HyeeNa! tässä hei.

papepa, mä oon kans joskus aikanaan elänyt kaukosuhteessa ja se ei kyllä oo tippaakaan mun juttu.
Kyllä tällä leikkauksella on selkeä vaikutus meihin molempiin. Mies on aivan sekaisin. Se kai jotenkin luulee/toivoo että musta tulee ihan uusi ihminen leikkauksen jälkeen ja kuvittelee että kun leikataan niin se on sit siinä eikä enää tarvi miettiä mitään vaan koko meidän suhde paranee sen myötä..
Oiski se niin.

No mää oonkin jo yli 40 v ja ikinä en ole tavannut näin ihanaa miestä, hellää ja huolehtivaa , joten vaikka hän asuis kuussa tää ois mun juttu.
Mutta muuten tuli mieleen, että oletko varma, että hän toivoo susta tulevan uusi ihminen leikkauksen jälkeen? Entäs jos hän pelkää millainen susta tulee, muututko jotenkin erilaiseksi. Kun paino putoaa, itsevarmuus kasvaa ja muidenkin kiinnostus kasvaa susta. Hoikka ulkomuoto kun kerää enemmän kiinnostuneita miestenkin katseita ja siinä voi toinen pelätä, että sinäkin ehkä kiinnostut muista.

Ei kun kyllä se ihan oikeasti TOIVOO että musta tulis uusi ihminen leikkauksen jälkeen.. Aina kun tulee leikkaus puheeksi niin se huokasee että "siitä se uusi elämä sitten varmaan alkaa."

Huomenna tulee muuten 2 vuotta täyteen yhdessäoloa josta vähän reilu vuosi on asuttu yhdessä.

:sunny:

Hus. Liibalaabaa ja ruikutusta asian vierestä

Voin kuule sanoa, että se "uusi elämä" jännittää sitä miestäkin yhtä lailla. Meilläkin isäntä jännitti ensinnäkin toimenpidettä itseään. Kaikki tuttu ja turvallinen mennyt muutoinkin uusiksi leikkauksen myötä. Moni luulee, että jatkossa eletään desin mitan ja kellon kera...

Noh minä olen puotellut omalla mallillani. Alkuun rajoitteita oli enemmän, mutta nyt taidan olla sinut asian kanssa. Isäntäkään ei jaksa hermoilla syömisteni suhteen, alkuun vahti ruokavälejä ja piippasi kuin herätyskello kun en muistanut syödä ajallaan.

Meillä aamu lähtee puntarireissulla. Minä hyppään vaakaan ja kissa vahtii toimitusta vieressä. Sitten silmät ristissä aamulääkkeet ja kuppi kahvia. Kahvin jälkeen alkaa oma jurputus painosta, meneekö ylös vai alas. Isäntä lukee päivän lehteä ja murahtelee aina sopivassa kohdassa yksinpuheluni aikana... Rutinoitunutta touhua ja isäntä tukee prosessia omalta osaltaan. Tuttua ja niin turvallista...

Jaksamista HyeeNa! Ei oo ihmekkään, kun tuolla työmäärällä on mies väsynyt.

Tsemppiä pilvipouta! Toivottavasti et sitä insuliinia joudukkaan ottaan!

Oon melko ylpeä itsestäni. Kävin tänään kaupungilla ostamassa miehelle partakoneen ja itse kävin apteekissa. Vartin odottelin apteekissa ja nuuskuttelin ilmaa kun vieressä on sekä lounasravintola että kotipizza, oih niitä tuoksuja. Kauppakin siinä oli ihan vieressä ja kokoajan näin siitä karkkihyllyt. Oi kun teki mieli! Rauhassa tein apteekkiostokseni ja siirryin siihen viereen seppälään (kauppa oli vastapäätä ja herkut näkyi vielä paremmin). Tein kaikkia kynsitilpehööriostoksia ja kävelin tyytyväisenä ostarilta ulos, apteekkipussini ja seppälän pussini kourassa. ILMAN HERKKUJA!

ps. paino vaan junnaa ja junnaa.. Toivottavasti se nyt ees vähän tippuis ennen leikkausta...

Mulla kun tuo paino junnaa niin mulle sanottiin hyvin, että kun kerran on tuolla ruokavaliolla niin kyllä se jossain vaiheessa tippuu, tai sitten olen keksinyt ikiliikkujan Ja kyllähän se sitten tippuikin, mutta monta päivää se heilahteli 200g sinne tänne meinas hermo mennä. Tässä on meillä vielä kaksi viikkoa aikaa, paino tulee kyllä vielä alas. Meillä on motivaatio korkeella, eiks vaan

Ja kyllä se pariterapia on ihan hyvä juttu kun kummatkin ovat sille avoimia, ehkä kannattaa ruveta varaan aikaa, sillä jonot on kyllä melko pitkiä. Voimia sulle.

Haha, joo, ollaan molemmat samassa tilanteessa, mut sulla se sentään pörrää siinä 200g tietämillä, mulla se heiluu 2-4 kilon vaiheilla! : D
Vaatteista kyllä jo huomaa ko housut tippuu jalasta.

Mut jännä, yleensä mulla on tipahtanu motivaatio sillon ku ei moneen päivään tapahu mittään. Nyt mulle iski tänään ihan uudenlainen into tähän touhuun ja sanoin miehelle että huomenna mää pistän itteni ihan oikiasti likoon! Ettin mun mp3-soittimen, lataan sinne hyvää musiikkia ja lähen käymään lenkillä! PAKKO sen on pudota! Laitanpa tähän muuten jatkoksi yhen jutun mitä mietin tänään ja laitoin facebookkiin..


Miksi tv:ssä sallitaan makeisten ja rasvaisen, epäterveellisen ruoan mainostus? Sekä sokeri että rasva aiheuttavat riippuvuutta. Moniko tiesi sen, että sokeririippuvuus on verrattavissa heroiiniriippuvuuteen? Moniko suomalainen on koukussa sokeriin, tietämättäänkään sitä? Tv:ssä ei saa mainostaa väkeviä alkoholijuomia, mutta mäkkäriä saa mainostaa, karkkeja saa mainostaa, sipsejä saa mainostaa. Lähes kaikkea mikä on epäterveellistä saa mainostaa, paitsi tupakkaa. Miksi näin? Eikö tätä kukaan muu ihmettele?
Samalla sitten valitetaan että hirveä määrä ihmisiä on ylipainoisia? Onko se ihme? Valtamedia syytää meille kaikkea epäterveellistä! "osta karkkia, osta sipsiä, käy mäkkärissä.. jne." Kerrankin kun joku yrittää tehdä omalle asialleen jotain, aloittaa vähän terveemmät elämäntavat niin homma kaatuu siihen kun tv:stä ei muuta näy kuin näitä roskaruoka/herkkumainoksia ja mieliteot saa vallan. Siinä teille ylipaino-ongelmaa.

Sitä nää firmat mainostaa mikä menee kaupaksi ei ne ihmisiä paasaa mikä on hyvää ja huonoa kun siitä heille ei makseta.

Simppa, ihan totta. Ja tässä näkee miten paljon yhteiskunnasta välitetään!
Miksi valitetaan ylipaino-ongelmista kun ei välitetä auttaa ihmisiä välttämään niitä? Menee ihan naurettavaksi tämmönen.

Hm. Hassua... Entisen työpaikan varapuheenjohtaja pyysi mun entistä työkaveria antaan sen numeron mulle ja pyysi soittamaan, haluavat kuulema mut takasin töihin.. o.o

No eiks se oo positiivista? Ja kysyntä työmarkkinoilla vain kasvaa kun fyysinen olemus muuttuu...

Minäkin mietiskelen paraikaa työkuvioitani uusiksi. Kaipaisi vähän lisää haastetta ja kuvioiden vaihtoa. Uskaltaisikohan hakea akuuttipuolelle töihin? Olen aina ollut konservatiivisen puolen sairaanhoitaja...

hansu, anna palaa vaan! vähän oon kyllä kuullu että meininki tuolla työpaikalla on aika erilaista mitä silloin kun sieltä lähdin, mutta no.. Kaikkeen tottuu?

Kaikkeen varmaan tottuu. Mulle siirtymä ois kyllä aika radikaali. Oon tällänen rauhallinen menijä, enkä hötkyä. Mitä jos ei puhti riitäkkään???
Apuva... No pitää miettiä, hakuaikaa on....

Mieti, punnitse.. (: Kyl mä silti uskon että susta vois olla vähän vauhdikkaampaankin menoon. (:

Heh heh... Pyörän selässä ehkä. Työasioissa en tiedä....

Sulla se leikkaus lähestyy kohisten. Helmikuu on siitä ihana, että se kuluu hujauksessa. Kesää kohden sitten pienemmän masun kera. Juhannuksena pienempi "kukkamekko" päälle ja menoksi...

Täytyy sanoa, että olen onnellinen puolestasi. Olen seuraillut matkaasi alusta lähtien. Olisiko se tuo vetävä nimimerkki, mikä alkuun kiinnitti huomiotani. Pysyttelehän terveenä. Seurailen täältä sivustalta matkaasi.

Hei Hansu, mä kanssa olen motoristi-sh. Itse olen enemmän akuutin puolen ihminen. Nyt kun olen hypännyt oravanpyörästä, teen töitä vaan kun siltä tuntuu, talviaikaan, paikallisen tk:n päivystyksessä. mukavaa hommaa, vaikka olen aina aiemmin ollut osastotyössä, viimeksi lasten teholla.

Kiitos hansu <3
Onneksi on yks ihana "one size" kukkamekko jo valmiinakin.

Mäkin olen seurannut sun matkaa ja olen tosi iloinen, että vihdoin sait leikkausajan! Kauan oot saanut odotella. Itellä kaikki on mennyt tosi nopeasti ja nyt pitäis huomenna olla leikkaus ja tekis mieli juosta karkuun.
Tsemppiä eneen!

Sammakkoprinsessa, luinkin tuossa omasta topicistasi että sulla on huomenna jo leikkaus! onnea!

Kiitos, kyllä tää Ene vielä tästä!

Tervehdys Meevin. Hauskaa kuulla että on muitakin moottoripyöriin hurahtaneita sairaanhoitajia.... Mun työkaverit ovat vain kauhistelleet asiaa. On kuulema ihan hullun hommaa koko pyöräily. No minä ainakin nautin siitä.

HyeeNa... Mä sit laitoin paperit vetämään. Perhana, nyt en saa niitä enää vedettyä pois. Ja nyt arveluttaa kovin, josko musta ei ookaan siihen... Olen aina ollut sellainen tasainen taaplaaja. Hitto kun hurahdin!

hansu, hienoo! Elä pelekää tulevaa, se tullee pelekäämättäkin!

Anna vaan papereitten olla ja jos säkä käy niin käy kokeilemassa siipiäs!