Puoliintumisaika

Eilen menin kliinisen neurofysologian osastolle hakemaan rekisteröintilaitteen uniapneatutkimusta varten. Tarkoitukseni oli paluumatkalla poiketa kaupassa mutta haaveeksi jäi. Olin nimittäin liikkeellä pelkässä t-paidassa ja kun hoitajar oli virittänyt laitteensa meikäläiseen näytin lähinnä itsemurhapommittajalta. Näyttävyyttä lisäsi reilut kaksi viikkoa ajamatta ollut parta.

Paidan päälle aseteltiin kaikki vehket. Eli kaksi valkoista venyvää. leveää valkoista nauhaa rinnan ympäri, toinen kainaloitten alle ja toinen tissien alle. Kolma musta nauha kannatteli rekisteröintilaatikkoa joka lepäsi navan päällä. Siihen sitten nippu johtoja, joista pisin luikersi vasemman käden etusormeen asti. Oletin, että se on se pommin laukaisin. Kyllä ne vähän rajoitti liikkumista ja saunaan ei voinut mennä.

Illalla sitten vielä virittelin itse nenääni pari letkua ja teippasin piuhat naamaan. Tutkimus taisi epäonnistua sikäli, että ennen kuin laite rupesi mitään rekisteröimään ennätin torkkua pari tuntia sohvall aistualtani. Yöllä ei sitten päässyt kuin pariksi tunniksi kuorsausvaiheeseen. Välillä olin virkeä kuin peipponen. No, ensi kuussa kuullaan tuloksia.

Viime viikolla lääkäri soitteli, että helikobakteeria eivät olleet löytäneet ja siinä samalla sanoin, että jos sinne Peijakseen sitten. Kuvittelin, että sinne olisi edes vähän jonoa mutta jo tänään posti toi paksun kirjeen. Ravintoterapeutin ja kirurgin aika on samana päivänä, kahden viikon päästä perjantaina. Taitaa ENE-dieetti taas alkaa aika pian.

Kirurgin nimi oli Nabil Jaser. Veikkaan, että ei ole kyseessä ei ole kotoperäinen kirurgi vaan kansainvälisen sarjan haastaja. Onko kellään palstalaisella kokemusta tästä puukkomihestä eli -naisesta?

Näin tällä erää. Näyttää siltä, että leikkauslavetilla maataan jo tänä syksynä.

"Nappe" on hyvin tunnettu näissä piireissä. Itse olen tavannut Napen esi- ja jälkikäynneillä mutta minut leikkasi Leivonen ja kakkosena taisi olla Nappe. Leivonen on Peijaksen laihdutuskirurgian päälikkö. Nappe taitaa olla peräisin muistaaksenia Jordaniasta. Hyvin hätäinen ja monasti lyhytsanainen mies. Puhu suomea vähän hassusti. Ei välttämättä kaikista taitavin sosiaalisilta taidoiltaan mutta hänen kirurgin taitojaan en epäile hetkeäkään. Mies suhtautuu leikkauksiin hyvin positiivisesti eikä tarvitse jännittää että tarviiko hänelle kauheasti perustella mitään. Se mene niin että Nappe sanoo että nyt leikataan ja silloin pitää vaan sanoa "joo" niin homma on paketissa Jos haluat yksityisesti tutustua enemmän niin hänet löytää Mehiläiseltä yskityiseltä vastaanotolta

Nappe saatta antaa leikkausajan vain 4 viikon päähän joten varaudu aloittamaan ENE heti tarvittaessa.

Minä laittelen noita piuhoja töissä... Eipä taida olla pomminlaukaisijasta kyse vasemman käden suhteen...

sinä ootk kyllä mahdottoman hauska mies, meinasin kuolla nauruun lukiessani noita sun juttuja....heh heh... tsemppiä jatkoon!!

Hih, naurussa pitelemistä osittain myös täällä. Ihanaa, että joku jaksaa kirjoittaa noin paljon. Mä vielä vähän ujostelen... Tiedä syytä moiseen.
Mä olin tänään itse gastrossa, olen samaa mieltä Mies220, että helpommalla pääsi mitä alussa pelkäsi. Todennäköisesti myös minä pääsen syksyllä leikkaukseen, kohtalontovereina voimme jakaa kertomuksiamme samoihin aikoihin tapahtuvilla asioilla.

Perjantaina poikkesin Peijaksessa. Ilmeisesti syysruuhkat eivät ole vielä alkaneet, sillä parkkipaikka löytyi helposti eikä ilmoittautumisessa ollut väentungosta. Ravintoterapeutti kertoi ne samat asiat kuin aikaisemminkin. Onkohan ne käyneet jonkun saman koulun, kun kaikilla on jäänyt se sama levy päälle. Puhuvat vaan tervellisestä ruoasta ja miten on hyvä, jos sitä terveellistä ruokaa syö vielä vähän. No, sovittiin kuitenkin ene-dieetistä, joka nyt sitten alkaa tänään.

Ravintoterapeutti lipsautti leikkauspäivän siinä dieetti sovittaessa. Kymmenes kymmenettä, eihän siihen ole kuin muutama hurja viikko. Kiirettä pitää. Onneksi on tässä vielä pari kolme viikkoa kesälomaa jäljellä niin saa eneillä kaikessa rauhassa.

Odottelin siinä sitten pari tuntia ja tapasin kirurgin, joka oli aikataulustaan vähän myöhässä. Onneksi oli kirja mukana. Jaser oli sanalla sanoen nopea. Piirti paperille leikkausvaihtoehdot ja kertoi niistä. Valitsin sitten hihaleikkauksen. Kirurgi kertoi tämän vaihtoehdon olevan meikäläisen tapauksessa juuri se sopiva. Mikäli se ei tehoa toivotulla tavalla, niin myöhemmin voi sitten silpoa lisää.

Tämän jälkeen vielä hoitaja kertoi lisää leikkauksesta, sitä edeltävistä jutuista ja leikkauksen jälkeisistä asioista. Sain nipullisen ohjepapereita ja salasanan verkossa olevaan videoon, missä kerrotaan kaikki oleellinen leikkauksesta.

Seuraavan kerran on sitten vuorossa tulotarkastus pari viikkoa ennen leikkuria. Silloin on vuorossa tutkimuksia ja koelounas, millä syödään sellainen leikatun potilaan annos. Sairaalassa meneekin sitten koko päivä.

Sitä ihmettelen, että missä ne hoitojonot on! Ajattelin itse mielessä, että tässä saa odotella ensi vuoden puolelle asti mutta että jo lokakuussa.

Eneily alkoi nyt hyvissä merkeissä kun tuli flunssanpoikanen. Välillä on paita märkä ilman, että tarvitsee tehdä muuta kuin istua sohvalla ja katsoa MM-kisoja. Hyvää ja helppoa treeniä.

Onnea nopeasta leikkuuajasta! Mähän sanoin että se saattaa napsahtaa nopeastikin. Ne jonot ovat HUS-alueella perinteisesti ENE-ryhmissä, gastrossa ja ultrassa. Ne kun on klaarattu niin homma etenee nopeasti.

Sleeve mullekkin on tehty ja se kyllä tehoaa siinä missä joku muukin jos vaan itse osallistuu projektiin.

Onnea leikkausajasta! Itse kävin Peijaksessa samanlaisella visiitillä reilu viikko sitten ja leikkausaika napsahti 4,5 viikon päähän.

Ei ole jonoja ei, kunhan seulan ja tutkimukset läpäisee. Itse olen leikkuulaudalla tasan kolmen viikon päästä.

Onnea leikkaus ajasta Helka ja Mies 220

siis tä? kunnalliseen noin nopeaa.. kohtuu väärin, että toisella puolella suomea samasta hommasta joutuu maksaan 12000! Mutta hyvä että joku pääsee edes tuossa aikataulussa. tsemiä!

No ei kai kukaan HUSin alueella ole alle 9 kuukaudessa päätynyt leikkuuseen. Mulla meni 2 vuotta kaikkineen vaikka mullekkin tarjottiin 4 viikon päähän leikkausta kirurgin tapaamisella. Mutta aikaa menee kaikkeen muuhun ennen sitä.

HUS-alueella ei tosiaankaan pääse nopeasti leikkuuseen, mutta kun on läpäissyt kaikki tutkimukset ja vaatimukset (kuten sen 10v kestävän eneilyn), itse leikkausaika tulee yleensä aika nopeasti. Pisin odotus oli mulla ENE-ryhmään, sinne odottaminen sisätautilääkärin lähetteestä kesti 3,5kk ja itse ryhmähän kesti kaikkiaan 15vko. Tämän jälkeen laitettiin vasta lähetteet tutkimuksiin ja aikaa oli siihen mennessä vierähtänyt projektin käynnistämisestä 9kk.

Eli älkää muista SH-piireistä tulleet turhaan kadehtiko, vuosi menee HUS alueella yleensä ainakin, ellei sitten ole jossain hamassa menneisyydessä jo käynyt sitä ENE-ryhmää.

Minulla on myös nyt alkamassa HUS:in alueen eneily-ryhmä ja olen jo viime keväänä ilmoittanut, että haluaisin leikkaukseen. Maksan ultraäänitutkimuksessa kävin keväällä ja labrat otettiin alkavaa ryhmää varten. Gastrosta minulla ei ole tietoakaan. Luultavasti se tehdään sitten, jos saan lähetteen leikkaukseen.

Tosin laihdutan jo nyt sitä lopullista painona varten. Toivon, että leikkaus tukee sitten laihtumaan loput ja auttavat pysymään normaalipainossa. Söin tänään yhden kaalikääryleen, jossa on 118 kcal ruoaksi. Kylläpä se on vähän.

Lääkärireissu on ohi taas tältä päivältä. Tällä kertaa olin kuulemassa tuomiota liittyen siihen uniapneatutkimukseen.
Valittelin lääkärille, että taisi epäonnistua se rekisteröinti kun nukuin vähän väärin silloin. Lääkäri siihen totesi, että laite kertoo, että kaikki meni ihan ok paitsi, että nämä tulokset ovat aika huolestuttavia. Diagnoosi oli vaikea uniapnea. Veren happipitoisuus laskee ja hengittyskatkoksia on paljon. Kysyin, siinä sitten, että mitenkä alhaalle se happipitoisuus laskee ja paljonko sen pitäisi olla. Lääkäri kertoili raja-arvoista ja totesi, että jos sairaalassa potilaalla laskee happi veressä näin alhaalle niin ruvetaan elvyttämään.

Heh, no sehän oli kiva kuulla. Käytännössähän se tarkoittaa, että aivosoluja lakoaa kuin syysviljaa. No, onneksi niitä riittää. Lääkäri oli sitä mieltä, että tässä olisi kyllä nyt kiirehtimisen paikka ja seuraavaksi saankin testilaitteen kotiin vajaan parin viikon päästä. Sillä mitataan parin yön aikana minulle sopiva ilmanpaineen taso ja senjälkeen antavat lainaksi sitten oman kompuran.

Tässä on siis jatkossa totuteltava astronautiksi, alkaa pikkupojan haaveet toteutua. Juttelin siinä lääkärin kanssa enemmänkin tästä apneasta ja hän oli sitä mieltä, että uniapnea häiritsee aineenvaihduntaa aika tavalla. Epäili, että laihdun kun otan koneen käyttöön. Ilmeisesti tämä uniapnea on tauti, joka iskee kun läskiintyy. Sitten se ruokkii itseään sen jälkeen. Jaa-a, vaikea sanoa.

Käytin tilaisuutta hyväkseni siinä samalla ja kävin puntarissa. Kymmenen kiloa lähtenyt sitten Peijaksen reissusta ja seitsemänkiloa pitäisi saada pois leikkaukseen mennessä. Kuukausi aikaa, joten arvelen, että se onnistunee mainiosti. Ketoosi päällä, eikä nälkäkään ole. Nuha vähän vaivaa vielä mutta sekin on jo ohi menossa.

tästä apneasta ja hän oli sitä mieltä, että uniapnea häiritsee aineenvaihduntaa aika tavalla.

Tuon allekirjoitan ihan omaan kokemukseen perustuen. Mulla ei tiettävästi uniapneaa ole ikinä ollut mutta depression ja lääkkeiden käytön takia huomattavia univaikeuksia, myös leikkauksen jälkeen. Tiukkaa dataa mulla on paperilla parin vuoden ajalta ja ihan selkeästi todettavissa että kaudet jolloin nukuin huonosti niin painonlaksu hidastui. Tää ilmiö on kyllä tietääkseni ihan laajemminkin tutkittu ja todettu.

Toivottavasti saat kompuralla parempia unia.

Eilen kävin hakemassa kotiin laitteen, jolla määritetään uniapnean ilmanpaineen hoitotasoa. Pysyi nenä auki mukavasti kun paineella ilmaa sinne tunki. Sain nukuttua vekottimen kanssa yön hyvin ja ensi yö vielä pitää sitä kokeilla. Aamulla lääkäri sitten tukii mitä muistikortille on jäänyt. Saa nähdä miten kauan menee oman laitteen saamisessa.

Tänään kävin sitten Peijaksessa tulotarkastuksessa.

Olin varustautunut hyvin ja kiikutin laboratorioon pullollisen virtsaa. Eihän se kelvannut kun oli oma pullo kyseessä. Sain sitten purkin käteen ja onnistuneesti jonojen ohi vessaan. Samalla ystävällinen hoitaja otti yllätysverikokeet ja ja näytti, että istu tuossa, niin kohta otetaan sydänfilmi.

Toinen hoitajatar otti sitten sydänfilmin, se oli nopea toimitus. Tosin jouduin luopumaan muutamasta kallisarvoisesta rintakarvasta siinä operaatiossa. Sen jälkeen oli vuorossa spirometria. Piti puhallella putkeen useampaan kertaan. Sen verran vielä nuhataudin jäljiltä limaa keuhkoissa, että joutui välillä yskimään aika tavalla. Mutta vaikka ohjeissa varoitellaankin ettei sitä tautiselle tehdä, niin ei kukaan mitään sanonut.

Spirometriasta suunnistin keuhkoröngteniin. En edes ehtinyt istua odottamaan kun tuli taas uusi hoitajatar ja otti kuvat. Ei koskenut.

Kello 11.00 oli sitten fysiatrin ryhmäluento. Kokonaista kaksi oli meitä sitä kuulemassa. Hän selitti, että on tärkeää hengittää leikkauksen jälkeen ja antoi ohjeita erilaisista tekniikoista. Samaten ihmeteltiin sairasvuoteelta nousua kyljen kautta. Näitä pitääkin harjoitella ennen leikkuriin menoa.

11.30 söimme ravintoterapeutin kanssa sellaisen annoksen kuin mitä syödään noin kuukausi leikkauksen jälkeen. Sille aterialle ei kyllä voi hurrata. Kaksi desilitraa soppaa oli meikäläisen annos. Jos en olisi ene-dieetillä, sellaisesta olisi tullut vain vihaiseksi. Tai no, tähän se on vaan totuttava. Se kaksi desiä ei todellakaan ole mikään suuren suuri annos. Aionkin sitten leikkauksen jälkeen ottaa käyttöön oivan niksin syömisessä. Syön ruokani teelusikalla. Tuntuupahan edes isommalta se määrä.

Ruokalasta sitten suunnistin K4-osastolle. Siellä pääsin oitis sairaanhoitajan pakeille, joka kertoi kaiken olennaisen leikkauspäivästä. Antoi samalla piikin pistettäväksi kotona leikkuasta edeltävänä iltana. Lääkekapselin ja purkillisen sitruunanmakuista sokerilientä sain myös mukaan. Verenpaine oli kohdallaan ja jalasta otettiin mitat, jotta osastolla on valmiiksi puristavat sukat.

Pienen odottelun jälkeen juttelin kirurgin, itse asiassa kahden kirurgin , kanssa. Kerrattiin leikkausjuttuja. Kysyin, että saanko mukaani sen mahalaukun osan, joka poistetaan. Lääkäri kauhistui ajatusta ja purskahti nauruun. Mahalaukun rippeet kuulema annetaan patologille, joka niitä tutkittuaan ja käänneltyään syöttää ne kylän koirille.

Kirurgin pakeilta minut otti huomaansa anestesialääkäri. Hän selvitteli, että miten saa minut unten maille leikkausen ajaksi. Ei luvannut laulaa kuitenkaan tuutulaulua vaan ihan jollakin tainnuttavalla nesteellä minut huumaa.

Näin siis tänään. Vajaa kaksi viikkoa ene-dieettiä ja sitten viikko puolieneä. Silloin onkin vuorossa kirurgin veitsi ja tongit.

Voi Mies220 - kiitos hulvattoman hauskasta ja silti asiapitoisesta raportistasi, sitä oli ilo lukea . Todella mahtavaa, että asiat rullaavat eteenpäin ja sinunkin odotusaikasi palkitaan. Tsemppiä leikkaukseen ja pikaista toipumista sulle!

Näitä sun kirjoituksia on tosiaan hauska lukea! Ja parasta kaikesta, huumorin ohella tulee hyvää tietoa. Toivottavasti jaksat jatkaa samaan malliin meidän kaikkien iloksi. Tsemppiä eneilyyn ja onnea leikkuriin!

...kiitos "Mies220", kivasti kirjoitat tästä meidän kaikkien yhteisestä asiasta.
- sen verran tähän, että minullahan tuo uniapnea todettiin jo 1989 ja tuo CPAP-laite eli "turbo" on ollut petikaverina siitä asti. ( CPAP=Continuous Positive Airway Pressure). Mulle turbo oli olennainen apu, kun 1993 laihduin... Sain sen ja laihtumisen myötä uuden elämän.
Mutta kuten historia osoittaa, niin en ihan ole onnistunut pitämään siitä kiinni: kilojen kurissapito ei minulla pitkän päälle onnistunut. Tuo "turbo" on edelleen käytössä ja ne on kyllä kehittyneet aika paljon vuosien myötä. Saa nähdä mitä tämä ensi viikon GBP leikkaus vaikuttaa tuohon uniapneaan - ilmeisesti ainakin laitetta pitää säätää... osahan voi siitä kokonaan tämän leikkauksen avulla luopua!

BLOCCOn ja Mies220n leikkaukset lähestyvät hurjaa vauhtia. Tsemppiä niihin minultakin!!

No niin, aika kuluu ihan liian nopeasti. Huomenissa tähän aikaan pitäisi leikkauksen olla suurin piirtein ohitse.

Perjantaina soittelin Peijaksesta hoitaja ja antoi viime hetken ohjeet. Muistutti, että piikki pitää pistää tänä iltana kahdeksalta ja samalla syödä pilleri tuosta pussista, jonka sain mukaan siellä käydessäni. Saa nähdä, miten onnistun nielemään ja pistämään yhtaikaa. Puolenyön jälkeen ei enää saa syödä tai juoda mitään muuta kuin aamulla aamupalaksi tuollaisen mehupurkin, jonka ne antoivat edellisellä kerralla mukaan. Jotain ravintoliuosta se kai on. Tuskin saa Prismasta, en ainakaan ole nähnyt. Rinta- ja mahakarvoja ei kuulema saa itse ajella, vaikka sellainen saattaisi käydä mielessä. Huolehtivat kuulema siellä siitä. Suihkussa kehotti myös käymään edellisenä iltana ja pesemään taipeet ja navan erityisen huolellisesti.

Huomenna show sitten alkaa verikokeella ja punnituksella. Kerron sitten kotiuduttuani kaikki likaiset yksityiskohdat, jotka satun muistamaan.

Onnea ja enkeleitä leikkuuseen

Hienoa, äkkiä tämä aika tosiaan menee - minulla on leikkauksesta jo 11 päivää.
Olet varmaan nopeammin nyt leikkauksessa kuin olisit ollut jos olisit päätynyt TAYSiin, vaikka hyvin ne sielläkin leikkasi.

Pidä edelleen maltti sen "viimeisen aterian" kanssa, sillä jos ahtaa leikkauksen attona liikaa, on leikkauksen jälkeen pahoinvointia enemmän.
Tuo edellisillan suihkuun/saunaan komento johtuu siitä, että pelkäävät ihon olevan liian kuivaa jos sen hinkkaaminen on jätetty viime tippaan.
Jos sulla on jo se CPAP kotikäytössä, niin kai pyysivät ottamaan "turbon" mukaan? Ainakin TAYSissa käytetään omia laitteita.
Tosin ei sitä heräämössä ainakaan mun naamalla ollut, mutta siellä puukkokeikalla kai käytetäänkin muita maskeja...
Minua leikkaavalla lääkärillä on ilmeisesti eläinlääkärikokemusta, sillä pallean karvapeite on ihan koskematta ja siitä "turkin" läpi on operoitu. Siistit viisi puukon pistohaavaa (20 - 25 mm) sulattelevat parhaillaan noita tikkejä...
Ei muuta kuin onnea ja tsemppiä sekä varjelusta matkaan!
Olet ammattilaisten käsissä...
Odotamme mielenkiinolla raporttiasi kunhan tokenet...mutta ota rauhallisesti!

Ei ne minunkaan vatsaturkkia virittäneet Peijaksessa mitenkään. Turkkeineen päivineen tähystivät. Se on muuten sitten se turkki vuoden päästä paljon tuuheamman näköinen kun sama karvamäärä on pienemmällä pinta-alalla Tsemppiä huomiseen!

(Tässä vähän ÄIJÄFOORUMIA: Tätä ei ole pakko naisten lukea- muutoin kuin omalla vastuulla)
Turkin tuuheus tuossa jo selvisikin, jäädään odottamaan josko kotieläimiä kaipaavat lapset tai edes vaimo joskus silittelisi...
En malta olla kysymättä sitä, että miten miehillä on jäänyt nahka roikkumaan. JOJOilussani on painonpudotus pysynyt joka kerta korkeintaan 50 kilossa ja ainakaan niiden jälkeen ei nuorempana jäänyt roikkoja. Miten nyt kun yritän 70 - 80 kiloa kokonaispudotukseksi tuolta maksimissan 164 painosta, niin roikkuuko allit vai pelkästään pallit?
----------
P.S. tässä toivotavasti piristävää juttua leikkuuseen menevälle:
(alla oleva SE on sama mitä Mies 220 allekirjoituksessasi etsit)
Taannoin, kun paino putosi tuonne 130 kg pintaan niin minä jo kerran suihkun jälkeen hihkaisin vaimolle, että SE tai siis SEN pää näkyy
- mutta vaimo tuli löylyhuoneen puolelta ja sanoi, jotta kato nyt vähän tarkemmin - sulla on pullahtanut napatyrä ulos napakuopasta.

Kun sairaalassa leikkauksen jälkeen kysyin fysioterapeutilta erilaisten varoaikojen pituuksia, niin kysyin myös, jotta kuinka pian GBP-leikattu äijä voi hoitaa n.k. aviollisia velvollisuuksia. Sain vastaukseksi, että ota tuosta itse arvio, että kun et saa viikkoon ajaa autoa, kolmeen viikkoon nostaa 5 kg enempää painoa ja muutenkin pitäisi välttää turhia ponnisteluja ja rytkäytyksiä, mutta muuten vaikka heti kotiin päästyäsi....
Tällaiset ohjeet TAYSista, mitenkähän muualla?

edelleen tsemppiä...