Plörinöitä näin aluksi

Käsittääkseni oli juurikin havaittu muista syistä tehdyissä suolistoleikkauksissa pysyviä painonpudotuksia.

Ensimmäiset lihavuusleikkaukset olivat ohutsuolen ohitusleikkauksia 1950-luvulla. Painonpudotustulokset olivat hyviä mutta komplikaatiot vakavia, ja monet potilaat joutuivat leikkaukseen, jossa anatomia palautettiin alkuperäiseksi. Mahalaukun ohituksia on tehty 1960-luvulta asti, mutta tämä nykyisin käytössä oleva tähystyksenä tehtävä Roux-en-Y gastric bypass on peräisin 1990-luvun alusta.

(Käytin sanaa "kunnallinen" erotuksena yksityisestä. Myös sairaanhoitopiirit ovat nykyään vielä kuntayhtymiä.)

Tylsä päivitys. Pussit maistuvat yhä pahemmilta, sisulla niitä vetelen. Vielä viikko. Paino ei tunnu putoavan (taaskaan), mutta housut on nyt reisistä löysät
Taidan juodakin ihan liian vähän vettä.

Uuuh, tsemppiä pussitteluun

Ei uskoisi, mutta tiistaina olisi leikkauksen aika. Väliin aika on madellut, väliin mennyt liiankin nopsaan. Vieläkään ei kunnolla jännitä, mutta ajatukset ovat pikkuhiljaa kääntyneet tulevaan ja tiettyjä pelkojakin pullahdellut esiin. Onneksi on turvaverkot ja tuki, joten hyvillä mielin menen operaatioon. Enekuuri meni kohtalaisesti, mitään radikaaleja pudotuksia ei tullut, mutta tavoite saavutettu. Huomisen päivän huseeraan kotona, ja nesteytän itseäni paastoa varten  Jee!

Onnea ja tsemppiä leikkaukseen

Oijoi mahtavaa Miumau! Onnea ja tulehan kertoilemaan kuulumiset jahka kotiudut ja jaksat

Siis huomenna leikkuriin? Kaikkea hyvää!!
Kuulumisia odotellaan sitten kunhan kerkiät

Oikein paljon onnenpotkuja leikkaukseen. Ihanaa sä olet päässyt maaliin tässä projektissa. Enää sinne maalin toiselle puolen ja uusi elämäntapa voi alkaa 😉.

Hellou. Leikkauksesta selvitty ja tässä puputetaan aamupuuroa, hii-taaaas-ti Sairaalan kasvissosekeitto tökkäsi niin pahasti, että varovaisuus nousi potenssiin kymmenen, se kuvotus oli jotain aivan ihastuttavaa. En sitten tiedä mistä johtui, mutta lisäsi syömisen varovaisuutta. Määrät ovat vielä alle desin. Vesi menee alas hyvin ja maistuu parhaimmalta. Nyt sitten sitä ruoka- ja juomarytmin opettelua seuraavat kaksi vuotta, niin luulen, että alkaa olemaan homma paremmin hanskassa

Ihanaa Miumau ja onnea matkaan pikkumasun kanssa!

Onneksi olkoon 😊. Ihana kuulla että kaikki on hyvin. Nyt uusi jakso elämässä siis alkanut josta minäkin jo kovasti haaveilen.

Heipsan. Jos vaikka välikuulumisia. Olo paranee päivä päivältä, "ilmapöhöttönyt" mahakin on alkanut näyttää laskeutumisen merkkejä. Syöminen on itsensä pakottamista syömään tasaisin väliajoin, juominen sitävastoin sujuu hyvin. Olen varovasti kokeillut makeaa, suolaista, rasvaista (hyvää rasvaa) ja kaikki menevät alas mutisematta, tosin niinä alle desin annoksina. Olen myös jatkuvasti muistuttanut itseäni siitä, että minun pitää myös levätä ja paljon. Olo ja vointi kohenee nukkuessa. Teen pieniä kävelylenkkejä muutaman kerran päivässä. Luulen, että viikon päästä voi olo olla jo melko normaali, jos ei tule mutkia matkaan.

Nyt on ollut pari päivää hassu olo, semmoinen täysin vetämätön, väsynyt, heikko. Kestää useita tunteja, pahimmillaan kuutisen tuntia. Ihmettelin sitäkin aikani kunnes tajusin mitata verenpaineeni. Sehän oli alhainen kuin mikä.. ennen leikkausta lievästi koholla ja nyt 102/64, pahimmillaan yläpaine alittaa sadan. Ei ihme, että kroppa on ihan hämmentynyt ja vetää veteläksi. Onneksi tähänkin ongelmaan auttaa aika.

Syömiset ja juomiset sujuvat hyvin. Mikään ei töki, tosin joistain maha murisee enemmän kuin muista. Kävelyllä en ole käynyt enää iltapäivisin, koska en ole jaksanut nousta sängystä tuon alhaisen verenpaineen takia.

Minulle kirurgi sanoi että kannattaa alkuvaiheessa aika herkästi olla yhteydessä sairaanhoitoon, vaikka vain jos pelkkä yleiskuntokin laskee ilman muita oireita.

Toki itselläni pari ekaa viikkoa oli tehokasta aktiivisuusaikaa vain muutama tunti päivässä...

Hei Ibid: mun olo ja vointi on muuten niin mainio, että hälytyskellot ei soi vähäisemmissäkään määrin. Kyllä toki tarkkailen olotilaa tuntosarvet ojossa, mutta verenpaineen lasku selittää tuon olon hyvin. Muuten olen pirteä, ja sitä aktiivisuusaikaa löytyy jo n. klo 5.30 - 13.00 Lopun päivää meneekin sitten ottaessa rauhallisesti.

Onneksi olkoon Miumau! Nyt on sullakin pahin takana, ja uusi hoikka elämä alkakoon. Lepäile aina kun siltä tuntuu, ja ota muutenkin rauhallisesti. Itsellänikin oli alussa aikamoista heikotusta/väsymystä, onneksi kesäloma tuli sopivaan saumaan, ja sain ottaa päikkäreitä tarvittaessa.

Kiitos Tyyne. Ei tässä hetkessä hoikaksi muututa *nauraa* mutta ehkä vielä joskus. Tuo väsymys on pahinta ruokailun jälkeen, mutta onneksi on tämä kolmen viikon sairasloma auttamassa lepäämisessä

Aamukahvimietteitä. On se vaan upea tunne, kun on ainakin hetkeksi saanut taukoa siitä "pohjaton kaivo" -nälästä. Kyllä tunnistan vielä sen pään sisäisen nälän mielitekoina, mutta mieliteotkin romuttuvat kun tekee maisteluyrityksen ja mielikuvat eivät vastaakaan muistettua. Makupaletti muuttunut siis. (ja ei, en ole syönyt mitään sopimatonta ) Tämä taitaa olla sitä kuherruskuukausi -vaihetta parhaimmillaan eli ei kun nauttimaan tästä hetkestä!

Hei taasen. Nyt on alkanut tökkiä jotkut asiat, kuten savustettu kinkkuleike (oli todella pahan makuista) ja pakastelohi. Tarttuvat selkeästi ruokatorveen alas mennessä, jumahtavat ja tulevat hissinä ylös. Jännä tunne.
Sairasloma alkaa olla lusittu, olo on hyvä vaikka vielä hieman väsynyt ja alkaa taas työnhaun arki. Olen jälleen kerran saanut pureskella sitä tosiasiaa, että näin ylipainoisella ei työmarkkinoilla ole hääppöistä. Syrjintä ja huono käytös ovat arkipäivää. Noh, eteenpäin sanoi mummo lumessa!

Jahas. Paino pudonnut kolmessa viikossa 2 kg. Ainakin pää pysyy vauhdissa mukana Uudistin kuntosalijäsenyydenkin, jotta pääsen kohottamaan sykettä turvallisesti. Inhoan ulkona kävelemistä jostain kumman syystä, aina inhonnut. Juomiset ja syömiset sujuvat ok, tosin joudun katsomaan kellosta koska syötävä, muuten ateriat jäävät helposti väliin. Olisi helppoa elää pelkällä kahvilla, jossen tietäisi mitä kaikkea katastrofaalista seuraa huonosta ravinnosta. Taidan heittää vaakani roskiin, koska stressaan vähempi, jos sitä ei ole =D

Joulukuun odotusta kaikille!

Joulukuu, ihanaa Oletko kokeillut joulutorttuja tai muita jouluisia emmeitä? Pystytkö syömään?

Heipsan!
Annniina: joulutortut on kokeilematta, mutta koska dumping-oireita ei ole tullut juuri mistään, epäilemättä pystyisin syömään joulutorttujakin ongelmitta. Mutta en halua . Pää pohtii jokaisen suupalan kohdalla, onko tämä hyväksi elimistölleni, saanko tarpeeksi ravintoaineita, eritoten proteiinia. Tuo karsii melko tehokkaasti joulutorttumietteet. Tuo ei sitten tarkoita sitä, että en "herkuttelisi" jos haluan, mutta tällä hetkellä pää himoitsee salaattia ja kasviksia, joita ei isoja määriä pysty syömään. On tämä opettelua, miten saa päivän tarvittavat ainesosat kasaan kun todellisuudessa päivän mittaan lämpimiä aterioita tulee kaksi/kolme + välipalat ja annoskoko on suunnilleen sen 2 dl.

Mitenkä muuten. Vointi on hyvä ja usein mietin, että tuliko siinä leikkauksessa edes käytyä. Päänälkä vaivaa edelleen, ja on varmasti vielä vuosia mukana kuvioissa. Ero on silti mittava entiseen. Asiaa pystyy käsittelemään nyt n. miljoona kertaa helpommin, mutta silti on tärkeää tunnistaa ja erottaa se aidosta nälästä (jota en vielä edes tunne) En tunne myöskään kylläisyyttä ja tässä kuukaudessa en ole kertaakaan syönyt sellaista määrää, että tulisi tukala olo. Toiset ruoka-aineet tökkivät enemmän, lähinnä liian kuivat ja tarttuvat.

Niin ja se paino.. hidasta etenemistä alaspäin, mutta suunta on oikea. Mitään suuria lukuja ei ole pudonnut, mutta olo on sitäkin kevyempi. Askel kulkee erilailla, energiatasot kohonneet. Yleisvointi on mainio.

Tunteet ovat heitelleet kyllä aika railakkaasti laidasta laitaan, ja olen hyvin onnellinen siitä. Kun ei ole mahdollisuutta syödä itseään tunnottomaksi, lääkitä itseään ruoalla, niin ne aidot tunteet on kohdattava, elettävä ja käsiteltävä. Ja kun käy tilanteita päivä päivältä läpi, niin huomaa olon kohenevan ja tuo epäterveellinen suhde ruokaan on paranemassa. Mielestäni tämän leikkauksen tärkein opittava asia on pään sisäinen, ei fyysinen.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Siirryin painon osalta kolminumeroisista kaksinumeroisiin. Yksi etappi sekin

Hienoa Miumau Paljonko sulla on pudonnut sitten leikkauksen?

Huomenta, Lellukka ja tietysti kaikki muut foorumin kurkkijat. Kohta se 6 vkoa kulunut leikkauksesta ja painoa tippunut vähän alle kilon/ vko. En niin tarkkaan laske vaan etenen pienin tavoittein, seuraava olisi säännölliset salikäynnit ja siirtyminen bmi -asteikossa sairaalloisen lihavasta vaikeaan lihavuuteen . Ensimmäinen kunnon dumpingkin koettu, aamupuuro töksähti jostain syystä, ja kylmä hiki ja heikotus iski (töissä tietysti), mutta meni vartissa ohi, kun istuin ja join.
Jälkikontrolli kirurgilla olisi huomenna ja en tiedä tuleeko itku silmään, niin kiitollinen olen tästä mahdollisuudesta saada suhteeni ruokaan tasapainoon.
Tänään tuodaan muuten kuusi sisälle, ja luonto oli sen kunniaksi viskonut kevyen kerroksen valkoista lunta taivaalta
Nautin tästä kuherrusajasta mitä tulee leikkaukseen ja tästä paremmasta olosta minkä se on tuonut tullessaan.