Leikkaus 15.8.2011 Hatanpäällä

Sulla on varmaan uusi ja ehompi massu
Tsempit toipumiseen

Hyvää toipumista Minnille!

Taidat Minni olla jo pian takaisin
Onnee

Onko kukaan kuullu Minnistä mitään????

Ei ole kuulunut, kuulumisia odottelen myös.

Moikka moi, kyllä täällä hengissä ollaaan ja leikkaus meni ihan OK, eli ei sen suhteen kummia, mutta putos pikkusen toi HB, niin ilmeisesti sen takia väsyttelee ihan "kivasti".

Meinasin tossa kyllä jo että päästä ne mua leikkeli, kun ei tee mieli kahvia (ennen pari pannua/pvä), eikä tupakkaa (aski/pvä), enkä roiku koko hereilläoloaikaa tässä koneella

Mut kirjottelen enemmän tossa lähipäivinä, nyt koitan syödä jogurttini hitaasti ja rauhallisesti ja sen jälkeen meen hetkeks pötköttämään. Olen mä ihan tässä kävellyt ja liikkunut ja puhallelleut pulloonkin, mutta jopa itse huomasin oman kalpeuteni kotiin tullessa, niin eipä kai ne pienet päivälevotkaan pahasta ole

Minni

Onnea elämään pikkumasuisena! Hienoa, että alku sujunut noin hyvin. Varsinkin tupakan poisjäänti (?) on tosi iso lisäplussa

Samanlaista lobotomiaa odotellessa, varsinkin tuota tupakoinnin lopettamista.
Voi hyvin

Jokohan sitä nyt olisi niin hereillä, että jaksaisi tänne jotain kertoa

15.8.2011 kello soi kuudelta ja sitten isäntää herättämään, että lähtis viemään mua sairaalalle, tytöille suukot ja matkaan. Nyt kyllä pikkusen jo jännitti, ja taisin siinä kyyneleen tirauttaa isännälle suukkoa antaessa.

Sitten hissi kolmanteen kerrokseen ja odottamaan hoitajaa, joka aika pian 7 jälkeen siihen tulikin. Vaatteet vaihtoon ja vaakaan, sukat jalkaan ja takaisin odotushuoneeseen hetkeksi odottamaan.

Leikkaussalihoitajat hakivat sitten klo 8 maissa minut alakertaan, jossa leikkuri on. Pöydälle pötköttämään ja happimaski kasvoille, sitten lätkät rintaan ja, verenpainemittari jne. Osaava oli anestesialääkäri, joka laittoi kanyylin, koska se ei tuntunut oikeastaan lainkaan, ja joskus on jouduttu jopa vaihtamaan kättä, kun ei ole paikoilleen saatu

Sitten kuuluu: "laitan ensin tämän lääkkeen ja kohta alkaa nukuttaa. Lähtikö se menemään, ei lähtenyt lähti, taitaa se mennä" Tässä vaiheessa ajattelin jo että apua, millasen norsunannoksen mä sitä nukutuslääkettä saan...se olikin viimeinen ajatus ennen nukahtamista.

Seuraava muistikuva onkin sitten tarkkailusta, jossa Hatanpäällä ainakin vietetään ensimmäinen yö. Hoitajat herättelivät ja vessaan kävelin "poikaystävän" kanssa siinä klo 15 iltapäivällä. Sitten nukuin...hoitajat herätti ottamaan jonkun lääkkeen, nukuin, taas herättivät, nukuin... Uni maittoin niin, että ensimmäisen kerran taisin herätä "kunnolla", kun seuraavana aamuna veivät osastolle. Meni siinä sitten lähes 1½ vuorokautta enemmän ja vähemmän nukuksissa.

Fysioterapeutti toi tiistaina pullon puhallettavaksi ja muistutteli sängystä nousemisesta kyljen kautta, ja edelleen mua väsytti. Tiistaina illalla kävi lapsukaiset, äiti ja mies mua moikkaamassa ja kävin alakerrassa kävelyllä. Pakotin itseni muutamaan lenkkiin osaston ympäri vielä sinä päivänä, koska toki tiedän tuon liikkeelle lähdön tärkeyden noiden mahdollisten tulppien ehkäisyä varten. Mutta väsytti...mietin nukunko nyt pois monen vuoden aikana kertyneitä univelkoja vai johtuuko tuo todellinen uupumus henkisestä puolelta, mene ja tiedä sitten.

Keskiviikkoaamuna kahdeksan maissa tuli ensin ravitsemusterapeutti, ja antoi ohjeita aloittelijoille, samalla oven avauksella tuli sisään myös lääkäri. Katsoi tikit ja paineli vähän massua ja sitten eikun odottamaan kotiin pääsyä varten papereita. Paperit kännyyn siinä 11 maissa ja soitto kotiin, että tulkaa hakemaan mut pois täältä Edelleen väsyttää... Kotona sitten lähes suoraan petiin, ei jaksa millään olla pystyasennossa. Luin vielä noita kotiin saatuja paereita lävitse ja yksi selitys taisi tuohon väsymykseen löytyä, hb oli 105, mutta ei kuitenkaan mitään rautaa oltu reseptillä mukaan matkaan laitettu.

Loppuviikko meni tuonne lauantaihin asti enemmän ja vähemmän nukkuessa. Onneksi oli äiti täällä ja herätteli syömään ja juomaan välillä, keittipä mulle vielä riisivelliäkin, joka lapsena mummon tekemänä oli mun herkkua Sunnuntaina jo sitten oli pirteämpi päivä ja käytiin hakemassa tytöt kotiin isältään ja kaupassa, poikettiinpa vielä hakemassa muutama elokuvakin isännän veljeltä lainaan, joten oli siinä touhua kerrakseen.

Maanantaiaamuna jo lähes normikunto, töitäkin jo pikkusen siinä... mut ihan vähän vaan

Kipuja ei voi sanoa olleen koko aikana, tottahan toki massussa tuntee, että sille on jotain tehty, mutta ei sillä tavalla satu. Sen verran otin itseäni niskasta kiinni, että aloin laittaa noita syömisiä ja kellonaikoja ylös, että ei jäisi väliin, ennen kuin sellainen päivärytmi ehtii muotoutumaan.

Tämmöstä nyt reilun viikon uuden massun kanssa eläneeltä, toivottavasti jatkuu näin edelleen, mustelmat tuonne vatsalle ilmestyivät, mutta pinnallisia lienevät, koska eivät tunnu mitenkään kovilta ja pikkuhiljaa jo reunoilta alkavat kellastumaankin, niinkuin syksyllä asiaan kuuluu

Tajusin tuossa, että olen vajaassa vuodessa siirtynyt tuolta "sairaalloisesta lihavuudesta", "merkittävään lihavuuteen"
Missähän kohdin se Leevin "sopivasti lihava" on tuossa asteikossa

Muutamaa asiaa tuossa pohtinut...

...varmaan täältä löytyisikin, mutta kysyn kuitenkin elikkäs, millaiset annostukset leikatuille on noita vitamiineja määräilty?

Täällä menee 2xkalkki, 1 multivita+ ja betolvex. Olen ikäni joutunut erilaisia lääkkeitä syömään, lapsena krooninen vti, migreeni, fibro, nivelrikko jne. mutta en ole noiden tablettien nielemisessä edelleenkään mikä haka, eli tahtovat aina olla tuolla kurkussa poikittain, ajattelin siinä ekassa tarkastuksessa pyytää, että saisin edes tuon betolvexin piikkinä jatkossa

Toinen mietiskelyn aihe on syömiseen liittyvä. Sanoinkin tuossa jo aiemmin, että koitan pitää jonkinlaista ruokapäiväkirjaa, että muistaisin syödä tarpeeksi usein. Jos syön jogurtin välipalaksi, onko se 1 "ruoka"? Tai ½ banaanin ja esim juotavan jogurtin? Jos näin on, silloin ruokailukerrat tulevat täyteen, mutta jos nuo lasketaan juomiksi, on pahanmoinen puute ruokailukerroissa

Pohdin myös noiden itsestään sulavien tikkien kohtaloa. Huomenna 2 viikkoa toimenpiteestä, eikä tikit osoita katoamisen merkkejä mikä toisaalta tietty ihan OK, onpahan haavoilla parempi aika mennä kiinni. Muistan vaan tuolta reilun 11 vuoden takaa, kun sekstiohaavassa oli kanssa sulavat tikit, ja niitä kyllä jouduttiin "manuaalisesti" irroittamaan, koska eivät itsestään sieltä kadonneet, tosin en muista kuinka kauan leikkauksen jälkeen tuo tehtiin. Puuttuneeko mun elimistöstä jokin aine, jonka ne pitäisi sulattaa, mene ja tiedä

Tämmösiä pohdin, olisi kiva jos joku antaisi tietoa/neuvoja/mielipiteitä

Moi!

Mullakin oli nuo "sulavat" ompeleet ja jossain kolmannen viikon vaiheilla nypin itse kutittavat langanpäät nahasta, eli meillä taitaa olla sama puutos elimistössä. Kun ei sula niin ei sula

Minni, mulle kävi kans vähän aikaa sitten, että pääsin pois "sairaalloisesta lihavuudesta" vaikeaan/merkittävään lihavuuteen ja se tunne oli tosiaan hieno! . Mulla on nyt muuten tasan 30 kg mennyt painoa pois ja se on mun mittapuussa todella paljon . Tuohon ruokailuun piti kommentoida eli kyllä se on minusta yksi ateria, jos syöt välipalana yhden jogurtin ja 1/2 banaanin. Mun mielestä ne ateriat on näin ja tätä kaavaa mä noudatan:

1. Aamiainen
2. Välipala
3. Lounas
4. Välipala
5. Päivällinen
6. Iltapala

Ai niin unohtui toi sun vitamiinikysymys eli mulle on määrätty 2 x kalkki ja 1 x multivita. Annoin muuten ottaa ihan omaksi ilokseni muutamia verikokeita viime viikolla ja esim. hemoglobiini on täsmälleen sama kuin ennen leikkausta eli 138 ja muutkin arvot olivat hyviä. Esim. B12-vitamiinipitoisuus oli jopa selvästi suurempi kuin ennen leikkausta!! En ole myöskään havainnut hiustenlähtöä, GBP-leikkauksestani on kulunut nyt aikaa 3 kk, joten elimistöni voi käsittääkseni ihan hyvin .

Kiitos "likat" vastauksista

On nuo vitamiinimääräykset sitten näemmä suht samanlaisia. B-vitamiiniako siellä ei määrätä lainkaan? Tikit edeleen tuolla massulla, mut saunaan jo tekis mieli...pitänee katsoa mitä niille alkaa tässä tekemään.

Edelleen väsyttää jonkin verran, eli ei vielä ihan kuosissa, mutta pikkuhiljaa.

Noi painonpudotus/putoamis asiat on mielenkiintosia. Bulla sanoit, että 30 kg lähtenyt, sehän on huikeeta Mun mielestä jo sanotaanko 5 kg pudotuskin on hienoa, riippuu tietenkin mihin sitä vertaa, mut noin niinku periaatteessa

Samalla tavalla ninäkin noita aterioita laskeskelen ja se bansku ja juotava jogurtti on 1 !ateria" ; )

Näillä mennään taas eteenpäin.

Mulle ei ainakaan vielä määrätty B-vitamiinia, koska ne arvot olivat ihan hyviä. Niitä aletaan määräämään varmaan vasta sitten, jos alkaa arvot olla liian alhaisia. Mulle ravitsemusterapeutti sanoi, että jos on esim. B12-vitamiinin puutos, ensimmäisiä oireita on muistihäiriöt ja paikkojen puutuminen
Joo onhan toi 30 kg aika paljon, mutta sitten kun lukee täällä palstalla ihmisistä, jotka ovat pudottanee paaaaaljon enemmän, oma saavutus näyttää aika kalpealta . Vointini puolesta olen kuin eri ihminen jos vertaa vuodentakaiseen olotilaan. Silloin särki alaselkä, polvi ja jalkaterä ja jos vaikka mitä, nyt ei vaivaa mikään!

Jee, mä pääsen tänään saunaan, ekaa kertaa kolmeen viikkoon

Leikin sitten eilen sairaanhoitajaa ja napsin noi tikit pois, koska eivät suostuneet katoamaan "itsestään". Toki kysyin ensin osastolta, et mitä niiden kanssa pitäis tehdä, kun sinne saunaan tekis mieli

Tänään 1 kk leikkauksesta ja vointi on hyvä. Syöminkejä opetellaan edelleen ja uusia makuja tulee mukaan aika usein. Mistään ei ole tullut pahaa oloa, masu murisee aika ajoin, mutta kyllähän se joskus murahtelee normimahaisellakin

Painoa on pudonnut ensimmäisen kk aikana 7,1 kg, johon olen enemmän kuin tyytyväinen Tästä vaan eteenpäin niinku mummo lumessa

Noniin, ensimmäinen 6-viikon jälkitarkastus takana. Lääkäri juoksi etsimässä vaakaa monesta huoneesta, vaikka mä sanoinkin, ettei se ole mitenkään pakollista, mutta siihen noustua, oli/olin ihan tyytyväinen. "Virallisen" mittauksen mukaan painoa pudonnut leikkausaamusta 7,3kg.

Yleistä keskustelua syömisestä ja voinnista kaikenkaikkiaan, ja molemmat tyytyväisiä. Muistaa syödä "oikein" ja terveellisesti, niin hyvin menee jatkossakin. Verikokeet kaikki hyviä. HB noussut sieltä 105 ---> 129, hyvä, ei enää väsytä sillä tavalla kuin leikkauksen jälkeen. Albumiini viitearvojen puitteissa, joka kuulemma ei aina näin pian leikkaukseta sitä ole. Ja parasta---> b-vitamiinilääkkeet tauolle, koska niin paljon yli viitearvojen (yläraja 470, mulla 1061 ;) )

Haavojen kohdat parantuneet hyvin ja ovat siistit, joten kaiken kaikkiaan jäi todella positiivinen olo tuon käynnin jälkeen ja seuraavaksi sitten rav. terapeutti, ja siitä hetken päästä sisätautilääkärin 3kk kontrolli.

Täältä lueskellut joidenkin kivistä tietä, ja jotenkin "nolottaa", kun itsellä ei ole ollut (ainakaan vielä, koputan puuta) mitään ongelmia syömisen tai juomisen kanssa, eikä juuri mitään kipuilujakaan paria ensimmäistä päivää lukuunottamatta. Kaikille leikatuille ja leikkaukseen menijöille oikein aurinkoista syksyn jatkoa. Leikatuille toipumista ja leikkausta odottaville pitkää pinnaa, uskokaa tai älkää paistaa se päivä vielä risukasaankin, vaikkei siltä joka hetki tuntuisikaan :)

Kiitos kun olet kertonut "toipumisestasi".
Mukava lukea kokemuksia, varsinkin kun itsekin jonotan Hatanpäälle leikkuriin.
Mukavaa syksyä ja hoikistumista

Huomenna, tai itse asiassa tänään, olisi aika ravitsemusterapeutille. Saas nähä mitä tuo on mieltä mun painon laskusta, kun joillekin on suuremmastakin pudotuksesta huomautettu...

Tilannepäivitystä

Ravitsemusterapeutti oli ihan tyytyväinen mun "saavutuksiin" ja antoi lisäohjeita, eli hedelmiä ja kasviksia pitää lisätä. No neuvosta vaari ja aina on kurkkua leivän päällä, ja jonkin hedelmä koitan joka päivä syödä myös.

Tänään oli 3 kk tarkistusta varten verikokeissa, ja niidenkin tulokset olivat ihan hyviä, joten matka jatkuu ensi viikon lääkäriin. Katsotaan mitä uutta minulle kertoo sisätautilääkäri, kun edellinen tarkistus oli leikkaavan lääkärin.

Ja eteenpäin sano mummo lumessa, toivottavasti pikkusen edellistä päivää pienempänä joka päivä

Sulla onkin sellaiset saavutukset, että pakkohan niihin on olla tyytyväinen

Reilut puoli vuotta on vierähtänyt leikkuusta ja painoa on pudonnut tuona aikan n 15 kg, eli ennen leikkausta putosi enemmän

Syömiset ja juomiset sujuvat (ainakin omasta) mielestä OK, ei ole ollut mitään pahoja oloja tms. Ensi viikolla ravitsemusterapeutin tapaaminen, joten katsotaan mitä mieltä hän noista syömisistä on

Liikuntaa en ole lisännyt...en vain ole saanut itsestäni irti Mieli kyllä tekisi, mutta saamaton olen ...

Mukavaa vuoden jatkoa kaikille leikkauksessa jo olleille ja sinne menossa oleville <3

Hei Minni67!
Kun bmi on sulla jo alle 30, niin laihduttaminen vaikeentuu. Mäkin oon aatellut, että oon varma, et tulen kanssa pudottamaan ennen leikkausta ne suurimmat painot. Mä oon jo nyt puolivälissä ja ei ole vielä leikkausaikaa ees. Lähete vasta lähti eteenpäin.