatikossa odotti gastron tulokset. Pieni palleatyrä, ruokatorven alaosan tulehdusta, mahakalvossa pinnallisia limakalvorikkoumia ja koepalojen perusteella mahalaukussa lievää katarria. Nämä pitäisi nyt saada kuntoon ennen mahdollista leikkausta. Mukana oli kahden kk:n resepti Omeprazol 40 mg, sen jälkeen 20 mg ja uusi mahantähystys ensi syksynä... Eli lääkkeitä lääkkeiden päälle...

Onko kellään ollut vastaavia ongelmia vatsan kanssa? Onko mitään vinkkejä, miten noita vaivoja voisi hoitaa lääkkeiden lisäksi ruokavaliolla? Itse en ole kyllä noista mitään huomannut, ei ole ollut närästystä yms. Ja vatsa on aina toiminut hyvinkin vikkelään...

Monenlaista ajatusta tässä taas liikkuu päässä.... Positiivista on se, että ei ollut helikoa ja ylävatsan ultrassa ei ollut mitään merkittävää eli maksa ilmeisesti ok ja muut sisäelimet (suolisto) myös.

Mun ymmärtääkseni tavallinen ruoka ei noita limakalvon ongelmia aiheuta. Mulla oli tähystyksessä näkyvissä limakalvossa punaisia täpliä ja lekuri kysyi olenko syönnyt tulehduskipulääkkeitä ja kyllähän minä olin silloin Ketorinia popsinut. Burana on samaa sarjaa ja ärsyttää vatsan limakalvoja. Tulehduskipulääkket ja hyvin monet muut lääkket tuota aiheuttaa.

Kiitos Kimby vastauksesta, joka selittää paljon. Itselläni oli juuri ennen gastroa 10 päivän antibioottikuuri keuhkoputkentulehdukseen. Saattaapi löytyä syy siitä noihin tutkimustuloksiin.

Pientä päivitystä 10.5. Eilen tuli vuosi siitä, kun tein päätöksen leikkaukseen hakeutumisesta. Olin silloin aivan täpinöissä, haaveilin leikkaukseen pääsystä syksyllä tai talvella ja kesästä 2011 kevyempänä... Kaikki tutkimukset on tehty ja mahdollinen leikkaus syksyllä. Pitkä tämä prosessi on, mutta ei ollenkaan paha loppujen lopuksi, että kestää. Ehtii pääkin mukaan!

Sanoin tuossa mahdollinen, koska kaikki on nyt itsestäni kiinni ja siitä, että saan kesän aikana pudotettua painoa. Olen mestari missaamaan asioita, kun alitajunta tai muutosvastarinta laittaa kapuloita rattaisiin. Pitkäjänteisyys on hukassa... Pussiene ei houkuta, mutta onneksi on muitakin vaihtoehtoja.

Syön nyt kiltisti lääkärin määräämää kuuria oireettomaan ruokatorventulehdukseen (näkyi gastrossa), jotta leikkaus voitaisiin sen puolesta tehdä. En purnaa uusintagasroakaan vaan menen sinne reippain mielin sitten syksyllä. Glucosamiinilääkitys on auttanut polviin, kipulääkettä tarvitsen harvoin. Ja voi olla, että se on auttanut muihinkin niveliin, kun lonkka- ja olkapääsäryt ovat vähentyneet.

Lähiaikana selviää myös työasiat. Pientä vihiä on, että positiiviseen suuntaan, mutta niistä lisää sitten, kun on mustaa valkoisella. Uskon, että tuo on sellainen juttu, joka antaa potkua tähänkin projektiin. Unelmana on viettää viisikymppiset puolta tai edes 1/3 pienempänä ja hyväkuntoisena! Polvet ei kestä juoksua, mutta on uinti, pyöräily ja kuntosali. Ja jospa vielä joskus pääsisi pollen selkään (viime kerrasta melkein 30 v.) - ellei nyt sitten tuo allergia sitä estä. Kokeilla ainakin pitää! Ja unelmia uudesta elämästä pitää olla! Ne auttaa tällä pitkällä ja kivisellä tiellä. Niitä toivon uusien palstalaisten ja vasta projektinsa alussa olevien viljelevän runsaasti, sillä ne antaa VOIMAA!

Heippa!

Kylläpäs oli mainio kirjoitus, tuntui kuin olisit kirjoittanut omasta elämästäni, juuri edellisellä lääkärikäynnillä jäin miettimään mitähän toi obeesi tarkoittaa, nytpähän sitten tiedän senkin :/ Mutta no tästä tämä taival toivottavasti aukeaa kohti terveenpää loppuelämää. Lähete on lähtenyt kirurgin paikkeille, jotta saadaan sovittua miten edetään leikkaukseen. Pitkään minäkin mietin leikkaukseen menoa ja punnitsin riskejä, tulin siihen tulokseen, että tahdon katsoa tämänkin tien loppuun, elämään mahtuu yhden jos toisenlaisia laihdutuksia, onnistuneita sinänsä että parhaillaan tiputin 36 laihdutusryhmässä vuonna 2005, mutta nyt vaaka taas näyttää suunnilleen samoja kuin ennen tuota rutistusta.
Tervetuloa joukkoon, itse olen saanut täältä jo paljon irti vaikken vielä montaa viikkoa ole tätä seurannut.

Kevät on kauneimmillaan. Elämään mahtuu sekä iloa, että surua. Iloa tuottaa se, että kolmen vuoden määräaikaisen työsuhteen jälkeen työnantaja vakinaistaa minut 1.6. lähtien. Se on hieno juttu, varsinkin tässä iässä. Antaa potkua elämässä eteenpäin, myös tässä laihdutusleikkausasiassa.

Surua tuottaa se, että talvella vakavasti sairastunut 85-vuotias tätini nukkui viime yönä pois. Siitä olen iloinen, että hän sai elää monipuolisen ja rikkaan elämän, perheettömyydestään huolimatta.

Nyt edessä hautajaiset ym. asiaan kuuluvat kuviot. Ja kesäloma kk:n päästä. Sitä odotellessa jaksaa tämänkin yli. Ja syksyllä / talvella leikkauspöydälle...

Paljon onnea Kuunsisar työn vakinaistumisesta!
Tuntuu varmasti hyvältä.
Ja lämmin osanotto tätisi poismenon johdosta!
Sekä tsemppiä odotukseen!

Hei kaikille! Ei ole tullut käytyä täällä 1,5 kk:teen. Surutyötä on tehty, täti siunattu Rovaniemellä, tuhkattu Oulussa ja uurna kätketty Kauhajoelle sukuhautaan. Lomaa on vietetty 3 viikkoa, ensi viikolla töihin. Aika rankkaa on ollut, en ole jaksanut keskittyä tähän projektiin. Positiivista kuitenkin se, että kylpyläreissun jälkeen palasi halu elvyttää liikunnan harrastaminen (lähinnä uintia). Uin kahtena eri päivänä pitkästä aikaa kilometrin kumpanakin!

Nyt on sellainen olo, että haluan aikalisän. En koe olevani henkisesti valmis leikkaukseen, mikäli aika tulee alkusyksyyn. Kokonaan en halua sitä perua, mutta tarvitsen lisää aikaa valmistautua sekä pudottaa painoa. Tunnen itseni - liian tiukille en halua itseäni ajaa. Vielä on edessä tädin asunnon tyhjentäminen ja myynti, josta jälkimmäisestä päävastuun ottaa onneksi veljeni. Edessä viimeinen lomaviikonloppu. Lähden yksin Rovaniemelle tyhjentämään kaappeja ja laatikoita. Haluan tehdä tämän reissun yksin (jo muutama kerta ollaan käyty porukalla).

Yritän käydä tulevaisuudessa vähän useammin täällä ja päivittää kuulumisiani / osallistua keskusteluihin...

Voimia ja jaksamista!

On tosi hienoa, että maltat antaa itsellesi aikaa.

Hyvä lukea näitä kirjoituksia. Itse olen yksi näistä uusista "malttamattomista". Malttamattomuuteni juontaa siitä, että olen tullut tilanteeseen, että keuhkosairauksieni ja ylipainoni takia elämä tuntuu vaikealta, jopa pienet kävelylenkit. Olen aina ollut liikunnallinen ja harrastanut, ollut aktiivinen. Tuntuu pahalta kun ei jaksa vaikka kuinka yrittää. Viime talvena esim. 5-vuotiaan poikani kanssa pulkkamäessä tuntui surulliselta kun en muutamaa laskua/kipuamista enempää jaksanut millään. Haluaisin vielä elää aktiivista elämää ja kulkea yhteistä matkaa lapsieni kanssa. Tällä painolla se tuntuu jo mahdottomalta. Aika näyttää voidaanko minua edes leikata, keuhkoissa paljon vikaa (noin ½ normaali kapasiteetista) ja uskonpa että suolistoni/elimistöni on aika sekaisin kun olen joutunut syömään viimeisinä vuosina satoja ab-kuureja, kipulääkkeitä, kortisonia...Mutta toivon parasta, apua tarvitsen, yksin en enää selviä vaikka sisulla olen yrittäny.

Tsemppiä Soile. Minullakin on takana fibromyalgian takia monia erilaisia lääkekuureja kipulääkkeita, mutta tässä sitä mennään kaksi viikkoa leikkauksesta ja neljä kiloa keveämpänä.