Plörinöitä näin aluksi

Kohta se uusivuosikin tulla tupsahtaa eteen. Päivät sujuvat rutiinilla, ja syöminen tahtoo lipsahtaa väärille raiteille (liian vähän proteiinia) töiden takia. Ratkaisuksi olen keksinyt litraisen rahka/pro-maito/mustikka/banaani/mitä nyt kaapista löytyy -smoothien, jonka juon päivän mittaan kitusiini.
Kirurgin kontrollissa oli kaikki hyvin ellei erinomaisesti. Seuraavaksi olisi ravintoterapeuttia ja sisätautilääkäriä, mutta siihen on vielä pari viikkoa/kuukausi. Paino ei vieläkään laske vauhdikkaasti, mutta sitäkin tasaisemmin. Ei tässä kiirus olekaan, kun aika menee syömisten tarkkailussa. Annoskoko on pysynyt siinä 2dl pinnassa, riippuen mitä syö. Juominen sujuu (varsinkin kahvi laskee alas liiankin hyvin) ja huonoja oloja ei ole tullut paria kertaa enempää.
Uuden vuoden leppoisaa odottelua kaikille!

Vielä vähän päivitystä oloon ja tilaan. Oikea nälkä on palannut pikkuhiljaa. Olen jo kuukauden päivät kuulostellut itseäni, onko kyse päänälästä vai siitä oikeasta ja nyt käytännön testauksien tuloksena voin sanoa, että aito nälkähän se on. Olen kiitollinen asiasta, kroppani osaa ilmoittaa energiantarpeestaan. Nälän ääni on hiljainen, joten saan kuunnella tässä vaiheessa tarkasti. Että semmoista positiivista !

Onneksi nyt on kehitelty kaikenlaisia proteiinijuomia, jotka ovat kaiken lisäksi hyvän makuisia. Näläntunteen löytyminen kuulostaa hyvälle, sitä odotellessa... Hyvää uutta vuotta sinullekin!

Ravintoterapeutillakin pääsin käymään. Ei huomauttamista syömisistä. Ei tässä muuta

Huomenta! Ensimmäistä painojumia ihmetellään. Kohta kolmisen viikkoa paino junnannut samoissa lukemissa. Mutta koska olen lukenut muiden kokemuksia asiasta, niin eipä tuo nyt niin stressaa. Ruoat tökkivät tällä hetkellä aika pahasti, en syö/juo tarpeeksi töissä, joten siihen on pakko kiinnittää huomiota. Liha ällöttää vieläkin. Ensi viikolla olisi sisätautilääkärin vastaanotto (3kk:tta leikkauksesta).
Yleinen vireystila on hieman kiikun kaakun. Vähän väsyttää enemmän kuin ennen ja mietinkin kilpirauhasarvojen kontrollia. Juttelen asiasta lääkärille ja kyselen tyhmiä

Kyllä mun olisi pitänyt ymmärtää ja arvata, ettei nämä leikkauksen jälkeiset puheet eroa mitenkään noista arkimaailman puheista. Yhtä typeriä ja fiksuja sitä jutellaan ennen ja jälkeen. Kuitenkin melkein itkettää huomata, että samat ihmiset, jotka aikoinaan ovat rutisseet sitä, kuinka ilkeitä kommentteja ovat saaneet ollessaan lihavia, tekevät nyt samaa toisille. Ihmisen muisti on sangen lyhyt.

Oi, nyt kuulostaa ikävältä. Oletko kertonut avoimesti käyneesi leikkauksessa?

Voi ei. Ihminen on ihmiselle susi. Oma esikoiseni on viisi-vuotias ja yritän hänelle opettaa, että jos ei ole mitään nättiä sanottavaa, voi olla hiljaa. Ainahan tätä ei ihmiset (minä mukaan lukien) muista tai osaa.

Nyt pitää varmaan valottaa ajatuksiaan aiheesta. Tuohduin ja siinä mielentilassa kirjoitin epäselvästi. Itseäni siis korpesi se, että osa lihavuusleikatuista ja painoa pudottaneista ovat unohtaneet sen, miltä se kommentointi tuntui ja "ystävälliset" neuvot ja syömisten arvostelu ja nämä samaiset ihmiset katsovat nyt asiakseen arvostella ja lytätä toisia ihmisiä pelkästään sen perusteella, että itse toimii/syö erilailla kuin ennen. En pidä kiusaamisesta missään muodossa, mutta surullisinta asiassa on se, että laihdutusleikatuilla on varmasti kokemusta siitä inhottavasta suhtautumisesta, mitä ylipainoiset ihmiset saavat osakseen.

Ja kyllä, huomaan itsekin välillä ajattelevani ilkeästi/tuomitsevasti, mutta jään kiinni siitä itselleni ja häpeän syvästi. En siis ole ketään parempi ihminen. Halusin silti kirjoittaa asiasta. Ehkä herättää keskustelua tai ajatuksia.

Hei.. olen enää Vaikeasti Lihava

3 kuukauden kontrollikäynti sisätaudeillakin suoritettu. Sain valita otanka b12 vitamiinit tabletteina vai ruiskeena ja valitsin ruiskeet 3kk:den välein. Paino oli näemmä tippunut kokonaista 1,5 kiloa kuukaudessa, mutta oli sentään laskusuunnassa! Pyysin samalla kilpirauhaslabra-lähetteen, koska ilmassa on väsymystä ja voimattomuutta. Ei välttämättä ole kyse arvojen muuttumisesta mutta halusin tarkistaa asian, ettei pyöri turhaan mielessä.

Leppoisaa talvenjatkoa itse kullekin

Voihan flunssa. Kipeänä ollaan. Yritän valkosipulimarinoida itseni pois tästä nuhasta, onneksi ei ole kuumetta. Tummaa reissumiestä, flooralla ja parilla valkosipulikynnellä sekä isolla lohkolla juustoa. Tämän hetken herkku. Seuraavaksi vuorossa löhöämistä sängyn pohjalla huomiseen asti. Toivottavasti pysytte muut terveinä!

Mukavaa maaliskuuta kaikille! Paino jatkaa hidasta tippumistaan, minä jatkan oloni ihmettelemistä ja syömisen opettelua. On tämä leikkaus vaan tuonut sellaisen ilon elämääni, että voin syödä kuin "normaalit" ihmiset. Keskityn vieläkin pääpainoisesti saamaan tarvittavat proteiinit ja syömään pillerini. Muuten ruokailu alkaa muistuttaa aika lailla normaalia, vieläkään ei liha helposti tipu alas, mutta kikkailen sen toisten ruoka-aineiden kanssa menemään. Löysin myös proteiinipastan, josta teen ruokaisia salaatteja jne. Roikkoja on alkanut tulemaan urakalla ja rinnat ovat tippuneet jonnekin navan alapuolelle, mutta tämäkään ei tullut yllätyksenä. Nykyään täytyy pitää kaksia urheilurintaliivejä päällekkäin, että saa nostettua nuo roikkopussit edes jonnekin  Olen vieläkin n. 30 kiloa ylipainoinen, ja näytän epämääräiseltä pallerolta, mutta olo on kevyt ja mieli iloinen! Ylimmästä painosta on pudonnut se 40 kiloa ja alkaahan se tuntua. Muutama hypo-kohtaus on osunut kohdalle, mutta nuo johtuivat ihan huonosta syömisestä (liikaa lakritsaa karkkipäivänä). Taitaa tuo lakritsi olla se minun akilleen kantapääni, jos sellaista etsimällä etsitään. Opettelua siis vieläkin!!

Moi vaan! Onnittelut nykyisestä keveämmästä olosta Roikot on ikäviä, mutta halutessaan ja niiden tarpeeksi häiritessä elämää niistä onneksi pääsee eroon. Itsekin olen jonossa rintaleikkaukseen, jos saisi ne takaisin sinne minne kuuluvat ettei tarvitsisi pelätä istuvansa päälle ilman liivejä, hehe

Jäin tuota sun kirjoitusta mietiskelemään, kun puhuit tuosta leikattujen puhumisesta ilkeään sävyyn ei-leikatuille.. Se on valitettavasti huomattu itsekin. Monesti on tullut kuultua, kun siitä puhutaan ääneen eri paikoissa, itse en lähde siihen keskusteluun mukaan. Olen toki huomannut samaa itsessäni, lähinnä tosin ajatuksen muodossa vain.. Tällaiset ajatukset vilahtavat mielessä yleensä kulkiessa esim. pikaruokapaikan ohi ja kun ikkunasta katsoo sisälle niin sieltä paistaa karut näkymät. Niitä nuoria jotka haluavat olla trendissä mukana ja istua kavereiden kanssa mäkissä bigmac kourassa rasvat poskilla. Tämä on toki vain yksi esimerkki, paljon näkee myös muualla näitä vain eri muodoissaan. Silloin tulee huokaistua mielessään "mitä te teette itellenne, kattokaa vähän mitä syötte" yms. ruokamoralisointia.

Olen myös tiedostanut sen asian ja siitä pyrin pois, jokaisella on toki oikeus syödä mitä tahtoo ja olla millainen tahtoo. Monet asioista näkee vasta sitten kun ne eivät kosketa enää itseä. Kuten omalla kohdallani = Tiesin mitä p*skaa suuhuni työnsin, mutta näin sen vasta kun pääsin siitä irti. Kiitos leikkauksen.

Ehdottomasti sellainen asia, jolle soisi ajatuksen uhrata silloin tällöin.

PS. Älä syö liikaa lakritsaa, siitä tulee huono olo.

Miumau, mukavaa lukea hyvästä olostasi, tulee ihan itsekin hyvälle tuulelle Sähän olet ihan alkutaipaleellakin, joten ihan varmasti tuo loppukin lähtee!

Sain kuulla tänään ensimmäisen virallisen "olet laihtunut tosi paljon" silleen positiivisella sävyllä, puolitutulta. Oma reaktio oli tietysti sanoa, että on tämä yli vuoden projekti ollut ja tehtiin vatsan ohitus. Mitä sitä kiertelemään. On tuo oma mieskin kietonut käsiä ympärille ja sanonut, että olet niin pieni nykyään (on vielä runsaasti mitä halata!!) niin.. ja kylpytakki menee kokonaan kiinni. Ja pääsen melkein kyykkyyn niin että kantapäät ovat lattiassa. Paljon muitakin pieniä iloja ilmestynyt elämään, mutta ei niitä jaksa kirjata ylös, vaan iloitsee omassa mielessään siinä hetkessä.

Onkos teillä muilla tuollaisia pieniä ilonaiheita?

Heissän. Kiva lukea kuulumisiasi. Luin tuolta aikaisemmasta että paino junnasi alkupudotuksen jälkeen. Mulla nyt reilu kk leikkauksesta ja ihan totaalinen jumi pudotuksessa. Tavoitteena 2-3kg / kk. Nyt leikkauksen jälkeen n.5 kg pudonnut. Kaikenlainen ruoka maistuu mutta maito tekee topin. Kun juon sitä niin hetken päästä joudun yökkäämään ja se tulee vaahtona ulos. No juon vettä ja maitotuotteet rahka-tai jogurttituotteena. Ne menee kyllä. Vaikkei tuo paino niin nopeaa putoamaan niin vaatteista huomaa kuinka paljon sitä on keventynyt. Siispä vaatekaapin sisältöä uusimaan ja pääsee shoppailemaan pienempiä vaatteita. Parempia ja kalliimpia koitan korjailla saumoista pienemmäksi. Hyvää kevättä.😊

Hei,

7 Viikkoa mulla leikkauksesta, ekana 4 viikkona lähti 7 kg. Ja sen jälkeen on oltu samoissa nyt 3 viikkoa.
Tosin melkein kokoajan ollut Kihti-Kohtaus päällä.

Mutta niitä ilonaiheita onkin sitten paljon.

- Vaikka paino junnaa, senttejä lähtee. Ja rasvaa palaa.
- Vaatekoko pienentynyt 64 -> 58, ja helppoon sellaiseen.
- Työkaverit katselee, mutta eivät kehtaa sanoa/kysyä. (Tosin nyt olen lähes kokoajan kitkuttanut kihdistä johtuen). Olen kaikille kysyessä sanonut suoraan missä mennään. Ja hyvin on ottaneet.
Olenhan tämän työsuhteen aikana -10 kg    , ja pahimmasta 2 vuotta sitten olleesta -33 kg   kevyempi.
- Lapset odottelevat , milloin iskä alkaa boulderoimaan, kun menin lupaamaan.  
- Vaimo, värkkää kunnon ruokaa sen minkä kerkee, ja mä sitten annan rakkautta takaisin.
- Kevättä ilmassa ja rinnassa.  
- Uskoisin tuon Kihdin olevan helpottamassa, kiitos lääkärin ja kortisoni lääkkeen. Kun ei noita
lääkkeitä kaikkia enää voi huolettomasti popsia...  
- Myös muiden leikattujen/tai jonossa olevien ketjuja lukiessa tulee hyvälle mielelle.    hyvin menee lähes kaikilla.
- Kaikki ruuat sopivat. Kunhan pitää annoksen kurissa.  
- Kun saa talvivaatteet pois   , ja pienentyneet muodot esiin.   . Jos nekin jotka eivät kehtaa
kysellä tilastani, uskaltaisivat lähestyä.  

Painotavoitteenani on 85 kg Jouluksi, eli 600 g viikossa.  
Olen sitä noin 3 kg, edellä vaikka 3 viikon sairaus/jumi vaihe menossa.

Ruokaa olen saanut 900 -1600 Kcal päivittäin. Mutta unet on ollut vähissä kihdin takia, 0- 4 tuntia yössä viimeisen viikon aikana.  

Hyvää kevättä kaikille, ja etenkin leikkaukseen valmistuville.  
terveisin, Petri

Oi olipa ihana lukea Petri kuulumisiasi, hyvin menee mutta menköön! Toivottavasti kihti katoaa lopullisesti, tuolla unimäärällä ei pärjää kukaan...
Hui, mua ei saisi ikimaailmassa mihinkään kiipeilemään, hirvittää jo keittiöjakkaralla  
Ja kiitos, ihan käsittämätön ajatus että minutkin on jo neljän viikon päästä leikattu

Joo, ei ole kihti mukava kaveri , nyt jo vähän helpottaa.  

Lääkäri soitti, ja oli unohtanut yhden avun. Suun kautta annettavan kortisonilääkkeen,
jonka nyt sitten keskiviikkona aloitin, ja se on vissiin alkanut tehota. Saihan sitä pääsiäisen sitten olla sänkypotilaana.

- Petri

Hei kaikille Täällä voidaan hyvin, kun muistan vain noudattaa hyviksi havaitsemiani rutiineja syömisen ja juomisen suhteen. Koska liha jatkaa tökkimistään, ja rahkaa/raejuustoa/maitoa en saa alas tarpeellisia määriä, otin käyttööni soijaproteiinijauheen. Tämä on toiminut erittäin hyvin ja saan nyt tarpeeksi proteiinia aamu/lounas-smoothieni kanssa. Töiden lomassa on helppo imaista välipalaa, tosin sen huomaa sitten illalla, että liian kevyttä sapuskaa on nautittu ja tankkaan ruokaa hieman tiheämmin. Viikonloppuna sitten meneekin syömisen suhteen mukavasti, kun on aikaa syödä ajatuksella. Annoskoko on hieman kasvanut, ja tarkkailen sitä. Paljon riippuu siitä mitä pistää suuhunsa. Toiset asiat täyttävät helpommin kuin toiset. Paino tippuu samaa tahtia kuin ennenkin, hitaasti mutta varmasti. Kuukaudessa sen 2-3 kg. Olo on kaikenkaikkiaan niin normaali, että ihmettelen asiaa. Tietysti tulee väliin tavaraa hissinä ylös, jos syö vääränlaisia yhdistelmiä ja hitusen liikaa, mutta opettelua tämä taitaa olla loppuelämän Samoin tunteiden käsittelyä harjoittelen kovasti, tunneryöpyt tulevat ja menevät. On helpompia päiviä, ja on todella vaikeita päiviä. Pään pysyminen pienenemisen mukana on haastavaa, vaikka tahti ei olekaan nopea. Asiaa helpottaa fyysisen olon paraneminen päivä päivältä kun askel nousee kevyemmin, vaikka samalla ylipainon tuoman suojakuoren väheneminen pelottaa. Minäkuvaa pitää päivittää tiheään ja jaksaa pohtia kipeitä asioita. Ja olen todella kiitollinen siitä tosiasiasta, että itseäni on siunattu rakastavilla ja tukevilla läheisillä, jotka ovat aina hyväksyneet minut sellaisena kuin olen ja rakastavat minua, muutuin sitten kuinka paljon tahansa. Enkä voi tarpeeksi kiittää Teitä kaikkia vertaistukijoita, jotka ovat kirjoitelleet omia kokemuksianne tänne palstalle, jakaen ajatuksenne, koska ilman Teitä olisi tähän hetkeen pääseminen ollut toooooooooooooodella kivikkoinen ja vaikea. Että iso kiitos!

p.s. opin pikkuhiljaa jättämään sen lakritsinkin rauhaan, hitaasti mutta melko varmasti, koska se ei nyt oikeasti enää sovi elimistölleni

Miumau, olipa mukavaa lukea että kaikki sujuu hyvin Kiitos soijaproteiinijauhevinkistä, mulle ihan outo tuote, mutta hyvä tietää että tuollaisiakin apuja on olemassa. Mitkä ruoat täyttävät nopeammin kuin toiset? Entä mitkä yhdistelmät ei oo sopineet sulle?
Mulla viikon päästä leikkaus ja se syöminen on alkanut todella askarruttaa...

Annniina: juups, tuo soija90 -proteiinijauhe on hyvä löytö, olen käynyt läpi hera-, vehnäproteiinijauheet ja muutamia muita, mutta ne oksettivat jo hajunkin puolesta, mausta puhumattakaan! Luulen, että soija muistuttaa jotenkin niitä satoja nutrilettpusseja mitä olen matkan varrella syönyt, noin makunsa puolesta, että olen immuuni sen maulle, ja soijan maku muutenkin lieventyy turvotessaan. Noista yhdistelmistä yksi aika pahanlainen yhdistelmä on banaani ja jogurtti, sitten tietysti jäätelö, jonka yleensä otan "jälkkäriksi" ehkä 2 rkl jos tuntuu jääneen tilaa ruoalta (ehkä kerran kuussa). Ei nuo makeat muutenkaan sovi, tulevat useimmiten hissinä ylös jos erehdyn syömään enemmän kuin maistiaisen. Liian tuhti rahkakin tökkii, ja useimmat liian makeat maitotuotteet. Maito paljaaltaankin on liian tujua, jos ei ole jotain sen joukossa (smoothie/teetä/kahvia). Hauskoja nuo rajoitukset, ei käy aika tylsäksi Ja aika nopeaan sen oppii mikä sopii ja mikä ei, ja tietysti kun inhimillisiä ollaan, pitää asioita testata moneen kertaan, ennen kuin oppii.. Ja hurrrjan paljon tsemppiä leikkaukseen!! Varmasti perhoset jo vatsassa?

Huomenta kaikille tasapuolisesti  Tuli tuossa puoli vuotta täyteen leikkauksesta ja en voi kuin ihmetellä kuinka tasaisesti matka taittuu. Syöminen ja juominen sujuu ok. Paino tippuu ja sentit katoavat hitaaaaasti mutta tasaisesti. Eniten kuitenkin nautin "normaalin" syömisen tunteesta, siitä kun ajatuksissaan ei tarvitse käydä kolmatta maailmasotaa joka kerta kun on ruokailun aika. Herkkujakin olen onnistunut nauttimaan kohtuudella, ilman dumpingia.
Seuraava mietittävä asia olisi liikunta. Luovutin sen salijäsenyyden kanssa, koska sinne en ole tietäni löytänyt yli neljään kuukauteen. Mutta hei... oma kunto on kuitenkin kohonnut, koska en hengästynyt metsässä, jee! Pitänee miettiä, miten saisin sitä lihaskuntoa mukaan päivän touhuihin, varsinkin selkä- ja vatsalihakset ovat retuperällä.
Kaikki on sujunut mainiosti (jokaisella on varmasti jotain ongelmia) ja jään jännityksellä odottelemaan mitä seuraavaksi. Tavotteita ei kauheasti ole painon suhteen, kaikki liittyvät enemmän elämänlaatu -puolelle ja ne tavoitteet ovat melko hyvin saavutettavissa ellei jo saavutettu. Minäkuvan sotkuisuus on tietysti aika haaste, on samaan aikaan omassa päässään sekä lihava että pienempi. Vaatteita en osaa ostaa kirveelläkään, varsinkin kun tuo maharöllykkä ja reisien roikkuva iho ovat hieman haastavia, käsivarsien läpykkeistä puhumattakaan  Onneksi on joustavat materiaalit!

Lämpimiä ja aurinkoisia päiviä!

Hyvin menee mutta menköön, tuollaisesta menosta mäkin tykkään: tasaista ja turvallista Toivottavasti nahka vielä lähtee vetäytymään ja onhan sitten olemassa se roikkoleikkaus...
Aurinkoista loppukevättä sinullekin

Päivitystä.. mitään ei tapahdu.. ei painossa eikä senteissä =D Jumit <3 Onneksi paistaa aurinko aina välillä ja ilokseni onnistuin hölkkäämään ainakin 300 m pienissä spurteissa hyttysiä pakoon. Ne kiukkuiset hyttyset motivoivat kummasti

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!