Lellukka uskaltautuu ilmoittautumaan joukkoon tähän :)

Elossa ja kotona ollut jo tovin, mutta en ole jaksanut raportoida mitään kun olen keskittynyt leikkauksesta toipumiseen. Paino putoaa ja laitoin jo tavoitteeksi itselleni saada pois sen 15 kiloa minkä se minun ensimmäinen ravintoterapeutti väitti jäävän pysyväksi painonpudotuksekseni vaikka mitä tekisin.
Leikkaus aamuna painoni oli pikkuisen noussut siitä mihin ENEkuurilla pääsin, liekkö jännitys nostanut sitä mene ja tiedä...ei ainakaan ruokavalio. Tuntui orvolta jäädä osastolle ilman miestä ja olisin halunnut juosta hänen peräänsä kun hän käveli osastolta hartiat kyyryssä pois ja niin surullisena
En kerennyt kauaa siinä surra kun hoitaja tuli mittaamaan verenpaineet ja happisaturaatiot sekä pulssin..ai niin ja sitten piti vaihtaa sellainen ihana leikkaussalipaita joka jätti pepun ja selän paljaaksi ah ja voi Mitään en saanut juoda ja suu tuntui tosi kuivalta...en muista oikein kaikkia yksityiskohtia siitä eteenpäin, sain rauhoittavan jossain vaiheessa ja sitten lähdettiinkin leikkaukseen. Sali oli kylmä paikka ja leikkauspöytä tuntui kapealta...sen jälkeen taas tauko muistissa ja sitten käskettiinkin hengittää maskiin ja kaikki musteni.
Heräsin heräämössä jossain vaiheessa päivää ja osastolle päästyäni pyysin ensimmäiseksi että joku soittaisi miehelleni ja kertoisi miten kaikki meni. Ajantaju meni ihan täysin ja nukuin 15 min.-½ h taukoja miettien koko ajan että onko jo seuraava päivä. Kysyin myös herättyäni osastolla, että joko pääsen kotiin jostain syystä kysymykseni huvitti hoitajia
Huonetoveri oli mukava vanhempi ihminen joka oli siellä ihan toisesta syystä kuin mitä itse olin.  Sitten alkoikin pienet ongelmat, happisaturaationi laski melko pian leikkauksen jälkeen, tulehdusarvot sekä verenpaine/pulssi taas nousi ja sain korkean kuumeen. Aloin myös yskimään koko ajan ja kuvauksissa selvisi, että vasemmassa keuhkossa oli nestettä ja tulehdus, joten happiviikset naamalle ja antibiootit suoneen.
Lopulta arvot alkoivat paranemaan kuitenkin nopeasti ja pääsin kotiin toissapäivänä kunhan lupasin tehdä pulloonpuhallukset ja syödä lääkkeet ja muutenkin olla varovainen. Henkilökuntaa jäi ikävä, he ovat sen osaston tukipylväät

tässä vielä tiivistelmä vuoden ajalta allekirjoituksesta kopioituna:

8/2014 Terv.kesk.lääkäri ehdotti laihdutusleikkausta
11/2014 ensimmäinen ravintoterapia + verikoe + lääkäri
1/2015 Enekuuri jolla piti laihtua 8%a ja saavutin sen
2/2015 2. ravintoterapia käynti
3/2015 3. ravintoterapia käynti
4/2015 lääkärikäynti jossa selitettiin tulevia asioita, jotka jo tiesin
7/2015 gastroskopia = tulokset oli muuten puhtaat mutta totesivat että mulla on refluksitauti ja vihreävalo leikkaukselle!
7.9.2015 4. ravintoterapia käynti+punnitus = paino 92.8kg
8.9.2015 Leikkausta edeltävä 4.n vkon ENEkuuri alkaa, tavoite on saada pois -5,7kg = selvitty kunnialla läpi!!
5.10.2015 Leikkausta edeltävä verikoe, Kirurgin juttusilla, sydänfilmi, verenpaine ja anestesialääkärin juttusilla.

Oi hienoa Lellukka että kaikki meni hyvin ja olet nyt kotona. Hienosti painosikin on pudonnut eneilyjen aikana. Itsellä vielä kolminumeroinen tuo paino vaikka tän vuoden puolella 22pudonnut. Hassua että aikaisemmin en ole älynnyt hakeutua leikkaukseen vaikka kuinka olen yrittänyt painoa pudottaa korkojen kera tullut takaisin kun laihdutusyritykset ovat epäonnistuneet. Nyt on vihonviimeinen aika päästä normaalipainoiseksi. Toivon toipumista ja Kerrothan kuulumisia aina välillä.

Sä olit Lellukka ilmeisesti LEIKOna siellä, eli vasta leikkausaamusta sairaalaan? Näin jälkikäteen olisin minäkin mielummin ollut, se edeltävä päivä sairaalassa oli tappavan tylsä (joskin niiden ENE-ruuat oli huomattavasti parempia kuin Nutrilettit). Vaan etäisyys sairaalaan teki LEIKOn mahdottomaksi.

Hyvä että leikkauksen jälkeinen keuhkokuume talttui alkuunsa!

Hienoa kuulla susta Lellukka ja pikaista paranemista

Hienoa, että leikkaus on nyt ohi . Olen käynyt täällä joka päivä tarkistamassa oletko jaksanut kirjoitella miten leikkaus meni. Oiken helpotuin kun näin viestisi .

Iso kiitos kaikille

Ibid juu olin Leikona

Hirmu hankala syödä oikein, aina huomaan vasta sitten että söin liian nopeasti kun alkaa palleassa ja rinnassa puristaa. Se on sellainen kipu jotai ei voi ymmärtää oikein kukaan muu kuin se joka on myös leikattu. Niinkuin joku puristaisi ruokatorvea nyrkissään ja vatsalaukkua. Olen pystynyt nyt siirtymään melko hyvin sairaalan ruoista kotiruokiin, tosin pureskelen kaiken viimeisen päälle hyvin ja katson ettei ole paljon rasvaa tai hiilareita. Ruokapäiväkirjaa pitäisi tehdä mutta en oikeasti ole jaksanut mutta se on aika helppo muistaaesim. tänään:
aamupala: 2 dl puuroa maitoon keitettynä (en jaksa syödä kuin puolet joten syön myöh. loput),
välipala: puolikas näkkäri, päällä HK herkkumaksamakkaraa ½ siivu levitettynä, 1 viip. kevyt juustoa.
lounas: puolikkaan kämmenen kok. pala uunilohta (pikkusen jämähti rintaan, on kuitenkin sen verran vahvaa mutta onneksi meni nopeesti ohi).
välipala: 1 dl proteiinijuomaa...

kohta täytyy kahtella mitä söisi. omasta mielestä saan aika hyvin jo proteiinia- Vettä, piimää ja maitoa menee myös niin että vettä juon melkein litran pvä ja loppunesteet koostuu maidosta, piimästä, prot.juomasta. (maito ja piimä on rasvatonta).
Sain tältä ravintoterapeutilta luvan syödä myös turkkijogua jos se vaan vatsalle sopii.

Vatsa toimii ihan hyvin, vähän jopa liiankin hyvin kun tahtoo mennä löysälle mutta ei ole mitenkään tummaa sävyltään joten ei ole mitään hätää kuulema.
Tänään on ollut eka kertaa sellainen päivä että pystyy syömään enemmän ja olen ollut jo vähän huolissani, koska eihän sen nyt vielä pitäisi alkaa tulla?? Paremman ruokahalun siis.

jassodär ja tänään tuli ensimmäisen kerran niin huono olo syömisestä, että oli pakko mennä oksentamaan. Oksentaminen ei ollut hankalaa koska ruoka pyrki muutenkin takaisin suuhun ja rintaan koski ja palleaan. Söin huomaamatta liian nopeasti.

Siitä olen nyt ollut huolissani, että mitä jos ne jätti sen vatsalaukun kumminkin liian suureksi? Pystyn nimittäin nyt jo syömään huomattavasti enemmän kuin ensimmäisellä viikolla. Kirurgi sanoi että mulla on normaalia suurempi vatsalaukku ja ympärillä oli aika paljon kiinnikkeitä, joten hän ei osannut sanoa muuta kuin ettei vatsalaukku ole ainakaan liian pieni. Hän myös sanoi että ohitusleikkausta voidaan harkita jos paino ei putoa radikaalisti tai alkaa nousemaan...eli silloin se olisi ohitus yhdistettynä sleeveen. En kysynyt häneltä onko näitä leikkauksia tehty täällä monta mutta itse en ole ainakaan kuullut, että kenellekään olisi sellaista tehty. Olisi kiva tietää sellaisen kokemuksia.

Käsittääkseni sleeve oli alun perin nimenomaan tarkoitettu ensivaiheen leikkaukseksi, jota sitten seuraa jokin muu lihavuusleikkaus (esim. ohitusleikkaus). Se on yleistynyt ainoaksi leikkaukseksi koska on itsessäänkin yleensä jo tehokas. Potilastapauksia en tunne.

ibid niin muuten taisi ollakin, nyt muistan kanssa jostain tuon lukeneeni. En ole tosiaan itse vielä lukenut tai kuullut kenenkään henk. kohtaisista kokemuksista joille olisi tehty ensiksi sleeve ja siitä sitten ohitus.

Ei ole mitään mielitekoja syödä ruokaa nyt sen oksentamisen jälkeen ja siitäkin on jo sen verran aikaa että kohta pitäisi taas syödä jotain, nyt ei vaan kertakaikkiaan tee mieli muuta kuin vettä. Nykyään nälkä tuntuu paleluna sormissa ja varpaissa. sillon tajuan syödä jotain mutta nyt ei kyllä palele vaan ällöttää kaikki.

Ai niin paino kyllä putoaa, mutta päivittelen tilannetta sekä tickeriä kerran viikossa Vaa'alla käyn sensijaan joka päivä kun tuntuu niin uskomattoman upealta nähdä pienenevät numerot

Laitoin jo 2 liian isoksi jäänyttä vaatetta kirppiskamojen joukkoon ja kaivoin kaapista esille 2 pienempää välivaihe vaatetta jotka sain kesällä lahjaksi

Hei Lellukka ja mukava kuulla kuulumisia. Kysyin muuten kirurgilta ensitapaamisella, että voisiko mahdollisen leikkauksen yhteydessä sitten jälkikäteen kertoa kuinka iso mahalaukku oli. Luulen, että iso, koska tavaraa mahtuisi mahdottomasti.
Aurinkoisia syyspäiviä!

Miumau
Mä luulen että mulle jäi liian suuri vatsalaukku syystä että pystyn jo nyt syömään isompia annoksia ja siis ihan pari desiä kerrallaan eikä tule mikään ähky (mikä tietysti on hyvä asia ettei tule, kaiketi.) Myös mieliteot tulivat tässä muutama päivä sitten takaisin aika voimalla. Koetan nyt odotella kirurgin soittoaikaa, että pääsen juttelemaan hänen kanssaan tästä asiasta ennenkuin todella annan itseni mitenkään masentua. Olen ollut varovainen siitä miten paljon ja usein syön mutta tämä tarkoittaa sitä että saatan tuntea nälkää, monesti se tuntuu paleluna mutta eilen tuntui jo vatsassa ihan kurinana.

Paino onneksi putoaa edelleen, se on hyvä merkki. Tällä viikolla lähti yli kilo ja päivittelin sen tuohon allekirjoitukseen sekä tickeriin.

jassoo pakko se on sitten uskoa ettei masu tykkää enää perunasta vaikka sen kuinka jauhaisi suussa pieneksi..aina jämähtää rintaan ja nousee takaisin suuhun.

Paino näyttäisi tällä viikolla putoavan nopeammin kuin edellisellä viikolla, joten siinä mielessä tällä hetkellä kaikki hyvin. Kävellyt olen mutta en oikein ole jaksanut vielä mitään muuta harrastaa...tuntuu todella hyvältä ja kannustavalta nähdä vaa'an pienenevät luvut ja peilistä kapenevat kasvot...alkaa löytämään kauan kadoksissa olleen itsensä taas

Tuli nyt mieleen, että kuinka isoja hörppyjä pystyt ottamaan vettä?
Ei muuta, joten jatka hyvään malliin

Tosi pieniä hörppyjä otan...ihan sellasia n. teelusikallisen tai parin verran kerrallaan. Heti jämähtää rintaan jos otan liian ison kulauksen ja meinaa tulla takaisin suuhun. Vettä juon koko ajan, sekä maitoa/piimää. Pelkkää vettä tulee lipiteltyä päivän mittaan n. 1-1½ L loput nesteet koostuu sitten piimästä, maidosta, proteiinijuomista, keittoliemistä...

Eilen ei ollut mitenkään hyvä päivä voinnin suhteen, kylkiluihin saakka sattui kun oli ilmaa vatsassa eikä meinannut millään tulla pois. Sitten tuli yhtä äkkiä kamala ripuli joka helpotti olotilaa hetken...kunnes alkoi taas sama paine ja turvottelu vatsassa. Olin välillä jo melkein varma, että nyt on joku kamala suolitukos tulossa kunnes illalla tuli toinen kamala ripulikohtaus ja sen jälkeen alkoi helpottamaan huomattavasti.
Tänään onkin ollut paljon parempi olla...ja taas huomasin aamulla, että paino on pudonnut

http://www.iltasanomat.fi/laihdutus/art-1445914264471.html

Lihavuusleikkauksesta ja suomalaisesta kateudesta.

Oiii, onpa ihanaa että painoa putoaa ja toivut, vaikkakin vastoinkäymisten kera... Toivottavasti ei tullut enää ilmaa vatsaan tai ripulia? Vointeja!

p.s. kiitos linkistä, tuo yhä vain vahvistaa sitä ajatustani, etten aio kertoa kuin ihan parille läheiselle ystävälle asiasta

Annniina
Toistaiseksi vatsa on nyt voinut paremmin

Mulla vaan taitaa nyt flunssaa pukata kun kuume nousee ja laskee jo kolmatta päivää ylös alas, nenä vuotaa ja nieluun koskee. Sekös harmittaa koska haluaisin jo liikkua enemmän, mutta en voi enkä saa ennenkuin paranen tästä kuumeilusta ettei tule mitään tulehduksia.

Kyllä aika menee hurjan nopeasti, vastahan minä tänne rekkasin itseni ja itkin kun piti syödä nutrilet keittoja ja sitten iloitsin kun tajusin, että easydietin pussikeitot ja puurot sekä pirtelöt olivat paljon parempia mauiltaan. Kesä meni hitaasti ja oli keleiltään huono, lihoin kaikki kilot mitkä sain ensimmäisellä enekuurilla pois ja sain vielä extroja kaupan päälle. Meinasin menettää täysin toivoni ja kärsivällisyyteni leikkaukseen pääsyn suhteen...sitten yks kaks huomasin istuvani taysin gas2:n osaston päässä ja ikävöiväni perhettäni.
Katsoin äsken kalenterista ja tajusin, että enää viikko ja 2 päivää niin olen seikkaillut pikkumasun kanssa jo kuukauden.

Monet jotka eivät ymmärrä tätä leikkausta, kuvittelevat kuinka me leikatut nyt vaan istutaan ja annetaan kroppamme hoitaa laihtuminen, hah, sitä se ennakkoluulo teettää. Olen kuullut, että olen huijannut luontoa ja etten oikeasti laihdu niinkuin asiaan kuuluu....kärsien.Aplodit niille kaikille jotka tälla lailla ajattelevat ja sitten kerron vähän mitä tämä oikein oikeasti on. TÄMÄ on kärsimystä varsinkin alkuajat..En nimittäin nauti siitä puristavasta tunteesta ruokatorvessa ja vatsassa kun yritän epätoivoisesti nielaista suupalallista lusikasta tai haarukasta ja sen jälkeen alkaa mittelöt kropan kanssa siitä, pysyykö ruoka masussa vai nouseeko takaisin suuhun.En myöskään nauti vatsanväänteistä jos vahingossa syön jotain jossa onkin rasvaa sen verran, että vatsa laittaa stopin koko hommalle, enkä myöskään siitä etten voi syödä enää perunaa (joka ei kylläkään ole mikään elämän ja kuoleman kysymys vaikken voikaan)...naudan jauhelihaa voin syödä, pihvinä (taikina sitkostettu kananmunalla) tai jauhelihakeitossa (ilman perunaa).
Niin että jos ihmisten mielestä ripuli ja oksentaminen on tie onneen, sopii yrittää. Edelleen minulta tingataan välillä ''Niin mutta miksi et yrittänyt laihtua normaali tavoin?'' Yritinhän minä ja epäonnistuin monet kerrat niin paljon ja pahasti, että masennuin. ''Olisit karpannut, niin minäkin aina teen kun lihon'' hehheh, no karppasinhan minä ja laihduin ja karppasin uudestaan kun lihoin...Tämä leikkaus oli minulle viimeinen apukeino, koittakaa ystävät rakkaat ymmärtää (te jotka luette rekisteröitymättä tänne ja joko mietitte tätä leikkausta itsellenne tai luette arvostellen) ettei näitä leikkauksia tehdä, ainakaan Suomessa, kenelläkään vaan koska se on niin kivaa. Kyllä minun täytyy taistella laihtuakseni edelleen, nyt mulla vaan on sisälläni oma pikku auttaja joka tukee tätä asiaa, ei suinkaan laihduta puolestani...ei sen pahempaa. Edelleen minun täytyy liikkua ja syödä oikein...E-del-leen. Sitä asiaa ei mikään laihdutusleikkaus vie meiltä pois. Sillä jos en elä oikein, pilaan tämän homman itse.

Mieliteot, jep minulla on jo niitä mutta ne hoituu syömällä niin säännöllisesti kuin se suinkin on mahdollista ja juomalla vettä, maitoa ja piimää. Tällaisen leikkauksen myötä sain mahdollisuuden oikeasti onnistua laihtumisessa, enää minun ei tarvitse itkeä kun taas yksi laihdutusyritys on pilalla tai kun vaatteet eivät mahdu päälle...nyt on miehen vuoro alkaa itkeä kun kukkaro tyhjenee sillä joudun jo nyt ostamaan pienempiä vaatteitä.
Kutsuin mieheni luokseni eilen ja sanoin ''Katso peiliin, näätkö, mulla on kaula!'' Sain vastauksena halauksen ja suukon poskelle...

Heippa Lellukka,

onnittelen, että jaksoit käydä koko rumban läpi julkisella puolella. Anna piut paut mitä muut ajattelevat leikkauksesta, niin minäkin teen, ei voisi vähempää kiinnostaa toisten mielipiteet . Enkä myöskään enää jaksa selitellä ihmisille mistä leikkauksessa todella on kysymys, vieläkin tulee vastaan kysymyksiä tyyliin "olitko siis rasvaimussa"... , olkoot rauhassa vaikka siinä uskossa.

Ihmettelen kyllä miksi syömisesi alussa on noinkin vaikeaa. Olemme tietysti kaikki yksilöitä mutta itselläni ei muistaakseni ollut yhtään pahoinvointia tms. Söin kyllä alussa pitkän aikaa rahkoja, jugurttia, vellejä, puuroa yms. korostetun hitaasti ja pieniä annoksia kerrallaan.

Mutta nauti Lellukka kovan työsi tuloksista hyvällä omatunnolla! Olet sen todellakin ansainnut. Oma painoni on pitkään jumittanut n. 80 kilossa, vähän päälle, vähän alle. Mutta olen siitä huolimatta tyytyväinen jo nyt; harrastan paljon liikuntaa, olo on kaikin puolin hyvä. Kaikkea voin syödä kohtuullisia annoksia.

Hyvää hoikistuvaa jatkoa

Voi ihana kirjoitus Lellukka Sitten vaan ostat ison paketin nessuja miehellesi, jotta saa kyyneleensä kuivattua

Tytöt

Paino on pudonnut melkein 6 kg leikkauksesta, eli 4ssä viikossa on lähtenyt 5,7kg. Nyt ongelmana on se kuinka saada itsensä syömään tarpeeksi usein. Mieli tekee koko ajan kalaa...salaatteja...hedelmiä...kaikki muu lihaisa ja rahka puoli tökkii heti jo kun ajattelenkin niitä.

Olen myös nykyään huomannut sen kuinka toisina päivinä voin syödä vähänväliä, mutta sitten seuraavana päivänä tuntuu ettei mikään muu maistu kuin vesi. Kirurgi kyllä varoitteli, että näinkin voi käydä ja syömisongelmat voivat pahimmillaan olla lopunelämän riesana. Vedestä on tullut uusi best friend, sitä menee päivittäin paljon. Kyllä minä syön, mutta en pysty syömään tasan 2-3 tunnin välein, jos yritän niin oksennan ja syke nousee ahdistavan korkealle. Sen mitä syön sisältää proteiinia runsaasti, kuituja mutta vähän hiilaria tai suoranaista rasvaa. Silloinkun tuntuu ettei mikään maistu, otan maitoa tai piimää...eli kyllä täällä taistellaan eikä kuihduteta itseään ainakaan tahallaan

Niin ja tuosta vedenjuomisesta, en siis juo sitä niin ettei masussa olisi tilaa muulle. Juon n. 20  min. ennen ruokailua ja saman verran jälkeen ruokailun. Väliajat zippailen vettä pikkuhiljaa pitkin päivää..

Jotenkin tökkivää ajatuksenjuoksu, heräsin juuri iltapäivä torkuilta ja nyt mielessä pyörii kysymys: Mikä maa ja mikä valuutta...

Hui, jännittävää kuinka eri tavalla kaikki kokevat syömisen leikkauksen jälkeen. Omat ajatukset kiirii tietty heti sinne tulevaisuuteen, jotta mitenköhän minun käy... Osaatko arvioida millaisia määriä juot 20 minuuttia ennen ateriaa ja sen jälkeen?

Anniina, n. pari desiä juon aina ennen ja jälkeen ja sitten välit otan pieniä zippejä pitkin päivää. Mulla on vesipullo koko ajan mukana ja se täyttyy pariin tai kolmeen otteeseen per/pvä joten sitä menee n. 1-1½ L päivässä + maidot, piimät ja silloin tällöin appelsiinista puristettu mehu.