Neuvoja ja kokemuksia alkuaskelille!?

Kiitos! Joo, otin spurtin nyt, toivottavati enteilee muutenkin asian vauhtia

no ei muuta ku lycka till! Etenispä täälläki vauhdilla, ja toivottavasti saat lähetteen! (:

Noniin, aamusella se terkkulakäynti sitten oli. Olin varautunut taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, mutta kohdalle osuikin aivan ihana naislääkäri joka tarttui asiaan jo puolesta sanasta. Juteltiin asiat halki ja hän kirjasi ylös kaikki mun laihdutuskokemukset, verenpainevaivat jne. Totesi, että tämä asia laitetaan heti vireille, että ehdottomasti leikkaukseen. Huomenna menen jo verikokeisiin, sydänkäyrään ja vien pissanäytteen, lisäksi saan mittarin joka vuorokauden ajan mittailee mun verenpainetta arjen keskellä. Laittaa kaikki tiedot sitten lähetteeseen liitteeksi, se kuulemma vauhdittaa asiaa kun on alkututkimukset tuoreita.

Meidän alueen potilaat on aikaisemmin leikattu Peijaksessa mutta nyt alueen oma sairaala (Koks) alkaa leikkaukset myös. Olisi kyllä kiva päästä lähisairaalaan, mutta menen vaikka Inariin jos siitä riippuu Kysyin myös sitä, kuinka myötämielisesti suhtautuvat lihavuusleikkauslähetteisiin ja lääkäri vastasi, että erittäin hyvin, kuulemma varmasti tulen pääsemään leikkaukseen! Fiilis on mahtava, tuntuu, että tunnelinpäässä oleva valo on taas syttynyt. Vielä tästä läskisuosta noustaan!

Voi miten mahtava juttu! Menispä itselläkin noin näppärästi. (: Itseäkin vähän kyllä kieltämättä pelottaa että saa taistella siitä lähetteestä mutta se jääkin nähtäväksi. Laittelehan jatkostakin sitten viestiä tänneppäin. (:

Äitikarhu- mä käyn silloin tällöin bailaamassa ja kaikki light tuotteet sopivat minulle. Pari kertaa olen erehtynyt ottamaan esim tavallisen siiderin ja sit olenkin menannut kupsahtaa kumoon... Siis hikeä pukkaa, oksettaa jne. Mulle on tehty ohitus, joten vatsani ei siedä makeita juomia. Kavennuksella ei ilmeisesti ole tätä ongelmaa...

Baareissa juon hissuksiin ja saatan jättää lasin pohjalle, jos väljähtää... Sen olen huomannut, että alkoholin sietokyky on kasvanut. Saan nopeat humalat jos juon nopeasti, mutta hitaasti tissuttelemalla olen mukavassa kännissä ja ilman pahoja krapuloita.

Alkoholin kanssa pitää leikkauksen jälkeen olla tarkkana, jottei saa uutta ongelmaa paino-ongelman sijaan. Ainakin alkoholismiin sairastumista on raportoitu leikkausten jälkeen. Jostain tutkimuksista voi saada täsmällisempää faktaa... Mä en juurikaan juo kotona ja bailaamassa käyn harvakseltaan, joten en usko siitä tulevan ongelmaa. Turhia kaloreitahan alkoholissa on, mutta ei elämistä voi kokonaan lopettaa laihduttamisen takia.

Kiitos kovasti kokemuksistasi Dunbar! Kuullostaa juuri siltä kuin ajattelinkin, että hiljalleen normaalielämä palaa, vain kevyempänä. Kuten aikaisemminkin totesin, en usko alkoholismin olevan itselläni riski, mutta eihän sitä tietty ikinä elämästä tiedä. Arkena en usko, että on halua täyttää mahaa turhilla siidereillä/viineillä, mutta illanistujaisissa sitten maistelen. Mutta niitä tilaisuuksia on niin harvoin, että ei siinä taida ehtiä sytkähtää. Nytkin viimeksi olen käynyt illanvieton tiimoilta ulkona syyskuussa, ei siis tavaksi ole päässyt. Neljä pientä moraalinvartijaa pitää tämän Äitikarhun ruodussa

Uskomatonta kyllä lukea kaikkien teidän kokemuksia, sullakin Dunbar on HUIMA pudotus ja elämänmuutos takana! Malttamattomana odotan aikaa, jolloin itse olen samassa tilanteessa. Vielä se tuntuu olevan kovin kaukana se aika

Minunkin täytyy yhtyä Dunbarin tekstiin. Illanistujaisissa pystyn kyllä viettämään iltaa hissukseen tissutellen. Nopea ottotahti/väkevät juomat potkaisevat dumping-tyyppisen pahoinvoinnin päälle. Sokeriton siideri käy nykyään parhaiten minulle.

Nyt risteilin viikonvaihteessa ja ruokailut oli mitä sattui. Siihen valkoviiniä päälle ja maanantain-tiistain välisenä yönä tein konkreettisesti kuolemaa kotona. Kylmä hiki ja armoottomat vatsakivut. Lisäksi tuntui siltä,. että pumppu muljahtaa ulos rinnasta. Siinä sitten suolakurkun kera mietin, mikä meni väärin... No pikkuisen sokeria yhdessä sun toisessa muodossa. Muutama muksuille tuotu vaahtokarkki ja pari palaa suklaata. Oishan se pitänyt muistaa, että herkuttelu kostautuu!!!

Nyt taas palattu normaaliin ruokaan ja ruoka-aikoihin. Olo rauhoittunut ja pidemmän aikaa muistaa taas olla erossa herkuista. Kaikkein paras olo itsellä, kun ei tuota sokeria käyttäisi ollenkaan.

Kuullostaa hassulle ehkä, mutta minä odotan aikaa kun sokerista tulee huono olo eikä elimistö enää huuda sokerin perään! Olen ihan sokeriholisti ja joudun lähes päivittäin taistelemaan itseni kanssa, etten mässäisi ihan mitä vaan makeaa

Äitikarhu, sama homma täällä. Oon armoton sokerihiiri eikä sille tahtonu näkyä loppua! Nyt kun todettiin tää diabetes niin lääkäri sanoi että se sokerin syönti loppuu nyt. Meni muuten ainaki se 2 kuukautta että osas ees vähentää kunnolla, jossain vaiheessa tässä nyt onkin käynyt niin ettei niin teekkään enää makeaa mieli, makeanhimon varalle mulla on tuolla yks levy tummaa suklaata ja sillä lähtee kyllä pahin makeanhimo. Mutta kyllä mä soittelin äsken miehelle että kun käy kaupassa niin ostaa samalla mulle semmosen ihan pienen pussin jotain hyvää. mutta onneksi vain pienen.
Ihan omasta kokemuksestani voin sanoa että ei se niin vain onnistu kun aina neuvotaan että "itsekuria itsekuria", kun on oikeasti riippuvainen siitä sokerista niin ei siinä paljoa itsekurit auta! On täälläkin päässä monet kerrat yritetty karkkilakkoa sun muuta mutta ei ne oo koskaan onnistunu.Nyt mä päätin että en enää ikinä pidä karkkilakkoja. Syön karkkia silloin kun tekee mieli mutta vain vähän. (:

Minä olen elämäni ajan ollut sokerihiiri. Fazerin sininen oli ennen herkkua,irtokarkit, munkit.... Nyt ei enää maistu niin hyvältä (mikään) makea. Yleensä hamuan jotain suolaista suuhun, mutta ajoittain sorrun vielä entisiä herkkuja kokeilemaan.

Jos sokerimäärä pysyy pienenä, niin ei ongelmaa. Suurempi määrä/useampi syömäkerta väärin kyllä muistuttaa itsestään. Mutta nyt olen haksahtanut salmiakkiin. Ostan pienen pussin ja sinnittelen sillä viikon. Tai sit syön salmiakki xylitol sisuja. Niissä kevyemmin noita kaloreita. Turhaa energiaahan nekin on, mutta parempi vaihtoehto kuin kahvileivät/suklaa. Eihän sitä kaikkea voi karsia itseltään pois.

Äitikarhu- ihana kuulla jonkun suusta tuo että olen tehnyt huiman elämänmuutoksen... Alan jo itse tottumaan olomuotooni ja välillä ihan kauhistun kun tajuan, että olen kohta pudottanut 70kg rasvaa... Mulla on tupakkatakkina sellanen iso takki, jota pidin isoimmillani ja mahdun nykyjään sinne sisään jalat koukussa. Isoimmillani en olisi edes istunut jalat koukussa, ku ei ne olis taipuneet. Töissä työkaverini kysyi, että paljonko olet laihtunut. Naureskelin hänen arvauksille, kun hän arvaili, että ainakin 20kg on lähtenyt. Miten sellaselle ihmiselle voisi tunnustaa, että melkein 70kg on lähtenyt? Sanoin vain, että työhousukoko on pienentynyt 12 numeroa ja paita 4 kokoa. Nykyjään mahdun M-koon paitaan ja 40 housuihin. Koot on hieman väljiä, joten oikeasti kokoni on tällä hetkellä kai 42-44.

Leikkausta harkitsevalle voin lämpimästi suositella tätä elämänmuutosta, mutta samalla pitää ymmärtää se, että olet tavalla tai toisella sitoutunut joka päivä ja joka hetki pieneen mahaan. Jos päästät nälän liian pahaksi, et voi syödä mielinmäärin, vaan sun pitää syödä vähän ja odottaa ja syödä lisää... Joskus jään oikeasti nälkäiseksi ruuan jälkeen. Mutta siitäkin voi syyttää itseään. Välipaloja ja juotavaa pitää olla aina mukana.

Olin itse niin kyllästynyt lihavana oloon, että otin riskin ja sain uuden elämän. Leikkaus meni hyvin ja toipuminen samoin. Muitakin tarinoita on olemassa, joten olen todella kiitollinen omasta kohtalostani.

MINUSSA ON PAKKO OLLA JOTAIN VIKAA TAI SITTEN MUA EI OLLA EDES LEIKATTU OIKEESTI
Ei mulla tee edes normaali siideri yhtään pahaa,ihan menee niinkuin ennenkin

Jos tiikeri on omasta mielestä viallinen niin sitten minäkin olen. Kyllä minäkin voin juoda makeaa siideriä, mutta en halua koska se ällöttää minua. Kuiva on parempaa. Dumpinkia mulla ei ole vielä ikinä ollut. Voin myöskin syödä 200 g makeaa karkkia illassa ongelmitta, mutta valitsen itse olla syömättä, tai syön ihan vähän vaan yhden päivän aikana.

Mulla on kanss huono lääkärikokemus monen vuoden takaa kun mä olin masentunut ja kyllästynyt kun kaikkia paikkoja särki ylipainon takia yms.
Mä suorastaan anelin että saisin apua ja tukea laihduttamiseen niin se lääkäri hymynkare suupielissä sanoi että älä osta jääkaappiin mitään niin ei sit tuu syötyä ylinmääräistä.sillä oli aika huono suomenkieli ja se työnskenteli keskustassa olevassa lääkäri asemalla jossa meidän firman työterveyshuolto silloin oli.Sillä lääkärillä en ole sen jälkeen käynyt enkä käy.
Kyllä sieltä melkein itkua vääntäen tulin pois.Sillä kertaa laihdutus haaveet
katos joksikin aikaa.

Onneksi mulle ei ole alkon tuotteet ole maistunut ollenkaan,kaikki syöminen
kyllä.Mä voin omasta mielestäni syödä jo aika paljon esim. joskus tulee syötyä ruispuikulapala,marg.ja keitetty kananmuna päälle,2 ohuen ohutta kalkkuna
leikkelettä.joskus tekee mieli ottaa vielä näkkäri ,marg.ja 2 kalkkunaleikkeletta
ja pari pientä sokerikorppua ja kahvia pikkaisen.mutta ei onneksi joka päivä.
Jos käyn kävelylenkillä niin sitten tuntuu ettei oikein meinaa homma pysyä
hanskassa ja tekee mieli enenmmän kaikkea syödä kait sitä väsyy vielä niin helposti,jospa tilanne on toinen noin 10kg:n päästä.Välillä tekee mieli karkkia mutta en ole ostanut kuin sokerittomia pastilleja,tosin ne jo tympii.

Minäkin olin ennen leikkausta hulluna pullaan ja suklaaseen, töistä tullessani ostin jostain kaupasta pari suklaapatukkaa niin sitten matkan varrella piti jo käydä lisää suklaata ja pullapitko meni melkein joka päivä, mies söi pari kolme
palaa ja minä loput,sitt illalla se kysyi että missäs meidän pitko on kun olis vielä syönyt minä vaan kiemurtelin naama punaisena että kun se oli nin hyvää kun sen ostaa kaupasta tuoreena.Suklaata mä en ole enää ottanut kuin kylässä muutaman konvehdin kun enemmästä tulee hiukka huono olo.Hyvä niin.

Kiitos Kimby tuo oli lohduttavaa luettavaa Koska ihan oikeesti kun luen täällä ihmisten kertomia juttuja syömisestä ja juomisesta nii on tullut sellainen olo että mua ei olla edes leikattu..kunhan rikkoivat sen pernan ja siihen se sitten jäikin

Jos rehellisesti tunnustetaan, niin mun ruokailut ajallisesti ovat retuperällä. Syön noin neljä kertaa päivässä kun olen vapaapäivillä. Töissä ollessa tulee syötyä useammin, kulutuskin toista silloin. Ruokamäärät 2-3dl pinnassa. Ruokani tosin koostan tiukalla linjalla. Itse olen pahin rankoja sen suhteen, mitä syön. Piiskaan itseni aina ruotuun, lipsahduksia pyrin välttämään.

Juuri tuolla risteilyllä ollessani tätini kommentoi "Että enkö vois syödä/juoda, mitä haluan" Ajatus on, että nyt kun on laihduttu, niin vois mättää mahaan mitä haluaisi. No totesin, että en tosiaankaan voi. Kaipa se ajatus jäi kuitenkin päähän muhimaan, kun piti itsensä dumpingiin asti syödä kotia tultua...

Mitä itseäni tunnen, niin minusta tulee leikkauksen jälkeen vähän samanlainen kuin Hansu, eli olen sitten superankara itselleni. Mulla on nyt vaan sellainen luovuttanut olo, sellainen, että mitäpä tässä arjen keskellä millään on väliä. Sama se vaikka täyspalloksi paisun, kun täällä neljän seinän sisällä möllötän palvelemassa muuta väkeä... Mulla on useimmiten niin, että en ehdi mitenkään syödä itse esim. aamiaista ja lounastakin vähän vaihtelevasti. Sitten tulee otettua jotain nopeaa ja hyvää himoonsa... haaveilen eneilystä taas, mutta pitää kerätä henkisesti voimia.

Nyt tuntuu raskaalta tämä odotus, pääsenkö vai enkö pääse leikkaukseen. Lähete kun ei takaa vielä mitään, vaikka lääkäri vakuutti kyllä, että pääsen. Olen vihainen itselleni siitä, että olen päästänyt itseni tähän kuntoon mutta samalla tunnen itseni täysin voimattomaksi kaiken keskellä. Sekavaa... tänään on sekava päivä, pään sisällä sama myrsky kuin ulkona

hyeena ja äitikarhu, jos kaipailette vielä uusia "alkuvaiheessa olevia", niin minä ilmoittautuisin mukaan! Tänään tosiaan oli mulla terveyskeskuksen omalääkärille aika ja hän saneli lähetteen saman tien eteenpäin.. Nyt jään vain odottelemaan vastausta seinäjoelta..
Osaako joku "kokeneempi" kertoa, että mitäs tässä nyt sitten tapahtuu? Lääkäri sanoi, että jonoja ei juuri ole ?!? ja että vois päästä nopsaankin, että kattele postia. Mua jäi vaan mietityttämään, että seuraavaksiko sitten kirralle vai?

pumpulissa, kyllähän meitä mahtuu! Tervetuloa! (: Onpa kiva ku meitä alkuvaiheessa olevia on nyt niin monta täällä että saadaan keskustelua aikaseksi, ehkä. Minulla on huomena terveyskeskukseen lääkärinaika, lähetettä hakemaan ja sillee.
Seinäjoella vissiin ei joo kauheesti jonoja ole ku ovat aika vastikään ryhtyneet leikkaamaan (?) Mutta siitä minä en tiiä että mitä seuraavaksi. (:

No sittenhän meillä on miltein sama "projektinaloituspäivä" Tuo ei kyllä kuulostanukkaan enää välttämättä hyvältä, että ovat vastikään alkaneet leikkaamaan...toivottavasti lääkärit ovat kuitenkin ammattitaitoisia Mua alko kyllä saman tien jännittää aika lailla, kun lähetteen laittoi eteenpäin..vaikka onhan tässä vielä matkaa ja täytyy toivoa, että tää ei tyssää mihinkään ja hyväksyvät lähetteen..

Tuskin ne kuitenkaan ihan harjottelijoita lihavuusleikkausten suhteenkaan ovat, uskoisin että Seinäjoellakin on mukana joku kirurgi jolla on jo paljon lihavuusleikkauksista kokemusta. Avustava lääkäri sit mahdollisesti paikallinen ja hoitohenkilökunta. Sit kun oppia tulee riittävästi alkavat leikata omin avuin.

Heipparallaa, onnea matkaan myös Pumpulissalle ja tervetuloa mukaan! Ei sitä kannata pelätä vaikka ovat vasta aloittaneet, niinhän se menee, että kokenut lääkäri ottaa vetovastuun ja siinä samalla sitten harjaannuttaa muuta henkilökuntaa. Sama tilanne todennäköisesti mulla, eli pääsen ehkä oman alueeni sairaalaan ihan ensimmäisten leikattujen joukkoon! Mutta lääkäri joka täällä aloittaa lihavuusleikkaukset on oikein pätevä ja kokenut mahakirurgi joten itse odotan leikkauspäätöstä levollisin mielin siltä osin...

Muuten pää onkin sitten kuin muurahaispesä...

olisin vielä kysynyt (äitikarhu) kun sulla on mainittu tuossa allekirjoituksessa että olet heti lääkärikäynnin jälkeen käynyt verikokeessa ja ekg:ssä ja ne on laitettu sulle lähetteen mukaan. Onkohan se ihan tyypillistä? kun mulla ei tullut määräystä verikokeisiin eikä muutakaan..