Puoliintumisaika

Terve kaikille!

Tällä palstalla ei tunnu olevan mikään joukon roiskem miehistä, joten kannetaanpa oma korsi kekoon.

Nyt kun tässä käydään viidettäkymmentä ja punnitsemiseen tarvitsee kaksi vaakaa, on tullut aika taas laihtua. Viime marraskuussa pyysin lääkäriltä lähetteen keskussairaalan tohtorille, joka sitten ehkä päättäisi suolistetaanko meikäläinen vai ei. Nyt asia on edennyt siihenmalliin, että kaksi viikkoa sitten aloitin ENE-dieetin. Mikään uusi asia ei kyseinen soppakuuri ole, sillä pari vuotta sitten tiputin kahdessa kuukaudessa kolmekymmentä kiloa. No nehän toki tulivat takaisin korkojen kera, kun palasin suruttomaan mässäilyyn.

Seuraavaksi on edessä ravintoterapeutin katselmus reilun viikon päästä. Koska tähän mennessä on jo viisitoista kiloa kadonnut niin oletan, että parin sadan kilon hujakoissa silloin pyöritään. Siitä viikko ja kallonkutistaja yrittää tutkailla lanttuani, josko sieltä löytyis jokin este tai puolto leikkaukselle. Kesäkuussa on varattu aika sille tohtorille, joka lopullisen päätöksen leikkauksesta tekee. Ai niin, tähän mennessä siis on treffattu lääkärin sijainen, verikokeitten ottaja, ravintoterapeutti ja keuhkoröngtenkuvaaja.

Ravintoterapeutti saattaa kyllä moittia meikäläistä sillä en ole ihan piirustusten mukaan tätä noudattanut. Kuusi pussia päivässä tuntuu ylivoimaiselta sekä määrällisesti että taloudellisesti. Siksipä olen siitä vähän luistanut ja korvannut muutaman pussin kananmunilla, porsaan lihalla, nakilla tai jopa lusikallisella riisipuuroa. Ketoosi on kuitenkin dieetin alusta alkaen pysynyt syvänä. Luulisi niitä vitamiineja ja hivenaineita olevan tässä ruhossa jo ennestään jonkin verran, joten jatkossakin aion vältellä niitä.

Nälkä ei ole lainkaan, siis fyysinen nälkä. Mutta himo ruokaan on säilynyt. Sujuvasti katson vesi kielellä kaikki televison kokkiohjelmat ja luen postiluukusta tulevat ruokamainokset. Pieni itsensä kiduttaminen on aina paikallaan.

Niin, kehutaan vielä sen verran, että vaikka painoa siunaantui 220 kiloa veriarvot ovat olleet aina kunnossa. Verenpainetta on toki ollut ja kunto luvattoman heikko. Liitännäissairauksia ei onneksi ole ja niveletkin vielä suht hyvässä kunnossa.

Tässä tarinaa alkajaisiksi. Saa kommentoida, moittia ja kehua. Pyrin kertoilemaan kuulumisia myös jatkossa kun ei tässä syömiseenkään enää niin paljon aikaa mene.

Tervetuloa joukkoon!!
Tsemppiä pudotukseen!Toivottavasti vimosen kerran laihdutellaan ja puolikkaaksi haluaisin minäkin..Vuoden päästä toivottaasti ollaan jo ihan erinäköisiä ja ennen kaikkea entistä terveempiä

Tervetuloa etsimään kadonnutta, vähän alkaa jo pilkottaa.

Tervetuloa joukkoon

Tervetuloa metsästäjä!

Tervetuloa minunkin puolestani ja metsästysonnea!

Hihih..hiukka piti hymyillä tulle allekirjoituksellesi Mahtavaa matkaa sinulle ja onnea etsintöihin!

Tervetuloa joukkoon:)

Siististi lohkaistu, Teretulemas

Tuossa edellisessä viestissä kehuin, että liitännäissairauksia ei ole. Mutta kyllä näistä läskeistä on muuta harmia riittänyt.

Sehän on selvä, että vaatteita tämän kokoiselle miehelle on vaikea löytää. Onneksi Vantaan Jumbossa törmäsin Dressmannin XL-liikkeeseen. Sieltä löytyi sentään jotain, nimensä veroinen se Jumbo. Pienihän tämä vaateongelma on, muut ongelmat on pahempia.

Läskit ovat jo sen verran poimuttuneet parissa kohdassa, että hankaumia on todella helppo saada. Vähän hikeä iholle ja suihku viivästyy niin jo alkaa iho punottaa. Pahimmillaan on mennyt vereslihalle, kohtalotoverit tietävät, että ei mikään mukava tunne. Sen ikävän tosiasian lisäksi, että pippeli ei enää ilman apukeinoja näy, on myös perseen pyyhkiminen hankalaa. Vaikka käsivarteni ovat pitkät kuin gorillalla, eivät ne riitä kiertämään ahteria. Onneksi jo vuosia ennen näitä ongelmia siirryin käyttämään bideetä. Huomattavasti parempi lopputulos kuin paperilla ikinä.

Turvavyö ei mene kiinni autossa, no ehkä jossain isommassa pirssissä mutta normiautossa ihan turha edes yrittää. Semmoinen turvatyyny on tuossa omasta takaa ettei muuta tarvitse. Lentokoneessa saa sellaisia jatkpaloja, ne on käteviä. Tuoleja ja jakkaroita saa varoa. Onneksi mahtuu vielä kahden käden sormiin hajotetut istuimet. No, jos sängyt lasketaan niin sitten menee jo yli. Patjat on tällä hetkellä tiukasti lattiaa vasten ihan siitä syystä, että tarpeeksi tukevaa sänkyä ei ole tullut vastaan.

Tulipas valitettua,ilmiselvää dieetin aiheuttamaa kireyttä. Kaksi vaakaani näytti molemmat aika tarkkaan sataa kiloa, eli eteen päin on menty. Keskiviikkona sitten selviää todellinnen pudotus. Jännittää se ravitsemusterapeutin vaa'alle astuminen varmaan yhtä paljon kuin Suurimmassa pudottajassa.


Jatkuu...kuten radiossa olen kuullut sanottavan.

Tuttua tarinaa, mulla samoja onkelmia jotka helpottaneet aikapaljon nyt 9,ssä kuukaudessa. Kyllä ne sinullakin helpottaa.

No niin, tänään poikkesin ravintoterapeutilla. Vaaka siellä väitti kivenkovaan painoksi 201 kiloa. Eli tuo oma kahden vaa'an systeemi antaa näköjään anteeksi muutaman kilon. Mutta eipä tuo haittaa, aika mukavasti on tämä kolme viikkoa mennyt ja paino tippunut kivuttomasti.

Ainoa mistä painon laskun oikeastaan huomaa on turvavyö autossa. Nyt sen saa kiinni kun oikein ahdistaa. Se onkin hyvä mittari, jota tulee käytettyä miltei joka päivä.

Kyselin myös uteliaisuuttani, että miten kauan leikkausta pitää odotella. Ravintoterapeutilla ei ollut tarkaa tietoa mutta hän arveli, että seuraavasta lääkärikäynnistä semmoinen 6-9 kuukautta. Eli ensi vuoden puolelle menisi. Huh huh! No toisaalta tuleepahan mietittyä tarkkaan tätä kuviota kun aikaa on. Leikkauspaikkana on kuulema joko Tampere tai Peijas. Pitää lääkäriltä kysellä, voiko siihen itse mitenkään vaikuttaa.

Kohta on tämä ENE-dieetti puolessa välissä ja tämän jälkeen sitten lasketaan kaloreita. Aika tuhdisti saa syödä ja silti pitäisi laihtua, väitti ravintohenkilö. No, sen näkee sitten.

Seuraava tapahtuma on ensi viikolla kallonkutistajan kanssa treffit. Mitähän sillekin sanoisi?

Mies 220. Kannattaa valita Peijas, jos saat vaikuttaa... Siellä ei ole juurikaan jonoja ja osaaminen huippuluokkaa!

Kallonkutistaja totesi ettei ole aihetta lisätutkimuksiin, vaikka väitin, että suurin osa tuttavisti vannoo, että hullu olen. Koko tapaaminen oli ohi alle kymmenessä minuutissa. Hieman pettynyt olin, koska vastaanotto tilassa ei ollut edes sohvaa mille rötkähtää.

Seuraavaksi onkin sitten vuorossa se lääkäri, joka päättää leikkauksesta. Kuudes kuudetta on päivämäärä. Ilmeisesti sen jälkeen tutkitaan, voiko fysiikan puolesta leikata. Tai no, huomiseksi ennustavat maailmanloppu, olisikohan se hyvä syy livetä dieetiltä.

Ei se maailmanloppukaan ole riittävä syy livetä dieetistä

Onnea matkaan ja ihanan itseironinen tapa kirjoittaa sulla. Hymy tuli huulille jokasita viestiäsi lukiessa. Määtykkään! Ei pidä ottaa elämää liian raskaasti.

Ai niin, onnea metsästykseen! Luulenpa, että vuosi leikkauksesta niin painosi numerot on jos täysin toisenlaisessa järjestyksessä!

Ei mitään tekosyitä lipsua. Nopeammin löytyy perhejalokivet, kun on tiukkana.

Täällähän on mies, joka melkein yltää minun aloituskokooni, vaikka ei ihan.

Mukava tapa Sinulla on kirjoitella. Täytyy seurata tarkemmin matkaasi.
Minulla on ollut pitkä taival. Alkoi jo 4 v sitten, kun sain lähetteen työterveydestä. Todennäköisesti paino oli n. 250-260 kg. Ensimmäinen virallinen punnitus oli syyskuussa 2007, jolloin paino oli 223 ja siitä käskettiin laihduttaa 50 kg, ennenkuin aloitetaan leikkauspuheita vakavasti ottamaan. Tuli BIB-palloa avuksi ja maaliskuussa 2009 Sleeve. 30.11.10 leikattiin Duodenal Switch. Virallisesti on painoa pudonnut nyt 92 kg ja ehkä 20-30 kg enemmän epävirallisesti. Vielä kun saisi 40 kg pois, niin sitten aloitettaisiin jo miettiä roikkoleikkauksia. Kirurgi tuumasi juuri eilen, että nahkoja minulta lähtee ainakin 10 kg vielä.

Onnea taipaleellesi.

Sit siusta jää vaan SIRU jäljelle.

Tänään poikkesin sitten lääkärillä. Taas uusi ihminen kyseli ne kaikki samat kysymykset, mitä on ennenkin kysytty. Olisi pitänyt ensimmäisellä kerralla ottaa nauhuri mukaan niin voisi aina laittaa nauhan pyörimään ja sanoa, että kuuntele tuosta.
No,tällä kertaa sitten sitten lopputulos oli se, että odottelen aikaa ylävatsan ultraääneen ja sen jälkeen joudun nieleskelemään kameran ja pihdit. Lisäboonuksena lääkäri lähetti meikäläisen uniapneatutkimuksiin, jotan odottelen kutsua sieltäkin.
Mhalaukun tähystykseen odotteluun menee kai pari kuukautta ja siten saan valita Peijaksen ja Tampereen väliltä.

Eli tiedossa on muutama tutkimus ja sitten taas lekuriin. Sitä odotellessa vedän tämän enedieetin loppuun ja sen jälkeen alkaa raivoisa kalorien laskenta.

Tsemppiä ene-dieetin jatkoon! Kiva kun olet löytänyt tänne palstalle, todella mukavasti sulla on tuo kirjoitustaito hallussa, tekstejäsi on nautinnollista ja hauska lukea, vaikka asia itsessään ei ole aina niin hauska, sympatiat on puolellasi. Upeaa että olet nyt tällä tiellä, uskon, että kaikki kadonnut palaa vielä elämääsi ja elämä tulee helpottumaan monin tavoin sitten kun saat painosi alaspäin - toivottavasti pääset leikkaukseen ja saat siitä pysyvän avun.

No niin, nyt on pussikeitot vähäksi aikaa syöty. Johan noihin kyllästyikin ja loppuvaiheessa enedieettiä lipsuin kananmuniin, sipuliin ja päivittäiseen nakkiin. Loppusaldoksi ravitsemusterapeutin vaaka näytti 27 kilon pudotusta aloituspainoon.

Siinä kun istuin ravitsemusterapeutin huoneessa niin oveen koputettiin. Siellä oli pariskunta, joka halusi mittaa miehestä. Pyörätuolilla liikkuvan miehen painoksi vaaka ilmoitti 224 kiloa. Se on muuten saman verran, mitä meikäläisen kaksoisvaakatutkkimus antoi tulokseksi viime jouluna. Taisi olla kohtalotoveri tämä kyseinen herra, harmi ettei voinut siinä kesken istunnon ruveta häntä kuulustelemaan.

Nyt tuli ajat sitten seuraaviin tutkimuksiin. Ultraääntä otetaan heti ensi kuun alussa ja kamera niellään kuukauden päästä. Sitten elokuun alkuun oli laitettu lääkärin soittoaika, joten silloin kai hänkertoo näitten tutkimusten tuloksen ja rupeaa utelemaan halujani leikkauspaikaksi. Olen nyt kallistumassa Peijaksen puoleen kun sinne on lyhyempi matka ja olen tainnut siellä kerran käydä. Eli hyvät ja oivalliset syyt sairaalan valintaan.

Nyt elo jatkuu kaloreita laskien ja vaakaa tarkkaillen. Ei passaa ainakaan päästää piiruakaan nousemaan painoa. Parempi vain, jos saisi sen vielä tästä laskemaan. Seuraavana tavoitteena on päästä mittaamaan paino yhdellä vaa'alla eli reilusti toistakymmentä kiloa edessä taakse jätettävänä.

Moro!

Montako viikkoa eneilit sen -27 kg? Mulla lähti aikoinaan 10 viikon aikan joku reilu 30 kg. Hyvä eneilytulos kertoo että aineenvaihdunta toimii ja keho polttaa paljon energiaa. Eipä ole sitten mitään jossiteltavaa sen suhteen, vaan kun tietää miten paljon syö niin tietää myös mikä se väistämätön tulos on. Toimii molempiin suuntiin. Sain vaikutelman sun kirjoituksista että tiedät missä vika on etkä huijaa itseäsi sen suhteen. Pystyt erottamaan fyysisen nälän ja mieliteon, ja se on kullanarvoinen taito jatkotaistelussa. Koita vaan saada painoa pois pikkuhiljaa ennen leikkausta. Aina parempi lähtökohta ja lopullinen tulos sitten hieman lähempänä. Minä en eneillyt ennen leikkausta vaan tiputin painoa -15 kg 12 viikossa 2000 kcal dieetillä joka ei ollut liiian tiukka ja mahdoton. Paljon lihaa ja proteiinia kun vetää niin nälkä pysyy siedettävänä noilla kaloreilla. Suosittelen muuten Atrian kalkkunanakkeja. Paketissa (10 kpl) on vain 280 kcal mutta 36g proteiinia. its eolen pyrkinyt syämään vähintään 100g proteiinia päivittäin nyt jo kohta 2 vuoden ajan. Kananmunia menee myöskin 4-6 kpl päivässä.

No niin, tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Muutama kilo on tullut lisää liian löysän dieetin johdosta mutta kukapa sitä nyt koko kesää itseään kiusaa. Elimakkaraa on mennyt eneilyn jälkeen yli kulutuksen Ja kunkulutus onkova, niin on sitä makkaraakin mennyt.

Mutta edistystä on tapahtunut. Ultraäänessä tiedustelin lääkäriltä, että onko sieltä tyttö vai poika tulossa mutta vastaus oli kielteinen. Sisuskalut olivat kuulema osapuilleen oikeian kokoisia ja lähestulkoon siellä missä pitikin. Leikkaukseen ei sen puoleen kuulema ollut estettä.

Gastroskopiassa olin toissa päivänä. Siitä onkin syytä laittaa tarkka kuvaus, että toisetkin tietävät mitä on edessä ja itse muistaa ensi viikollakin mitä tuli koettua.

Näin se meni. Olin sairaalan odotusaulassa jo 10.10 vaikka aika oli 10.30. Tuskin ehdin istua tuoliin kun sairaanhoitaja jo huuteli nimeä. Marsiin hoiturin perässä toimenpidehuoneeseen. Siellä odotti lääkäri ja oven molemmilta puolilta käteeni tarttui kaksi väkivahvaa miespuolista hoitajaa. He kellistivät minut pöydälle ja sitoivat kiinni ja tunkivat paloletkua muistuttavan härvelin nieluuni. Eikun eikun...

Niin, siis toimenpidehuoneessa oli toinenkin hoitajar ja mieslääkäri. Tyhjensin taskuni sivupöydälle ja istuin toimenpidepöydälle. Ensimmäiseksi sain pienen alkudrinkin. Siinä oli kuulema vauvojen ilmavaivalääkettä, jonka tarkoitus oli hillitä vatsassa tapahtuvaa vaahtoamista. Sen jälkeen nieluun ruiskutettiin suihkepullolla puudutusainetta. Pahan makuista mutta nielu puutui kuten myös kieli, posket ja huulet. Nielu puutuneena nieleminen tuntui aika omituiselta.

Seuraavaksi olkapäälleni asettiin kuolalappu ja kellistyin makaamaan pöydälle. Ihmetykseni oli kova, kun lääkäri pyysi painamaan leuan rintaan. Täysin vastoin miekannielentäoppikirjaa. Hampaitten väliin sain holkin, jota purra. Siinä oli sellainen isohkon kynän mentävä reikä. Lääkäri tuli ihan viereen ja katosta laskeutui vekotin. Musta johto joka lähestyi suutani. Siinä vaiheessa laitoin silmät kiinni. Hoitaja kehotti hengittämään nenän kautta ja tunsin kun jotain työntyi suuhun. Kehotus nielaista ja siellä se sitten olikin jo mahassa se kameravekotin. Kurkussa tuntui aika ikävältä ja välillä tunsi kun mahassa möyri jokin vieras olio. Muutaman kerran oksennusrefleksi yllätti ja nielaisinkin pari kertaa, vaikka hoitaja kehotti välttämään sitä. Sittenb putki vedettiin pois ja sain pyyhkiä kuolat naamalta.

Aika tuntui kuluvan hitaasti, vaikka todellisuudessa putki ei ollut mahassa kuin ehkä pari kolme minuuttia. Kokonaisuudessaan koko sairaalareissuun autosta autolle ei mennyt kuin kymmenen minuuttia. Eikä se ollut niin paha homma kuin kuvittelin, ei lähellekään. Mutta ei siihen hommaan kuitenkaan ihan joka päivä viitsisi ryhtyä. Sanotaanko samaa luokkaa epämiellyttävyystasolla kuin hammaskiven poisto.

Nyt sitten seuraavaksi tutkitaan uniapneaa ja odotellaan lääkärin soittoa.

Ai niin, Kimbylle tiedoksi, että eneily kesti kaksi kuukautta, tosin löysästi lopuksi.

Ei hymyilemättä voi lukea Mies220 sun kirjotuksia

Kun olet käyny lekurissa etc niin mitä leikkausta ne on sulle ehdottanu? Onko sinulle sanottu että pitää tietyn verran pudottaa painoa ennen leikkausta niin kun ne mulle sanoo? Itsellä saman verran painoa...

Onnea ja tsemiä sun taipaleelle!!

ihanaa kun palstalla on huumorintajuisia ihmisiä huumori on paras kukka vai miten se sanonta menikään
Itsekkin repesin kun luin tota...Siellä odotti lääkäri ja oven molemmilta puolilta käteeni tarttui kaksi väkivahvaa miespuolista hoitajaa. He kellistivät minut pöydälle ja sitoivat kiinni ja tunkivat paloletkua muistuttavan härvelin nieluuni. Eikun eikun...