Neuvoja ja kokemuksia alkuaskelille!?

Heipparallaa. Olen tänään ottanut sen askeleen kohti leikkausta, että olen soittanut terveysasemalle ja pyytänyt lääkäriaikaa leikkauksesta juttelulle. Olen kuluttanut monta päivää ottamalla intensiivisesti asioista selvää, mutta ajatus leikkauksesta on kyllä kytenyt jo kuukausia, ellei jopa alitajuisesti vuosia. Olen 34v ja bmi huitelee 40 pinnassa, vähän ylikin varmaan jo. Olen vuodesta 1997 alkaen kokeillut kaikkea mahdollista, mutta aina palannut takaisin palloksi, korkojen kera. Olen kokeillut painonvartijat, kuntosalit, luontaistuotteet, vlcd:t, ravitsemusterapeutit, lääkkeet... paino kyllä putoaa kuin naton ohjus, mutta pysyviin tuloksiin en kertakaikkiaan yllä.

Nyt terveys alkaa selvästi kärsiä painosta, toisin kuin parikymppisenä. Minulla on kuukautishäiriöitä, verenpainetta, sydämentykytyksiä, astma (ajoittain huonossa tasapainossa). Lisäksi sappileikkauksen yhteydessä noin kk sitten näkyi rasvoittunut maksa. Olen neljän lapsen (kaikki alle 6v) äiti, joten minua kaivataan terveenä ja hyvinvoivana täällä. Ulkonäöllä ei ole juurikaan painoarvoa minulle, olen painostani huolimatta nätti, seksikäs ja mieheni mielestä ihana juuri sellaisena kuin olen. Hänelle hyvinvointini on tärkeintä, siksi kannustaa tässä hankkeessa.

Olen ottanut paljon selvää itse leikkauksesta, edeltävästä hoidosta, jälkihoidosta jne. Uskoisin olevani leikkaukseen sopiva, mutta minua pelottaa, että lääkäri ei anna lähetettä. Olen valmis odottamaan jonossa kunnalliselle, kunhan siihen jonoon pääsen. Pelkään, että lopun elämääni (lyhyttä sellaista) joudun jojoilemaan painoni kanssa, koska lääkäri ei anna lähetettä. Tai, että sairaala tekee kielteisen päätöksen.

Kertokaa minulle kokemuksianne etenkin tästä alusta, tunteista ja käytännön asioista! Otan kaiken kiitollisuudella vastaan, erityisen suuresti arvostan jos saan vähääkään tietoa tämän alueen (koks) leikkausasioista

Hienoa Äitikarhu, olet tehnyt tärkeän päätöksen!
Itse hakeudun työterveyshuollon lääkärille alunpiten, ja siellä sain
lääkäriltä täyden tuen heti.

Uskoisin että riippuu paljon lääkärin asenteesta miten nyt ensimmäisellä kerralla käy. Jos tulisi vain neuvo laihduttaa konservatiivisilla keinoilla niin älä lannistu, varaa aika toiselle lääkärille. Kaikki eivät vielä ole niin valveutuneita että tajuaisivat asian tärkeyden ja sen, että sairaalloisesti ylipainoisella joka on jo useita dieettejä ja painonpudotuksia kokeillut, ei ole
enää hyötyä uusista dieettikokeiluista ja epäonnistumisista.

Sitkeyttä, tsemppiä ja onnea matkaan!

Hei äitikarhu! Täällä ollaan samoilla alkutekijöillä, tänään viimein sain ajan lääkärille jolta toivonmukaan saan lähetteen eteenpäin, milloin sulla on lääkärin tapaaminen? Minulla on tiistaina 24.1. (:

Kiitos kannustuksesta Pallokala, mahtava taival sulla jo takana ja hienoja tuloksia!

Hyeena minä en saanut vielä aikaa, se varmistuu ensi viikolla sillä tänään terkkulassa vielä sulkuja tms päällä eivätkä saaneet antaa muita kuin päivystysluonteisia aikoja. Uskoisin, että parin viikon sisään pääsen kuitenkin sillä täällä on aika hyvin aikoja tarjolla jos hoitajat näkevät ajan antamisen tarpeelliseksi. Jännää, että on aika samaan aikaan prosessit meillä alkamassa! Pidetään täällä yhteyttä (ja vaikka sähköpostitsekin aikanaan?) ja jutustellaan, jospa samoihin aikoihin alkaisi meillä tapahtuakin!

Tottakai, on ihan jees kun on joku jolla on prosessit suunnilleen samoilla suunnilla menossa, vertaistukea parhaimmillaan. (:

Olet tehnyt hyvän valinnan, kun olet lähtenyt tekemään painoasialle jotain. Itse olen sua muutaman vuoden vanhempi, 3 muksua.. tosin ikähaarukka isompi 5-14v. Kyllä kannattaa asiaan satsata. On mukavaa, kun voi lasten kanssa touhuta jotain sellaista, mihin aiemmin ei olis pystynyt.

En osaa valitettavasti sanoa kymeenlaakson tilanteesta. Itse ole käynyt asiat lävitse yksityisellä puolella. Jos asiat nousevat pystyyn perusterveydenhuollon puolelle, niin ota selvää, kuka ja mikä lääkäri lähetteitä alueellanne eteenpäin hoitaa. Sitten vain yksityiselle lääkärille käynti ja lähetteen pyyntö tältä suoraan. Hintaa tulee vähän enemmän, mutta lähetteen saa perusterveydenhuollon jonoon näinkin. Tsemppiä projektiin.

Mahtavaa äitikarhu päätöksestä ja kovasti tsemppiä täältäkin suunnalta!

Tämä aika siitä ensi tapaamisesta lääkärin kanssa meni miettien vaan että kyllä kestää... nyt kun ajattelen niin se kaikki menikin todella nopeasti. Tunteet minulla ainakin menivät ylös ja alas ja vieläkin niin teen...

Mutta luulen että kaikki me reagoidaan erilailla... joten nyt pää pystyyn, oot ottanu se ensi askeleen jo ja siitä on matka vain parempaan tulevaisuuteen!

Tervehdys Äitikarhu! Minulla on aika sisätautilääkärille tällä viikolla, torstaina. Viime viikolla kävin ravitsemusterapeutilla. Siis MKS:ssa. Ekg on myös torstaina, ennen lääkärille menoa. En osaa jännittää enkä osaa odottaa mitään. Painoa on vaikka muille jakaa, että siitä ei pitäis jäädä kiinni. Mut oonko muuten sopiva leikkaukseen, se selvinnee ajan kuluessa. Mutta näyttäs siltä, että samoilla aikatauluilla mennään eteenpäin. Ja olikos se Hyeena myös samanlaisessa aikataulussa menossa. Hineetä, että on pari "hengenheimolaista". Tai kaikkihan me taidetaan olla hengenheimolaisia, mutta että noin suurin piirtein samoissa vaiheissa prosessia. Tsemppiä meille!

Mulle tehtiin ohitus 23.8-11 ja alku oli ihan kamalaa ja luulin sekoavani..mutta tänä päivänä voisin pussata jokaista joka on osallisena siihen että pääsin leikkaukseen
Jos osaisin niin voisin laittaa tänne kuvia itsestäni ennen ja jälkeen leikkauksen(vaikka olen ollut vasta 4kk leikattuna).
Olin jälkitarkastuksessa 30 pvä ja kaikki tuntui olevan hyvi,protsku arvot oli vähän alhaisia kuulemma..vyötäröstä oli senttejä lähtenyt jo tässä ajassa 12 mikä on omasta mielestäni tosi hyvin

Äiti nallukka on mun mielestäni valinnut hyvän tien jos leikkuuseen vaan pääset vaikka se pitääkin oikeasti jokaisen muistaa että tää ei oo oikeestikkaan oikotie onneen mutta hiton hyvä apulainen tämä on ollut..en usko omalla kohdallani ainakaan että olisin saanut tässä ajassa jos yleensäkään missään ajassa tälläisiä muutoksia aikaan ilman leikkuuta

Kiiiiiitos ihanista kannustuksen sanoista kaikille

Itse en stressaa sitä, ettenkö olisi leikkauskelpoinen muuten. Minulle on tehty jos jonkinlaisia toimenpiteitä tähystyksellä ja avoleikkauksella ihan viime vuosinakin, viimeisin oli sappirakon poisto 9.12. ja hienosti aina mennyt. Toivun tosi nopeasti leikkauksista, vaikka haavainfektionkin lykkäsi kuumeineen päälle. Pelkään tosiaan vaan sitä, että minua ei oteta tosissaan ja uskota, että kaikkea olen kokeillut ihan aidosti vakavissani! Osallistuin jopa nutrilett testiryhmään raportoimisineen, sen päälle omin nokkineni eli yhteensä 12 viikkoa elin pelkillä vlcd tuotteilla ja satunnaisilla vihanneksilla! Tahdonvoimaa ja kykyä löytyy, muttei pysyviin tuloksiin. Eikä enää tästä painosta tiputeta pelkällä tahdonvoimalla, ei voi mitään.

Oikotie leikkaus ei tosiaankaan ole! Kyllähän se muuttaa koko loppuelämän ruokasuhteen ja tottumukset, paljosta tulen jäämään paitsikin jos leikkaukseen pääsen. Mutta vaihdossa saan niin paljon positiivista, että vaakakuppi on sinnepäin kallellaan.

Te leikatut joilla lapsia, kertoisitteko miten arki sujunut lasten kanssa? Mulla pieniä lapsia, vaikka jonottaisin leikkaukseen vuoden niin todennäköisesti pienin vielä vaipoissa... vähän mietityttää miten se alku siitä lähtee? Ehkä ehdin palata kuitenkin työelämään hoitovapaalta ja lapset ovat sitten päivähoidossa... no nämä on sellaisia asioita jotka yleensä ratkeavat puoliksi itsestään kun asiat menevät eteenpäin. Päässä vilisee tuhansia ajatuksia, vaikka edes lähetettä ei vielä ole

Kyllä mä uskon että lääkärikin uskoo että sulla ei enää muut keinot auta ja että oot kokeillut kaikkea. (:

Olen alkanut kirjoittaa asioita ylös vihkoon... siis ensinnäkin ihan ranskalaisilla viivoilla kaikkia laihdutuskertojani ja lihomisiani, sitä mukaa kun muistan niin lisäilen. Tietty muistan hyvin suurimmat pudotukset (kuten painonvartijoissa -25kg v. 2003). Lisäksi kirjoitan päiväkirjaa siitä, miksi toivon leikkausta, terveydentilastani, historiastani ja odotuksistani. Haluan olla varautunut lääkärin ja psykologin vastaanottoa ajatellen, haluan voida ottaa asiat esille monipuolisesti, etten unohda sellaisia asioita jotka nyt käyvät mielessä mutta vastaanotolla jäävät helposti muistamatta. Mitä mieltä, oletteko muut tehneet samaa?

Itse olen tehnyt ihan koneella ns. esitelmän itsestäni jossa kerron kaiken alusta asti. Esim. lapsesta saakka lihava, koulukiusauslaihdutushistoria. Motiivi leikkaukseen pyrkimiselle. Ihan kuvien kanssa. (: Varmasti lääkäri näkee että on oikeasti paneutunut ja tosissaan asian kanssa kun on jaksanut nähdä vaivaa sen eteen. (:

Siirränpäs tämän kysymyksen tännekin puolelle, koska mietin asiaa... on kyllä ihan hassu asia pohtia, mutta mutta kuinka on juhlimisen laita? En tosiaankaan ole mikään bailueläin, ehkä kerran vuodessa tulee käytyä tanssimassa ja silloin juon siideriä tai valkoviiniä, mutta olen hemmetin hyvä pitämään hauskaa myös selvinpäin joten se ei ole ongelma jos siihen joutuu. Mutta saunasiideri tai pari lasia viiniä joskus lauantai-iltaisin maistuu, mutta onko sellainen enää (koskaan?) mahdollista leikkauksen jälkeen? Mahaan ei taida valkkarilasillinen mahtua? Käykä alkoholi päähän herkemmin tai ei lainkaan jos sitä ottaa? Nämä kyllä eivät ole minulle mitenkään kynnyskysymyksiä, mutta etenkin miestä askarruttaa myös moiset ja itsekin olen utelias Smile

Hei Äitikarhu!

Itse täytän tänä vuonna 40 ja lapsia on 4. Iältään ne ovat 4-15.v. Ohitusleikkaus minulle tehtiin syyskuussa/2011. Leikkausken jälkeisinä päivinä oli ajatukseni vain se: Miksi tähän lähdin, kaikki tuntui todella vaikealta...piti muistaa juoda, ja hillitysti, ja vain soseruokia ja nekin kylmänä ja pieninä annoksina. Painoindeksini ennen minkäänlaista vlcd dieettiä oli 51. Itse leikkaus meni todella helposti ja kotiuduin sairaalasta heti seuraavana päivänä. Mitään kipuja haavoissa en tuntenut (nehän ovatkin vain viisi pientä viiltoa) Mutta se kipu, jonka tunsin aina kun söin tai join, oli inhottavaa...mutta onneksi sitä ei loppujen lopuksi kestänyt kuin viikon verran, vaikka silloin se tuntui ikuisuudelta.
Olin täysin terveiden kirjoissa kahden viikon päästä leikkauksesta, silloin palasin koulun penkille jatkamaan opiskelua.
Yhdessä vaiheessa kaduin sitä, että olin tähän lähtenyt, mutta tänään kun katsoin itseäni peilistä, uusia vaatteita ihaillen (oli muuten ensimmäiset vaatteet alennus myynnistä vuosiin..sillä ikinä ennen en ole löytänyt isoja kokoja alennuksesta..ennen vaate koko 56 tänään se oli 46 )olen enemmän kuin tyytyväinen että olen tähän lähtenyt. Tietyt ruoka-aineet saavat minulle edelleen huonon olon, mutta olen sitten päättänyt luopua siitä, ja korvaan sen jollain toisella (esim..ruisleipä tekee huonon olon, syön sitten näkkäriä) Alkoholista: Itse olen ottanut pienen lasillisen esim..olutta, ja se riittää riittihän se ennenkin.. tsemppiä ja voimia tuleviin koitoksiin ja ennen kaikkea: Älä anna periksi yhdellekään lääkärille, sinulla on OIKEUS saada hoitoa, jos täytät sille asetetut kriteerit. TSEMPPIÄ

Ei ole mitään estettä juoda alkoholia leikkauksen jälkeen, monet ovatkin kääntyneet alkoholisteiksi kun eivät enää pysty tyydyttämään itsensä syömällä. Ja siis tää on tosi. Jenkeissä muistaakseni 10% kehittää alkoholiongelman leikkauksen jälkeen. Itse kyllä odottaisin odotin juomisen kanssa monta kuukautta mutta ei sille sitten ole mitään estettä sen jälkeen. Nousee kyllä herkemmin päähän mutta se liittyy mun käsitykseni mukaan siihen että olen puolikas ihminen siitä mitä aikoinaan olin. Et kai sä sitä koko lasillista ole ennenkään yhdellä kulauksella ottanut...

Alkoa pystyy ottamaan varmaan jokainen yksilöllisesti.
Mulla menee puolikas siideri tai 8 cl punaviiniä päähän niin että se tuntuu.
Isompiin määriin en ole tuntenut tarvetta, eikä ole tunnetta että tulisikaan.

Jos tässä joku riippuvuus pitäs kehittää niin mites olis toi seksi. Isäntä ainakin olis siitä (ainakin alkuun) innoissaan. On ihan villinä mun muuttuneesta ulkonäöstä, mut ei mun hormoonit vieläkään hyrrää riittävästi.

Eli yksilöllistä tämäkin, kuten muutkin asiat. En usko olevani riskiryhmässä alkoholismin suhteen, nytkin korkki pysyy helposti kiinni vaikka en lasiin tarjottaessa olekaan sylkenyt Seksiriippuvuudesta en lupaa, nytkin olen kuin helon hetivalmis ja miehen mielestä riesaksi asti vonkaamassa Mutta hei seksihän on hyvää jumppaa!

Kiitos taas kokemusten jakamisesta, hienoa kuulla etyä alkukankeuden jälkeen elämä yleensä oittaa jopa nopeastikin. Meillä lapset pitivät sappileikkauksenkin jälkeen huolta siitä, että aktivoiduin nopeasti. Mulla on siis neljä tarmokasta tyttöä, nuorin täytti juuri 1v, muut ovat 3v, 4v ja 6v. Vauhtia piusaa, pysyn enää hädintuskin vauhdissa Tytöt ovat onneksi säästyneet liikakiloilta, ovat hoikkia ja terveitä kuten isänsä, siksikin haluan itsrni kuntoon, että voin olla hyvä esimerkki heille! (vauhtineiti 4v rikkoi äsken modeemin ja kirjoittelen puhelimella joten pahoittelen virheitä)

Heippa...

Itsellä menossa kaikenmaailman hommelit, ennenkuin leikkausajankohta selviäää. Huomenna vatsalaukun tähystykseen jne...

Itse aikoinani kysyin leikkauksen mahdollisuudesta terveyskeskuksen lääkäriltä, joka nauroi minulle päin naamaa ja sanoi, katso mitä syöt..sillä se ratkeaa. Minulla tällä hetkellä 160 cm pituutta ja painoa . 140 kg......

Lannistuin ja meni vuosia, ennekuin uskalsin taas ottaa härkää sarvista...ja menin lääkäritalolle asiasta kyselemään. Maksoi kylläkin sen n. 60 euroa,mutta sain asian samantien etiäppäin ja lääkäri siellä puolsi heti leikkausta... (en muista oliko lääkäri, vai mikä oli???? Joku ???) Soitin vain lääkäritalolle ja esitin asian, eli haluan sellaisen ihmisen vastaanotolle, joka voi laittaa lähetteen eteenpäin kunnalliselle puolelle.
Lääkäri käynnin jälkeen ei mennyt kuin 1-2 kk, kun tuli ensimmäinen aika kirurgille. Ei minulta se enempää ole tentattu, kuin että olen kertonut, entisistä laihdutusyiryksistäni....oikeastaan niitä vain sivuttiin...eli ei mitään romaania tarvitse niistä lääkärille kirjoittaa...

Nyt siis jännitän huomista ja kuun lopussa on ravitsemusterapeutilla käynti, joten kirurgin mukaan, jos kaikki tulokset on ok...leikkaus olisi jo keväällä. Jos näin on..on koko prosessiini mennyt sitten vajaa vuosi....

No jopas on ollut tyly vastaanotto ekalta lääkäriltä sulla Suski! Just tuota pelkään itsekin

Mitä vatsanalueen ultrassa muuten katsotaan? Mulle on sellainen tehty pari kk sitten viimeksi, ei ollut muuta poikkeavaa kuin sappikivet jotka poistettiin sappirakkoineen viime kuussa. Tiedän, että itse leikkaukselle ei tule löytymään mitään estettä jos vaan pääsen asiaani puolustamaan. Tuntuu tyhmältä olla valmiiksi varautunut tappeluun, mutta täälläpäin se ei ole harvinaista, että joutuu puolustamaan oikeuksiaan hoitoihin.

Toivottavasti huominen menee Suskilla hyvin, varmasti meneekin. Laita päälle jotain, joka saa sotkeutua, sitä geeliä hölvätään mahalle käsittämätön määrä vatsaultrassa ja on limainen olo pitkään sen jälkeen. Mahamakkaroiden alta pursusi mulla vielä illalla sitä tököttiä

Päätin huomenna taas soittaa terkkulaan ja kysellä sen tk lääkäriajan perään. Painostan kunnes aika heltiää, on sen verran tärkeä asia mulle hittolainen

Siis mulla tuo ultra oli jo joulukuun alussa...nyt huomenna menen nielemään letkua

Mahtaakohan ultrassa näkyä, esim. kuinka paljon on rasvaa elimien ympärillä ???

Anteeksi ymmärsin väärin! Onko tuo mahan tähystys aina pakollinen seulonta ennen leikkausta/päätöstä, tehdäänkö kaikille? Uskon, että jännittää! Minuakin jännittäisi tai jännittää ajallaan, vaikka olen avustanut lääkäriä moisessa toimenpiteessä usein ja kuullut lähes kaikilta potilailta, että ei ole niin kurjaa kuin näyttää. Tietysti riippuu paljon siitä, kuinka herkkä muutoin on tuollaisille jutuille. Mulla on tosi korkea kipukynnys mutta huippuherkkä oksennusrefleksi (oksennan usein hammaspesusta) joten siksi varmaan epämiellyttävä kokemus tuo tähystys.

Kyllähän siitä ultrasta saa tietoa siitä, onko esim. maksa laajentunut. Se itse rasvakudos ei taida ultrassa näkyä, ei riitä tiheys tms. Mulla näkyi tähystyksessä, että maksa rasvoittunut No, toisaalta enpä minä leikkausta toivoisi ja kaipaisi, jos en olisi sairaalloisen lihava. Ja kun kaikki läski ei kerry vain ulkopuolelle

Onnea kovasti huomiselle, olen hengessä mukana

Ainakin kaikille jotka menee ihan tällä kunnallisella puolella saavat kokea gastron, lukuunottamatta niitä poikkeuksia jotka siltä ovat välttyneet aikasempien gastrojen ansiosta. Varmaan on joitakin poikkeuksiakin mutta suurimmilta osin kaikki sen käyvät. (:

Kyllähän siitä ylävatsan ultrasta nähdään että miten osa muistakin elimistä voi. Itse kävin tuossa muutaman kuukausi sitten kans ylävatsan ultrassa maksan takia ja rasvamaksahan siellä oli. Se näkyy ultrassa sellaisena kirkkaana.

Lääkäriaika heltisi helpolla, menen jo ensi viikolla 12.1. terkkulaan lähetettä hakemaan/pyytämään/rukoilemaan

ooh ehdit ennemmin kuin minä! : D Tsemppiä!