Lellukka uskaltautuu ilmoittautumaan joukkoon tähän :)

Hei vaan pitkästä aikaa

Joulu ja Uusi vuosi tuli ja meni ja paino ei laskenut, mutta ei noussutkaan yhtään (vaikka söin suklaata ja peräti 4 joulutorttua). Meillä on joulupöytä koostunut aina perinteisistä kinkuista, laatikoista, leikkeleistä, karjalanpaistista ja kalasta. Itse en voi lihaa syödä niin keskityin pelkästään kalaan ja kasviksiin.
En ole huomannut mitään maku muutoksia ruokalajeissa mutta en edelleenkään pysty syömään perunaa enkä naudan tai sianlihaa (koko lihana, jauhelihana kyllä menee).

Huomenna on verikoe ja ylihuomenna 3 kuukauden lääkäritarkastus. Saapa nähdä mitä hän sanoo, koska tämä paino ei todellakaan putoa radikaalisti. Itse olen jotenkin antanut periksi. En syö herkkuja enää kun aatto meni menojaan, eikä tee edes mielikään...mutta kun paino ei putoa niin olen alkanut henkisesti valmistautumaan siihen ettei jalkani kestä tätä painoa enää montaa vuotta.

Hei Lellukka ja kiva kuulla sinusta kuulumisia. Ja heti kärkeen pitää sanoa, että nyt sitten megatsemppijaksamista jatkoon. Ei se paino kaikilla putoa hetkessä (olen itse hyvä esimerkki siitä) mutta niillä joilla se putoaa hitaammin, on vähemmän muita ongelmia. Ja pää pysyy paremmin mukana. Kuulostaa tutulta tuo painon vertaaminen muihin. Itse syyllistyn siihen tasaisin väliajoin, mutta muistutan samantein itseäni siitä, ettei kukaan ole verrattavissa keneenkään yksilötasolla. Sinunkin painosi tällä hetkellä on minulle yksi tavoitepainoista, joihin päästessäni olisin enemmän kuin tyytyväinen. Siihen on matkaa vielä sellaiset parikymmentä kiloa Ja vaikka itselläni on bmi suurempi kuin sinulla, joten pudotustahdin pitäisi olla reippaampi, niin samoissa pudotusluvuissa mennään kilomääräisesti leikkausaamunpaino---> tämän hetkinen paino. Ja leikkaava lääkäri oli enemmän kuin tyytyväinen verikokeiden tuloksiin ja painon putoamiseen. Taisi enemmän painottaa sitä liikuntaa kuin kiloja!

Vielä yksi asia minkä olen huomannut. Mitä tasapainoisemmin syön sitä paremmalta tuntuu. Jos taas jää kalorit/proteiinit/rasvat muutamana päivänä huonommalle, olo ei ole enää niin hyvä ja paino ei tahdo laskea millään, tai alkaa sahaamaan ylös ja alas. Siksi minulle tärkeämpää on keskittyä syömään hyvälaatuisesti ja tasaisesti kuin "laihdutus" ajatuksella. Ehkä vaikeinta tässä opetteluvaiheessa on päästää irti lihoamisen pelosta ja uskoa esim. ettei pienempi kalorimäärä ole parempi painon pudottaja vaan ihan päinvastoin! Mutta kyllä se vielä onnistuu!!

Positiivinen jaksamishalaus!

Kuitenkin hei 9kg lähteny painoa. Mulla 2kk leikkauksesta ja painoa lähtenyt kilo enemmän kun sulla 2kk kohdalla ja itse olen tosi tyytyväinen. Malttia vaan, muista syödä tarpeeksi ja kiinnitä huomioo mitä syöt. Tsemppii!

Mulla on ekan kuukauden jälkeen pudotustahti ollut sama vajaa 2 kg kuukaudessa kuin sinullakin Lellukka. Ensi viikolla 3 kk:n kontrollit. Kutsua verikokeisiin ei ole tullut, kumma juttu.

Hei Lellukka! Miten meni 3 kk kontrollikäynti?

Hei taas ja kiitos lohduttavista sanoistanne, yritän pitää lipun korkealla vaikka ei se helppoa ole
Paino on edelleen sama kuin mitä oli silloin kun kolme kk:tta tuli täyteen eli 30.12.2015. Ei tää nyt oikein onnistu vaikka mitä teen
Annniina: En päässyt silloin lääkäriin kun piti, koska auto ei lähtenyt liikkeelle. Nämä pakkaset oli tyhjentäneet akun
Seuraava aika on tämän kuun 19. pvä, tulen viimeistään sillon kertomaan miten kävi.

Lääkärissä käyty, seuraava kerta on sitten lokakuussa vasta. Tässä välissä on sitten ainakin yksi ravintoterapiakäynti vielä. Verikokeiden tulokset ovat kuulema todella hyvät, mutta kolmen kuukauden jälkeen leikkauksesta se ei vielä kerro että onko elimistössä esim. imeytymisvaikeuksia...niistä saadaan todellinen tila sitten n. vuosi leikkauksesta.
Paljon sain siellä kehuja ja kannustusta ja lääkäri selitti, että silloin kun paino putoaa hitaammin näiden leikkausten jälkeen on se itseasiassa jopa parempi kuin jos se putoaisi tosi vauhdilla alas. Syy: Minun tapauksessa painonpudotus todennäköisesti jatkuu yli vuoden ajan leikkauksesta, eli jopa puoli toista vuotta saattaa paino pudota. Tasanne vaiheet taas (niin ikäviä vaikka ovatkin) ovat merkki mm. siitä että elimistö kasvattaa lihaksia jotka taas painavat ja saavat aikaan sen että paino hetkellisesti heittää jopa ylöspäin. Se selittäisi sen miksi mulla stoppaa paino vähänväliä pariksi viikoksi ja saattaa jopa vähän nousta kunnes humpsahtaa alaspäin. Mittanauhaan kannattaa enemmän kuulema luottaa kuin vaakaan.
Taysissa on nyt alettu keskustelemaan paljon kuulema siitä, että alettaisiin tekemään enemmän sleeveleikkauksia. Ohituksissa on nyt ilmennyt todella usein mm. juuri näitä imeytymisvaikeuksia. Mulla on sukulainen myös nyt todella heikossa kunnossa ja olemme olleet hänestä hyvin huolissamme...ja hänen vaikeudet alkoivat yli vuosi siitä kun hänet leikattiin. Joten ei tämä ole todellakaan mikään ''easy way out'' homma. Joten nyt olen päättänyt lopettaa itkut ja hammastenkiristelyt painon kanssa ...se putoaa omalla ajallaan ja mihinkäs mulla tässä on kiire, senkun putoaa sitten hitaammin, pääasia on että putoaa
Tämä ''työkalu'' on nyt joka tapauksessa sisälläni loppuelämän ja pystyn pitkälti omilla toimillani päättämään kuinka nopeasti se paino putoaa.

Olipa mukava yllätys tänä aamuna vaa'alla Pelkäsin että neljännen kuukauden aikana ei lähde yhtään, mutta onkin lähtenyt 2 kiloa! En tiedä mistä moinen yllätys mutta en valita

Hyvä saavutus Lellukka. Tää painonpudotus ei todellakaan ole helppoa. Vaikka olen eneilyllä ei paino muuta kuin junnaa paikallaan. Nyt 4 viikko alkamassa ja reilu 3 kiloa vasta lähtenyt. Onneksi tuli leikkauksen siirto 2 viikolla niin saan ne tarvittavat 7 kg pois. Hyvää jatkoa sinulle ja olet onnekas kun leikkaus on jo sinun kohdallasi ohi. Mua alkaa yhä enemmän jännittämään kun h-hetki lähestyy.

Lellukka, älä murehdi sitä vaikka se paino pitää pitkiäkin taukoja paikallaan.
Jos oikein muistan niin sulla kuitenkin lähti ennen leikkausta aika hyvin sitä painoa? Keho tarvii välillä pitkiäkin taukoja, se on vain hyväksi.
Mulla painon putoaminen on niin hidasta ettei sitä edes enää noteeraa. Kuitenkin oon tässä huomannut että vaikka kahden vuoden sisällä paino ei ole juurikaan muuttunut niin mun vaatekoko on. 1,5 vuotta sitten mun housukoko oli vielä luokkaa 40, nyt se on 36 ja paidat alkaa olla luokkaa S joten vaikka puntari ei sano mitään niin kokoajan tapahtuu.
Joten älä murehdi, tee elämäntapojesi kautta se minkä voit ja anna kehon hoitaa loput.

Voi Lellukka, sun seiskaluvut kuulostaa niiiin hyviltä, onnea!
Miten muuten sujuu?

Voisin kysellä samaa kuin Annniina. Miten menee?

Täällä ollaan edelleen hengissä En vaan oikein ole osannut kirjoitella mitään viime aikoina kun ei oikein tapahdu mitään muutosta kiloissa taaskaan tällä hetkellä. Muutos näkyy kyllä vaatteissa ja kasvoissa. Oma olemus pienenee ja vaatteet suurenee, olen siitä tosi kiitollinen. Kirppiksellä olen jo käynyt katsastamassa pienempiä (väliaika)vaatteita, mutta eipä tuolla viime kerralla oikein mitään kunnollista, omaan makuun sopivaa löytynyt..kiva oli silti isännän kanssa siellä kävellä ja tutkia tavaroita ja vaatteita sekä höpötellä kaikkea kivaa keskenämme. Seuraavaksi menen toiselle kirppikselle tarkistamaan jos sieltä löytyisi jotain kivaa
Nautin suunnattomasti tästä tunteesta kun enää ei koske polviin ja lonkkiin! Mies sanoi tässä toisena päivänä isälleen, että minä kävelen nykyään kaupassakin häntä nopeammin ja se on totta. Tuntuu että energiaa riittää enemmän kuin pienessä kylässä ja jalat on levottomat jos olen vaan paikallani.
Alaselkä on edelleen niin huono etten voi vielä pahemmin voimistella. Kokeilin sitä tosin jo ja sain aikaan kunnon krampin niin että koko alaselkä sekä lantio oli kuin tulessa seuraavan viikon.
Pystyn nykyään syömään jo keitettyä perunaa, tosin tosi hyvin pitää tilsiä haarukalla lautaselle ihan muussiksi ennenkuin voi syödä. Enkä syö perunaa kuin harvoin ja silloinkin vaan yhden mutta kuitenkin. Kukka ja parsakaalia sen sijaan tykkään syödä usein ja reilusti.

Kevättä kohti mennään kovaa vauhtia, saa nähdä kuinka kauan tätä laihtumista vielä jatkuu, toivottavasti kauan että saan mahdollisimman paljon ylipainosta pois. Nyt on jo ylittynyt se raja mistä se ravintoterapeutti silloin puhui. Hän siis väitti aikanaan etten tule laihtumaan kuin vain 15 kiloa, en vaikka mitä tekisin. Hmm, edelleen jaksan ihmetellä mistä hän sen luvun oikein tempaisi.

Hienoa Lellukka että olet jo toipunut hyvin ja elämä maistuu. Mulla viikon päästä leikkaus. Perjantaina esikäynti sairaalassa. Vähän jännittää se mutta toiveikas olen. Mulla vielä 30 kg tavoitteeseen. 20 kg on lähtenyt tän projektin myötä. Täytyy sanoa että tiukassa on kilot sekä koko ajan muistaa syödä kerralla vain vähän. Lautasen koko ja aterian koostumus on kyllä hurjasti muuttunut. Mullakin alkaa vaatekaappien tyhjennys kevään kuluessa, saan hankittua uutta. Nyt jo alennusmyynneistä vähän ostelin sopivampia sekä pari numeroa pienempiä. Joitain kalliimpia vaatteita otan käsittelyyn ompelemalla niitä pienemmäksi. Hyvää kevään odotusta. 😊

Joo unohdetaan tuollaiset 15kiloset jutut ja antaa painon pudota vaan, hienoa Lellukka!

Heipparallaa kaikille pitkästä aikaa!

Tulin pitkästä aikaa tänne ihan kirjoittelemaan, lueskelemassa olen kyllä käynyt tämän tästä mutta en ole kirjoitellut oikein mitään. Ihana seurailla toisten juttuja, mm. Annniinan lähestyvää leikkausta ja hellua ym ym Muistuu kummasti mieleen omat (leikkaus)odotusajat ja se kuinka jännittävältä mutta samalla niiiiiin pitkältä se aika tuntui!
Nyt on omasta leikkauksesta aikaa jo (ajatelkaa) PUOLI VUOTTA!?? Siis MIHIN tämä aika oikein menee???   Paino on heitellyt n. +/- ½ kiloa yli kuukauden ajan ja sekös mieltä rassaa vaikka kuinka yritän itselleni selittää, että kyllä se sieltä putoaa kun on pudotakseen grrr ja mrrr.
Ai niin ja yksi ihana juttu! Hiusten liiallinen lähtö loppui kuin seinään muutaman päivän ennen puolenvuoden rajaa leikkauksesta!! Vähänkö tämä asia teki minut onnelliseksi Nehän alkoivat lähtemään tasan tarkkaan 3 kuukautta leikkauksen jälkeen, eli tuo 3-6kk pitää kyllä tosi hyvin paikkansa. Mutu tuntumalla sanoisin että melkolailla puolet hiusten vahvuudesta katosi ja aloin olla ihan paniikissa tuossa välillä jo. Nyt näkyy kuitenkin jo uutta hiusta joten olen toiveikas että tuo tuosta vielä tuuhenee
Vitamiinit otan joka päivä, sekä kalkkivalmisteet. Kynnet ovat nykyään tosi hyvässä kunnossa varmaankin juuri tuon säännöllisen vitaamin syönnin takia.
Vaikka laihtumista ei näe vaa'alla, sen huomaa kyllä vaatteissa ja toisten ihmisten hämmästyneistä katseista...mutta jännä juttu on se etten edelleenkään sisäistä laihtumistani. Sain tässä hiljattain uusia (pienempiä) vaatteita ja olin aivan varma etteivät ne voi mahtua päälle koska ovat M kokoa, ilmeeni oli näkemisen arvoinen kun paita ja hame sujahtivat päälleni tuosta noin vaan ja kun kävin katsomassa peilistä sivuprofiilia, jäin tuijottamaan omaa kuvajaista suu auki. SILTI en edelleenkään tajua sitä pääni sisällä etten ole enää se sama punkero minkälainen olin ennen viime lokakuuta. Toivon laihtuvani tästä vielä kuitenkin, sillä en ihan vielä ole tyytyväinen kokonaan näihin painolukemiin.

Ihanaa kevään jatkoa kaikille leikatuille ja leikkaukseen meneville ja leikkauksesta haaveileville! Moneen vuoteen voin ihan rehellisesti sanoa että nyt on todella HYVÄ olo!

Wau, onnittelut hyvästä olosta!! Käytitkö hiustenlähtöön jotain tuotetta?

Annniina: Ihan vaan söin multitabsia joka päivä sekä otin/otan loppuelämän ajan 2 calcichew D3 Forte tablettia/pvä ja pyrin syömään runsaasti proteiinia

Ookoo, mä oon jostain keskustelusta napannut tällaisen tuotteen nimen kuin Nioxin josta olisi apua hiustenlähtöön.

ahaa täytyypä tutustua tuohon kyseiseen tuotteeseen paremmin, kiitos

Paino on nytkähtänyt piiiiitkästä aikaa taas alaspäin! Eli helpotuksen huokaus ja kyllä se tästä kun sinnikkäästi odottaa periksi antamatta

Meillä suurinpiirtein sama aika kulunut leikkauksesta.
Mulla nyt viime hetket paino pysynyt suht samassa/laskenut hitaasti alaspäin. Muutosta on tullu kuitenkin senteissä. Kuukausi sitten kokeilin vanhoja farkkuja, ja menivä kiinni, mutta en voinut istua..  Tänään sujahtivat jalkaan hyvin, hetken epäilin jo että kokeilen vääriä housuja. Kiloja ei ole lähtenyt kuukauden aikana , mutta senttejä kyllä. Saman huomaa nyt ylävartalossa. Olen ollut aina tosi leveä yläkropasta, vaikka rintoja minulla ei ole ollut ennenkään nimeksikään...
Nyt ei enää 42/44 kokoinen takki kiristä mistään.   Oon sun kanssa samaa mieltä, pää ei ihan heti ole ollut mukana, mutta on kivaa kun nykyään jopa tykkään peilailla, ennen ei paljoa kiinnostanut...

Pikki, juu kovasti näyttäis samalla tahdilla meillä putoavan painot Samoin tosiaan itse olen huomannut sen, että vaikka paino ei putoa aina vaa'an mukaan niin vaatteet kertovat ihan jotain muuta.

Tulipa taas riemun kiljahdus kun huomasin että se paino on taas pudonnut ja nyt ihan vaakakin joutui siinä antamaan periksi näyttämällä pienempiä numeroita..huh ja puh! Jospa tämä, taas, tästä iloksi muuttuu
Olen alkanut ajattelemaan, että tyytyisin sellaseen lukuun mikä alkaa 6:lla ja sen jälkeen en enää valita jos ei putoa kamalasti. Tosin en valitakaan jos paino putoaa joskus alle 60 kilonkin!

Ihanaa kun on kesä! Paino putoaa kohtalaisesti, välillä etanavauhtia, välillä kivan tasaisesti alaspäin. Vaatteet suurenee (siis päällä) ja olo kevenee. Enää 3,8 kg ja luku alkaa 6:lla! En ole jaksanut enää päivitellä tuota allekirjoitusta kun menin jo sekaisin siitä kuinka mun pitäisi se oikeasti päivittää kun alkoi tuntumaan etten tee sitä oikein vaan jotenkin onnistuin lisäämään siihen ylimääräisen kuukauden tai jotain....tällainen matemaattinen nerous kun olen.
Ihan uskomattoman nopeasti menee aika, kohta on kesäkuu ja vastahan tässä iloittiin toukokuusta ja keväästä.
Toivottavasti muillakin pikkumasuilla on mennyt hyvin?? Anyway nauttikaamme tästä ihanasta ajasta mikä meille on annettu, niin kesästä kuin tästä uudesta mahdollisuudesta nauttia elämästä terveellisempänä

Voi Lellukka, siis vajaa neljä kiloa kuutoslukuun!! Upeeta!! Me ollaan sun kanssa lähdetty suunnilleen samoissa lukemissa leikkaukseen ja mieluusti ottaisin kyllä noi sun kilolukemat 8 kuukauden päästä
Ja aattele kuinka säkin tuskailit alkutaipaleella kuinka 'kaikki on tainnut mennä pieleen ja ei tästä tainnut tulla mitään' ja sitten ootkin ihan idoli

Annniina paino putoaa nyt jotenkin sillai salaa tiiätkö! Ensiksi näytti epätoivoisen hitaalta mutta sitten kun katsoo tätä aikaa taaksepäin huomaa kuinka edistymistä on tapahtunut koko ajan. Kaikkein tuskastuttavinta ovat olleet tasausvaiheet, varsinkin alussa. Sitä niin ajatteli että alussa sitä vaan laihtuu niin että hiukset hulmuaa, mutta kun asiat ei menneetkään niin....sitä alkoi pettymään ja kuuntelemaan sitä sisäistä piipitystä joka höpötti ettei tästäKÄÄN mitään tule. Nyt on kuitenkin lähtenyt melkein 20 kiloa!! Nykyään katson peiliin ja saatan jopa hymyillä, enkä enää juokse peilikuvani ohi hätäpäissäni ja häpeää tuntien. Olen saanut paljon vaatteita ja ostanut jotain kirpparilta myös itselleni ja juuri tänään huomasin että nämä vaatteet mitä nyt olen käyttänyt ja saanut itselleni, alkavat olemaan kohta isoja. Yhdet kesäsandaalit jotka vielä viime kesänä kiristivät, ovat nyt löysät pitää jalassa ja anoppi kehui kuinka kapeaksi nilkkani ovat tulleet ''Ihanhan nuo ovat yhtä kapeat kuin nuorella tytöllä''
Olen alkanut lenkkeilemään taas, askel on keventynyt eikä polviin/lonkkiin enää koske oikeastaan yhtään ellen kävele ylämäkeen koko ajan. Selkä saattaa kipeytyä mutta sen säryn kestää kun ottaa yhden pysähtymistauon ja venyttelee selkää hetken aikaa.
Tajusin tässä hiljattain että tämän leikkauksen jälkeen tulee tavallaan kolme eri tavoitetta...ensimmäisen tavoitteen omalle kohdalleni asetti ravintoterapeutti, jonka mielestä en koskaan tule laihtumaan enempää kuin 15 kiloa. No matter how hard i try. Sen olen nyt siis saavuttanut ja ohittanut...seuraavan tavoitteen asetti lääkäri jonka mielestä tulen saavuttamaan painon mikä alkaa 6:lla...no se mitä luultavammin tulee tapahtumaan ainakin syksyyn mennessä. Sitten on se viimeinen tavoite jonka jätän itselleni, ja sen tavoitteen saavuttaminen riippuu ihan omasta halustani yrittää. Olen päättänyt että sen jälkeen kun olen alle 70kg annan painoni pudota sitä suuremmin hermoilematta ihan omaa tahtiaan niin alas kun putoaa. Varmaahan on kuitenkin se ettei laihdutusleikkaus ketään laihduta automaattisesti alipainoiseksi, jos ja kun vaan kaikki toimii ja pitää ravinnonsaannin tasapainossa, eikä ala mässäämään tai jätä syömättä ja ala kuihduttamaan itseään. Olisihan se ihan mahtavaa päästä sellaisiin lukemiin missä voisi ajatella olevansa hoikka jne..mutta mä en sillä asialla enää haluaisi ressailla, elämään täytyy mahtua muutakin kuin koko aikainen mittoihin ja vaakaan tuijottelu. Sen aika on nyt, elämisen rinnalla...mutta jossain vaiheessa sen kaiken täytyy vaihtaa paikkaa myös ajatuksissa ja antaa elämän tulla ensiksi ja sitten vasta laihtumisen jne. Tällä hetkellä en ihan vielä osaa niiden paikkaa pienen pääni sisällä vaihtaa..
Sitä paitsi, laihduttaahan voi myös sen jälkeen kun sleeve lakkaa omatoimisesti toimimasta...sen pitäisi olla jopa astetta helpompaakin kuin mitä se oli kaikki ne kurjat vuodet ennen sleeveä!