Rosmariinin matkassa

Kiitti Soile!

Tsemppiä!

Kiitti Jazzi!

Letku nielty ja siistiltä näytti sisuskalut...
Sitä kun asennoitu siihen, että se on ihan kauheeta, ni ei se lopulta niin kauheeta ollutkaan. Epämiellyttävää kylläkin. Hoitajat ja lekuri olivat aivan mahtavia tyyppejä.

Helico selviää parissa viikossa ja näyttää siltä, että ennen kesää ei ole mahdollisuutta päästä leikkuriin. No syksyllä sit kummiskin... Nyt pitää vaan pitää tää hyvä tsemppi päällä viel kesän yli.

Tsemppiä ja hienoa että gastro ohi! Nyt vaan aikaa odottelemaan ja sitten eneilyä Kaunista kevättä!

Kiitos Soile!

Toivottovasti tuo kevätkin saapuisi aurinkoineen. Tänään heittänyt taivaalta vettä, räntää ja lunta...

Sitä kun on sellainen tyyppi, että kaikki pitäisi tapahtua heti niin on jonkin verran vaatinut sisäistämistä, että en
pääsekkään leikkuriin ennen kesää. Mutta kun ajattelee tooosi positiivisesti niin leikataan minut kuitenkin ennen kesää...
Se vaan ei ole kesä 2012, vaan kesä 2013.

On jotenkin helpottava fiilis, kun on kaikki projektin "esteet" ylittänyt ja kirurgi on todennut minut leikkauskelpoiseksi.
Pussittelua en lue enää esteeksi. Kohti uutta elämää.

Niin se kesäkuukin pyörähti käyntiin...
Aina välillä mietin, että olenko oikealla tiellä, vai olisinko sittenkin pystynyt itsekurilla pääsemään pienempiin lukuihin ja pysynyt siellä... Tässä leikkausaikaa odotellessa olen kuitenkin päätynyt, että tämä valittu polku on se ainoa ja oikea vaihtoehto minulle! Ajatelkoot muut mitä lystäävät. Vuoden kuluttua olen jo huomattavasti pienempi minä.

Hyvä Rosmariini!!! Juuri noin!

Tässä menneellä viikolla käytiin miehen kanssa "Mäkiseltä" hakemassa pekonihamppariateriat ja tietoisesti siinä tuumailin, että tämä on sit viiminen pekoniateria. Sitä syödessäni mietin, että hyväähän se oli, mutta ei niin hyvää, että tekisi mieli sitä uudelleen ihan tässä lähitulevaisuudessa. En edes kuvittele, että söisin sitä koskaan enää. Ranskanperunatkaan ei oikeen säväyttänyt.

Joskus keväällä kävimme Amarillossa syömässä hamppariateriat. Sen syötyäni tuli samanlainen olo kun nyt. En tarvitse tätä enää koskaan!

Tiedän, ettei kaikista aterioista tarvitse kieltäytyä leikkauksen käytyä, mutta olen kokenut sen itselleni hyväksi, että ikäänkuin annan jäähyväiset tietyille aterioille. Pohdin mielessäni, että oliko tämä nyt niin hyvää, että tarvitsen tätä vielä uudelleen.

Tsemppaan tällälailla itsenäni tuleviin koitoksiin.

Tuo on hyvä neuvo, kiitos rosmariini. Samanlaisia ajatuksia on itsellänikin ollut viimeaikoina, jäähyväisiä.... Kuinkahan mausteisen ruuan kanssa? Kaitpa sitä kaikkea voi sitten jatkossa kohtuudella maistella.

Ole hyvä iceage100!

Mausteinen ruoka on todella hyvää... sen jäähyväisiä en ole vielä miettinytkään. Kohtuudella varmaan voi syödä.

Tänään iltapäivällä sairaalan jonohoitaja soitti ja ilmoitti leikkauspäivämääräksi 17.9. Iiks! Kääks!

Ei sitä viel ees ihan todeks usko. Mutta näillä mennään.

Onnittelut leikkuuajasta Rosmariini!!

Kiitos Elämä edessä!

Tänään kerroin leikkuustani esimiehelle ja hän totesi, et rohkee oot. Kannusti kovasti minua eteenpäin projektissani.

Muutamalle ihmiselle kerron viel, mut muuten ajattelin pitää matalaa profiilia. Katotaan sit muuttuuko mieli sen suhteen, kun muutosta alkaa näkyä.

Nyt vaan oottelen postia ravitsemusterapeutilta, että millon on aika mennä häntä tapaamaan. Jos ja kun 4 viikkoa täytyy pussitella niin pussittelu täytys alkaa muutaman viikon kuluttua... henkisesti oon siihen valmis.

Alkaa olemaan loppusuoralla odotus ja jonotus.
Tuntuu että itsellä tuo on ikuisuuden päässä!

Kyllä tämä projekti on kestänytkin... mutta leikkaus tulee ajallaan ja se on hyvää se. Välillä on tuntunut todella vaikealta jaksaa odottaa seuraavaa vaihetta. Vaihe vaiheeltahan tämä homma etenee.

Tällä palastalla huomaa, miten eri vauhdilla eri puolella suomea leikkauksia tehdään. Toiset pääsee suht nopeest leikkuriin, toiset joutuvat jonottamaan omaa vuoroaan vuosia. Joensuussa ei kuulemma ole vielä pitkiä jonoja mutta tuntuu, että leikkauksia ei tehdä sellasella tahdilla kun jossain muualla päin suomea tehdään.

Tsemppiä kaikille, kuka missäkin vaiheessa onkaan.

Eilen tuli kirje jossa oli aika ravitsemusterapeutille 20.8. Siitä taitaa alkaa sit eneily... ja sit siitä tasan neljän viikon kuluttua on se itse leikkaus.

Pikkuhiljaa alkaa kaikki käydä todeksi. Tähän asti se on ollut, että joskus sitten leikataan, vaikka toukokuussa olisin ollut jo valmiina. "Päiväkampakin" on jo kalenterin kulmaan tehty... Homma lähenee...

Sinulla on ollut yhtä pitkä tää projekti kuin minullakin. Tosin minut leikattii vähän aiemmin. Onnea eneilyyn!

Kiitos Leppis! Sie se sait hyvin kiloja pois jo ennen leikkuuta! Nostan siitä hattua.

Pitkä on projekti ollut, mutta olenpahan valmiina tulevaan kun on ollut aikaa käydä kaikkea läpi. Välillä kyllä tuntui, että eihän projekti etene ytään. Minun luonteellahan tämän olisi pitänyt tapahtua heti kun projektin alotin ja mielummin jo sitäkin aikaisemmin. Malttamaton kun olen...

Huomisesta kuuden viikon kuluttua se tapahtuu.

Kyllä paino tippuu alkuun leikkuun jälkeen. Mulla on lähtenyt jo 3,5 kg + sairaalassa tulleet kilot viikossa.

Oho! Ootko tehny suunnitelmaa, että missä ajassa saavutat minkäkin painoetapin?

Oon tyytyväinen, jos täs alus nyt lähtee reilu 10 kg suht haipakkaan. Sen jälkeen voi mun puolesta jo hidastuu, kunhan laihdun vielä lähelle tuota bmi 27 tän projektin aikana.

Ja siul vaan kilot putoo, huomasin tickeristä. Hienoa Leppis!

Huomenna tasan viis viikkoo leikkaukseen. Äkkiä nää päivät menee... koht huomaa makoilevansa sairaalas...