HyeeNa! tässä hei.

Pähkinänkuoressa:

Olin parikymppinen kun minulla todettiin kakkostyypin diabetes sekä astma. Keho alkoi sanoa sopimusta irti, selkä, hartiat ja polvet erityisesti. Painoa oli suurimillaan 112kg ja leikkausaamuna tasan 100kg. Leikkaus tehtiin Vaasan sairaalassa, jatkossa asioinkin jo Tampereella muutostani johtuen. Tällä hetkellä jonottelen rintojen kohotukseen. Allekirjoituksesta löytyy oman leikkaukseni aikataulu noin suunnilleen.

Moikka

ei sua kukaan mistään ulos naura...

Paras tapa saada selvyys leikkauskelpoisuuteen, on varata aika lääkäriin ja ottaa asia puheeksi. En tiedä on leikkaukselle olemassa ikärajaa, mutta se selvinnee siellä lääkärissä.

Eli ei muuta kun aikaa varaamaan ja tsemppiä

Heiii.
Kiitos tsempistä. (:

Tervetuloa HyeeNa.

Oon sitä meiltä että parempi leikkaus ennemmin kuin myöhemmin, ennen kuin lihavuus on alkanut määrittää meitä ihmisenä ja aiheuttaa rajoitteita elämään (ihmissuhteet, lisääntyminen, terveys).

Kuitenkin olisi tosi tärkeää nuoresta iästä huolimatta tunnistaa ja tunnustaa itselleen miksi on lihava. Mulla esim. näin jälkikäteen päästyäni leikkauksen avulla normaalipainoon on tunnustettava etten koskaan tajunnut syöväni niin isoja annoksia ( ja myöhemmin vielä lasten jämät) kuin söin. Sokerinarkkariuteni olen kyllä aina tunnustanut, pullat ja suklaa on maistunut. Epäsäännöllinen ruokailu , jolloin iltaisin ei sitten tuntunut riittävän mikään ja hiilaripainotteinen ruokavalio oli selkeästi sellaisia joista oli uuden elämän myötä päästävä eroon.

Siksi on tärkeää olla rehellinen itselleen, että ne valinnat ja vaikeat tilanteet tulee eteen leikattunakin ennemmin tai myöhemmin. Ja joillain täälläkin on syömiset menneet sitten toiseen äärilaitaan. Ja tarkoitus on kuitenkin päästä normaaliin suhteeseen ruuan kanssa ja syödä monipuolisesti ja säännöllisesti ja pysyä terveenä. Itse se työ/valinnat on tehtävä leikkauksen jälkeenkin, tämä ei ole oikotie.

Uskon, että BMI yli 40 ihmisillä ei todennäköisesti ole ilman leikkausta mahdollisuutta normaalipainoon. Koska olemme sellaisia joilla ruuan määrä lisää mielihyvää eikä sitä stoppia samalla tavalla tule kylläisyydestä kuin monella normaalipainoisella.

Tsemppiä täältäkin!

Hus.

Olet varmaan tarpeeksi vanha leikkaukseen. Luulen, että lääkäri on kiinnostunut laihdutushistoriastasi ja onko sinulla ollut merkittäviä painonpudostusyrityksiä. Sen mukaan he toimivat. Mahdollisesti hän suosittelee sinulle ene-ryhmää.

Joo ei ne varmaan ihan hepposesti leikkaamaan lähe ellei oo ennen yrittäny laihduttaa jotenkin muuten eri tavoilla. Tuo ENE mua vähän hirvittää.. Kun kerran kokeilin sitä cambridgea ja nehän on kans noita pusseja mitä enelläkin paljolti "syödään". Heti kun oli ketoosiin päässyt niin meni muuten ihan ok, mutta melkein kaikki soosit alko oksettaa niin ettei niitä saanut suusta alas. Jonkunaikaa kituutin sitte juomalla niitä cambridge minttukaakao-pusseja, ei niilläkään pitkälle pötkitty, ei sitä kauaa jaksa samalla pussisoosilla ellää.. : <

Minun ene-ryhmäni alkaa viikon päästä. Olen testaillut myös eneitä ja huonosti menevät alas minultakin. Tältä palstalta olen saanut vinkkiä Knorrin valmiskeittoihin ja niistä on osa todella hyviä. Easy bodyllä on 140 kcal proteiinijuomia ja suklaa sekä kahvi ovat hyvänmakuisia. Lisäksi aion juodan nutriletin suklaapirtelöä.

Okeii. (: No, onneksi on olemassa tää foorumi! : D Jos nyt lääkäriltä mitään vastausta tullee. (:

Noniin.. tiistaina on aika lääkärille ja katotaan lähteeköö asia eteneen sieltä vai nauraako se mut ulos..

Jännittää ihan hulluna huominen lääkäriaika..
Mun pitäis tiskata tässä mutta selkä on ollu tänään niin kipeä että tää istuminenki tekee kipeetä. Mulla on ollu ongelmia tän selkän kanssa abauttiarallaa vuoden päivät enkä oo saanu siihen selvyyttä..
Voiko se olla sitte niin että mun selkä ei kestä enää mun painoa. Voi että tää tekee kiukkuseksi! Haluais tehä taas vaikka mitä muttako ei selkä anna. : <
Tuskin se pelkkää jumitustakaan on kun mulla on ollu tommonen aktiivinen poikaystävähieroja joka on moukaroinu mun selkää tuon tuosta eikä silti auta..
Mä niiiiin tiedän että se lääkäri nauraa mut huomenna sieltä ulos ja sanoo et "sä mitää leikkausta saa, mee fysioterapiaan ja pistä selkä kuntoon ja lähe lenkille" ÄRH! Turhauttavvaa tämmönen!

Minulla selkävaivat johtuvat isosta mahasta. Jos joutuu seisomaan pitempiä aikoja, niin enemmänkin alaselän puolella ne säryt ovat.

Mulla se särky on kyllä ihan ylhäältä alas asti.
Mulla kans särky alkaa jos seisoo pitempään paikallaan tai istuu pitkään selkä suorassa..

Hus.

Varailet ajan ihan tuota leikkauslähetettä koskien.
Kyllä se varmaan eteenpäin lähtee

Uutta matoa koukkuun, kyllä ne uskoo kun tarpeeksi painostaa.

Niin kai, jotenkin vaan pistää ihmetyttämään että jos päivystysaika on niin lyhyt niin miksi siihen menee tunti kun lääkäri kirjoittaa yhden todistuksen siitä että mulla on atooppinen ihottuma!? Ähhh.

Terveyskeskuksissa taitaa olla yleinen käytäntö, että siellä hoidetaan asia kerrallaan... Yhteen aikaan kävin niissä jonkin verran iäkkään äitini tukihenkilönä ja aina joskus sain "nokilleni" kun olisin kysynyt jostakin muusta äidin oireesta/sairaudesta samalla kertaa kun siellä olimme esim. käymässä saamassa hoitoa äidin kamaliin säärihaavoihin. Lääkäri vaan totesi, että "nyt hoidetaan näitä säärihaavoja, muista vaivoista puhutaan sitten joskus toisella kertaa"...eli sellainen ihmisen kokonaisvaltainen hoito on vissiin aika hakusessa siellä...valitettavasti. Varaa siis reippaasti uusi aika ja nimenomaan lihavuusleikkauskonsultaatiota varten.

Joo, samaa on ollu nähtävissä näillä nurkilla..
Pitää sitte alkaa varaileen niitä aikoja ihan urakalla ku pitää sitä ja tätä käydä valittamassa. : D

NGH! Kylläpä mennee vaikiaksi! Ne ei ees anna mulle enää lääkäriaikaa ku sanoin että haluan keskustella lääkärin kanssa lihavuusleikkauksesta! Sanovat vain että ole osviittaan yhteydessä (joka on siis mielenterveys ja päihdepuoli) jos he osaisivat sieltä auttaa... Jooh. muuttas kirjat lopullisesti Kokkolaan (oon siis oikeasti toiselta paikkakunnalta mutta muuttamassa Kokkolaan..) ja jatkais sieltä..

Äh, ei muuta kun soitat sinne tk:n omalle alueelle ja sanot, että haluat ajan lääkärille. Niitten hoitajien ei tarvi edes tietää miksi haluat, voit sanoa vaan että se on yksityisasia, mutta haluat puhua siitä lääkärille.
Tsemppiä!

Hus. Liibalaabaa

Oonkohan mää jotenki harhaluulonen ko mä pelkään että mulle ois kehittymässä uniapneaa ja diabetesta.. Mummo sano tuossa yks päivä että mun pitäis käydä astmatesteissäkin kun se on tuota mun räkimistä ja kähinää kuunnellu parisen viikkoa.

Muttasiis noista uniapnea ja diabetes epäilyistä..
Ensinnäki oon epäilly jo pidemmän aikaa tuota uniapneaa koska monesti huomaan itsekin usein siinä nukahtamisen ja hereilläolon rajamailla että pidätän hengitystä jonkinaikaa ja säpsähdän sitten siihen kun päästän ilman ulos ja samalla päästän sellaisen voihkaisevan/ynähtävän äänen. Ja kimppakämppä-aikoinani kämppäkaverit monesti naureskelivat sille kun unissani tein juurikin tuota samaa että pidätin henkeä ja sitten ynähdin. Oon aina tosi väsynyt ja päätä särkee jatkuvasti.. Enkä kyllä todellakaan ihmettele vaikka olisikin uniapneaa koska hengittäminen on jo muutenkin välillä tosi tukalaa ihan hereilläollessakin. Huhhuh.

No tuo diabetes, se on meillä oikea sukurasite äidin puolelta. Sitä aloin pelätä kun kuulin siitäkin noita oireita. Eli kokoajan on jano, ei lähde jano vaikka kuinka joisi ja vessassa täytyy tietekki rampata jatkuvasti tuon juomisen takia ja väsyttää kokoajan joka ei välttämättä nyt edes tästä johdu vaikka oireisiin kuuluukin, luulen johtuvan enemmän tuosta uniapnea-asiasta.

Astmaa en itse ollut edes tullut ajatelleeksi mutta mummoni on kova räkimään limaa ja pisti merkille että minähän teen ihan samaa. Lisäksi astmaa meidän suvussa vasta onkin! Isällä on astma, äidin äidillä ja isän isällä on myös astma ja heidän vanhemmillaankin muistaakseni, eli ei mitenkään epätodennäköistä että periytyisi minullekkin tämä. Tätä limayskäähän olen toki kyllä yskinyt jo useampaa vuotta mutta luulen että sillon taisi olla enemmän asiaa tupakalla tähän, vaan nyt on tupakka jo jäänyt aikaa pois niin ei oikein usko riitä että enää johtuisi siitä.

Onkohan tämä nyt vaan harhaluuloa vai onko ihan oikeasti syytä hakeutua jo lääkäriin näitten takia?
Lääkäriin jos menenkin niin pitääköhän ne mua siellä sitte kans vaan luulosairaana tai jotain? Mulla on aina joku asia vinossa ja mun perhekään ei ikinä oikein ole uskonut että mulla ois mitään sairauksia koskaan ollu. Näin esimerkkinä, perhe ei aikanaan uskonut että mun mielenterveydessä olis mitään vikaa, halusin vaan huomiota ja angstasin koska nuoret nyt tekee niin. Sitte lähettiin siitä terapiaan ja diagnosoitiin ahdistus - ja paniikkihäiriö, sekä masennus. Senkin takia oon aika huono käymään lääkärissä ja näitä ikäviä asioita vaan kertyy ja kertyy kun on pienestä asti taottu että "oot vaan luulosairas".

Juuri tuossa yksikin päivä kun toisen mummoni kanssa jutustelin ja mainitsin hälle toisen mummon astmaepäilystä, hän sanoi että "sinun pitäisi saada tuota painoa pois, siitä se johtuu" ja hetken päästä korjasi että "toisaalta onhan se aika kova sukurasite".
mmh. No, totta. Pitäisihän sitä painoa saada pois (taas), aivan niinkuin en sitä itse tietäisi. Tuskinpa muuten tällä sivulla olisikaan.
Kuten varmasti moni muukin on saanut tätä kokea että oma suku alkaa piikittelemään läskeistä (tosin tämä minun mummo on ainoa meidän suvusta joka mua läskeistä piikittelee, ja on tehnyt sitä kyllä siitä asti kun olen ollut lapsi!), mulle vois tosiaan jo tämä riittää. Oon laihuttanu useasti ennenkin ja oon toki kuullut kehuja siitä että "ootpa laihtunu paljon" ja "Eihän sinua enää meinaa tunnistaa kun oot niin laihtunut" mikä on ihan ok mutta jos meneekin taas huonompaan suuntaan niin miksi siitä pitää piikitellä? RRRR...

Haha, ihan tässä loppukevennykseksi itelleni aattelin että kerronpa tässä yhen jutun joka on jääny mua naurattamaan parin vuoden takaa.
Minähän olen siis mitoiltani abauttiarallaa 160/101, eli en mikään kovin suuri kuitenkaan, no mulla on täti joka on mua varmaan puolta suurempi.. Mikä ei siis oo sinänsä hauskaa mutta hauskaa siinä oli se kun kerran tämä minun täti katto mua oikein arvostelevasti päästä varpaisiin ja tokaisi lopulta vähän paheksuvasti että: "Oletpa sinä S**** lihava!" Jäi vähän se naurattamaan kun täti on kuitenkin minua puolta kookkaampi ja tohtii vielä minulle sanoa että minä olen lihava.. Ei siinä, olenhan minä.

Reippaasti vaan varaat lääkärin, tuo diabetes on äkkiä tutkittu ja sitten voi nuo muut tutkia sen jälkeen jos ja kun tuo diabetesasia on selvinnyt.

Tsemppiä!

Kiitos lyltsy! Kyllä mää taidan huomenna jo soitella oman kunnan terveyskeskukseen ja varailla aikaa.