Gallupin tapaista tai muuten vaan keskustelua sitä mikä on tavoitteesi (kilomäärä tms) painon suhteen.

En tiedä onko vastaavaa topicia jo olemassa? Toivoisin keskustelua aikaiseksi mikäli mahdollista.

On ollut keskustelua ja kyselyä siitä paljonko on milläkin leikkausmenetelmällä saanut painoa pois.
Olisiko mahdollista keskustella siitä mikä on mahdollinen tavoite tai haave, mielikuva tulevasta minästä?
Sitten-kun- on saanut "projektinsa" valmiiksi?
Mikä kilomäärä on motivaattorisi, miten sen saat aikaiseksi, miten palkitset itsesi?
Millaisena näet itsesi, vaikka vuoden kuluttua?
Paljonko lähti/lähtee pelkän leikkauksen ansiosta, paljonko siihen lisää menetettyjä kiloja uuden elämäntavan ansiosta (liikunta, sali...)
Millaiseksi ihmiseksi kuvittelet itsesi kaiken tämän jälkeen? <-topiciin "jollen ole lihava, kuka minä olen?" viitaten. Muuttuuko kanssaihmisten suhteutuminen itseesi, miten luulet itse muuttuvasi?
Uskotko oman suhtautumisesi muuttuvan lihaviin ihmisiin?


Itse toivoisin hukkavani pysyvästi noin 40 (- 50) kiloa, paino nyt noin 113 kg.
Salilla alan käymään heti, kun tänne tuppukyläämme sellainen loppu vuodesta avataan. Aion palkita itseni "herkkupäivällä" jolloin syön, teen tms mitä ikinä haluan. Toki järkevässä mittakaavassa mutta kuitenkin.
Kuvittelisin ettei harvemmin tavatut tuttavat tunnista mikäli minustakin tulee puolikas kuin Tepasta. En usko muuttuvani kovinkaan paljoa, ehkä vaatteiden suhteen kyllä koska "kärsin" siitä ettei mikään joko näytä tai tunnu hyvältä.
En uskoisi itse muuttavani suhtautumista lihaviin ihmisiin koska kuulun heihin itsekin. Tämä tuli mieleeni asiasta, kun eräs tuttuni on laihduttanut 30 kg. Hän oli ennen mitä sydämellisin ihminen ja nykyään arvostelee lihavia aika rumastikin, jopa halveksuen.

Sana vapaa, toivottavasti joku edes jaksaisi vastata :D

Mulle riittäisi tuollainen 30 kilon pudotus. Saa nähdä onnistuneeko. Leikkaus tehty lokakuun 5. pvä, nyt painoa mennyt alaspäin 3kg. Ei siis mitenkään huimasti. En tiedä missä mahdollisesti menee vikaan, mutta suunta kuitenkin hiljalleen alaspäin. Paino tosin tippui Enellä rivakampaa tahtia kuin nyt.

Päällimmäisenä toiveena Diabeteksen ehkäisy. Arvot alkaneet nousta ja haima rasvoittunut. Sieltähän se sokeritauti tulee kolkutellen, jollei painoa saa alaspäin reilusti ja asioita kuntoon.

Pientähän minusta ei saa tekemälläkään, mutta 80 kilon tavoite lienee realistinen. Toivossa on hyvä elää.

Tavoite alkaa olla saavutettu tai ollaan jo se ylitetty kun laitoin tavoitteeksi -100kg ja nytten on mennyt yli120kb ;))

Mulla on normaalipaino tavoitteena, lähtöpaino oli 118 kg, ja BMI 39. Normaalipainon yläraja on siis mulla 75 kg, vaatekoossa 42-44. Eli siis - 43 kg on kokonaistavoite.

Nyt on lähtenyt kokonaisuudessan 26 kg, ja leikkauksen jälkeen 22 kg. Jos tällä menolla tippuu, niin maaliskuussa olen jo hyvinkin tavoitteessani.

Mun tavoite on alle sadan.. mitä lähemmäs 90 kiloa sen parempi, eli matkaa on liki 70 kiloa vielä, mutta aion sinne päästä. :) Luotto on kova ja teen myös töitä sen eteen.

En osaa kuvitella millainen tulen olemaan, hatara muistikuva itsestä on 103 kiloisena... jotain siis sinnepäin..toivottavasti.

Mun ensimmäinen tavoite on alle 100kg. Haluan, että painoni on kaksi numeroinen. Viimeksi olin alle satakiloinen 13 vuotta sitten. Unelmani olisi painaa 72kg. Siihen en välttämättä pääse, mutta ainahan toivoa voi:) Leikkaukseen mennessä mun pitäisi olla alle 120kg ja leikkauksella voisi laihtua 50kg, joten ehkä se on mahdollista. Saas nähdä...

Mulla on ensimmäinen tavoite alle sadan, eli 99. Jos siihen pääsen pääsiäiseen mennessä, olen tyytyväinen.
En silti haluaisi siihen jäädä, vaan mielellään sinne 75 kg haluaisin. Tai ihan supersuperunelma olisi 67, mutta en usko että sinne tulen pääsemään koskaan. Onneksi nitä unelmia pitää ollakin :-)

Moikka! Minä haluaisin päästä siihen 85kg näin aluksi! Ja ei siihen olis kun se 30kg vielä :D Voi olla aika tiukassa, onhan mulla jo lähtenyt yhteensä sen 34kg (vuodessa , -12 leikkauksesta) Mutta päivä kerralla ;D
Palkintoja mulla on jo varattuna itselleni jonkin verran ja se ensinmäinen palkinto on tatuointi, ikävä kyllä en usko että Kokkolassa saa semmosta mitä haluan joten voi olla että jää vaan unelmaksi! Seuraava palkinto on tietysti hitonmoinen kasa uusia vaatteita ja sitten isoin on ajokortti! Autokouluun en ole aikasemmin suostunut menemään koska ei paljoo ole ratin taakse jäänyt tilaa! Ja myös yksi olis palkintona mutta se taitaa jäädä haaveksi! Haluaisin lähteä auto/laiva/auto reissuun tonne Scotlandiin =)

Mun tavoite on 65-70kg pudottanut olen sinnikkäästi tuolta140kg tienoolta olen aloittanut.. Leikkauksella toivon saavani insuliinit pois ja diabeteksen hallintaani siinä sivussa jos laihdun sen 40kg niin hyvä.. Mie kun en osaa edes ajatella itseäni hoikkana minä kuvaa siltä osin ei vielä olemassa. =)

Etappi nro 1. on täälläkin päästä kaksi numeroisiin lukuihin :) haaveena olisi päästä kuitenkin jonkin verran alle 100 jotta voisin aloittaa uudelleen nuoruuden harrastuksen, ratsastamisen....

Jos kaikki sujuu hyvin niin ehkä 2-3 vuoden päästä tallissa hörisee oma polle...

Niin ja toki ennen kaikkea päästä eroon kaikista lääkkeistä, sokeri ja verenpaine.

Anette, mulla kans tuo sama haave. Eli kunhan kaksinumeroisiin pääsen, varaan ratsastustunnin itselleni!

Lähtöpaino oli 123 kg, nyt 111 ja leikkaus tehty 12.10.

Tavoite olisi päästä johonkin 70-75 kg:n painoon ja saada pidettyä se alle 75 koko loppuelämän. Jos menee alle tuon, ei tee haittaa :)
Jotenkin tuntuu, että alle 70 on jo liian vähän. Olen 165 pitkä.

Ja kun ikää tulee lisää, on hyvä olla sopivasti rasvainen tyyppi :DD

Ehdoton yköstavoite: että pystyn tanssiin yli 6cm koroilla koko ehtoon:)

Lovely, tuossa kyllä myös tavoitetta! Nyt olin perjantaina koko illan korkeilla koroilla (vaikkakin tukevilla, ei piikkikoroilla) ja lauantai-illan sirommilla, mutta hiukan matalammilla koroilla. Niin mulla on edelleenkin toisessa jalassa varpaat ihan tunnottomat, vaikka nyt on jo tiistai! Kai ne joskus tästä palautuu!
Ja anteeksi, kun menee juttu ohi aiheen. Mun oli tarkoitus vastata alunperin ajatuksen kera tähän postaukseen, mutta nyt ei ole ajatus luistanu kunnolla :-D

Mä olen 155 pitkä pätkä ja toivon saavani painoni noin 60 kiloon : ) se ei taida olla ns "ihannepaino"mutta mä en laihemmaksi haluakkaan...70 kiloakin passais jo vallan mainiosti : )

:D Mullakin on tuo korkkarihaave. Joskus yli 10 vuotta sitten, ennen lappsia, juoksin korkkareilla. Ihan sama oliko ne piikit vai tolppakorot. Nyt leikattuselkä tekee jo 2 cm korkojen kanssa olemisen helvetilliseksi.

Toivotaan ja unelmoidaan....

Hienoa, että tulitte jakamaan tavoitteitanne ja haaveitanne kanssani <3

Ihana keskustelunaihe! Unelmathan ne kannattelevat meitä elämässämme eteenpäin...

Pysähdyin miettimään omia tavoitteitani ja huomasin, että minun pitäisi miettiä niitä rauhassa itsekseni enemmänkin. Painonpudotushistoriani on ollut melko takkuista, eli painoa en ole kovista yrityksistäni huolimatta saanut koskaan oikeastaan pudotettua aineenvaihdunnallisista syistä. Ylipainoinen olen ollut n.7v. Tämä vaikeuttaa myös haaveilua...Epäilyttää, voinko saavuttaa normaalipainoa enää koskaan.

Nyt näyttää, että paino putoaa verkkaisesti, putoaa kuitenkin ja unelmissani on paino, joka alkaisi numerolla 6. Oli se toinen numero 9 tai 0 (mieluiten 0) olisin todellla iloinen ja onnellinen. Pituutta minulla on 160cm. Silti pelkään, että kohta painon pudotus loppuu, että tässä tämä oli. Olo on keventynyt ja laihtumisen alkaa jo huomata muutkin, mutta olen edelleen huomattavan ylipainoinen.

Toivon myös, että löytäisin liikunnan ilon ja motivaation liikkumiseen. Vielä ainakin olen saman vanha itseni: kertaakaan en ole lenkillä syksyn aikana käynyt. Laiska. Kynnys on korkea. Tämän asian haluaisin todella muuttuvan, mutta en ole tehnyt asian eteen mitään. Vielä(kään). Haluaisin, että minusta tulisi kilojen menetyksen myötä sopivasti yleiskunnostaan huolehtiva, muutaman kerran viikossa säännöllistä liikuntaa harrastava ja siitä nauttivat sporttinen nainen. Vaikeiden nivelrikkojen vuoksikin liikunta olisi tarpeen.

Haluaisin terveemmän ja energisemmän elämän. En halua, että ekaluokkalaiseni on huolissaan ylipainostani ja jaksamisestani: lapset huomaavat enemmän kuin luulemmekaan! Haluan osallistua aktiivisemmin lasteni kanssa arkipuuhailuihin ja leikkeihin. Elää täydempää elämää. Nyt tuntuu, että olen välillä oman vartaloni vanki: "äiti ei nyt pysty, äiti ei nyt jaksa, äiti ensin vähän levähtää, äiti on nyt kipeä..."

Myös minä haluaisin takaisin siihen aikaan, jolloin korkkareilla kävely sujui. Olisi niin ihana käyttää naisellisia vaatteita, ostaa sellaisia mitä itse haluaa, eikä niitä mitkä mahtuvat. Tämä on minulle todellinen palkinto kilojen hävittyä: pukeutuminen oikeasti oman tyylin mukaisesti, kauniita alusvaatteita ja kenkiä myöten. Muita palkintoja en ole ajatellut.

Toivon todella, että saamme kaikki toteutettua toiveemme! <3

Lähtöpaino on 132kg, leikkausaamuna 115,2 kg, 5 kk leikkauksesta 91,9kg. Pituutta 170cm.

Eka tavoite oli alle 100kg pääsy ja nyt seuraavana 86,5 kg, jonka jälkeen olen "enää" lievästi ylipainoinen.

Tavoite on 72,5 kg eli juuri se maaginen norm. painon yläraja. Toivon silti pääseväni 67kg. Ennen kaikkea kuitenkin saavani painon pysyvästi pysymään alhaalla.

Haavena oli paremmin lasten perässä jaksaminen, osallistuminen heidän elämäänsä ja koulun toimintaa aktiivisemmin ja ne olen jo saavuttanutkin. Toki siihen ei jää ja meno jatkuu:)

Palkintoina olen päättänyt jo vuosia sitten, että kun 90kg raja menee rikki ostan hinnalla millä hyvänsä miehelleni ja minulle reissun Isoon Omenaan. Nyt en ole vaa`alla käynyt viikkoon, mutta kunhan olisin alle sen, kun jouluksi taas tulemme Suomeen. Olisipa sitten antaa miehelle kiva joululahjakin (en kerro miehelle etukäteen reissusta mitään). Edellisenkin reissun ostin salaa ja kerroin vasta merkkipäivänä lahjaa antaessani. Oli muuten vaikea olla hiljaa useampi kuukausi ja yllättävää kyllä lapsetkin malttoivat mielensä, varmaankin paremmin kuin minä :D

Muita haaveita lienee se, että uskaltaa paremmin sosiaallisissa tilanteissa tuoda itseään ja mielipiteitään julki. Tosin en koskaan ole ollut hiljainen enkä pelännyt sanoa mitä mieltä olen ja mielipiteitä on aina ollut paljon. Jopa liiaksi asti eräiden sukulaisten mielestä.

Palkinnoista suurinpana meinaan kustantaa itselleni rasvaimun, rintojen kohotuksen ym. tarvittavat toimenpiteet mitä ei julkisella puolella saa. Hintojakin jo katselin ja 20.000€ pistää itsensä jo ihan kivasti kuntoon. Ehkäpä se summa kuitenkin varsin pihille minulle on se viimeinen sinetti etten anna minkään enää tulla normaalipainon ja normaali elämän väliin.

Huomaan haaveilevani kauniista värikkäistä vaatteista ja valkoisista housuista.... Ja geeli kynsistä!!!

Minä ole ajatellut että tuo 70-80kg on pudottava vaikka väkisin:)
Sittenkin jää vielä pyöreyttä.On tuo paino sen verran korkea.
"Laihduttava " antoi hyvän idean...sitten on paino suht'koht' kohdallaan kun saa vetästä korkeat syyspiikkarit jalkaan,jollaiset eivät ole koskaan minulle mahtuneet :) Heh heh :)

Mä kanssa 155cm pitkä ja tavoittelen 50kg:n painoa. Joskus (aikuisiällä) sen painoinen ollutkin, mutta nyt lähes tuplat tuosta..

Lovely, sulla on asennetta ja erinomainen tavoite.

Minä haluan myös tanssia koko illan korkeilla koroilla, saada slalom monot mahtumaan
jalkaan pohkeista, haluan ratsastaa, kokeilla kaikkia uusia liikuntalajeja,
mahtua kansallispukuuni jne.
Minun normaaalipainoni olisi 68 kg, mutta olisin tyytyväinen alkuun tuosta 80 kg:sta.
Jokaisesta 5 kg:sta palkitsen itseni jollakin uudella vaatteella!

Mun super ihanne tavoite on että bmi olis alle sen 25 eli on tässä matkaa viellä noin 35 kg eli sillon olisin 66kg tyttönen :)

Toivon erittäin paljon sitä että saisin edes jonkinlaisen itseluottamuksen vihdoin leikkauksen myötä!! Aina oon ollu semmonen erittäin ujo, kiltti, hiljanen pullukka ihan pienestä pitäen...

Mulla on pienestä pitäen ollut haaveena juosta maratooni tai edes puoli maratooni, mistähän senkin oon mahtanu keksiä:D... Nyt tietystikkään en voi juosta koska polvet ei kestä painon takia... Mutta tavoitteena on tämä:) ehkä jo jopa 2012 kesällä :)

Ja kuten meillä kaikilla päälimmäisenä että olla terve!! :)

Tsemppiä kaikille!:)

Olen "makustellut" tätä otsikkoa pitkään, ja miettinyt niitä omia tavoitteita.

Itse haluan olla oma itseni, reipas, aktiivinen, hauska ja sosiaalinen.... nyt näillä kiloilla sitä en ole. Haluan jaksaa muiden ystävieni matkassa, haluan käydä terasseilla, ravintoloissa, riennoissa, paikoissa joita tänä kesänä olen oppinut välttämään, siksi että olen pelännyt etten mahdu tuoleille istumaan tai jos mahdun, kaikki pursuu yli, tai saa istua varovasti ettei tuolit hajoa....

Haluan myös päästä veneeseen ja sieltä pois KETTERÄSTI!! rakastan kalastusta, mutta tänä kesänä olen vain kolmesti viitsinyt järvelle lähteä, kun se veneeseen meno ja sieltä poistulo on niin hankalaa....

Haluan myös kerran elämässä kokeilla trampoliinilla hyppimistä!! Meidän pihalla sellainen on, sisareni tytölle hankittu,ja haluaisin hyppiä siinä.

Mutta jotta tämä taival ei tule liian rankaksi, kun tuo lähtö kuitenkin oli tuolla 169kg:ssa ennen eneilyä, niin olen päättänyt ensimmäisen palkinnon suoda itselleni 10 kilon jälkeen. Vielä en ole päättänyt onko se ripset vai hiusten leikkuu.... mutta jompi kumpi.

Ja jatkossa palkitsen itseni aina jossain tasaluvuissa, jollain itselle ihanalla jutulla, vaate ihminen en koskaan ole ollut, mutta hemmottelua itselle ... jotain

Moi!

Minä olen löytänyt itsestäni kummallisen turhamaisen puolen, meikkaan aamuisin, katson, mitä puen päälleni, tutkailen kaupoissa vaatteita HUI! Tämä on todella ihan uutta, tuon ylipainon kanssa keskittyi lähinnä peittämään itsensä soputeltalla tai lainapeitteellä, mutta nyt on tilanne muuttunut.

Normaalipainoon on vielä vajaa 10 kg matkaa, mutta olen jo nyt tosi tyytyväinen. Upeaa olisi, jos saisi kaikenkaikkiaan 50 kg pois... Saa nähdä kuinka käy.