Lellukka uskaltautuu ilmoittautumaan joukkoon tähän :)

Koitahan jaksaa !!! Et päästä ittees helpolla, mut muistan sen tunteen kuinka turhautuneeksi tuneekaan olonsa kun ei tiedä mitään koska tapahtuu. Mun taival alkoi noin vuosi sitten, silloin tänne palstalle kirjauduin. Ja 3 viikkoa ja leikkaus on. Ja kyllä on tullut painoa mullekin tämän vuoden aikana. Mun ei tarvinu eneillä ennen kuin jonoon pistivät, ehkä ne monet kokemukset laihdutuksista riitti. Mut nyt eneilen. Kieltämättä ruuan ajatteleminen saa vatsan kurnimaan .... odotan että se jää pois leikkauksessa

Moi Matamimimmi, juu pakkohan se on koittaa jaksaa. En halua kuitenkaan että paino nousee taas samoihin lukemiin mistä aloitin, eihän siinä olis enää mitään järkeä eikä se olisi oikein. Mutta kun haluaisin jo koko tämän ruljanssin olevan takanapäin

Aloin tuossa miettimään kun multahan siirrettiin yksi toinen leikkaus enekuurin takia helmikuun lopulle. Anestesialääkäri sanoi silloin ettei ketoosin aikana saa leikata. No miten ihmeessä mut sitten laitetaan ennen vatsaleikkausta kahden viikon enelle + kaksi päivää ennen leikkausta pitäis olla täys nesteillä ELIIII olen silloin niin ketoosissa kuin olla voi?

Huhhuh..täällä jälleen ja nyt vähän huolissaan. En mielelläni jaa tätä täällä kun tämän näkee vieraatkin mutta taas toisaalta menköön.

Enekuuri pisti ilmeisesti tämän mun PCO:isen kroppani hormoonitoiminnan sekaisin. ''Menkat'' ovat jatkuneet nyt n. kuukauden ja tänään tuli oikein sellasia verihyytymiä. Ensi viikolle vasta sain ajan gyneltä joten sinne saakka pitäisi jaksaa. Sain käskyn tosin lähteä ensiapuun heti jos vuoto vielä tästä lisääntyy.

Että näinkin voi eneily kuulema päättyä. Ei kivaa.

Mielessä kävi pelko jopa munasarjasyövästä mutta jo puhelimessa gyne sairaanhoitaja sanoi ettei oireet kyllä siltä kuulosta vaan ennemminkin hormoonihäiriöltä tai keskenmenolta (jälkimmäinen ei mahdollista).

Niin joo ja sain tänään ajan sinne letkunnielentään, eli näillä näkymin se olisi sitten 20. huhtikuuta. Tuo oli ihan kiva uutinen tänään.

Hei Lellukka. Itsellä ollut myös aikoinaan kuukauden kuukautiset, verihyytymillä. Keltarauhashormonikuuri auttoi. Joten ei mitenkään harvinaista.

Ja peukkuja tuosta letkunnielentäajasta. Itse vielä odottelen joskos terveyskeskuslähete olisi mennyt eteenpäin..

Miumau lohduttavaa tietää ettei tää ole mikään harvinainen vaiva!
''Menkat'' loppuivat eilen ja alkoivat taas tänään, eli väliä oli tällä kertaa noin yön verran. Toivottavasti saavat siellä gynellä stopin tälle. En halua että kuukautiset tulevat kerran puolessatoista vuodessa mutta en kyllä tällaistakaan itselleni toivo.

Masentunut olo, voi johtua tästä hormoonitoiminnan sekavuudestakin. Aloin miettimään jo että mitä hyötyä siihen leikkaukseen menostakaan on. Sinne on vielä niin äärettömän kauan ja olo tuntuu muutenkin siltä että tekisi mieli hautautua peiton alle ja jäädä sinne.

Oih älä huoli siitä! Se on tosi yleistä että hormonitoiminta heittää ihan kuperkeikkaa! Mulla oli leikkauksesta alle vuosi niin meni hormonitoiminta ihan sekasin ja menkat veti ihan omaa elämäänsä, se tasoittuu kuitenkin aikanaan ja nyt mun kuukautiset on ihan säännölliset.

Hyeena toivottavasti tasoittuu. Tyttäretkin ovat olleet huolissaan kun näkeehän sen kasvoista ettei ole hyvä olla ja yrittävät pyytää jaksamaan. Meillä on siis 2 teini tyttöä ja 1 teinipoika Taisin jossain mainitakin jotain näistä meidän ihanuuksista

voihan vatsatauti. Koko perhe ollaan oksenneltu (paitsi ei nuorin) ja vasta nyt alkaa helpottumaan olo Eilen oksensin niin älyttömästi että luulin tukehtuvani siihen oksennukseen. Makuulla ollessa alkoi maha möyryämään ja piti juosta istumaan vessaan ja samaan aikaan siellä halailin lavuaaria. Siitä on vuosia kun viimeksi olen ollut näin kipeä ja toivottavasti ei enää koskaan tule uudestaan! Nyt tuntuis olevan pientä lämpöilyä enkä saa unta kun nukuin aina kun oksentamiselta siihen kykenin.

Vähän yli 2 viikkoa ravintoterapeutille.

Paranemisia Lellukka! Koita sinnitellä

Kiitos Miumau

Edelleen tuntuu huonolta vatsassa, etenkin makuulla saattaa ihan koskea ja tulee heikko olo mutta pystyssä ollessa helpottaa. Mielitekoja syödä olisi vaikka muille jakaa mutta kun yrittää syödä tulee sellainen ''no-can-do'' olo välittömästi.

Pitkästä aikaa jotain tännekin. Mieli on maassa, tuntuu että kaikki muut pääsevät leikkaukseen ja itse jatkan odottelua hamaan ikuisuuteen. Tuntuu pahalta sanoa edes tätä koska toisaalta olen todella iloinen heidän puolestaan jotka ovat jo päässeet aloittamaan uuden elämän pikkumasuineen! Eli älkää loukkaantuko, en ole katkera vaan surullinen kun haluaisin jo itsekin iloita

Ongelmana minulla on myös syöminen, ei niinkään epäterveellinen ruoka vaan makeiset. Olen alkanut syömään karkkia, irtokarkkeja, suklaata...you name it...enemmän kuin se on kenellekään hyväksi! Päätinkin vetää huomisesta lähtien parin viikon nutriletkuurin että pääsen takaisin raiteille. Paino ei ole noussut kuin _vaan_ 2 - 3 kiloa mutta mutta..suunta ei ole hyvä näin.

Muistin viimeksi kirjoitellessa väärin ravintoterapeutti ajan eli se on vasta 26 tätä kuuta. Ensikuussa letkua nielemään

Hei Lellukka
Kunhan pääset leikkaukseen niin toivon mukaan sinulle käy niin kuin minulle. Kaikki herkut mitä ennen söin kaksin käsin, niin ei pysty enää syömään. Ja ihme ja kumma, niitä ei tee edes mieli. Vaan mieli tekee enemmän suolaista kuin makeaa.
Eli odotus kyllä palkitaan. Tosin jokainen reagoi eri tavalla, mutta ainakin se mahdollisuus on.
Maltti on valttia...sanoo hätähousu .

Mä olen enemmän suolaisen perään kuin makean, mutta mutta karkit, suklaa, jäätelö on nyt jostain syystä niin IN etten edes muista koska viimeksi olen näin niitä hinkunut. ENEkuurista ei tullut yhtään mitään ja tuntuu ettei aika kulje eteenpäin yhtään.

No ravintoterapeutti on alle viikon kuluttua, jos sieltä saisin jotain puhtia taas kestää!

Ravintoterapia käynti ja toistaiseksi viimeinen ennen leikkausta. Sain tietää että leikkausjonot taysissa ovatkin puoli vuotta letkunnielennän jälkeen, eli mulla leikkaus n. lokakuussa Pitkä on aika odottajan..........*huokaus*

Ihmettelin myös kun kysyin realistisesta painotavoitteesta ja ravintoterapeutin mielestä sleeveleikatut laihtuvat n. puolet ylipainostaan eli mulla normaalipainon ylärajaan olisi matkaa n. 30 kiloa joten hänen sanojensa mukaan tulisin laihtumaan vain 15 kiloa. Olin ihan että täh niin vähän???? ja tuo painonpudotus siis vaikka liikkuisin ja jumppaisin Olin kyllä pettynyt ja hämilläni, sillä vaikka sleeve on erilainen leikkaus kuin gastrick bypass niin käsittääkseni sleevessä on MELKEIN samanlainen lopputulos kuin bypass leikkauksessa, tulosta tapahtuu ehkä vaan hitaammin ja aina ei edes mene hitaammin (ainakaan sen mukaan mitä olen tutustunut muiden leikattujen lopputuloksiin). Säikähdin siksikin kun aloin miettimään että tekeekö ne Suomessa sitten sen ns. löysemmän sleeven vai miten toi lopputulos voi olla tuollainen?? En todellakaan haluaisi huomata viiden vuoden jälkeen että joudun bypass leikkaukseen koska sleeve ei autakaan tarpeeksi. Olen siis jo tehnyt suunnitelmat liikunnan lisäämisestä heti kun nivelet sen sallivat, joten en todellakaan aio jäädä sohvaperunaksi ja kuvitella että kyllä sleeve nyt hoitaa laihtumisen automaattisesti. Ravintoterapeutti vaan ennusteli että tulen todennäköisesti liikkumisesta ym huolimatta laihtumaan vaan sen 15 kg. Se on kohdallani _vaan_ koska tavoitepainoni pitäisi alkaa 5lla eikä suinkaan 7lla. 70 kiloisena sain pahimmat nivelrikot jalkoihin...

Tuli kieltämättä luovuttaja fiilis, kannattaako jonkun n. 15 kilon takia mennä näinkin isoon leikkaukseen. Tuollasen kilomäärän saa pieraisemalla pois Toki ne kohdallani tulisivat korkojen kera takaisin mutta siis joo..nyt kieltämättä on vähän huono fiilis.

En nyt muista mutta onko kohdallasi niin että vain sleeve on mahdollinen..jos ei niin vaadi ohitus. Mutta haluaisin kuitenkin kannustaa sinua ja muistuttaa että tuo ravintoterapeutin 15kg on aivan hatusta vedetty..miksi sinä et laihtuisi enempää?eihän se ole mahdollista. Minulle ainakin peijaksen kirurgi sanoi että sleeve laihduttaa aivan yhtä hyvin kun vaan on itse motivoitunut ja noudattaa terveellistä ruokavaliota ja se jos mikä meille ikuisille laihduttajille on varmasti iskostunut päähän. Älä anna moisten lannistaa sinua..sissinä vaan eteenpäin ja vaikka aika tuntuu nyt pitkältä niin kohta huomaat ajattelevasi että leikkaus meni hyvin ja on ohi.

Pajunkissa, juuri niin ettei minulle sovi mikään muu kuin sleeve. Edellisistä vatsanalueen leikkauksista on niin paljon kiinnikkeitä ettei bypass ole mahdollinen, ainakaan näin ollen. Kirurgi sen kuulema loppupeleissä päättää sitten kun näkee tilanteen paikanpäällä mutta toistaiaseksi on varmaa että leikkaukseni olisi sleeve.
Ihmettelin itsekin eilen suuresti että kuinka minun kohdalla kävisi niin etten laihtuisi 15sta kiloa enempää kun niin monet ovat saavuttaneet 100% laihtumisen ylipainostaan. Säikähdin että tekeekö ne sitten sen sleeven taysissa jotenkin löysemmäksi tarkoituksella vai mistä moinen. Sehän olisi ihan hullua kun sitten jos lopputulos olisi huono ne joutuis leikkaamaan 5n vuoden päästä uudestaan ja siihen tilanteeseen minä en halua joutua jos vaan voin sen välttää.
Eilen tutkin tätä foorumia ja nimenomaan etsin sleeveleikattujen kokemuksia ja sain paljonkin lohtua sekä tietoa, aloin miettimään että jos vaikka ravintoterapeutti oli kumminkin väärässä....toivottavasti oli.

En ole kuullut että sleevea tehdään löysemmin vaan ihan samanlailla kaikille. Ja noiden kiinnikkeiden määrä ei sinulla välttämättä ole kuitenkaan niin hurja etteikö ohitus onnistuisi. Ravitsemusterapeutti ei ole lääkäri eikä hänellä ole läheskään sellaista ammattitaitoa jotta pystyisi arvioimaan kirurgisen toimenpiteen tuloksia..jos hänet koskaan vielä tapaat niin vaadi häneltä faktoja tuon väittämän tueksi. Aivan tuulesta temmattu..eihän näitä leikkauksia olisi mitään järkeä tehdä jos tuo olisi totta.

Olin muutama viikko sitten leikkaavan sisätautilääkärin luennolla asiasta. Hän sanoi, että ohitus on varmempi, mutta että suurin osa sleeve leikatuista päsee ihan samoihin tuloksiin kun ohituksessakin olleet. En ole kyllä tälläkään palstalla kertaakaan lukenut, että sleevessä olleet olisivat tyytymättömiä tulokseen
Itse olen siinä käsityksessä, että kaikki eivät pääse ihan niissä mielikuvissa oleviin ihannemittoihin, ei välttämättä siihen normaalipainoonkaan. Kannattaa ainakin pitää itsellä realiteeteissä, että ihan normipainoon ei ole pääsyä. (Toki siihenkin päätyy suuri osa)
Tietysti oma pituus ja ikä vaikuttaa, itse 162cm ja tavotepaino alkaa seiskalla. Tulevaisuus näyttää onko paino leikkauksen jälkeen 70 vai 75 kiloa tai jotain muuta. Silloin olisin lievästi ylipainoinen ja hurjan tyytyväinen tulokseen.

Lellukka ja muut ryhmäläiset olette hyvä tuki. Mulla varmaan myös se häpeän tunne tästä etuoikeudesta päästä leikkaukseen kun niin paljon kirjoitetaan priorisoinnista terveydenhoidossa. Olen uusi täällä ja alkuaan kilpirauhaslääkärin aloitteesta aloin miettiä leikkaushoitoa.Minulla on myös uniapnea johon c-pap hoito. Yrityksistä huolimatta en ole saanut pois painoa pois. Nyt eka ENEily meneillään. Pitäisi saada 4viikon aikana 8kg pois. Olen sairaalloisen lihava BMI on 45. Kiitos kun on tää vertaistuki. Mulla on myös aviomies ja 2aikuista jo 3"kymppisiä lapsia. En ole tästä kertonut kuin läheisille tän häpeän vuoksi mutta sinne vertaistuki tapaamiseen aion osallistua joka on huhtikuussa Tampereella. Mulla on samana päivänä ravintoterapeutin käynti ja katsotaan kuinka olen onnistunut. Tsempit teille kaikille..

Hei hellu, kohtalotoverimme, ei ole pienintäkään syytä häpeään. Avun hakemisessa tai vastaanottamisessa ei ole mitään hävettävää! Hoidetaanhan julkisilla varoilla esim. tupakoinnista ja alkoholin käytöstä johtuvia sairauksia ja paljon muitakin tavallaan "itse aiheutettuja" sairauksia. Myös me olemme ihan yhtä arvokkaita ja oikeutettuja hoitoon.
Oma "taktiikkani" on ollut puhua kaikille tulevasta leikkauksestani niin paljon, että kukaan ei enää halua/jaksa kuunnella tai ole kiinnostunut . Rennosti vaan hellu ja optimistisin mielin askel kerrallaan eteenpäin .

Kiitos Tyyne kannustuksesta. Täällä kirjoitellaan Sleeve-leikkauksesta kun on tehty vatsanslueen leikkauksia. Mulle on tehty sekä sappikivi että gynegologiset leikkaukset avoleikkauksella. Oli niin paha endometrioosi ettei voinut muuta. Kysyin tästä leikkaustavasta koska silloin jäisi vatsalaukkuun omaa B-vitamiinituotantoa. Vatsassa valmistuu b-vitamiinin esiaste joka sitten ohutsuolessa muuttuu niin että ravintoaineet imeytyy. Olen huono syömään mitään pillereitä ja uskon terveelliseen ruokaan mistä saa tarvitsemansa. Mulle kilppari tekee sen että aineenvaihdunta on hidas. Kuulemma kun laihtuu niin sekin vaiva voi helpottua. Sukuvika😉 No nyt on eka eneily menossa ja toivon todella onnistuvani. Ja mulla ei ole väliä vaikka pääsen vasta loppuvuodesta leikkaukseen. Ehdinpä sopeutumaan uuteen minääni ja laihtua jonkin verran odotteluaikana sekä korjaamaan annoskokoani ja aterirytmiäni. Leipä on pahin peikko ja makeat pullat. Nyt ne saa jäädä.Kiitos teille kaikille ihanille kanssasisarille ja veljille.

Moi hellu, pohdin itsekin sleeveä mutta mulla on niin paha refluksitauti, ettei sleeve käy. Pahentaa refluksitautia ja sleeven jälkeen ei enää refluksitautileikkausta voi tehdä. Tämän vatsalaukun ohitusleikkauksen pitäisi hoitaa myös refluksiongelma; kaksi kärpästä yhdellä iskulla .

Kivaa täällä on ollut trafiikkia )
Pajunkissa: Mulla on jouduttu operoimaan tuota vatsaa todella monta kertaa (tulossa oleva leikkaus olisi 7s) ja sieltä on jouduttu joskus polttamaan tai poistamaan arpikudosta pois koska vatsapeitteet oli ihan täynnä sitä, eli jos nyt ei kiinnikkeitä löytyisi liikaa olisi se ihme. Mutta toivon ettei niitä olisi ja saisin parhaan mahdollisen leikkauksen, olisi se sitten sleeve tai bypass. Ravintoterapeutti vaihtuu ja sovittiin tämän nykyisen kanssa viimeksi jo ettei mun tartte ennen leikkausta mennä käymään siellä ellei sitten ole jotain erittäin painavaa syytä kun olen penkonut niin paljon tietoa leikkauksesta ja annoskoko on lautasella jo pienentynyt sopivaksi jne...toisaalta olisin vielä halunnut mennä edes kerran ravintoterapeutille ennen leikkausta kun siihen on kuitenkin niin pitkä aika vielä mutta täytyy nyt katsoa. Mitä sitä turhaan jos heistä tuntuu ettei heillä ole mulle mitään lisättävää enää tai annettavaa.

Pikki: Joo sitä minäkin olen kuullut että ohitus olisi varmempi mutta itse olen ajatellut juuri niitä jälkijuttuja kun sleevessä taas niitä olisi vähemmän. Lisäksi sleeven jälkeen ei tarvitsisi olla ihan niin tarkka kaiken suhteen ja minua vähän arveluttaa bypassissa riski saada imeytymisvaikeuksia. JA huolestuttaa se että ohituksessa kuitenkin leikellään suolistoa joten ne kiinnikkeet ja mahdolliset tukokset on kyllä aika pelottavia.

Hellu: Tervetuloa mukaan ja mitä enemmän tutustut aiheeseen, sitä vähemmän häpeät tätä. Tässä leikkauksessa ei ole sen enempää hävettävää kuin kitarisojen poistoleikkauksesa, koska ihminen joka tähän ruljanssiin ryhtyy tekee sen elämänlaatunsa parantamisen ja terveytensä takia. Anna muiden kaakattaa jos kaakattavat ja kaakatat sinä heille sitten takaiisn kun olet saanut ylipainon pois ja he katsovat sinua hämmentyneen ihaillen ja (etenkin naiset) kateellisina )

Molemmissa leikkaustavoissa (sleeve ja ohitus) on omat hyvät ja huonot puolensa...mä niin haluaisin jo päästä elämään uuden pikkumasun kanssa mutta ei voi muuta kuin odottaa syksyyn...se on kuulkaas voi voi Lellukalle

Mulla Lellukka sama tilanne, syksyyn menee ellei peräti loppuvuoteen, sikäli mikäli nyt edes pääsen jonoon.. Kyllä odottavan aika on pitkä! Tsemppiä meille

Missä Anniina sä olet hoidossa? Itse olen Taysin jonossa. Mulle sanottiin että joskus loka-marraskuu olisi tavoiteaika.