Rosmariinin matkassa

Terkut täält sairaalast. Leikkaus onnistui hienosti. Pientä kipuilua on, mut kipulääkkeitä onneks saa. Kerron lisää ku pääsen kotiin.

Hieno kuulla Rossu, että kaikki meni mallikkaasti. Lisäselvityksiä maltilla odotellaan!

JEE!

Tässä miun leikkauspäivä tarinani...

Maanantai aamuna heräsin puol kuus ja join sairaalasta saamani mustaherukkatehojuoman. Kävin suihkus ja vedin ihqut stay up –sukat jalkaani estämään veritulppia.

Sairaalalla olimme klo 8.30 ja kohta hoitaja johdatti minut ja mieheni huoneeseen jossa sain kivan sairaalan virkapuvun ylleni. (Voi et ne kuteet o karmivat!) Huonees oli muutama mukava löhötuoli, telkkari ja sairaalansänky. Huoneessa aika meni nopeesti, vaikka en oikeen pystynyt keskittymään lehtiin enkä telkkarin tarjontaan. Sairaanhoitaja kävi aina välillä moikkaamassa ja juttelemassa mukavia. Mie puolestani kävin vähä väliä ”hätäpissillä”.

Sairaanhoitaja tuli jälleen huoneeseen kello 10.40 ja kertoi leikkausalista tulleen puhelun, jonka johdosta hän sai luvan antaa miulle esilääkityksen; kipulääkkeen ja Diapamia. Jännitys tiivistyi…

Kirurgi saapui tapaamaan kello 11. Erittäin lyhyt ja asiallinen käynti. ”Kohta nähdään leikkaussalissa” hän sanoi lähtiessään.

Taas tuntui, että pitää käydä ”hätäpissillä”. Mistä sitä nyt oikeen riitti, kun en ollut saanut juoda kun sen 200ml tehojuoman aamutuimaan…?? Aukaistessani huoneen näin käytävän vastakkaisessa huoneessa sairaanhoitajan ja kolme leikkaussalihoitajaa. Taitaa olla menoa ny… Kerkesin kuitenkin käydä vessassa ja palata takaisin huoneeseen, kun sairaanhoitaja tuli sanomaan, että nyt sinuu tultiin hakemaan… Se on menoa sit. Olin yllättävän rauhallinen.

Leikkausalihoitaja kysyi minulta, että jaksanko kävellä leikkaussaliin. Voisin vaikka juosta… No, miehelle viel hali. Sit käytävää pitkin kohti hissiä, sillä kerros ylemmäks ja kävelyä leikkaussalien ovelle.

Leikkausalini oli viel kahden kulman takana, joten sinne oli melkoinen matka. Leikkausali oli aika iso ja vempaimia siellä täällä. Minulle sanottiin, että kiipeä kapealle vuoteelle. Siihen päästyäni vuoteeseen liitettiin käsille omat ulokkeet ja jalkapohjien alle tuet. Samalla jalkoja hieman levitettiin ja laitettiin monilla turvavoillä kiinni vuoteeseen. Lääkintävahtimestari kysyi, että miltä tuntuu. Vastasin että omituiselta. Kaikki vähän hymähtivät ja kysin sitten, että mikä olisi ollut oikea vastaus? No tuo vastaus oli ihan hyvä. Lähinnä tarkoitin että onko sinulla hyvä ja rento olo siinä. Joo.

Otsaani hiottiin hiomapaperilla ja totesinkin siihen, että kasvokuorinnankin saa näköjään samalla… Samalla hoitaja yritti laittaa vasempaan käteeni kanyyliä, mutta vereni oli paennut käsistäni. Nukutuslääkäri laittoi kanyylin sitten vasempaan kyynärvarteen kello 12.05. Sain happimaskin. Samal nukutuslääkäri sanoi, että kohta nukahdat… Leikkaukseni kesti 1h45min.

Viiden hujakoilla heräsit sit kunnolla. Pahoinvointia ei ollut. Jälkeenpäin papereista sain lukea, että olin hereillä puoli neljä. Tuolloin miulta oli kysytty kivun taso 0-10 ja olin vastannut 3. Ei mitään hajua vastauksen antamisesta.

Puoli seiskan jälkeen pääsin osastolle. Siel oli mehua ja kulauksen otettuani tuli huono olo ja hoitaja vaihtoi mehun vedeksi. Sitä sitten hörpin pitkin iltaa ja tuntui hyvältä. Lisäksi pyysin ”sitruunatikkuja” joilla sain kostutettua suuni.

Ensimmäistä kertaa lähtiessäni vessaan tippatelineen kanssa niin oli vähän huippaava olo.

Yöllä nukuin puolen tunnin tai tunnin pätkis. Yö tuntui tooosi pitkältä.

Puol kuus kävivät mittaamassa verenpaineen ja sokerit. Seiskalt vampyyri pyrähti hakemaan verta ja koht sit tultiinkin jo kysymään että mitähän sais olla aamiaiseksi… Sain sitten velliä ja tehojuomaa. Lounaalla porkkanasosekeittoa ja tehojuomaa. Päiväkahvilla tehojuomaa. Päivällisellä lohisosekeittoa ja persikkasosejälkkäriä. Iltapalal tehojuomaa.

Toisen yön nukuin huomattavasti paremmin. Taas samat rutiinit ku eka aamuna. Verenpainemittaukset, Vampyyrin visiitti ja aamiaiskysely. Otin aamiaiseks sit velliä ja mansikkakiisseliä.

Lääkärikierrolla sain luvan poistua iltapäivällä ja luovuttaa sairaalan virka-asun pois. Sairauslomaa kokonainen kuukausi.

Opettelua tämä syöminen viel on.

Kiitoksia mukavasta jutusta .Kuukausi vielä odotettavaa´, niin saan minäkin pikkumahan

Taisit päästä aika kivuttomasti leikkauksesta! Syöminen on vieläkin vähän hankalaa. Kun alkaa parantuu, niin tulee välillä syötyy liian nopeasti.

Tosi kivuttomasti pääsin tosiaan täst leikkauksest. Miulla tais hiilidioksiidit häipyä pään kautta, sillä pientä päänsärkyä on ollut muutamana päivänä. Hartiakivuista varoteltiin, mut niist en tiedä mitään.

Syöminen on viel hakuses. Tuntuu et vuorokausi ei riitä syömisiin ja juomisiin. Nyt ku oon kaks yötä ollu kotona ni olen yösyöpötelly ja -juopotellu. Aina ku oon heränny ni olen hörpänny laimeeta mehuu tai marjakiisseliä.

Ihanaa Rosmariini ko eulla on menny niin hyvin !!! Toivottavasti itelläki mennee sitte hyvin, eikä tule mithän komplikaatioita.

Joo, tuntuu et vähä liianki hyvi o menny. Toivotaan et kaik o jatkossakii hyvi.

Ja tsemppii siule Milja ko siu leikkuuaika koittaa! Kaik menee siulkii hyvi kunhan noudatat annettuja ohjeita ennen leikkuuta.

Heips! Joo se varmasti onki kaiken a ja o että noudattaa annettuja ohjeita ennen ja jälkeen leikkauksen , kiitos tsempeistä

Kiitos R kertomuksesta. Kun luin sun leikkaustarinaa,mua rupes ihan älyttömästi jännittämään. Ihan kuin olisin itse tuossa ollut mukana. Vaikka mulla ei ole päivämääristä mitään tietoa. Kuullosti sun tapauksessa helpolta jutulta, mutta onhan noita hurjia juttujakin ollut. No, omalle kohdalle ei voi tietää mitä tapahtuu. Kaikkea hyvää jatkossakin!

^Kiitos! Tuulahdus, se on mentävä sillä periaatteella et kaik menee hyvin. Jos alkaa etukäteen pelkäämään et mikä menee vikaan ni siit ei hyvää seuraa. Ja Joensuus on hyvät kirurgit jotka tekevät siistiä jälkeä!

Huomenna tulee kaks viikkoa siitä kun sain uuden elämän.

Alkuunsa syöminen vaati oman huomionsa kun ei ollut nälkä. Kellosta katoin, että milloin pitäisi taas syödä ja katon vieläkin... Ja ne annoskoot ovat todella kirppukokoa. Ei sitä uskonut ennenku ite koki, että miten vähän ruokaa uppoaa uuteen mahaan. Kipuja ei ole ollut ja olenkin nyt jättänyt kipulääkkettä vähemmälle eli otan enää yöksi...

Painoa on lähtenyt leikkauksesta nyt reilu viisi kiloa.

Vitsailin miehelle, kun sillä kurni maha ni tokasin, et siul ku o viel tuo vanha-aikane maha ni se kurnii tyhjyyttään, mut miul ko o tää viimisin versio ni tää kurnii vaa sillo ku se o täys.

Vaikuttaa menevän hienosti!! Onnittelut uudesta elämästä!

Aika tarkkaan kolme viikkoa sitten tällä kellonlyömällä mie kävelin kohti leikkaussalia... En osannu jännittää. Nyt kolme viikkoa myöhemmin viiden reijän kohdalla on rupia ja vähän sulamatonta ompelulankaa...

Syömiset sujuu hyvin, hiiren annoksia syöden. Sitä kun laittaa ruuan leipälautaselle niin saa melkeen koko lautasellisen ruokaa. Makuaistin muutoksista sen verran, että uunissa haudutettu lohi ei maistu enää niin hyvälle ku ennen.

Pääasiallisesti syön pro jugurtteja, rahkaa, kasvisose- ja pinaattikeittoa, munakokkelia, maksalaatikkoa, lanttulaatikkoa, lihapullia, perunamuussia, näkkäriä, lasten hedelmäsoseita, juustoa ja löytyy kaapista vielä myös apteekin proteiinitehojuomaa. Näillä mennään...

Päivälleen kuukaus sitten sain nykyaikaisen, "äänimerkillä" varustetun pikkuruisen mahan.

Ruoka maistuu, pahaa oloa en ole kokenut vielä kertaakaan. Kokolihapihvi ja kana on viel kokeilematta. Pizzaakin kokeilin tänään varovasti pienen palan mut ei se ole enää miu herkkua. Voin olla ilmankin.

Herkuista olen kokeillut jäätelöä (jäätelötikusta puolet) ja pienen lakupötkön hitaasti syöden. Ei miun "herkkuhimo" ole mihinkään kadonnut mut nyt vaan riittää huomattavasti pienempi määrä.

Tänään kävin tapamassa miut leikanneen kirurgin. Mukava tapaaminen. Hänen mukaansa Itä-Suomalaiset eivät ole viel hakeutuneet niin paljon leikkaukseen, mitä olisi tarvetta. Johtuuko se siitä, että rakastamme ruokaa ja haluamme nauttia siitä suurin määrin vai eikö leikkauksen tuomista hyvistä puolista olla viel tietosia...?? Nooh, oli miten oli ni mie ainakii olen tyytyväinen tähän projektiin!

Hienoa, hienoa, että on hienoa! Onnittelut "äänimerkistä", varmasti hyödyllinen tuollainen "hälytin" . Miten vaikea onkaan käsittää tuota, miltä se tuntuu ja että MINULAKIN voi joku "äänimerkki"??? rajoittaa- ja ohjata syömistä..... sitten joskus. Minä en vaan pysty kuvittelemaan tuota. Mahtaako leikatut muistaa tätä tietämättömyyden mysteeristä tunnetta??? Miten tuon kaiken saisi meikäläisille jakeluun??!?

Mie nauroin joskus miu kaverille, joka sai mahaansa äänimerkin... mut en naura enää. On se vaan niin kätevä. Leikkaamattomil ku se äänimerkki toimii vain siin tilantees ku o nälkä.

Kirurgille eilen sanoin, et muut nauraa miule ku syön niin vähän kerral ja viel lounasta leipälautaselt. Siihen kirurgi sano, etteivät naura enää parin vuoden pääst!!

Huugibuugi, sie ymmärrät sen vasta sit ku siut o leikattu!! Miust oli ihan käsittämätöntä leikkauksen jälkeisenä aamuna, ku maha ei vetäny ku muutaman pikkulusikallisen velliä. Ja sit olit jo ihan täys. Ennen sai saman tunteen ku oli vetäny pizzaa puol pellilistä...

Kaks päivää töitä aherrettu viiden viikon sairausloman jälkeen. Kiva oli mennä takas töihin vaik vähän jännitti syömispuoli töis. Mut hyvin on sujunut. Koton jo mietin, et mitä otan evääks lounaalle ja välipalalle, merkkaan kellonajat paperille millo pitää syödä ja pistän paperin takataskuun. Juominen vaan tahtoo jäädä vähiin ja sit illal litkin koton light mehuu tai vettä ihan hulluna.

Mie oon ainakin toistaseks päässy tosi vähäl tän leikkauksen suhteen; ei kipuja, ei pahoinvointia. Ainoo merkki leikkauksest on viis arpee mahas ja ruokaa menee kerral 1,5-2dl. Oon onnellinen!

Ihanaa Rosmariini, olen niin onnellinen sinun puolesta ko sulla on menny niin hyvin

Upeeta!

Kiitos Milja! Kohta siekii pääset kokemaan tämän saman onnellisuuden tunteen... Positiivisella asenteella pääsee melko pitkälle.

Ja kiitos Huugibuugille kannustuksesta!!!

Ihanaa Rosmariini! haluan hiihtää samoja latuja...

Hih! No ainaskii ladut lähtee samast paikast... Siul päivä vaa lähenee...

Miul paino jumittaa. Röhän takia antibiootit syöty ja ny o kortisonikuuri pääl. Jospa kuurin jälkeen lähtis paino taas laskusuuntaan.