HyeeNa! tässä hei.

Hei HyeeNa,

uniapneatutkimus lähete kannattaa ehdottomasti myös pyytää noilla tuntemuksilla ja "kavereiden todistuksella". Minulla ei aikoinaan työterveyslääkäri älynnyt lähettää tutkimuksiin, vaikka valitin erittäin kovaa kuorsaamista, vaan lähette korva- nenä- kurkkupolille tarkastukseen. Eikä sitten sieltäkään älytty... kunnes olin kuntoutuksessa ja kuulin luennon uniapneasta, jollin itse tajusin, että tässähän tämä. Lähetteestä meni täällä eteläsuomessa puoli vuotta tutkimuksiin ja sinä aikana alkoi kunto mennä tosi huonoksi. Kun lopulta sain keskivaikean uniapnean diagnoosin, en suostunut lähtemään polilta pois ilman cpap-laitetta, vaikka yrittivät sen antamista vielä parin viikon päähän tarjota. Hoitaja otti mut ylimääräisenä väliin, kun näki, että lähes itkua väänsin, niin poikki olin. Ekasta yöstä lähtien olen nukkunut hyvin ja olon koheneminen oli käsittämätöntä, vähän niin kuin uusi elämä En nuku edes päikkäreitä ilman sitä, toimii niin hyvin.

Tietenkin nyt leikkauksen jälkeen elän toivossa, että myös uniapnea hellittäisi ja pääsisin nukkumaan ilman unikaveria, vaikka siitä nyt ei suurta vaivaa olekaan.

Parempaa vointia toivottelen sinulle!

terkuin Saranna

Kiitos Saranna! Mitäpä minä tosiaan siinä menetän jos pyydän siinä samalla lähetettä uniapnea-tutkimuksiin, ei kai sillä kauaa mee ko se sen hoitaa, toisaalta meidän päivystävä lääkäri kirjoittaa mulle tunnissa kopion a4:sesta jossa kerrotaan että mulla on atopia. No, mä soittelen sitten huomenna terveyskeskukseen ja varailen aikoja.
Hassua miten asioita tajuaa sillee et on vuosia jo kärsiny jostain jutusta oikeastaan tajuamattaan sitä.

Mä oon jo yli 5 vuotta ihmetelly että miksi mä pidättelen henkeä ja ynisen ja siitä on myös kavereiden keskuudessa tullu vähän kiusatuksikin koska se ynähtely kuulostaa vähän epäilyttävältä.
Lisäksi koulussa nukahtelin tunneille kokoajan ja musta on varmaan kymmeniä salakuvia missä nukun tunneille, eikä kyse ollut kyllä siitä etteikö asia olis mua kiinnostanu, väsytti vaan niin kamalasti ettei pysynyt ollenkaan hereillä. Opettajatki alko jo välillä huolestuun että miksi nukahtelen tunneille.

Ensiviikolla pitää soittaa uudestaan päivystysaikaa, lääkäri oli sairastunut ja on pitkät jonot. hoooooohhhh.... No, onneksi nyt on jo torstai. Määki oon kyllä niin kaikki-mulle-heti-nyt ihminen mutta ei auta. ootellaan.

Oon tosi ihmeissäni.. Kävin eilen labrassa ja tänään sitten otettiin yhteyttä että lääkäri halusi mut uudelleen labraan maanantaina ja keskiviikkona on ylävatsan ultra, en tiedä yhtään minkä vuoksi,mutta kuulema lääkäri oli hoitajille sanonu että pittää saada ultrata mahollisimman nopeasti.. ÄÄ? En tiedä yhtään että minkä hemmetin takia kun ei hoitajakaan tienny, ainoastaan lääkäri tietää. yhy. Nyt pelottaa.

Ainiin, eikä tää nyt liity leikkaukseen siis mitenkään...

No voi sentään . Hyvähän se on, että tekevät nopeasti lisätutkimuksia, jos jokin arvo poikkeaa normaalisista, vaikka tiettyhän sitä tuollaisesta aina pelästyy. Toivotaan nyt kuitenkin, ettei kyse ole mistään sellaisesta, mitä ei pystytä hoitamaan pian kuntoon ja useinmiten niin taitaa ollakin - sitä vaan itse alkaa aina epäilemään jotakin pahinta mahdollista sorttia. Tsemppiä sulle ja kerro sitten taas mitä sulle kuuluu .

Kiitos Bulla!
Joo sitä en epäile etteikö ne lääkärit osaa hoitaa, oli se sitten mikä hyvänsä mutta se tässä rassaa kun en yhtään tiedä että mikä arvo mulla siellä heittelee ja mitä halutaan tutkia lisää. Tänään kun on labrat niin ajattelin vähän yrittää kysellä että josko ne mitään tietäisi, vaikka eivät tietäisikään niin jos kertoisivat edes että mitä kokeita ne nyt on tekemässä. Ylihuomennahan se kuitenkin loppujenlopuksi selviää.

Kaiken riesan päälle mulla on alkanu viisaudenhammasta nyt pahasti kolottaa- onneksi sain tällepäivälle ajan hammaslääkäriiiinnn.

Nojuuu nyt oon saanu jotain tietoo enemmän tästä mun sairaalapompottelusta.. Eli maksa-arvot oli hirveän korkeat.. joten niiden takia tehdään ultraäänitutkimus. jajaja.. myöskin paastosokerit oli korkeat (12). Tehtiin nyt siis lisää labrakokeita.
Huomenna sitten ultra..

Noniin.. nyt on saatu jotain selville.. Elikkäs.. Tänään mulle on diagnosoitu diabetes.. jee... Kaikki muu on ok paitsi maksa ja sokerit, maksa-arvot on korkeat luultavasti tän mun ylipainon takia.

Hei taas.
Kyllä tämä tästä rullaantuu etiäppäin.
Insuliinihoito on aloitettu, piikkejä piikkejä piikkejä. Kuulema alussa yleensä aloitetaan sokerilääkkeillä mutta mun maksa-arvojen takia niitä ei voida mulle nyt aloittaa ennenkuin arvot on saatu kohilleen. Elikkä nyt sitte siedätyshoitoa piikkikammolle kun pitää alkaa piikittelemään. jaii..
No, jospa tämä tästä sutviutuu johonkin suuntaan.

hei itse kävin leikkauksesa 8.6. -11 tulokset ovat hyviä mutta mielestäni on tärkeämuistaa että sinun panostasi tarvitaan että varaudu kun vain voit liikunnan määrä lisäämiseen heti kun voit

Hus. Liibalaabaa

Eilen tuli tosi lohduton tunne tän diabeteksen takia.. Sillon ku mulle kerrottiin siitä niin otin kaiken ihan tyynesti vastaan, tietenki siinäki oli alkujärkytys mutta se meni äkkiä ohi.
Mutta eilen oli niin surkea olo tän kanssa ja itketti ja tuntu että seinät kaatuu päälle. Tuntuu että se on niin kamalaa että joutuu loppuikänsä pistämään insuliinia tai syömään lääkkeitä. Vaikka eihän se ole kirkossa kuulutettu, ei vain aina jaksa uskoa siihen että voisi koskaan päästä näistä läskeistään ja näistä sivusairauksista eroon.
Välillä on tosi korkea motivaatio lähteä lenkille ja tehä kaikkee mutta sitte se motivaatio aina katoaa jonnekkin kun se on niin raskasta ja puuduttavaa. ää.

Hei Hyeena
Älä vaivu epätoivoon!!!Täällä sulla on ainakin ystäviä jotka ymmärtää ja on käyneet/käyvät samoja asioita lävitse!minunkin elämään mahtui paljon pahaa,en jaksa kirjotaa koko litaniaa,löytyy varmaan mun ekoista jutuista jos kiinnostaa,mut asia pointti et säkin voit parantua diepeteksestä niinku mäkin mulla oli insuliini hoitonen raskausdiapetes,ja synnytyksen jälkeen puhkes normi 2 tyyppi..lääkkeet jäi leikkuu pöydälle ja olen elämäni kunnossa jos haluat voidaan vaihtaa numeroita,helpottaa kun on joku jolle soittaa kun on huono hetki /olo..toivon sulle sydämmestäni voimia tähän taistoon,sinä pystyt siihen,usko itseesi Ja muista,elä päivä kerraallaan ja älä mieti huomista,yritätä aina selvitä yhdestä päivästä mahdollisimman kunnialla syömisten /liikunnan suhteen!!!!Älä stressaa seuraavasta päivästä etukäteen,mulla autto ainakin toi jaksamaan Voimia taistoon!!!!!

Kiitos kannustuksesta anne.heide! (:
Jooh, eihän tää diabetes mikään maailmanloppu ole, tottakai se järkyttää aluksi mutta pikkuhiljaa sen kanssa oppii elämään. Kun nyt vain saisi kaikki nuo karkit yms herkut pois niin ois varmasti helpompi hallita tätä diabetesta. Aina tulee diabeteshoitajalta noottia ku ei oo pystyny oleen ilman karkkia. x(

Hei HyeeNa! Kyllä sen diabetes -diagnoosin saaminen on sellainen pieni shokki, ei sitä vaan oikein usko, että se iskee omalle kohdalle ennenkuin niin tosiaan käy. Mä tein pitkän aikaa surutyötä diabetekseni vuoksi, se tuntui niin kamalan raskaalta nimenomaan henkisellä puolella. Olotilahan siinä saadaan useinmiten aika hyvin hallintaan, lääkkeet ovat nykyään hyviä ja ainakin minä sain hyvää hoitoa niin diabeteshoitajilta kuin lääkäreiltäkin, mutta se mikä velloo tuolla omassa pääkopassa, lähinnä pelko tulevaisuudesta ja niistä kaikista mahdollisista lisäsairauksista, joista yksikään ei ole vähäpätöinen...välillä tulevaisuus tuntui ihan lohduttomalta, näin jo itseni kaikkien niiden kamalien sairauksien runtelemana, edessä lyhyt ja sairas vanhuus .

Lihavuusleikkaus muutti kaiken, sain itse havaita, että diabetes voi tosiaan parantua ja vaikka se joskus uudelleen iskisikin minuun, jokainen tässä välillä vietetty vuosi ilman diabetestä on suuri voitto. Etsi tietoa diabeteksestä ja pyri vaikka johonkin sopeutumisleirille (diabetesyhdistys, kela), niitä järjestetään perheellekin eli voit mennä sinne vaikka poikaystäväsi kanssa. Ei kannata jäädä yksin suremaan asiaa, juttele asiantuntijoiden kanssa myös kaikista peloistasi ja ota kaikki mahdollinen apu vastaan minkä saat. Itse liityin myös diabetesyhdistykseen, niillä on hyvä jäsenlehti, josta sai paljon uutta tietoa ja vertaistukea. Diabetes ei ole häpeä eikä sun oma syy, ei kaikille lihaville tule koskaan diabetestä, monille normaalipainoisillekin se voi tulla. Tsemppiä sulle, älä anna taudille periksi, vaan taistele kaikin voimin vastaan!

PS. Monenlaisia karkkeja ja muuta hyvää saa nykyään makeutusaineilla makeutettuina, joten ei sun tarvitse kaikesta hyvästä luopua .

Kiitos taas tsemppaavista sanoista Bulla65!
Mun mielestä diabeteksestä puhutaan aivan liian vähän. Jotenkin tuntuu että se on niitä aiheita joista ei haluta puhua, vähänniinkuin lihavuuskin.
Ihan niinkuin ne kaikki ongelmat saataisiin pois sillä että käännetään pää vaan muuhun suuntaan eikä nähdä sitä itse ongelmaa. Vähän niinkuin asenteella että "no, ei se oo mun ongelma, eikä se vaikuta muhun." - mutta joskus voi vaikuttaa.
Nää diabeteksen syyt, lisäsairaudet, kenelle voi tulla yms. on kans aika pimennossa ihmisiltä. Tuntuu että kaikki pitää sitä itsestään selvyytenä että mulla on nyt diabetes, olenhan minä lihava, vaikkei tarttis olla oikeasti edes lihava ja silti voi sairastaa diabetestä..
Just eilen juteltiin poikaystävän kanssa tästä mun diabeteksestä ja kun sanoin etten koskaan edes halua tottua noihin insuliinipiikkeihin niin hän hämmästyi aika tavalla ja tottakai kyseli että miksen halua. Minä oon vaan sen niin sumplinu päässäni, että jos mä totun niihin piikkeihin, niin pikkkuhiljaa mä saatan tottua siihen ajatukseen että no, mulla nyt on diabetes eikä se mihinkään tästä lähe ja sitten en ees yritä saada sitä paremmaksi. Eli toisinsanoen luovuttaisin koko diabeteksen suhteen ja alistuisin siihen että mä oon loppuikäni sairas ja luultavasti sitten myös masentuisin. Että parempi kun en totu.
Kun vaan saataisiin äkkiä kämpän avaimet ja päästäs muuttaan uuteen kotiin niin mä varaan heti ajan lääkärille ja pyydän lähetettä.. Tää on niin rankkaa olla lihava, diabeetikko ja lisäks vielä työtön. No, toivottavasti pääsisin ensisyksynä opiskelemaan....

hei Hyeena,
nythän olet sitten löytänyt uuden elämän polun pään, kun olet päässyt hoitoon diabeteksesta. Meidän diabeetikkojen muutkin sairaudet otetaan vakavasti, joten pidä puolesi ja vaadi hyvää hoitoa, joka johtaa sinutkin uuteen terveempään elämään!
Luin tässä kirjoitteluasi ja paljon kokeneena vaarina haluan kertoa sinulle kokemusperäisiä ajatuksiani diabeteksesta, uniapneasta ja lihavuusleikkauksesta...
DIABETES
Ei diabetes ole mikään maailmanloppu! Meitähän on Suomessakin jo miljoona - tosin joukossa on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä sairastavansa tautia. Sehän on nyt hyvä, että sinnikkään lääkäriin pyrkimisesi avulla onnistuit pääsemään kokeisiin, joissa tuo diabetes vihdoin löytyi. Sokeriarvojen saaminen hoitotasolle on nyt ensisijaisen tärkeää, jotta ei ehdi tulla lisää diabeteksen liitännäissairauksia. Joten ajattele sitä karkkihommaakin sitä taustaa vasten, että se on nyt vaan pakko ajatella veren sokeriarvoja!
Se lääkäri, joka ei ehtinyt kuunnella sinua saa kyllä hävetä ja kantaa osavastuuta siitä, että et ole päässyt ajoissa hoitoon!

Minulla diabetes huomattiin joskus 6 - 7 vuotta sitten. Menin tuolloin verikoikeisiin testatakseni PSA-arvon, kun yhdellä kaverilla oli ilmaantunut eturauhassyöpä. Aikaa mulle varannut tarkkanäköinen sairaanhoitaja sanoi, että "otetaas sulta noi verensokeritkin, kun sulla on tuota massaa jne."
- olenkin häntä kiitellyt aina nähdessäni, että löysi minusta diabeteksen!

Viime vuoden kesällä olin 164 kiloinen ja lääkäri uhkasi ruveta ottamaan ajokortistani vaativimpia ajoneuvoluokkia pois ja diabeteksessa oltiin käyty tablettihoitotie loppuun ja varauduttiin aloittamaan insuuliinipistokset.
Sitten suostuin ja vielä pääsin tähän lihavuusleikkausprojektiin. Insuliinipistoshoitoa ei sitten vielä aloitettukaan ja tablettilääkitystäkin diabeteksessa voitiin pienentää sitä mukaa kuin paino laski jo noilla ENE:illä. Ja nyt jo 50 kiloa köykäisempänä iloitsen uudesta elämästä, kun se [b]diabetes jäi kahdeksan viikkoa sitten sinne leikkauspöydälle![/b]. Ihan niin kuin se jäi [b]Bulla65:llä ja anne.heidellä (onnittelut heillekin!)[/b]
Uskon, että sinullekin tulee käymään niin, - sitten kun olet päässyt lihavuusleikkaukseen. Mutta ennen sitä sinun tulee tsempata itsesi tekemään hoitotyössä oma osuutesi. Insuliinipiikitys on pieni pulma, sillä siihen saa hyvän opastuksen ja siitä tulee helppo rutiini. (on perhepiirissä kokemusta). Kun ei ole vaihtoehtoa niin ei ole vaihtoehtoa. Se on sinun parhaaksesi. Sinä haluat hoitaa itsesi kuntoon. Se piikityksin on vain yksi osa sitä - eli päästäksesi kuntoon sinä haluat auttaa omalta osaltasi ja piikittää, kun se on hoidon takia välttämätöntä. Sinun tulee olla terveesti itsekäs ja keskittyä nyt noiden sairauksiesi hoitoon. Ja heti. Ei mitään "sitten kun..." -elämää enää vaan heti hoitorumba käyntiin. Paikkakunnan muutokset tulevat sitten ajallaan ja vaikuttavat vain hoitopaikan muuttumiseen, mutta älä nyt enää odota yhtään, kun olet kerran päässyt hoitoon. Mene pokkana sinne äläkä puhu liikaa siitä paikkakunnan vaihdoksesta, ennenkuin olet sen tehnyt! Nimittäin sinut otetaan Kokkolassakin heti vakavammin, kun nykyisellä paikkakunnallasi on saatu homma alkuun!

UNIAPNEA
Kun nyt olet diabeteksen takia hoidossa, niin kerro myös tuosta uniapneaepäilystäsi, sillä niiden on pakko sekin nyt tutkia, koska se on omalta osaltaan saatava hoitoon, jotta diabeteshoito onnistuisi!
Minussa todettiin uniapnea jo 22 vuotta sitten. Se oli aika uutta silloin, mutta se maskihoito antoi minulle uuden elämän ihan kirjaimellisesti. Nimittäin olin ollut "eronnut läski luuseri", mutta onnistuin skarppaamaan itseni "elämäni kuntoon". Sen ansiosta törmäsin nykyiseen vaimooni, jonka kanssa on saatu kolme lasta (ovat nyt teinejä 10 - 15). No sitten sitä on painon ja näiden tautien kanssa kamppailtu, mutta tuo CPAP-laite on kestänyt matkassa - ja vaimo on tuon "ylimääräisen petikaverin" hyvin suvainnut. Alkuaikoina ne ylipainelaitteet olivat aika äänekkäitä, mutta nämä uudet ovat jo "liian hiljaisia". (kun nyt sain tuon uuden koneen tämän lihavuusleikkauksen ansiosta, niin parina yönä heräsin, kun alitajunta luuli, että on tullut sähkökatko, kun ei kuulunut mitään hurinaa... )
[b]Saranna[/b]lle muuten (jos olet jaksanut lukea tätä pitkää sepustustani) toteaisin, että minulla tää uniapnea lieveni kyllä, mutta ei poistunut aikanaan vaikka kävin välillä tuolla painoindeksissä 27. Meillä TAYSissa kertoi uniyksikön hoitaja pari viikkoa sitten, että yksi lihavuusleikattu on päässyt cpap laitteesta vähäksi aikaa eroon, mutta muilla on lähinnä ollut kyse siitä, että puhalluspainetta on säädetty painon mukaan. Mutta joka tapauksessa uniapneaa sairastavalle tämä cpap laite tarjoaa uuden elämän.

LIHAVUUSLEIKKAUS
Ota myös tämä lihavuusleikkausasia nyt esille painokkaasti, kun nyt olet päässyt diabeteksessa hoitoon.
Käsittääkseni diabeetikoilla, joilla on diabeteksen liitännäissairauksia, on muita parempi mahdollisuus päästä julkisen terveydenhoidon piirissä lihavuusleikkaukseen. Se että niitä liitännäissairauksia ei sinulle noin nuorelle vielä ole paljon tullut, on vain hyvä asia. Jotta ne vääjäämättä uhkana edessä olevat lisäsairaudetkin voitaisiin ehkäistä, niin parasta olisi hoitaa tuosta listasta
"lihava, diabeetikko ja lisäks vielä työtön"
nuo pari ekaa kohtaa lihavuusleikkauksen avulla kerralla pois - Kyllä se opiskelu- ja työurakin sieltä sitten urkenee...!

Mutta lihavuusleikkaus ei ole mikään hokkus pokkus temppu, vaan se vaatii oman sisäistämisensä ja oma panos on siinäkin ratkaiseva. Esimerkiksi ENE-ruokavaliot ovat siihen oleellisesti kuuluvia laihdutuskuureja, joiden avulla testataan sitä, että potilas pystyy ruokailutottumusten muutoksiin. Eli ENE on myös näytön paikka, jolla voit osoittaa oman motivaatiosi olevan korkealla. Toki siinä halutaan myös maksa mahdollisimman pieneksi - se kun on leikkauksessa tiellä. Ja mitä hoikemmassa kunnossa potilas on, sitä vähemmän leikkauksessa on komplikaatioriskejä!
Mutta sitten se työ vasta alkaa, kun on vatsalaukun ohitusleikkaus tehty. Sitten on pystyttävä pysyvästi ruokavalion täydelliseen - loppuelämän ajan kestävään - muutokseen. Parhaiten oman situoutumisensa lihavuusleikkaukseen osoittaa sillä, että toimii annettujen ohjeiden mukaan. Esimerkiksi niitä ENE:n jauhepussien makuja ei kannata taivastella, sillä siinähän on kyse ohimenevästä jaksosta, josta vaan on selvittävä...

Ja onnittelut siitä, että kaverisi on kotiutunut kaukoidästä. Yhdessä selviätte tästäkin "savotasta" paremmin. Pesänperustamisvaiheeseen onnea ja menestystä - ja kyllä niitä "poikasiakin" sitten aikanaan siunaantuu...
Siinä muuten sinulle paras motivaattori keskittää nyt kaikki tarmo itsesi kuntoon hoitamiseen...

Tsemppiä, ole terveesti itsekäs, vaadi hyvää hoitoa, mutta muista tehdä oma osuutesi tinkimättä!

Vau, olipa tekstiä Blocco! Kiitos, tuossa kyllä lähti ajatukset liikkeelle! Pitää kyllä heti puhua diabeteshoitajalle kun on seuraava käynti.

Mä uskon ettei mulle toi ENE-kuuri oo mikään ylitsepääsemätön, vaikka vaikeaa onkin varmasti. Siinä auttaa varmasti se, että tietää kuinka pitkä jakso niitä pusseja pitää "syödä". Kerran oon kokeillut tuota ENEä, mutta lyhyeksihän se jäi, kun ei ollut mitään puhetta siitä miten pitkään käytetään, ja se oli sillon vielä minusta itsestäni kiinni kauanko haluan kokeilla sitä. Mulle ei todellakaan toimi sellainen. Mulle pitää olla selvät rajat aina että "nyt sitten käytät näitä pussejä sen neljä viikkoa" eikä sillee et "tässä on nyt sulle näitä pusseja, kokeile nyt tää eka viikko et miten se lähtee käyntiin." eijeijeijeji. Se tuntuu paljon paremmalta kun tietää sen päämääränsä ja tähtää sinne sinnikkäästi.

Oon kyllä tosi kiitollinen tästä palstasta ja varsinkin näistä ihmisistä! Täällä kun kaikki käy läpi tätä samaa asiaa ja tietää mistä toiset puhuvat. Vaikka ei sillä että täällä kaikki olis samanlaisia, ei todellakaan. Kaikkihan me ollaan erilaisia ja koetaan eri asiat eri tavalla mutta päämäärä kaikilla on kuitenkin sama, hyvinvoiva keho ja terveempi elämä.

ja muista olla tiukkana, että sä haluut leikkaukseen ja tarvitset sitä että pääset ylipainosta eroon. ite kävin yksityisellä koska jonot on niin pitkiä julkiselle puolelle ja asia hoitu kuukaudessa tilkan sairaalassa, nyt vaa koitan soputua uuteen masuu ja elämään uudella tavalla syömisen suhteen, välillä on vaikeeta ainakin mulla, ei sitä parissa kuukaudessa opi heti uusille tavoille vaan malttia tävitaan tähänkin juttuun tänää alko uus ene jakso, että saan itestäni kiinni, kun ruoka alko mulle maistumaan nyt liikaa ja stoppi on saatava tähän heti ja kyllä elimistö on jo ilmottanut että oon syöny liikaa maha kipeenä sun muuta, eli pitää myös muistaa että ite joutuu tekemään töitä sen eteen että paino tipuu ja pysyy poissa, ei leikkaus ole mikään ihme juttu, ite kun vähän niin kuvittelin nyt iski totuus päin naamaa tai vaakaa hävettää, ku olishan mun pitäny tietää että myös oma panos on erittäin tärkeä ja nyt sitten kärsin omasta tyhmyydestä toivotaan että pääset leikkaukseen ja kiinni uuteen elämään ja tervetuloa meidän joukkoon täällä kaikki koittaa neuvoa ja antaa tukea niin paljon ku vaan pystytään ja aina kannattaa kysellä mitä ikinä mieleen juolahtaa, hyvät neuvot on aina tarpeen, ainakin mulle

ite kävin yksityisellä koska jonot on niin pitkiä julkiselle puolelle ja asia hoitu kuukaudessa tilkan sairaalassa, nyt vaa koitan soputua uuteen masuu ja elämään uudella tavalla syömisen suhteen, välillä on vaikeeta ainakin mulla, ei sitä parissa kuukaudessa opi heti uusille tavoille vaan malttia tävitaan tähänkin juttuun Very Happy tänää alko uus ene jakso, että saan itestäni kiinni, kun ruoka alko mulle maistumaan nyt liikaa ja stoppi on saatava tähän heti ja kyllä elimistö on jo ilmottanut että oon syöny liikaa maha kipeenä sun muuta, eli pitää myös muistaa että ite joutuu tekemään töitä sen eteen että paino tipuu ja pysyy poissa, ei leikkaus ole mikään ihme juttu, ite kun vähän niin kuvittelin Embarassed nyt iski totuus päin naamaa tai vaakaa Embarassed hävettää, ku olishan mun pitäny tietää että myös oma panos on erittäin tärkeä ja nyt sitten kärsin omasta tyhmyydestä No toivotaan että pääset leikkaukseen ja kiinni uuteen elämään Very Happy ja tervetuloa meidän joukkoon Very Happy täällä kaikki koittaa neuvoa ja antaa tukea niin paljon ku vaan pystytään ja aina kannattaa kysellä mitä ikinä mieleen juolahtaa, hyvät neuvot on aina tarpeen, ainakin mulle Very Happy

Ymmärsinkö nyt oikein? Sulla on BMI 25, olet leikattu 2kk sitten, ja nyt yhden viikonlopun puputtamisen jälkeen olet aloittanut ENE-kuurin?

Mä mietin pitkään että kommentoinko tähän koska en tiedä miten tän sanoisin sillai nätisti... Silläkin uhalla että pidät minua besserwisserinä niin toteaisin syömishäiriöisenä ja siihen 2 vuotta terapiaa saanneena Lapinlahden syömishäiriöyksikössä, että kyllä ongelmaa on mutta et nyt ehkä ihan itse hahmota sen ydintä. Suurin ongelma mun mielestä on se ettei puputtamista korjata näkemällä nälkää ENE-kuurilla, päinvastoin se altistaa ahmimiselle. Kontrolli syömiseen saadaan ruokapäiväkirjan kautta ja säännöllisellä syömisellä.

Vaikka ymmärrän ja tunnistan pelkosi siitä että sulla lähtee syöminen lapasesta niin kyllä huolettaa ihan sun fyysinen kunto jos nyt meinaat vain 2kk leikkauksen jälkeen ENEillä. Elimistösi on käynnyt läpi todella rankan kuurin ja on ollut rajulla miinusdieetillä 2kk. Nyt kun elimistö pyrkii toipumaan tästä kaikesta niin aloitat uuden kidutuskuurin, sekä elimistöllesi että omalle pääkopallesi.

hienoa hyeena, että jaksoit lukea sedän sepustukset - toivottavasti oli apua;-)
vastaan tässä topicissa haidille, kun on jo pitkään tehnyt mieli kommentoida:
haidi66
Kimby puhuu asiaa!
älä nyt loukkaannu, kun toinenkin äijä tässä kommentoi tilannettasi - kyllä me ihan sinun parastasi varmaan ajattelemme. Mutta jonkun on sanottava nämäkin asiat ääneen.

PITKÄ VALMISTELUAIKA ENNEN LEIKKAUSTA VAIN HYVÄKSI
Olen lueskellut kirjoituksiasi ja olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että on hyvä, kun julkisella puolella on pitkät jonot lihavuusleikkaukseen. Se etukäteistyö, jota potilas joutuu tekemään ei todellakaan ole turhaa, vaan auttaa sisäistämään sitä mistä tässä lihavuusleikkauksessa on kysymys. On tärkeää, että ennen leikkausta ensin on joutunut kokeilemaan erilaisia painonpudotusohjelmia ja näyttämään esim. sillä kahdeksan viikon ENE-jaksolla, että pystyy omaksumaan uudenlaisia ruokatottumuksia ja noudattamaan kurinalaista ravinto-ohjelmaa. Ja kun joutuu pitkänkin aikaa odottamaan sitten sitä tietoa leikkaukseen pääsystä - ja samalla pitämään painon kurissa ennen leikkausta edeltävää uutta (ja elämän viimeistä!!!) ENE-jaksoa, niin potilaalle tulee aika selkeä kuva siitä mihin on ryhtymässä. En väitä, että yksityisen puolen laihdutusleikkauksen läpikäyneet eivät olisi saaneet tarvittavaa informaatiota, mutta kovin nopea aikataulu ei tässä asiassa ole välttämättä pelkästään hyvä asia!

RUOKAPÄIVÄKIRJA JA RAVITSEMUSSUUNNITTELIJAN OHJAUS VÄHENTÄÄ ONGELMIA
Kyllä se ENE taitaa olla tässä vaiheessa harha-askel. Kyllä tilanne on selvitettävä syömällä ja juomalla oikein, ruoan puputtaminen on unohdettava, mutta riittävän monta ja riittävän pientä annosta pelastaa tilanteen!
Ravitsemussuunnittelijan / - terapeutin antamat ohjeet leikkauksen jälkeisestä ruokavaliosta olisi tärkeätä saada ja myös noudattaa.
Kun kuukauden kuluttua leikkauksesta voi siirtyä n.k. normaaliruokaan, on siinä tietysti vaaran paikka. Huomasin itsekin, että innoissani kokeilin erilaisia ruokia ihan opetellakseni mitä voi syödä. Kun en ole mikään ruoka- enkä ravintoasiantuntija, niin on ollut aikamoinen työ perehtyä ruoka-aineisiin, mutta se on kannattanut. Päivittäinen kalorimäärä meinasi karata - vaikkei koskaan yli 2000 kalorin. Mutta sitten kuitenkin löysin ruoka-aineet, joiden avulla saan riittävästi proteiinia, vaikkei päivittäinen kalorimäärä ylittäisikään saamaani ohjetta eli 1200 kaloria/vrk. Kokemukseni mukaan ei haittaa, vaikka kalorit ylittyvät, kunhan proteiineja on riittävästi ja annokset ovat riittävän pieniä ja niitä tulee vuorokaudessa riittävän monta (minulle 6 -8 annosta) - ja nestettä tulee nautittua tarpeeksi!
Sitten aloin kiinnittää huomiota hiilihydraatteihin, kun paino hieman jumitti parin viikon ajan - ja nyt on aika hyvä tilanne. Odotan oikein innolla mitä TAYSin ravitsemussuunnittelija kommentoi ruokapäiväkirjastani marras-/ joulukuun vaihteen kontrollikäynnillä.
Eli myös minun ohjeeni haidi66 olisi sinulle se, että kirjaa ylös ruokapäiväkirjaan kaikki mitä syöt, konsultoi ravitsemussuunnittelijan kanssa tilanteestasi ja etene pienin annoksin eteenpäin. Ja ehkä voisi ajatella sitä, mitä minä tein muutamana päivänä tuossa jumitusvaiheessa, että tekee etukäteen päivän ruokaohjelman - ja noudattaa vain sitä! Ehkä se auttaisi myös siihen, että jättää sen puputtamisen pois.

RAVINTO EI OLE MAKUASIA
Mielipiteeni on tämä: Kyllä se tässä leikkauksen jälkeisessä elämässä on vähän sama asia kuin ENE:ssä, että makuasiat kannattaa unohtaa. Samoin alkoholiin kannatta suhtautua täysin kielteisesti. Nyt on ensisijaisesti löydettävä ne neste-, ravinto-, proteiini- ja hiilarimäärät, joilla arjen voi vetää läpi siten, että painokehitys tavoitteen mukaan toteutuu! Toki sitten, kun hommasta on tullut rutiini, niin voi ajatella herkutteluakin. Mutta se aika koittaa ainakin minulla vasta sitten, kun olen saavuttanut tavoitteeni - eli että paino menee alle 100 kg!
Mutta jos koko ajan vain ajattelee sitä, että mikä maistuisi mukavimmalta ja mitä herkkuja voisi syödä, niin se kyllä helpottaa epäonnistumista.
Kyllä esimerkiksi riittävän proteiinipitoisen leivän saa tehtyä joko proteiinileivän tai vaikkapa pienen pyöreän näkkileivän päälle ihan vaikka tonnikalan, keitettyjen kananmunaviipaleiden ja juuston avulla. Onhan vaikkapa Lidlissä myytävässä aurkinkokukkaöljyssä olevassa toinnikalassa peräti 47,1 g proteiinia/100 g. Kokemukseni mukaan tämän leikkauksen jälkeisen elämän ruokavalion voi rakentaa ihan peruselintarvikkeista ja edullisesti. Mutta unohtakaa nyt se makuasia ainakin siksi aikaa, että homma toimii!

Tsemppiä sinulle haidi66. Käänny ravitsemussuunnittelijan ja tarvittaessa muidenkin ammattiauttajien puoleen, sillä tuo ruoan puputtaminen ei kyllä kuulu tähän elämänvaiheeseen!

Yläpuolellani on kahden tiukkapipoisen miehen mielipide. Yhdyn siltä osin siihen, että ei kannata eneillä ja Haidi66 olet nyt jo normaalipainoinen. Paino ei varmasti enää kovin helposti edes laske. Lisäksi on todella muistettava vitamiinit ja proteiinit, mutta kyllä elämästä saa nauttiakin. Pari lasia punaviinia ja suklaapala silloin tällöin tekee hyvää.

Minulla tuo paino tippunut ihan normaalilla ruualla. Syömäkertoja ehkä hieman vähänlaiseen päivää kohden, mutta kalorimäärä kertyy kyllä lähemmäs 1500kcal/vrk.Hiukset on pysynyt päässä ja veriarvot kohdallaan. Päivittäistä proteiinin määrää/saamista painotan. Makeat tuotteet jääneet lähestulkoon pois käytöstä. Niitä harvemmin tekee edes mieli. Suklaapalan tai salmiakkia kuitenkin nautin aina välillä. Ja lasin viiniä, jos siltä tuntuu. Asiat tasapainottuvat kyllä ajallaan.

Tuon ruokamäärän pitäis olla kyllä julmetusti ylitse, jos pariin päivään saa pari kiloa lisäpainoa. Luulisin, että kyse lähinnä ylimääräisistä nesteistä kehossa. Itse en enää eneilisi. Pikemminkin pyrkisin muokkaamaan ruokaa proteiinpitoisemmaksi, jolloin syömishalut pienenee ja kylläinen olo säilyy pidempään. Vai pitäiskö sanoa, että "Karppaisin"...

Huh... Muuttaminen sitten on rankkaa touhua! Kyllä tulee varmasti päivän askeleet täyteen tällä tahdilla. Jalat on jo kipeinä kun on kaksi päivää jo raahailtu kamoja ja siivottu kämppää. Huuuuh. Mistähän mää nyt nappaisin semmosen adrenaliinipiikin että jaksas paremmin..? Jaah.. ei se auta ko lähteä vessan siivoukseen ja laittaa sinnekki tavarat pois jaloista pyörimästä.
Tää tekee onneks vaan hyvää keholle ja mielelle.