Kuinka paljon teillä on leikkauksen jälkeen paino pudonnut?

Moi taas Tigertyttö :).

Kuten olen täällä kertonutkin, olen kerran päässyt normaalipainooni, valitettavasti ei mennyt kuin pari vuotta ja paino alkoi nousta taas kun aloin elämään ns. normaalisti, en siis tarkkaillut jokaista suupalaa ja vähensin liikuntaa, tuon parin hoikan vuoden aikana urheilin jos vaikka miten paljon, mutta sitten kyllästyin, koska en ole pohjimmiltani kuitenkaan mitenkään liikunnallinen ihminen, vaan ennemminkin tämmöinen kotona viihtyvä tyyppi.

Kyllä mun täytyy sanoa, että ne pari hoikkaa vuotta olivat mun elämäni onnellisimpia aikoja. Tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni olevani vähintäänkin yhtä hyvä ja kelvollinen kuin muutkin ihmiset, sain paljon kehuja muuttuneestani ulkonäöstäni ja jossakin vaiheessa ymmärsin itsekin olevani kaunis ja seksikäs.

Oli ihanaa ostaa kerrankin juuri sellaisia vaatteita mistä piti ja muistan sen hämmennyksen, kun menin ostamaan uusia vaatteita ja myyjä kysyi, mitä kokoa olen, en tiennyt, sillä en ollut ostanut koko laihtumisen aikana mitään uusia kamppeita. Sanoin, että taidan olla kokoa 40-42 ja myyjä siihen, että no et kyllä varmaan ole...oletan, että olet kokoa 36 eli S...ja niin mä olinkin, en vaan ymmärtänyt sitä itse, että olin tosiaan niin hoikka.

Isokokoisten vaatteiden hankkiminen oli silloin 80-luvulla todella vaikeaa, koska sellaisia ei valmistettu, ainoastaan jotakin mamma-malleja. Ompelin vaatteita siihen aikaan aika paljon itsekin, oli pakko, jos halusi jotakin muodikasta ylleen. Niinpä tuo ilo näteistä vaatteista on jäänyt yhtenä suurena asiana mieleeni, mulle kun on aina kuitenkin ollut tärkeää, että olen siististi ja nätisti pukeutunut.

Muistan myös sen, miten ihanaa oli liikkua puuskuttamatta, kevyesti...ja miten helppoa oli kävellä korkeillakin koroilla ja miten helppoa oli nousta portaat ylös :). Muistan vieläkin fiiliksen, kun huomasin jossakin vaiheessa kilojen jo aika paljon karsistua, että voin ja jaksan juosta! Sekin tapahtui vahingossa, kun juoksin kiinni bussipysäkiltä lähtevää bussia torin poikki yes, minä juoksin kuin hirvi ja ehdin bussiin! :)

Muistan myös sen, miten kepeästi käänsin kylkeä sängyssä ja miten reippaasti nousin sängystä ylös - ainainen väsymys oli häipynyt, olin energinen, aikaansaava ja pirteä. Itseluottamukseni kasvoi päivä päivältä ja rakastin katsella uutta ulkomuotoani, ehkä vähän liikaakin. Itseään pitää toki rakastaa ja olla tyytyväinen tehtyyn isoon urakkaan, mutta se ei saisi mennä yli. Myönnän, että monien upeiden miesten ihailu sai mun pienen pääni hieman sekaisin, olinhan kuitenkin vasta parikymppinen nuori nainen, enkä ollut tottunut sellaiseen. Baareihin kun meni, hyvä jos ehti pepun laittamaan penkkiin, niin jo haettiin tanssimaan ja kysyttiin, voitaiskos tarjota mulle jotakin juotavaa... Joskus kerroin piruuttani jossakin vaiheessa iltaa tanssittajille, että olen laihtunut 30 kg - eivät yleensä uskoneet, sanoivat, etten ole voinut olla koskaan niin lihava ;).

Koska olin silloin vielä niin nuori, mulla ei ollut vielä mitään terveyshaittoja ylipainostani, siksi en puhu tässäkään niistä. Painonpudostus vaikutti silloin siis vain ulkoiseen olemukseeni, yleiseen pirteyteen ja jaksamiseen.

Elämän suurimpia pettymyksiä oli kun se kaikki työllä ja tuskalla pudotettu 30 kg palasi takaisin ja vielä enemmänkin. Olin niin vannonnut ja vakuuttanut itselleni, että se pudotus pysyy ja että en enää ikinä liho takaisin. Tuntui, kun olisin pettänyt itseni lisäksi kaikki muutkin ihmiset, tiesin sanomattakin, että mulle rakkaat läheiset olivat pettyneitä minuun, kun en saanut pidettyä normaalipainoa. He tietenkin huomasivat lihomiseni pikkuhiljaa ja yrittivät siitä joskus jotakin huomauttaakin, mutta mä tietysti otin siitä nokkiini ja sanoin, että kyllä mä tän jutun klaaraan...niinpä, enpäs vaan klaarannut.

Elämän vastoinkäymiset ovat sellaisia vaarallisia aikoja painonhallinnan kannalta, silloin ei todellakaan välttämättä jaksa kiinnittää huomiota omaan painoonsa. Mulle tuli silloin ensin isän yllättävä sairastuminen ja kuolema ja oman monivuotisen seurustelusuhteen katkeaminen. Sitten tapasin onnettomuudekseni miehen, joka rakasti pyöreitä/lihavia naisia ja se oli se viimeinen niitti...voitte arvata miten siinä sitten käy, kun oma rakas ihailee täysillä niitä runsaita muotoja. No, se suhde loppui aika pian johtuen ihan muista asioista, mutta vahinko oli jo tapahtunut, painonhallinnasta ei ollut tietoakaan.

Meni vähän ohi aiheen, mut halusin vain sanoa sulle Tigertyttö ja muille normaalipainosta haaveileville, että kyllä se on sen arvoista, pitää vaan muistaa pitää laihduttaankin jalat maassa eikä pää pilvissä, kuten mulle vähän kävi :). Nyt on tietty ikääkin ja elämänkokemusta sen verran enemmän, ettei miesten mahdolliset lepertelyt enää saa mun elämääni sekaisin, vaan osaan suhtautua niihin oikealla tavalla :).

Tuo lihavuusleikkaus on siitäkin tosiaan hyvä juttu, että sitten kun niitä elämän surullisia asioita taas joskus tulee eteen, ei voi silloinkaan syödä suruunsa tai unohtaa painonhallintaa eikä iso työ mene hukkaan ja kaikki ala taas alusta.

Mun lihoomis tarinani alkaa jostain vuodesta 91 kun mun rakkaista rakkain pikkusiskoni nukkui pois...masennuin ja jäin aika tavalla kotiin seinien sisälle ja varmaan söin suruuni..eli painoin silloin noin 60 kiloa vuonna 91 ja puolessa vuodessa painoa tuli 30 kiloa...sitten oli monta raskautta..ja paljon kaikenmaailman juttuja,rakkaitten ihmisten hoitamista(olin mummoni omaishoitaja noin 4 vuotta)niiin kauan kunnes hänkin nukkui pois,isän kuolema jne...paljon surua...sitten jouduin suureen auto-onnettomuuteen vuonna 2002 jossa menin totaalisen rikki...en edes jaksa luetella kaikkia murtumia ym mitä siitä kolarista tuli..nyt olen muuten parantunut paitsi oikeaan jalkaan jäi rasitusvamma,päähäni aivovamma joka on muistin alueella ja sitten tietty taas kamalasti painoa lisäää kun ei ole pystynyt edes kunnolla liikkumaan(liikun siis kotona ihan hyvin omin voimin mutta lenkit yms on jäänyt pois)..että tiivistettynä tälläinen historia mulla.
Paljon on tosiaankin ollut surua ja ehkä siinä on yksi syy miksi en kunnolla voi edes uskoa että mun elämässäni voisi tapahtua jotain niinkin hyväää kuin että saisin edes itseni normaali painoiseksi..se helpottais liikkumistani varmasti paljon..onnen asioita elämässäni on minun rakkaat lapset ja lastenlapset :) Hyvää yötä kaikille <3

Tsemppiiiii te naiset ja muutkin!

......oon ite mennyt nyt vuodessa niin lujaa, joten uskallan sanoa, että kyllä teillekkin tapahtuu isoja muutoksia kun tän läpikäytte..... sellasia positiivisia muutoksia!

Eikun iloinen ja myönteinen fiilis niskaan ja eteenpäin!

Positiivisuudella menee pitkälle!!!!!!!!!!!!!!

moi.
mulla leikkauksesta GBP, on 2v.
ylipainosta tippuu 85%, olen tyytyväinen.

Moi!

ENE:ilyllä omilla eväillä putosi 12 kg
Leikkaus (GBP) tehtiin 16.2.2010
Nyt on paino pudonnut leikkauksen jälkeen 14 kg
Yhteensä siis 26 kg ja BMI on pudonnut 41 -> 33

Vaa´assa näkyy kaksinumeroinen luku ensimmäistä kertaa varmaan 10 vuoteen.


Eilen ostin farkut ja takin kokoa 44 (vanhat kokoa 52), eikä ollut mikään "isojen tyttöjen" mallisto, JIPPII!

upee homma "bullis"
eiks oo upeeta kun on "nuorentunu" 10v.

Mulla siis ylipainosta tippunu 85%, +3kg ihannepainoon.
Kyllä on upeeta kun 15v farkut koko34 mahtuu jalkaan, ennen koko oli 40tuumaa.

Mä sain eilen survottuu itteni Only:n farkkuhameeseen koko 36
Ja vetoketju meni jopa kiinni sain istuttuu eikä tuntunut pahalle....vähän ehkä makkaran kuorelta näyttää mutta mahtu kummiskin!
Pistän kuva linkin tosta kirpparilta ostetusta hameesta... hinta hurjat 2€!

http://kuvaton.com/k/U23.jpg


En oli kyl vuos sitten (BMI 45) että nyt on BMI 27 ja saan sopimaan jopa 36 vaatteita!
TSEMPPIIII KAIKILLE!

Kuules tepaliini...katoin naamakirjassa sun ilmeisesti uusinta kuvaasi ja nyt on pakko sanooo et KERRASSAAN HIENOOO...UPEETA.
Sulla on paino lähtenyt todella hyvin...siehän olet jo ihan tikku*hymyhyypiö*

Piti viel kysästä tepa sulta et miten sun nahkat on pysynyt perässä???Tuon kuvan perusteella ei ainakaan näyttäis olevan pahoja löysiä.

No en mä nyt bikineissä lähtis ulos :) siis kyl mahankohalle saan sellasen paikan, että hautuma tulee jos helteet joskus alkaa!
Mutta onneksi on vaatteet keksitty...........allit on ihan siedettävät, mytta hihallisista tykkään enemmän kun hihattomista!
Niin ja sukkahousuilla saa jalat siroksi tai trikoilla!
Nyt on jalat siis MOLEMMAT niin arpiset jotta on ihan kiva pitää trikoita kesälläkin....en oo koskaan ollut mikään auringon palvoja!

Tsemppiii kaikille ja kiitos kehuista...........

Wau Tepa tuota hamekuvaa, jestas että olet hoikkis typy! :)

Jestas Tepa43, kyllä pieneltä näytät nyt. =)

Hei kaikille
Empä ole taas vähään aikaan kirjoitellut tänne, jotenka väliaikatietoja: siis leikattu 7.9.2009 leikkauspaino 137 kg, tänään 86kg,joten pudotusta 51kg. BMI 27,1. ennen ENEilyä paino 153kg joten siitä pudotusta 67kg. Lieviä sappivaivoja pari kertaa, muuten ei mitään ongelmia, ja paino putoaa vielä tasaisesti.

Komea pudotus
Ja normaali BMI häämöttää muutaman kilon päässä! Leikkaus on ainakin sinun kohdallasi toiminut täydellisesti, onnea kalle57

Wau mikä painonpudotus sulla Kalle! Mahtaa olla mies muuttuneen näköinen, vieläkös sun tutut tunnistaa sut? . Hienoa kuulla, ettei sulla ole ollut mitään ongelmia .

Hienoja pudotuksia!!

Mulla vasta lyhyenajan kokemus pudottelusta, mutta jonkinlainen tulos jo on. Leikattu 4.10.10 ja painoa tippunut siitä lähes 12 kiloa.. Mutta onhan tätä mistä tiputtaa - toivossa elän että saan samankaltaisia tuloksia kun Luke esim. Upeaa!

Wee2be, kuten olet huomannut niin leikkauksen jälkeen paino putoaa nopeasti. Liikunnasta kannattaa pitää huolta sillä ihoa jää varmaan jonkin verran roikkkumaan jokaisella. Minut leikattiin noin parisen vuotta sitten ja myös minulla paino lähti putoamaan todella nopeasti, lääkäri sanoi että yleensä leikkaus tiputtaa painosta 30-40kg niin minulla lähti paljon enemmän, kävi vain niin ettei kroppa pysynyt mukana ja nyt nahkoja pitää kiristellä, sitä suunnitellaan nyt 29. päivä.

Ennen leikkausta luin kaikenlaisia kauhukuvia mitä leikkauksessa on eri ihmisillä mennyt pieleen suolistotukoksista alkaen jne... oma leikkaukseni meni kirurgin mukaan kuin oppikirjasta eli oikein mainiosti, onhan niitä haittapuolia näkynyt minullakin muttei mitään noin radikaalia. Vitamiinien imeytymisessä on on ollut ongelmia mm. rautaseeruumit ovat alakantissa mikä minua verenluovuttajana harmittaa suuresti kun ei voi luovuttaa sillä Hb oli 116 kun sen naisilla pitäisi olla vähintään 125, kalkin puutos näkyi hiuksien putoamisena (ajattelin että saan ravinnosta tarpeeksi, väärä loolo), hampaat ovat alkaneet reikiintyä ja b12 vitamiini arvot ovat alakantissa minulla arvo 22 kun sen pitäisi lääkärin mukaan olla yli 35. Nyt sain sitten reseptin b12 vitamiini tabletteihin joita syön puoli vuotta ja jos sen jälkeen vielä on puutosta niin siirrytään pistoksiin.

Tästä kaikesta huolimatta en kadu päivääkään että menin leikkaukseen, olen saanut elämäniloni takaisin ja yleiskunto on parempi ja nukunkin paremmin.

Tsemppiä sinulle ja kaikille muillekin painontiputtamisessa.

Lähtöpaino 115kg
Sleeve 20.9.2010
nyt tänä aamuna 102,1kg!!!

Loistavaa heluna, jatka samaan malliin!

Kiitos Lootus=)

Hienoa Heluna! Kohta kaksinumeroinen luku!

Puolivuotta Sleevestä ja painoa pudonnut 28kg. Ennen leikkausta pudotin 17kg. Vuoden alusta paino pudonnut siis 45kg. BMI on 30,1

Huh huh Poutapilvi Hieno tulos ja varmasti mahtava olo!
Perässä tullaan... Hitaasti mutta varmasti.
Leikkauksesta reilut 4 vkoa, eikä 5, kuten eilen vahingossa kirjoitin.
Paino tippunut leikkauksesta 7,8 kg ja yht. 17,5.
Olen tyytyväinen, vaikka matka on pitkä ja välillä olen malttamaton...
Iloista viikonlopun odotusta kaikille

GBP 6.9 ja -10kg leikkauksesta, hidasta hidasta

Teillä kaikilla on tosi upeita pudotuksia. Onnea. Mulla on lähtenyt keskimäärin kilon viikossa Sleeven jälkeen, mutta ei todellakaan tasaisesti. Aika monta viikkoa möllötti vaaka ihan samassa. Onneksi tällä viikolla sitten taas lähti alaspäin. Leikkauksesta tulee maanantaina 8 viikkoa ja kiloja lähtenyt lähes 8. Kaloreita menee päivässä noin 900 ja proteiinia edelleen liian vähän. Hiilarit kyllä maistuis sitäkin enemmän Liikunta varmaan auttaisi painonpudotuksessa, mutta sen lisääminen on vielä edessäpäin. Yritän kuitenkin olla tyytyväinen ja ajatella, että nahka ja mieli ehtii tämmöisellä tahdilla mukaan:) Tytär juuri sanoin tänään, että tissit näyttää jättimäisiltä, kun vatsa on kutistunut. Näillä mennään...tsemppiä kaikille!