Lellukka uskaltautuu ilmoittautumaan joukkoon tähän :)

Öh öh mistähän sitä aloittaisi kertomaan.
Olen ollut ylipainoinen suurimmanosan elämästäni, paino alkoi nousemaan toisen luokan jälkeen. Taustana voisi tietysti ajatella että kotiolot (alkoholisti äiti), koulukiusaaminen ja yksinäisyys ajoivat pienen lapsen hakemaan lohtua syömisestä. Teini iässä sain painon joksikin aikaa normaaliksi mutta sitten myöhemmin kun tapasin ihanan rakkaan mieheni ja tulin raskaaksi, paino ikäänkuin ''hiipi'' takaisin huomaamatta....joka raskaudessa.
Yritin laihtua, onnistuin, kunnes paino taas nousi..sain aina pois n. 10 - 15 kiloa ja sitten tapahtui jotain, en tiedä mitä, ja kaikki kilot tulivat vauhdilla takaisin extrojen kera.
Kokeilin kaikkea, paastoja (omenapaastoa, sitruunavesipaastoa ym...) pillerikuureja, painonvartijoita (PVn avulla sain pois peräti 16½ kg), karppaamista (vaikka kuinka monet kerrat). Noista kaikista karppaaminen sopi mulle kuin nyrkki silmään mutta karppaaminen ei saisi olla dieetti vaan lähinnä elämäntapa ennenkuin sen kanssa pääsee kunnolla pysyviin tuloksiin. Mulla kaikenlisäksi karppaaminen oli kerta kerralta vaikeampaa koska kilot putosivat aina hitaammin jo heti alusta vaikka miten päin yritin.
No sitten menin ihan toisen asian takia terv.keskuslääkäriin ja aloin itkemään vaivojani hänelle. Hän sitten ehdotti lihavuusleikkausta ja itse asiassa ihan aluksi olin jotenkin häpeissäni tästä. Ajattelin että ''Jaaha, tähän sitä on sitten tultu..epäonnistunut luuseri jolle mikään muu ei enää auta kuin läskileikkaus''. Lääkäri laittoi asiasta paperit eteenpäin ja hämmästyin suuresti kun sain ravintoterapeutilta kutsun tulla keskustelamaan sen lääkärikäynnin jälkeen n. kuukauden kuluttua jo. Jo ensimmäinen ravintoterapeutti käynti muutti omia ajatuksia ja poisti häpeän tästä leikkauksesta. Pääsin myös verikokeisiin missä katsottiin kaikki mahdollinen ja hyvä että katsottiinkin sillä kaikkea mahdollista sieltä sitten paljastuikin. Kilpirauhasen kanssa ongelmia, diabetes2, vitamiinien puutosten kanssa ongelmia jne jne...lisäksi vaivat jotka jo tiesinkin olevan olemassa ovat PCOS sekä nivelrikko polvissa, lonkissa, nilkoissa ja alaselässä.
Viime ravintoterapeutti käynnin jälkeen aloitin ENEilyn ja tätä on nyt jatkunut n 2½ viikkoa jos tarkkoja ollaan ja enää olisi jäljellä n 12 päivää, eli voiton puolella ollaan ja tänään vaaka antoi aihetta isoon hymyyn sillä nyt on lähtenyt kutakuinkin 5kg ja vielä olisi vähän yli ½ puoli kiloa tavoitteeseen Ravintoterapeutin mukaan jos pääsen tavoitteeseen ennen seuraavaa tapaamistamme (joka on siis 6. pvä helmikuuta) laitetaan iso pyörä pyörimään eli matka leikkaukseen alkaa
Ravintoterapeutin jälkeen on lääkärin tapaaminen ja letkun nieleminen, mutta vaikka olen tällainen yökkäilyherkkä luotan siihen että kaikki menee hyvin!

Taas olisi yksi päivä takanapäin ja 11 päivää ENEilyä edessä enää. Tunnen itsessäni muutosta, vaikka kiloja ei ole lähtenyt 5ttä kiloa enempää, jotenkin kevyempi olla sisältäpäin. Kai se sitten johtuu siitä, että rasvaa lähtee sisäelinten ympäriltä, mene ja tiedä...kuitenkin parempi olla.
Päivä meni hyvin, tosin vettä olisin voinut juoda enemmän. Nyt tuntuu olo jotenkin ''kuivalta'' mutta tähän aikaan ei oikein viiti juoda mitään kun se taas tietäisi vessarallia pitkin yötä. Täytyy huomenna muistaa paremmin tankata

Löysin tällasen sivuston:
http://www.obesityhelp.com/
Todella paljon tietoa leikkauksesta ja nuo Before & After kuvat ovat todella inspiroivia ja valavat toivoa sekä voimaa jaksaa tämän odotuksen läpi. Koitan vaan ajatella että jos noin monet ihmiset ovat päässeet tuollaisiin mahtaviin tuloksiin niin kyllä minäkin sitten!!

Tsemppii!  Minulla nyt 8 päivää eneilyä takana. Mielitekoja ruokaan on alkanut tulla, mutta jaksaa, jaksaa.  Pidetään motivaatio korkeella, vaikka jokainen päivä tuo mukanaan houkutuksia. Aurinkoista päivää

Tsemppiä myös sinulle Pikki, ihmeen äkkiä nää ENEpäivät vierähtää että jaksa vaan, kohta olet jo läpi päässyt! Nuo ruokahimot meni mulla aika paljon ajan kanssa ohi, tai ei kokonaan menneet mutta helpottivat...kai sitä jotenkin ikäänkuin turtui = alistui kohtaloonsa
Kuin pitkään sun pitää ENEillä?

Kymmenen päivää jäljellä ja sitten punnitus + ravintoterppa! ja tättäräää *rummunpäristystä* Tänään olen saavuttanut tavoitepainon ja tästä eteenpäin kaikki mikä putoaa onpi pelkkää extraa!
Mieskin kehaisi että kasvoista huomaa jo että jotain muutosta on tapahtunut, itsestänikin tuntuu että sellanen ''höttö'' on lähtenyt naamasta ja kropasta pois.

Lellukka, onnittelut polullesi!

Ja tervetuloa porukkaan!

Kiitos Tuplanainen
Katselen tuota sinun tickeriäsi huomaan että sinutkin on ilmeisesti leikattu jo. Noita lukuja katsellessa pitää kyllä sanoa että myös sinä olet hyvänä esimerkkinä siitä kuinka tämä leikkaus toimii! Onnittelut mahtavasta tuloksesta!

Hankala päivä takana, mielitekoja ja paleltaa ja nälkä koko ajan vaikka miten olisin yrittänyt syödä oikein ja keskittyä muihin asioihin. Onneks tätä kuuria on jäljellä enää 5 päivää! Senkin ajan laskin ennen väärin, koska lisäsin siihen ravintoterapia käynti päivän kokonaisuudessaan, unohtaen että silloinhan tää loppuu. Onneksi miehellä on parempi laskupää

Rasittavaa kun tässä vaiheessa ENEä ei enää jaksaisi millään

Itse ajattelin värvätä jonkun ystävistä AuttavanPuhelinPäivystyksen -joukkoihin, niitä hetkiä varten kun tarvitaan tukea. Luulen, että tämä palsta on todella tärkeä tuki ihan koko muutosta ajatellen.
Tahdonvoimaa ja jaksamista Lellukka!

Miumau, sitä samaa sinne!

Tahdonvoimaa tässä tosiaan tarvitaan ja hengen lujuutta

Kroppa taas ihan ihmeellinen, tänään tuntuu taas siltä että menkat alkaa, alavatsaa kipristelee ja tuli vähän vuotoakin...ei kiva. Tätä tää on aina tämän vaikean PCOn kanssa. Ensiksi ei ala menkat yli puoleentoista vuoteen ja sitten ne ei meinaa loppua millään

Olis muuten toisaalta kiva saada tänne joku suljettu päiväkirja-osio, siis sillai suljettu että sen näkisi vaan rekisteröityneet käyttäjät. Tänne kun tulee aika henk. kohtaisia juttujakin kirjoiteltua ja sillai vois saada lisää tänne väkeä muutenkin rekkautumaan

Ajattelin tuossa herättyäni käydä vaa'alla kun oli niin kevyt olo ja ilokseni huomasin että olen taas kevyempi
Näillä näkymin saan ravintoterapeutinkin tyytyväiseksi 6. päivä
Tänä aamuna kokonaispudotus: -6.4 kiloa.

Lellukka, oon ihan samaa mieltä tuosta päiväkirjajutusta, mutta admin ei oo käynyt paikalla useampaan vuoteen eikä meillä ole modejakaan Itse olen lähettänyt adminille viestiäkin siitä että olisin modeksi suostuvainen, mutta häntä ei ole täällä näkynyt.

No voi kökkö...pitäiskö meidän laittaa pystyyn uusi foorumi ja sinne adminit ja modet ja sen jälkeen hommataan sinne jäseniä mainostamalla foorumia joka paikassa missä käy hätääntyneitä ihmisiä etsimässä tietoa ja apua?
Eihän tästä foorumista sitten tiedä kuinka kauan tää pystyssä pysyy jos ei kukaan pysty tätä enää hallitsemaan

Huomenta Hihhuloidaan näköjään tänä aamuna samoihin aikoihin. Tuo adminin poissaolo on kyllä aika hauska, foorumi elää yksinänsä ilman kaitsevaa silmää. Olisi silti turkasen harmi, jos tämäkin kaikki informaatio katoaisi bittiavaruuteen. Vertaistuki on kuitenkin hirrrrrmu tärkeää!

Ja Lellukalle viimepäivien ene-tsempit

Miumau no niinpä oltiinkin täällä samoihin aikoihin
Joo tuosta adminin puutteesta että aloin juuri tuossa hetki sitten miettimään ettei tämä paikka ole ilman valvontaa kuitenkaan enää niin vakaalla pohjalla, siis foorumina. Nyt vaan pitäis löytää sellainen osaava ihminen jolla on aikaa ja taitoa laittaa vastaavanlainen paikka pystyyn tai saada tämän paikan ylläpito paikalle

Ihananaa, eneilyt kohta eneilty tältä osin...YEEEEEEEEE! Yli huomenna on viimeinen enepäivä! Tuntuu aivan käsittämättömältä edes sanoa että ylihuomenna tämä päättyy! Silloin kun aloitin tämän ikuisuudelta tuntuvan projektin ajattelin ettei loppua tule ikinä, mutta niin vaan tulee
Rakas appeni ehdotti eilen että mitä jos yrittäisinkin tällä eneilyllä yksin laihduttaa. Pitäisin viikon tai kahden viikon paussin ja jatkaisin uudestaan (ja siis hän oli tosissaan) kun olen näin hyvin vauhtiin päässyt Katsoin kyllä silmämunat metrin päästä ulkona häntä mutta ennenkuin kerkesin mitään ääneen parkaista loikkasi rakas anoppini siihen väliin puolustamaan minua ja sanoi napakasti apelle ettei tällaista kuuria mene susikaan läpi enää uudestaan ellei ole pakko Anoppi halusi myös testata yhden 4n päivän kuurin easydiettailen tätä mutta puuro oli kuulema sahanpurun makuista ja keitot hirveää maustemössöä jota hän ei enää koskaan suuhunsa laita Onhan ne vanhan ihmisen suuhun outoja makuja mutta kyllä mulle pahempaan nälkään nuo pussikeitot menee, parempi ne kuin ei mitään
Me vedetään anopin kanssa aina yhtä köyttä kaikessa ja miehet jää silloin toiseksi vaikka olisivat oikeassakin

Niin, olen miettinyt myös kokonaan uuden foorumin perustamista, mutta täällä on kuitenkin niiiiin paljon tärkeetä informaatiota hukkuneena tuonne kaiken vähän turhankin jutun sekaan että olisi sääli heittää sitä hukkaan.

Ihan tosi ois kyllä mahtavaa jos joku osaava tekis sellaisen paikan meille. Ainahan täältä vois käydä infoa kopioimassa kun ei tämä foorumi kuitenkaan linkkejä ja vinkkejä omista
Itse kokeilin äsken tehdä ihan koemielessä paikan meille mutta mutta mulla ei ole kokemusta eikä oikein aikaa rakentaa foorumia meille joten koemieleksi se sitten multa jäi. Foorumin nimi olisi ollut: Tonnikeijut

Huomenna aamulla loppupunnitus, tättärää...nyt on kyllä hyvä olo

Kovasti vaan olen miettinyt kuinka saan painonnousun pysymään aisoissa kun sinne leikkaukseen on kuitenkin vielä aikaa ja kesä pehmis ym houkutuksineen on oven takana jo

Muista sitten kertoa mitä kaikkea siellä ravintoterpalla juteltiin. Ei niin että olisin mitenkään utelias . Ja hyvin varmasti pysyt ruodussa kun muistat muistuttaa itseäsi kohtuudesta ja siitä, että leikkauksen onnistumisen todennäköisyys kasvaa jokaisesta pudotetusta grammasta (tarkoitan noiden sisäelinten ympärille kerääntyneen rasvan vähentämistä).

Pidä kivaa huomenna ja nauti onnistumisen tunteesta. Olet ansainnut isot kehut!!

hihhei ja täällä jälleen
Ravintoterapiassa käyty ja kehuja saatu! Seuraava tapaaminen onkin sitten tämän terapeutin kanssa viimeinen kun hän siirtyy toisiin tehtäviin Harmi koska olen oppinut luottamaan ja pitämään tästä nykyisestä terapeutistani...

Paino on nyt sitten pudonnut -6.4 kg ja sillä päästään nyt sitten varsinaisesti avaamaan tie kohti leikkausta ihan virallisesti! Huhti-toukokuussa on sitten lääkäri aika ja silloin niellään letkua *yäkkis* Mutta sitä ennen alan opettelemaan leikkauksen jälkeiseen ruokavalioon, ruokarytmiin, ateriakokoihin ja siihen miten ja kuinka paljon vettä juodaan jne jne...

Tänään alkoi sitten virallisesti se päivä kun siirryn eneilystä takaisin normaali ruokavalioon, eli tänään korvataan 1 ateria normaaliruoalla ja loput eneilyllä...huomenna 2 jne...jos ymmärsin oikein.

Se mikä jäi nyt mieltä hämäämään on se etten muista kuinka pitkät jonot sinne leikkaukseen nyt sitten onkaan. Sen lääkärikäynnin jälkeen se on joko 4 kuukautta tai 6 kuukautta...jos jälkimmäinen niin sittenhän mä pääsen sinne leikkaukseen vasta marraskuussa enkä syksyllä grrrr

Masentavaa tämä odotus...ihan tuli itku kun katoin tänään peilistä omaa olemusta ja ajattelin etten ikinä pääse leikkaukseen. Tuntuu että leikkauspäivä on niin kaukana horisontissa ettei koko horisonttia näy. Olen tavallaan tämän pitkäaikaisen odotuksen kannalla koska se antaa paljon aikaa henkiseen valmistautumiseen jne jne...mutta on tää oikeasti ihan järjettömän pitkä aika odottaa kun se omalle kohdalle sattuu. Joku suomalaislääkäri sanoi jossain lehtiartikkelissa että Suomessa voisi hyvinkin olla huomattavasti lyhyemmät odotusajat leikkaukseen pääsyille. Anorektikkoja pyritään lihottamaan nopeasti, miksi lihavien täytyy odottaa?? Tämä on kuitenkin vaarallinen syömishäiriö. PISTE.
Olen pienentänyt ruoka annoksia pieneksi ja lisännyt syömiskertojen määrää 4 ----> 6n...ja silti olen iltaisin niin nälissäni etten saa unta, koska vatsalaukku on kuitenkin niin suuri enkä saa tällä hetkellä lainkaan kyllästymisen tunnetta kun syön ja jos saan, se kestää hetken ja alkaa taas.
Odotan niiiin sitä aikaa leikkauksen jälkeen että saisin edes hetken hengähdystauon jatkuvasta näläntunteesta ja aikaa oppia kanavoimaan tämän nälän tunteen johonkin tärkeämpään. Syön nykyään vihanneksia, kasviksia, hedelmiä, proteiinia (kalaa, kanaa, maustamattomia jogurtteja...)...

On tämä kyllä ihan hanurista ettei aikuinen ihminen osaa syödä oikein ja sitten lopputulos on tämä!

Niin ja sen enekuurin jälkeen en osannutkaan tehdä sitä kevyttä siirtymistä normaaliruokaan vaan jo toisena päivänä siitä söin suht normaalisti. Sain niin pahasti tarpeekseni nutraamisista että ajatuskin niistä pusseista etoo. Olen siis nyt ja tulen syömään jatkossa vähän niinkuin ruoka eneillen (kun tarve vaatii) ja nyt syön terveellistä kotiruokaa ja monipuolisesti mutta kun tuo vatsalaukku on jostain syystä liian hidas tajuamaan ettei se voi olla tyhjä kun sinne ruokaa menee.

Oi ja voi kun kuulostaa tutulta! Tuttuja tunteita ja ajatuksia. Jos yhtään lohduttaa, niin täällä pähkäillään aivan samojen asioiden kanssa. En oikeasti edes muista koska olisin viimeksi ollut kylläinen silleen terveellä tavalla. Ja nälätön syömisen jälkeen enemmän kuin sen puoli tuntia/tunnin. Ehkä joskus alle kouluikäisenä..

Voimia sinne.. muista pitää se ensimmäinen maali mielessä!!

Kiitos Miumau, yritän kovasti! Tuntuu vaan niin älyttömän kaukaiselta sinne leikkaukseen tämä matka ja koko ajan mielessä pyörii että jos sitten viime hetkillä tulee jokin este eikä pääsekään.
Pahinta tässä on kanssa se että aina kun mulle on tullut tällainen olotila minkään asian suhteen, olen tunkenut suuhun ruokaa ja herkkuja kaksinkäsin ja nyt niin ei voi tehdä. Alan todellakin konkreettisesti nyt ymmärtämään vertausta alkoholismiin tämän ongelman suhteen. Olo on kuin olisin katkolla!

Mulle auttaa ihan se mielikuvaharjoittelu, tai soitto ystävälle joka ymmärtää. Ja tämä kevyempi olotila.. oikeasti nautin kun ei närästä eikä ilmaa kerry siinä mittasuhteessa kuin ennen (kasvisvoittoinen ja laadullisesti parempi ruoka). Yleensäkin sen ajatuksen tahkoaminen tuonne päähän, että teen nyt loppuelämän eteen töitä, että jaksaisin nauttia kevyemmän elämän tuomistä ihanista hyvistä puolista.
Tiedätkö, että oli taas kerran äärettömän noloa saada uuden työpaikan työvaatteiden isoin koko, jotka menivät hipoen päälle, mutta joissa on äärettömän epämukava työskennellä. Samoin kuin sietää ympärillään epäileviä katseita, että jaksaako tuollainen läski tehdä työnsä hyvin kun puuskuttaa jo kolmansissa rappusissa. Näitä asioita mietin päivittäin. Ja yritän pitää nuo ahmimis"kohtaukset" kontrollissa.

Miumau kiitos kannustuksesta ja oikeassa olet! Mieliteot on taas kerran selätetty ja olo on virkeämpi ja toiveikas!
Aloin itsekin miettimään juuri kaikkia niitä syitä miksi haluan elämän muuttuvan ja yksi syy on juuri tämä henkisesti tuskainen olo ruoanhimojen syödessä mieltä. Haluan ajatuksen syömisestä muuttuvan tai ainakin kyvyn kontrolloida sitä.
En anna periksi tässä asiassa ja pyrin muistamaan vaikeina hetkinä kuinka jokainen eletty hetki päivästä vie minut lähemmäksi sitä hetkeä kun uusi elämä voi pikkumasulla alkaa!

Paino on kutakuinkin pysynyt samana enekuurin jälkeen, pientä heittelyä (n. ½-1 kg) on päivittäin nyt ollut ylös ja taas alas, mutta mielestäni tämä johtuu ihan hormoonitoiminnasta taas ja siitä jos unohdan juoda vettä tarpeeksi. Opettelin jo enekuurin aikana aloittamaan päiväni n. ½lla litralla vettä..aina en vaan ole sitä muistanut tehdä mutta niinä päivinä olen muistanut juoda tarpeeksi kun olen päivän aloittanut vedellä.

Eiköhän tämä tästä, ulkona paistaa aurinko ihanan kirkkaasti mutta kun siellä on liukasta en voi lähteä noille jäisille teille kävelemään. Polvinivelet on niin huonossa kunnossa että ei tarvita kuin se yksi kaatuminen ja se onkin sitten siinä. Ikkunasta kun katsoin niin pihallakin näytti olevan melkis peilikirkas jää...joten ei voi muuta kuin tyytyä venyttelemään ja voimistelemaan sisätiloissa.

Niin olen nyt aloitellut myös voimistelut uudestaan kun ei noihin niveliin enää ihan koko ajan koske. Sentään jotain hyvää

Ei mene hyvin ei, paino alkanut nousemaan. Vika on siinä kuinka usein syön enemmänkin kuin siinä mitä syön tai kuinka paljon. Syön nimittäin vähän kerrallaan ja juon vettä koko ajan (kuulema pitää opetella ennen leikkausta)...mutta kun mulla on koko ajan nälkä ja jos en syö n. 7 x päivä en myöskään nuku yöllä. Tämä on oikeasti ihan hirveetä kidutusta tuon mahan kanssa.

Syön kasviksia/vihanneksia, hedelmiä vähän kaikkea sorttia, proteiinia omasta mielestä tarpeeksi...en syö epäterveellisesti, en makeisia, en roskaruokaa, olen raitis joten en myöskään käytä alkoholia..ja nyt olen unohtanut että kuinka pitkät ne leikkausjonot taysissa oikein olikaan ja mistä se aika lasketaan alkaneeksi. EnEkuurin päättymisestä vai letkunnielemisestä. Blääh.