HyeeNa! tässä hei.

Paljon tervehtymistä sinulle. Harmi kun flunssa iski leikkauksen päälle. Kova ja vaikea leikkaus varmaa ollut. Sisukas olet.

Ei sitä tarvitsisi tulla mitään ylimääräistä jo itsessään voimia vievään leikkauksesta toipumiseen.
Tervehtymis tuulahdus täältä sinnepäin, teille molemmille!

Kiitokset! Hyvin jaksellaan jo molemmat. Pahin flunssa on ohi ja voimiakin alkaa jo olla.
Nyt alkaa olla sellaiset tuntemukset että nuo tikit jotka ei oo sulanu alkaa tehdä ikäviä asioita. Haavat ei pääse paranemaan kunnolla kun ne siellä häiritsee. Ihmeellisiä kipuiluja olen kokenut tässä tämän päivän aikana. Onneksi ensiviikon tiistaina on haavahoitajalle aika ja pääsen eroon noista tikeistä ja saan uudet haavateipit uaaaaa <3 Jes mahtavaa. Tukiliiveistä en pidä vieläkään. Niitä täytyy pitää kuusi viikkoa ja mä en ole pitänyt vielä edes kahta....

Ai elämä, tulis jo se tiistai! onneksi enää pari päivää. Sitten saan nuo tikinpäät pois tuolta kiusaamasta ja uudet teipit. Miten paljon voi kutista ja kirvellä yhtäaikaa? PALJON. Olispa muuten kiva käydä saunassa, kun viimekerrasta on jo pieni ikuisuus.

Noh jooh, sain tässä sivussa sovittua myös työhaastattelun heti haavapolilla käynnin jälkeen. jei.

Toivottelen kaikille hyvät vaput, tsemppiä jokkaiselle missä vaiheessa kukakin on matkalla, poistun viettämään hiljaiseloa vapuksi.

No wau, onnea työhaastatteluun! Ja tsemppiä kutinan kestämiseen, varmasti kamalaa... mulla ei vielä kutise nämä mutta ne onkin aika tuoreet...

Pöh, no työhaastattelu.. meni miten meni. "No kun ei sulla oo omaa autoo niin et sä pääse viideks töihin" - teki mieli sanoo et ois voinu tämänkin työpaikkailmoituksessa mainita että oma auto on välttämätön työpaikalle pääsemisen vuoksi, niin oisin säästyny tältäki vaivalta...mutta enpä viittiny.

Haavahoitajalla käyty ja positiivinen käynti oli, hoitsu tuumi että oikein hienosti ovat lähteneet paraneen, ei oo turvotuksia tai punotuksia eikä haavat eritä. Kaikki mallillaan siis. Haavateippien irroittaminen ärsytti hieman ihoa ja sitä eilen kirvelikin kovasti, tänään on kaikki taas hyvin ja iiiiihana päivä saatu tänne!

Muutamaan hetkeen en ollutkaan tässä käynyt ja haa, sinut olikin jo leikattu! Tsemppiä isosti paranemiseen! Nyt pitää muistaa käydä lukemassa kuulumisiasi!  ja tupla haa vielä siitä että huomaan osuneeni täysin oikeaan aiemmassa arvauksessani sun uudesta asuinpaikasta

Vesinokkaeläin, juu mie koitan säännöllisen epäsäännöllisesti tänne päivitellä kuulumisia ja toipumisen edistymisiä. Jospa te perässä tulevat saatte sitten tästä jotain osviitta jos/kun rintojen korjaukseen pääsette.
Asutko itse täällä samoilla nurkilla kun osasit niin hyvin arvata? Kovin moni ei tätä tiettyä mestaa löytäis noin helpolla.

Asiaan taas, haavahoitajalla kävin siis tiistaina ja siellähän meni siis hyvin. Miehen mielestä se repi vähän turhankin riuskasti haavateipit pois iholta, kun mulla on hirveen herkkä iho (sellainen atooppinen sekaiho) joka suorastaan inhoaa haavateippejä. Se iho siinä teippien ympärillä kutiaa enemmän kuin itse paranevat haavat teippien alla

Eilen hengailin pari tuntia ihan tavallisissa kaariliiveissä kun käytin pesussa nämä tukiliivit ja niiden piti hetki kuivia, onneksi kuivuivat ulkona hyvinkin nopsaan. Mutta tosiaan vähän tuntui hassulle pitää kaariliivejä jotka olivat vähän jo liian isotkin. Totesinkin miehelle että kunhan nämä tukiliivit saa vaihtaa tavallisiin kaarituellisiin niin täytyy käydä varmaan liiviliikkeestä ostamassa, niin osataan oikeasti kattoa ihan oikea kokokin. Nämä tytöt ei nimittäin ole sitä vanhaa D-kuppia nähneetkään! Taitavat olla tätä nykyä lähinnä B-kupin luokkaa. Mutta eipä siinä mitään, minun mies on siinä määrin erikoinen että se tuumas että ehdottomasti käydään liikkeessä sama se sille mitä maksaa. Muutenkin se on tuossa hössötellyt (enemmän ku mie) että pitää mulle sitten ostella uusia kesävaatteita ja kenkiä, mun muutossa myin kaikki pois. Hehe.
Eipä tässä varmaan muuta, palataan asiaan taas! Hyeena kuittaa!

Ihanaa kun kirjoittelet, sillä vaikka tällä hetkellä roikot ja rinnat kuulostaa kovin kaukaiselta, niin silti on mukava kuulla että siitäkin leikkauksesta voi selvitä hengissä Kumpi leikkaus oli sun mielestäsi isompi tai vaikeampi, lihavuus- vai roikkoleikkaus?

Hmm, no pitkällä tähtäimellä ajateltuna tietysti mahalaukun ohitusleikkaus on paljon raskaampi, kun siinä taaperretaan sen masun kanssa sitten koko loppuikä.
Mutta jos ajatellaan ihan vaan sitä itse leikkausta ja siitä toipumista niin kyllä mä sanoisin että rintaleikkaus oli pikkasen hankalampi.

Kummankaan leikkauksen jälkeen mä en ole juuri kivuista kärsinyt ja haavat on parantuneet ihan supernopeasti (haava-asioista lisää alempana) ja olo on kohentunut ihan hillitöntä vauhtia.
Mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen olisin ollut tosiaan niin paljon virtaa täynnä että olisin voinut siivota vaikka koko huushollin siltä seisomalta. Toki ensimmäinen päivä kotona oli vähän raskas mutta sen jälkeen olin ihan ennallani. Rintojen+kylkien korjausleikkauksen jälkeen olin ensimmäiset päivät aika väsynyt. En kipuisa niinkään, mutta aina välillä iski hirveä väsymys ja oli vähän surkea olo, silloin oli kivaa kun vieressä oli tuo oma rakas jonka olkapäähän sai painaa päänsä kun alkoi väsyttää.
Olo tästäkin koheni kuitenkin varsin nopsakkaan, virtaa alkoi löytyä taas kaikenlaiseen sellaiseenkin touhuamiseen mitä ei olisi vielä saanut tehdä muunmuassa heiluin vappupäivänä ja sitä seuraavana päivänä yhteensä 8-10 tuntia rautaharavan varressa ja raivasin meidän pihan esille tuolta risujen seasta. En tosin maininnut siitä mitään haavahoitajalle.

Joten jos mun pitäisi näiden kahden leikkauksen välillä arvioida, niin rintaleikkaus oli ehkä hitusen rankempi operaatio, kun siihen vielä lisätään se että haavat on paljon isompia ja niiden hoitaminen jatkuu vielä pitkään sekä tää ihana tukiliivi.

Mutta niin haavoista taas asiaa!
Haavahoitaja sanoi mulle viikko sitten että nyt sitten jatketaan teippihoidoilla, eli kerran viikossa teipit pois, kunnon pesu (ei saa tietenkään hinkata), rasvaus ja uudet teipit tilalle kun rasva on imeytynyt.
Eilen tehtiin eka teippihoito-operaatio ja miehen kanssa mietittiin että voiko näitä enää haavoiksi edes sanoa? Rupea ei juurikaan löytynyt kuin parista kohtaa ja teippien alta paljastui siistit vaaleanpunaiset arvet! Siis mitä, missä mun haavat on? Nää on siis niin hienosti jo parantuneet etteivät ole edes auki, mitä nyt parista kohdasta vähän repsottaa.
Ainoa mitä olen ihan vähän huolissani, on oikean rinnan nänni, se ei ole tahtonut mennä umpeen yhdestä kohdasta, noin 0,5-1cm matkalta. Mieheni tosin sanoi ettei siihen mitään mätää enää tule, korkeintaan vähän paksumpi arpi. On kuulemma jo lähtenyt sieltä alta jo paraneen ja on vain päältä auki. Laitettiin siihen nyt vielä pieni perhosteippi joka vähän "puristaa" sitä haavaa kiinni. Saapi nähä nyt sitten miten käypi!

Kukkudipum ja sitärataa!

Viimeistä saikkupäivää vedellään ja huomenna matkaan taas kaupunkiin kuntouttavaan työtoimintaan (joopati joo..) ja kahvilatoimintaan riemastuttamaan työkavereita yliaktiivisuudellani. Toisaalta olis ihanaa jatkaa vain kotona hengailua ja puuhastelua mutta ai että on se kiva päästä välillä taas muihin kuvioihin!
Toki edelleen multa on kaikki raskas työ kielletty ja se pitää huomioida toiminnassa, mitään raskaita en saa nostella vielä enkä saa kauheasti hikoilla. Tosin työnohjaaja sanoi jo aikaa sitten että jos tulee töissä hiki niin pitää höllätä, meillä ei saa hikoilla. Ehkäpä mie pärjään siis. Jospa tänään olisin leiponut jotain kivaa pientä sinne työkavereiden riemuksi. Kuten vaikka läjän vegaanisia muffinsseja tai jotain sitä rataa.
Huomenna on taas aika teippienvaihdon ja siitä olen jälleen riemuissani! Olen aina utelias seurailemaan miten haavat paranee ja edistyy. Muutenkin on kiva saada noi teipit välillä pois ja antaa haavoille ilmaa Kutinaa on edelleen mutta pahin on jo selätetty. Iho on vähän ärtynyt tuosta vasemmasta kyljestä teippien vierestä, vähän on huomattavissa ihottumaa. Olen sitä hieman yrittänyt korjailla rasvaamalla sitä ohuelti mutta saas nähä! Edessämme on jännät ajat ja sillee!

Mukavaa työpäivää huomiselle ja muista olla hikoilematta
Onko se tukiliivi sellainen, jonka saa helposti itse laitettua päälle? Otetaanko sitä pois muuten kuin suihkuun mentäessä?

Kiitos!
Tukiliivi on siis käytännössä sama kuin urheiluliivit, ovat vain tukevammat ja muotoiltu nimenomaan kys. leikkauksen jälkeen käytettäviksi. Avataan tavallisilla hakasilla edestä. Eli ihan helposti voi laittaa itse ja ottaa pois. Käytännöt vaihtelee siitä kauanko liivejä tulee pitää, mutta liivit saa ottaa pois vain suihkujen ajaksi. Mulla on annettu määräys pitää näitä kuusi viikkoa yötäpäivää.
Nää liivit on sen takia tosi tärkeet kun tuota rintojen kudosta on sörkitty ja siirrelty niin ne auttaa sitä rintaa muotoutumaan oikein.

Ahaa, mä luulin että ne on sellaiset kaulasta lantiolle ulottuvat

oh, onneks ei! Mä tekisin ihan kuolemaa sellasissa hökötyksissä!

Joo, Hyeena mä tunnen seudun Mä asun itse samalla suunnalla mutta vielä reilusti enempi maallapäin.

Kiva kuulla että toipuminen meni sulla noin hyvin. Mun pitäis nyt saada aikaiseksi sitä terveyskeskuslääkäriaikaa varailla. tuntuu vaan että tää elämä on semmosta lentoo ettei mitään ehdi..

Hahaa, vai sillä tavalla Vesinokkaeläin!

Hömmm joo, pientä päivitystä tilanteesta siis luvassa!
Oikean rinnan nänni on umpeutunut sievästi, vasen taas vähän repsahti auki mutta sekin paranee jo hyvää vauhtia. Muutoin mulla ei ole haavoissa mitään ongelmaa, vaan nyt tulee se kuuluisa MUTTA! Oikean rinnan alla risteyskohdassa, näytti aluksi siltä että se paranee hienosti, arpi voi olla vähän isohko mutta mitään ongelmaa ei siinä ole missään vaiheessa ollut. Noh nyt siinä on peukalonpään kokoinen erittävä läiskä. Ei mikään syvä kolo vaan lähinnä vereslihalla oleva kohta joka märkii. Ei oo kipeä tai vaivaa muutoinkaan, on vain hidas paranemaan. Ei mitään käsitystä mistä se on tullut, en ole itseäni lyönyt tai mitään muutakaan. Noh, se paranee ajan kanssa. Onneksi meillä on sorbactia jota laitellaan siihen märkivän täplän kohdalle niin se pitää alueen puhtaana ja imee itseensä sitä märkää ettei se haudu.
Muuten kaikki haavat paranevat hienosti, teippejä on enää niissä kohdissa joissa niitä tarvitsee. lähinnä siis noissa risteyskohdissa ja nänneissä, mutta kyljet ovat jo aivan parantuneet ja niitä hoidellaan öljyllä ja rasvauksella.

Muutoin pyyhkii ihan mallikkaasti, lämpimiä kelejä ollaan saatu ja meillä on tässä terassin kaiteiden uusiminen vaiheessa, eilen pikkuporukalla sahailtiin ja maalailtiin laudat valmiiksi ja tänään olis aikomus asentaa ne paikalleen jos kaikki menee niinku pitääkin.

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Toivottavasti loputkin haavat pian asettuvat, tsemppiä
On teillä totisesti huippukelit terassin remontoimiseen

Terassi kesti hyvin Salomon-myrskynkin! :3

Nyt alkoi tuo erittävä haavakin parantua, on muodostanut ruven ja lakannut erittämästä, jee! Kaikki hyvin siis tällä saralla.

Mahtavaa!

Anteeksi, että kysyn, mutta kuinka paljon sulla oli ylimääräistä nahkaa? Ja olitko aina sitä mieltä, että menet kohotus- ja korjausleikkaukseen?

Itsellä on (jo) jonkun verran, mutta eniten häiritsevät allit (en voi kuvitellakaan, että voisin pitää hihattomia vaatteita) ja reisien sisäpuoli (kävellessä kuuluu ärsyttävä läiskytys). Maha on ongelmallinen myös, mutta se ei häiritse vielä "tarpeeksi". En tiedä, uskallanko koskaan puukon alle, että noista pääsisin eroon, mutta mistä sitä tietää.. Voihan olla, että SITKU asia alkaa olla ajankohtainen, on mielikin muuttunut..

mmm mulla ei varsinaisesti ollut paljoa ylimääräistä nahkaa, tietysti jonkinverran. Mun ongelmana oli se että rintojen tilalla oli käytännössä pelkkää nahkaa + hieman rintakudosta. Hoidettiin siis käytännössä niin että rinnat avattiin ja kudos muotoiltiin ylemmäs samalla kun kiristettiin kainaloiden alta ihoa. Mitään lukuja siitä poistetusta ihomäärästä en osaa siis antaa, kun en ole sellaista itsekään saanut.

Mä olin jo teininä sitä mieltä että rintaleikkaukseen olen päätymässä aikuisiälläni. En koskaan siitä kenellekään aikaisemmin puhunut tai vienyt asiaa eteenpäin ennen tätä, mutta mun rinnat olivat lähtökodiltaan jo vähän epämuodostuneet ja olisivat ennen laihtumistakin menneet kriteereistä läpi.

Sä voit aina pyytää lähetettä ja tavata kirurgin ja ns. pistää projektin käyntiin, mutta voit pysäyttää homman ihan koska vain.

Pistetääs tähän samaan syssyyn kuulumisia, tämä yksi hankala tapaus on myös päättänyt arpeutua, nyt se on samanlainen kuin kaikki muutkin arvet. Kaikki arvet voivat siis hyvin ja viimeiset teipit irroittelin tänään enkä enää niitä taida laittaa. :3

Hei,

kiitos vastauksesta!

Mä olen vasta "vasta nyt" herännyt miettimään rintojenkohotusta. Mulla on aina ollut hirvittävän rumat tissit, ei minkäänlaista pyöreyttä niissä, vaan mallia heitä olalle. Vissiin jäänyt vähän kehittymättä teini-ikäisenä. :p Ehkä ne voisi muotoilla uudelleen.. Välillä tuntuu, että mun rintakudos on sijoittunut väärään paikkaan (kainaloon).

Noh, täytyy miettiä, ei tuo ole vielä ajankohtaista, mun projektini on vielä kovin vaiheessa. Ja tosiaan haluaisin allit pois.  Mies nauraa, että mä näytän siltä, ku mulla olis muutamaa numeroa liian iso nahka päällä.. Ja lapsi kommentoi että "äiti, sä roikut". Ai miten niin.. höh. Ihan timmiltähän mun pitäs tässä vaiheessa näyttää.

Joo siis itselläni rinnat kehittyivät alunalkaenkin juuri noin, mallia heitä olalle.
Itse pyysin että nimenomaan ei poisteta rintakudosta vaan muotoillaan se oikealle paikalle ja sen sain. Jos itse toivot siis samankaltaista operaatiota niin kannattaa olla liikkeellä siihen malliin että odotellessa voi mennä vuosi-pari. Tää on nimittäin sellainen operaatio että sitä tekee vain muutama kirurgi suomessa, normi pienennystä tekee kyllä huomattavasti useampi kirurgi.

Alleista voi käydä tottakai kysymässä, jos niistä on terveydellistä haittaa (hautumat, hiertymät) niin sulla voi olla mahdollisuus päästä niistä eroon julkisen terveydenhuollon kautta.

Jaiiiks mie ostin tänään ihan ekat rintaliivit leikkauksen jälkeen! Tähän saakka oon pitänyt tukiliivejä yötäpäivää ja pari kertaa liivittömän päivän, mulla ei yksinkertaisesti ole ollut muuta! Köyhällä ei oo varaa juuri liivejä ostella ja kaikki vanhat jäi liian suuriksi, ihan joka-ainoat. Noh! Nytpä on! Kerralla ostin kahdet samanlaiset eri värisinä Nyt saa tukiliivit jäädä vain yökäyttöön ah!

Hei vaan! Kirurgilla on nyt käyty ja tekijä oli tyytyväinen työnsä jälkeen Mitään rajoituksia ei enää ole kunhan käyttää maalaisjärkeä. Eli saan tehdä raskaita nostoja mutta ehkä on syytä aloittaa ihan rauhallisesti