Puoliintumisaika

Mullekkaan ei tule varsinaisesti täyttymisen tunnetta samalla tavalla kuin ennen leikkausta. Tunne on toisenlainen, eli sellainen että rintalastan alus nousis vähän ylöspäin ja syömisen jälkeen 5-10min päästä se laskee takaisin. Kuulostaa varmaan hoopolta, mutta siltä musta tuntuu. En osaa pukea paremmin sanoiksi.

Onnea Mies220 hyvästä alusta.

Tänään tuli sitten kolme viikkoa leikkauksesta. Posti toi kirjeen Peijaksesta kuin tilauksesta. Loppuarvio oli otsikkona. Siinä kerrottiin, että leikattu on kun ei ole ollut vetovaikeuksia nesteitten eikä liemien suhteen niin on myös päästetty pois. Selvisi myös siitä paperista, että leikkauksen yhteydessä oli ollut "yläbreviksen" vuoto, joka oli tukittu. Mikä sekin lienee, pitänee kysellä perjantaina.

Perjantaina on sitten tapaaminen ravintoterapeutin ja kirurgin kanssa. Keskiviikkona pitää käydä labrassa antamassa verta, josta tutkivat ties mitä arvoja.

Kilojen suhteen en pudotusta tiedä mutta sekin selviää perjataina. Veikkaan, että yli kymmenen kiloa on hävinnyt. Kokeilin tuossa piruuttani yksiä työhousuja jalkaan. En edes muista milloin edellisen kerran olen saanut niistä napin kiinni. Jotain huomattavaa edistystä on siis tapahtunut.

Liikkumisen suhteen olen päässyt nyt 5.2 kilometrin lenkkiin. Sitä sahataan tämä viikko. Lisäksi jos ehtisi käydä pari kertaa uimassa.

Mies220, kuulostaa hyvältä.
Tuo housuihin mahtuminen on vaan yksi alkujuttu,
noita hienoja juttuja tulee vielä paljon eteen!
Tsemppiä ja hyviä vointeja!

Aamulla suunnistin Peijakseen. Ravitsemusterapeutin vaaka oli ilmeisesti liian käytön seurauksena vähän kosketushäiriöinen mutta ajoi asiansa. Viisitoista kiloa on nyt sitten virallisesti pudonnut leikkauksen jälkeen. Ei hassummin. Terapeutti patisteli syömään margariinia ja vihanneksia. Ei ne minusta sovi kovin hyvin yhteen. Kaloreitakin saisi kuulema vähän lisätä. Ensi viikolla voi kuulema ruveta kokeilemaan niin sanottua normaalia syömistä tämän sosemaisen dieetin sijaan.

Sen jälkeen tapasin kirurgin, etuajassa. Hän kehui veriarvoja erinomaisiksi ja oli tyytyväinen laihdutustulokseen. Kertoi myös, että jos roikkuvaa nahkaa jää, niin parin vuoden jälkeen voi leikellä niitä pois. Jatkoseuranta tapahtuu sitten kuulema Hämeenlinnassa.

Tämän jälkeen jututin hoitajaa, joka tulosti minulle verikokeitten tulokset ja mittasi verenpaineen. Sekin oli kohdallaan. Bonuksena sain hienon luottokortin kokoisen läpykän, jossa kerrotaan, että minulle on tehty mahaleikkaus ja sen vuoksi en voi syödä isoja annoksia. Ravitsemusliikkeitä pyydetään ottamaan tämä huomioon. Toisella puolella on sama englanniksi ja sitten vielä pari numeroa, joihin voi soittaa "in case of abdominal emergency".

Kun tuliin kotiin ja pengoin postilaatikon niin siellä oli laskujen seassa kirje Peijaksesta. Kas kummaa, siellä oli tismalleen samanlainen kortti, joten nyt minulla on niitä kaksi. Pitänee hommata toinenkin lompakko mihin se laittaa.

Ennen vanhaan tällaisia hyviä uutisia olisin juhlinut tukevalla herkkupöydällä mutta nyt riittänee, että rouskuttelen tuon iltarahkan.

Jokos se alkaa kikkelin pää pilkoittaa piiostaan? Tuo 15 kilon pudotus kun on tuntuvaa... Ja jos ei vielä pilkota niin kohta varmaan

Ja jos et toista lompakkoa viitsi ostaa niin postita kortti toki minulle... Meillä aiemmin leikatuilla ei kyseistä korttia ole, ainakaan niillä jotka on Tilkassa leikattuja.

Toi kortti on kyllä tosi hyvä. Sain omani pyytämällä Vaasan keskussairaalasta. Mun saama oli sellainen pieni taiteltava, haitari mallinen joka mahtui luottokortin kokoiseen muovitaskuun. Siinä on kerrottuna sanallisesti, sekä kuvana, mikä operaatio minulle on tehty. Ja kerrotaan ettei voi syödä kuin pieniä annoksia. Kortti on lähinnä sitä tarkoitusta varten jos esim. ulkomaan matkoilla joutuu sairaalahoitoon. Siispä se onkin englannin kielinen. Olen käyttänyt sitä myös laivalla ja ruoka paikoissa. Keltaisella korostus kynällä vahvistin kohdan, josta tieto löytyy äkkiä ja huomaamattomasti jos haluavat tarkemmin tarkistaa. Vilautan korttia kassalla ja kysyn alennusta tai pyydän lasten annoksen. Koskaan eivät ole ottaneet sitä edes käteen tai katsoneet tarkemmin. Ja joka kerta on alennusta saanut. Jos ei ole ollut lasten annoksia niin ovat ottaneet vain esim. salaatin hinnan, vaikka olen saanut ottaa "mitä vaan".

Hansu uteli:

Jokos se alkaa kikkelin pää pilkoittaa piiostaan?

Ei nyt sentään vielä. Viisitoista kiloa tässä ruhossa ei ole vielä mikään iso pudotus. Katsotaan alemmas uudestaan sitten toisen viidentoista kilon jälkeen.

Niin, nyt on sitten neljä viikkoa leikkauksesta. Sairaslomaa on vielä pari päivää jäljellä, joten tässä joutuu kohta miettimään eväspuoltakin. Nyt ei tarvitsekaan ottaa mukaan ruokaa kilotolkulla kuten ennen.

Nyt saa sitten luvan perästä syödä kiinteää ravintoa. Nälkä ja syömisen mielihalu ei onneksi ole palannut, joten mikään tulenpalava kiire ei lihapatojen ääreen enää ole. Tänään on vuorossa tonnikalatesti, siinä on runsaasti proteiinia. Pitää nyt katsoa, paljonko sitä menee kerralla. Purkista saattaa hyvinkin riittää kahteen syömäkertaan.

Kiitos kaikille kannustuksesta ja taistelutahtoa kohtalotovereille.

...juu, kyllä tonnikalapurkista riittää tarvittaessa useampaankin aeriointikertaan. Pieni pyöreä näkkileipä tai puolikas ruisleipäviipale, nokare keijua, tonnikalaa 15 - 30 g ja hieman raejuustoa, nam nam. vajaan tonnikalapurkin voi säilyttää kätevästi kannellisessa sopivannkokoisessaa pakasterasiassa...
eväsruokailuistakin selviää, olen huomannut sen noilla lasten harrastusmatkoilla!
Tsemppiä!
(sehän on hyvä, että hansu eli "Mikkelin kittaaja" hoitaa tehtäväänsä ja kyselee asian etenemistä!)

Hitsin pimpula. L-kirjainhan tosta tekstistä puuttui. Piti olla piilostaan... Eihän sitä tiedä, milloin sen ensimmäisen pilkahduksen näkee. Jos minä hyppään päivittäin puntarissa, niin vilkaise sinä alaspäin... Eihän sillä väliä, miten sitä etenemistä seuraa :D

Olen lukenut, että joillekin on hankalaa syödä kananmunaa, tonnikalaa ja joillekin jopa raejuustoa. Eilen illalla kokeilin sitten kulinaristisia taitojani ja yhdistin kaikki kolme semmoiseksi haarukoitavaksi mössöksi. Ei mitään nopeinta syötävää mutta toisaalta ei tuntunut mitään vaikeuksiakaan kun pureskeli ja jauhoi kunnolla. Mukavasti proteiinia siinä coktailissa.

Kalorit on nyt asettuneet tuonne 1200- 1400 päivästä riippuen. Eli tämä leikkauksen jälkeinen aika on oikeastaan ruokaeneä, jota ei oikein pysty katkaisemaan. Mitä olen noita kaloripitoisuuksia eri tuotteista tutkinut, niin kyllä tälläkin syömätahdilla pääsisi helposti lihottaviin lukemiin. Siis tarkkana saa olla edelleenkin.

Urheiltukin on, eilen uin kilometrin ja tänään on vuorossa viiden kilometrin kävelylenkki. Tätä vauhtia juoksen ensi kesänä vähintään puolimaratoonin. Heh, pitäisiköhän ottaa siitä tavoite.

Huomasin tuossa, että colajuomiakaan ei ole tullut juotua kuukauteen. Entisenä 3-4 neljän litran suurkuluttaja täytyy kehua, että vieroitusoireita ei ainakaan vielä ole tullut. Kyllä sitä varmasti pystyisi juomaan mutta taidan passata vielä ainakin tämän päivän.

Nyt on reilu seitsemän viikkoa takana ja hieman yli kaksikymmentä kiloa on kadonnut jonnekin. Nyt pystyy jo taiteilemaan yhdellä vaa'alla painon itselleen. Tuossa oli pieni suvantovaihe painon tippumisessa mutta ne lienevät ihan normaaleja. Itse olen ajatellut, että jatkossa kilon viikkovauhti olisi sopiva.

Mikään ruoka ei ole vielä tuottanut vaikeuksia kunhan malttaa syödä tarpeeksi hitaasti ja vähän. Nälkä ei ole päässyt yllättämään. Ei sen puoleen ruoan himokaan vaikka edelleen sujuvasti katselen kaikki ruokaohjelmat telkkarista, mitä silmiin sattuu.

Somaccia, Ideosta ja Multivitaa olen syönyt mutta tuo Somac jää pois sitten kolmen kuukauden kohdalla. Kunnossa on tapahtunut vähän parannusta. Ei hengästy enää jokaisesta pikkunyppylästä.

Vuosi sitten oli jo tähän mennessä ensimmäisen harjoituskinkun paistanut ja syönyt. Tänä vuonna taitaa perheelle riittää pieni kinkku pitkäksi aikaa. Onneksi riisipuuro on sen verran kevyttä syötävää, että sitä voi huoletta vetää melkein kolme desiä.

Minä en osta kinkkua ollenkaan. Graavi lohi riittää ja muuten tässä jatketaan laihduttamista. Hyvä tulos tuo 20 kg.

Upee tulos.... Kyl meil on kinkkua ja hirvee ja kalaa kaikkea vaan eri päivinä pitkin joulua ku joka pvä on edelleenkin syötävä...

No niin, nyt reilun kahden kuukauden vankalla kokemuksella voin kertoa, mistä tässä leikkauksessa oikeastaan on kyse. Pakko on tunnustaa, että vaikka fyysisesti tässä mahaa leikataan, niin varsinainen tarkoitus leikkauksella on tyystin toinen. Kyseessä on selkeästi leikkaus, jolla korjataan heikko luonne.

Nyt kun ei ole enää vatsalaukusta kuin rippeet jäljellä niin tästä dieetistä on vaikea lipsua. Ei pysty vaikka mieli tekisin. Kaiholla voi vain muistella niiitä kammottavia peijaisia joita tuli pidettyä keittiössä muun väen painuttua nukkumaan. Se oli vähän samanlaista touhua kuin tontuilla on maailman sivu ollut. Mutta parempi näin.

Joulukoristeretkellä kellariin löysin kaksi isoa säkillistä vanhoja vaatteita. Pikainen katsaus pussien sisältöön vahvisti epäilykseni oikeaksi. Ihan heti ei tarvitse vaatekauppaan suunnata. Onneksi nuukana ihmisenä en ole heittänyt mitään pois vaan säilyttänyt juuri tätä tarkoitusta varten.

Kunhan tästä vielä parikymmentä kiloa tippuu niin ripustan isoimmat housut ja t-paidan keittiön seinälle voiton merkiksi. Sitä kelpaa odotella.

Samaa olen huomannut kuin mies, kun tietää ettei mahdu tai laatu ei käy, niin mielitekokin kaikkoaa. Heikko luonne ei enää haittaa. Vanhasta tottumuksesta tulee kaupasta välillä hommattua jos mitä, tänään Pringlesejä. Pari menee, mut siihen jää. Ennen meni koko tuubi samntein.

Tänään pääsin tai jouduin, riippuu vähän mistä näkökulmasta katselee, seisovan pöydän armoille. Herkkua oli siinä monen moista. Maistoin maksapasteijaa, lammasta, kinkkua, ravintolan omaa makkaraa, kalkkunaa ja ensimmäistä kertaa kuinaarisen urani aikana vihreitä tomaatteja. Kaikkea tuota hiiren annos. Vaikka levittelin annoksen lautaselle niin suurin osa paistoi valkoisena. Tarjoilija mulkoili kummastuneena, kun iso mies syö kuin anorektian vaivaama malli.

Kun aikaa kuitenkin kului liki pari tuntia, niin taisi mennä alas edellä mainittuja tuotteita peräti neljänneskilo. Siinä tuli ruoalle kilohintaa kun hinta oli yli viisikymppiä per lärvi. Onneksi ei tarvinnut itse kaivaa kuvetta.

Entisessä elämässä seisovan pöydän jälkeen oli ähkyssä koko loppupäivän. Nyt kylläinen olo kesti hetken eikä ollut lainkaan epämiellyttävää. Muutaman tunnin kuluttua raejuusto upposi normaaliin tapaan.

Nyt on kinkku uunissa, aamulla pitää katsoa mitä sille kuuluu ja verhoilla se sinapilla. Veikkaan, että suurin osa menee pakkaseen pienissä rasioissa vastaisen varalle.

tarjotulla jouluaterialla kävin minäkin.lusikallinen porkkanalaatikkoa ja lanttulaatikkoa,tikkuaskin kokoinen pala kinkkua.maha täynnä.kinkku tökkii kyllä pahasti ei maistu oikein hyvältä,ennen meni kilo kerralla.paras herkku on tällähetkellä näkkäri jonka päällä on tomaattia,en tiiä miksi.pääasia että mies viihtyy ja laihtuu.

Eikö olekkin upeeta
Kaikkea voi syödä ja maistella, eikä tule ähkyä.

Olen tänä vuonna mennyt mukaan kaikkiin pikkujouluihin joihin vaan on kutsu käynyt, olisinko nyt jo viidet seisovat pöydät nautiskellut

Määrät on pieniä ja syömiseen kuluu reilusti aikaa.

Kuitenkin kun ottaa montaa sorttia lautaselle ja samalle heti pääruuan ja alkuruuan, ei ainakaan mun annoksia kukaan ole ihmetellyt. Kun muut käy santsaamassa niin ei ne enää muista syönkö minä alkuperäistä vai santsilautasta.
Ja aika surutta nykyään jätän ruokaa lautasellekin, yhtään en syö kun olo alkaa tuntumaan täydeltä.
Mulle on siis tullut jonkinlainen itsehillintä!!

Joskus ravintolassa hieman vaivaa jos on vaikka 20-30 euron annos josta syö ehkä neljäsosan ja loput jää...
Tarjoilijat on joskus kysässy että mikä ruuassa oli vikana. Oon vaan vastannut että erittäin hyvää mutta täyttävää, valitettavasti en vain jaksanut. Ja sit tilannut kuitenkin jälkiruokaa .

Nyt tuntuu että syöminen on hallinnassa eikä huoli tulevaisuuden lihomisesta paina. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.... tarvii olla tarkkana ettei
määrät huomaamatta suurene ja homma leviä käsiin.

Nauttikaa joulusta ja sen ruuista, suklaakin on sallittua jos massu sen kestää. Varmaan parin kolmen konvehdin jälkeen onkin sit jo suklaakiintiö sillä erää täysi.

Joulu alkaa olla pulkassa, vaikka ei täällä pahemmin ole lunta näkynytkään kuin viime vuotisissa kuvissa. Söin ahkerasti kaikkea, mikä oli jääkaapppiin tiensä löytänyt. Intoudin tekemään jopa itse karjalanpaistia ja riisipuuroa. Suklaa ja lakritsi ajoi herkkupuolen asian. Lopputuloksena voint odeta, että taisi sitten olla ensimmäinen joulu meikäläisen historiassa, että paino ei noussut pykälääkään. Itse asiassa päin vastoin, taisi vähän laskea, vaikka mielestäni söin koko ajan.

Eipähän tarvitse tässä nyt tehdä katteettomia uuden vuoden lupauksia laihdutuksen suhteen. Ainakin vielä menee omalla painollaan, jos tälläinen kielikuva laihdutuksesta sallitaan. Pitänee alkaa suhtautua vakavasti tähän ilmaston muutokseen ja laihtumiseen. Kun tuonne ulos nyt katsoo niin puut taipuvat siihen malliin, että jos sekä ilmastolla että minulla sama rata jatkuu, niin askel tuskin vuoden päästä on enää yhtä vakaa kuin nyt.

Hoitorintamalta sen verran, että tuli kutsu lääkärintarkastukseen. Sitä ennen pitää käydä verikokeissa. Tutkittavien asioitten lista oli pitkä kuin gorillan käsivarsi. Saa nähdä minne päin veriarvot on seilanneet.

Mukavaa loppuvuotta kaikille!

Minä taasen kylläkin nappasin muutaman ylimääräisen kilon kannettavaksi. Äitin suolaisen sienisalaatin myötä löysin reilut "pussit" silmienkin alta... Ja koipiin jää montut, jos sormella painaa Mutta onneksi ne on vain nestettä. Kaipa tuo elimistö niistä hiljalleen luopuu.

Sitä saattaa vuoden päästä jo tuuli taivuttaa miestäkin, kun paino vain pienenee koko ajan... Muutoksia on ilmassa ensi vuodelle. Toivottavasti veriarvot ovat kohdallaan ja asiat etenevät oikein.

Jos osuin laskuissani oikeaan, tänään tulee kolme kuukautta siitä, kun heikkoa luonnetta leikattiin vähän vahvemmaksi. Kiloja on tippunut paljon enemmän kuin odotin, saldo on nyt kolmekymmenta kiloa leikkauksesta. Sen alkaa jo huomata liikkuessa ja paitaa päälle pukiessa.

Syöminen on ajautunut sellaiseen arkeen, että aamuin illoin syön Valion pehmeän rahkan sellaisenaan ja päivällä purkillisen Keso-raejuustoa. Nämä ovat ne vakiot, joista tulee mukavasti proteiinia. Loput kalorit sitten kiskotaan milloin mistäkin. Annoskoko vaihtelee ruoan mukaan. Tanakkaa evästä menee sata grammaa mutta löysää riisipuuron tapaista tavaraa peräti kolmesataa grammaa. Suurempia määriä ei ole tullut mieleen edes yrittää.

Järkyttävää huomata, että ryynäripaketti joutuu olemaan jääkaapissa viikon. Ennen se oli sille vain pieni välietappi, jos ollenkaan sinne kaupasta tultua ehti.

Somacin syömisen lopetan ylihuomenna, kun tulee lääkärin määräys täyteen. Sitten ei jääkään nappipuolella kuin tuo Multivita ja Ideos.

Joskohan tässä joku päivä muistaisi sinne verikokeeseen mennä.

Onnistumisen iloa myös muille kohtalotovereille!

Kävin eilen iskettämässä suonta tuossa läheisessä sairaalassa. Jos oikein laskin, niin hoitajatar valutti hurmetta peräti yhteentoista purkkiin. Taisi olla meikäläisen ennätys. D-vitamiinia varten putkilo piti oikein suojata valolta.

Nyt sitten tarkkanäköiset laborantit tutkivat vertani hermeettisissä kammioissaan. Kahden viikon kuluttua pääsen kuulemaan tuloksia samaisen sisätautilääärin luokse, joka minut leikkaukseen lähetti.

Olin ennen verikoetta syömättä kaksitoista tuntia. Siinä ajassa ei vielä nälkä ehtinyt vatsaa kurnimaan. Jano vähän ilmoitteli olemassaolostaan mutta entiseen verrattuna ero oli hämmästyttävä. Ilmeisesti se pitää paikkansa, että kun vatsalaukusta suurin osa revitään irti, niin siinä samalla lähtee osa nälästäkin.

Sama täällä gastroa ennen paasto ei tuntunut missään, että nyt jo on sillä pienimahaisuuden tiellä.

Eipä kauan nokka tuhissut sisätautilääkärin vastaanotolla. Sairaalan vaaka näytti samaa kuin omakin, eli 163 oli paino. Liki neljäkymmentä kiloa vähemmän kuin leikkauspäivänä. Vauhti on ollut ihan riittävä. Olen odotellut, että josko se hidastuisi mutta ei ainakaan vielä.

Lääkäri varoitteli kasvattamasta vaivihkaa annoskokoja. Kurissa ne ovat kyllä pysyneet, ei edes tee mieli syödä enempää kuin lautaselle ottaa. Viimeaikainen ruokavalio on ollut rahkaa, raejuustoa, ruisleipää, juustoa ja kinkkua. Siihen vielä sitten sekalaista kotiruokaa niin siinähän se on.

Veriarvot olivat kaikki mitä parhaimmat. Mitään puutostauteja ei ollut. Tosin lääkäri yllätti heti kättelyn jälkeen sanomalla, että tämä hemoglobiini on vähän alakantissa, 111. Häh? No, se oli siinä ruudulla ihan jonkun muun ihmisen arvot. Kun oikea ikkuna löytyi niin hemoglobiini korjautui hetkessä arvoon 156. Ei mene enää kauan kun hemoglobiini on korkeampi kuin paino.

Vointi on erinomainen, nuhakin meni ohitse, vaikka kesti pari viikkoa. Seuraava lääkäri- ja verikoereissu onkin sitten vasta ensi syksynä. Tosin uniapneaseuranta on vielä tuossa maaliskuun alussa.

Niitä odotellessa täältä tähän!